Sodankyläläislähtöisen Onerva Aikion vetämä Viihdeohjelmat järjestää ensi vuonna eri puolilla Suomea Esko Rahkosen muistokonsertin, jossa solisteina ovat vahvat tulkitsijat Kauko Simonen, Kalle Jussila ja J. Eskelinen. Säestyksestä vastaa Ari Nylundin orkesteri.

Ensimmäinen Esko Rahkosen muistokonsertti järjestetään Järvenpää-talossa 31. maaliskuuta 2017 klo 19.00.

-Puolet lipuista Järvenpään konserttiin on myyty, joten kiinnostusta on. Kaikkia paikkakuntia ei ole vielä vahvistettu, mutta ensi kevät kierretään kuitenkin etelässä ja sitten syksyllä tullaan varmasti Eskon kotiseudulle Tornioon, ehkä Rovaniemellekin, Aikio lupaa.

Esko Rahkosen(1936 – 2007) urahan alkoi hänen tavattua Unto Monosen vuonna 1963 Rovaniemellä. Paria vuotta myöhemmin  hänen läpimurtohittinsä  Syvä kuin meri takasi monen muun tunnetun kappaleen nousun soittolistoille ja ahkera keikkailu suosion monen vuosikymmenen ajaksi.

Esko Rahkosen muistokonserteissa kuullaan tietysti ne kaikkein suurimmat ikivihreät: Syvä kuin meri, Erottamattomat, Pikku syntinen, Kylmää sotaa ja rakkautta ja paljon muuta.

-Esko oli kruunaamaton tangokuningas. Hänen lauluja toivotaan jatkuvasti radioiden toivekonserteissa, joten varmasti kiertue ja kunnianosoitus  hänen ansiokkaalle työlle suomalaisessa viihdemaailmassa on enemmän kuin paikallaan, sanoo hyvin laulajan tuntenut Aikio, joka on saanut taustatuekseen myös, toisen Eskon ystävän, Teuvo Gladin ja hänen vetämän Radio Sandelsin.

Jos ette malta odottaa Esko Rahkosen muistokonsertin pohjoiseen tuloa, maaliskuulle Järvenpään esitykseen lipun (29.50€) saa kätevimmin osoitteesta www.lippu.fi tai Lippupisteen puhelinmyynnistä 0600 900 900 klo 7 – 22 (1,98€/min+pvm).

Zacharius Carls Groupin kaunis  Don’t wake up-sinkku on nyt kaikkien kuultavissa. Yhtyeen laulaja-lauluntekijä-kitaristi  Ossian Marttala duetoi kappaleen heleä-äänisen Johanna Kurkelan kanssa.

Seitsemän vuoden hiljaisuus on ohi ja Tornio saa sopivasti ensilumen, kun Don’t wake up näkee päivänvalon, sillä kivirantalaislähtöisen  Ossianin tekemä tarina on kuin tästä maisemasta.

ZACHARIUS CARLS GROUP

Wake me up on pieni mestariteos, joka ammentaa  popin ja americanan maailmasta.  Zacharius Carls Group malttaa pitää homman pienenä, nautittavana ja maanläheisenä. Kappaleessa Johanna Kurkelan upea sisääntulo on kuin Emmylou Harrisilla ja akustinen kitara soi pelkistetysti kuin Neil Youngilla.

-Pohjoisen angstin purkaminen positiiviseksi voimaksi musiikin kautta on ollut minulle yksi elämän kantavista voimista. Tässä sen angstin saattoi jälleen kerran purkaa musiikkiin ja antaa angstin sulautua kauneuteen, lauluntekijä Marttala sanoo.

Piakkoin Zacharius Carls Groupilta  ilmestyy myös kokonainen albumi Quiet Desperation, jonka julkaisee Ossianin Mosaik Musik. Aiemmat,  kolme EP-levyä ja neljä albumia; Zacharius Carls Group, Image Of Love, Hate Love & Faith ja Rage In Your Heart, ovat ilmestyneet Arska Tiaisen legendaarisella Levy-Yhtiöllä.

Entäpä, mitä musiikin ammattilaiset tuumaavat Zacharius Carls Groupin Don’t wake up-sinkusta? Väylän Pyörre Musiikkiuutiset teki eilen pienen sokkotestin ja pyysi lyhyet kommentit comeback-biisistä rajan molemmin puolin:

”Jag tycker det låter bra! Gillar låten, bra sångerska och sångare!” (Jonas Isacsson, x-Roxette)

”Tää oli hyvä, mikä tää on? Todella hyvä. Tollanen musiikki ansaitsis` enemmänkin soittoaikaa..”  (Robban Hagnäs, Wentus Blues Band)

”Ihan pirun hyvä. Hieno melodia ja somasti toisiinsa sointuvat lauluäänet.” (Asko Alanen, Soundi)

”KOVA…” (Jukka Koivumaa, Volgograd)

”Bra låt! Killen låter lite som Magnus Carlsson i Weeping Willows” (Emil Kreivi, Hardships)

ZCG: Ossian Marttala – laulu, kitara; Jussi Sivonen – kitara; Tommi Södö – basso; Jari Pääkkö-rummut 

Tornion Työväen Näyttämö esittää järjestötalolla ensi  perjantaina 11.11.  klo 19.00 musiikkinäytelmän Ota Löysin Rantein, jossa soivat pääasiassa Veikko Lavin laulut. Näytelmä kertoo peräkammarin pojasta ja mukana on myös Ragni Malmstenin lauluja. Ensi-illan jälkeen esityksiä on myös 12.11. klo 14 & 18, 13.11. klo 18 , 19.11. klo 14, 20.11. klo 14 & 18. (Lisätiedot & ennakkovaraukset 0400 127 517)

Kupletti-iskelmän mestari Veikko Lavi (1912–1996) asui kolmisen vuotta 1940-luvulla Meri-Lapissa, jolloin myös läänin pohjoisemmat seudut kävivät tutuiksi.

Lapin luonto ei luonut Laville kuitenkaan outoa taikaa. Niin kuin Juice Leskisellekin pohjoiset maisemat olivat liian yksitoikkoisia ja uuvuttavia. Lapista Lavi ei pystynyt kirjoittamaan romanttisia tekstejä. Lapsuuskoti Kuusamossa ja Jänkä-Aapon joulu olivat ainoat laulut, joissa hän välitti pohjoisen tunnelmia.
– Lapin lumous on tila, johon ihminen juuttuu, kun ei ole rahaa eikä mahdollisuuksia päästä etelään, pohdiskeli Veikko elämänkertakirjassaan Laulun Arvoinen Lavi.
Sama juttu oli tukinuiton kanssa. 1960-luvulla Lavi oli monta vuotta mukana niputuksessa, eikä raskas työ inspiroinut Me tulemme taas, minun tyttöni hoi-henkiseen riimittelyyn.

Veikko syntyi Kotkassa ja valmistui sodan jälkeen sahateknikoksi ja levoton sielu vei Viialan ja Joensuun kautta puutavarapomoksi Meri-Lappiin vuonna 1946. Tornion Pohjolan Puussa hän toimi vuoden verran ja siinä ohessa harrasti teatteria. Hän näytteli Lasse Syvänteen (kirjailija Väinön veli) johtamassa Työväen Teatterissa ja samalla hoiti työväentalon talonmiehen tehtävät.
Lavin tähtirooli oli Esko Latvan osa näytelmässä Vetovaimo, joka oli tullut tutuksi Suomi-filmistä Tauno Palon näyttelemänä. Lavia varten näytelmään oli lisätty lauluja, mutta vähäisen harjoittelun vuoksi, Veikko unohteli repliikkejä ja vaimo Sylvi jännitti monesti yleisössä, minkähänlaisia repliikkejä se nyt suustaan päästelee.
Paikalliselle arvostelijalle Lavi kyllä meni täydestä: ” Hän piirsi tutun kuvan naisen hurmurista melko luontevasti ja oli uskottavan asianmukainen.”
Lavin vastanäyttelijänä Vetovaimossa oli kaunis Anita. Veikko kertoo:
– Hän oli kihloissa mustasukkaisen painijan kanssa, joka oli mukana kaikissa esityksissä. Hän vahti kulisseissa halauskohtauksen pituutta. Joskus sammui sähkö ja silloin hänen kestävyytensä joutui erityisesti koetukselle, vaikka siinä kylmyydessä olisi kuumemmallakin Romeolla ollut täysi työ Julian lämmittämisessa.
Siihen aikaanhan teatterit kiersivät ahkeraan ympäri Lappia, niin Tornion Työväen Teatterikin.
– Kaikki huvitoiminta tapahtui sakemannien vanhoissa parakeissa. Lumi tuiskusi lautojen raoista, ulkona oli pakkasta -40, mutta yleisö istui karvahatut päässä ja rukkaset kädessä ja näyttämöllä piti lemmen leimuta, Lavi muisteli.
Kiertuekyytinä oli kuorma-auto, jonka lavalla tehtiin matkaa vällyjen alla ja ihailtiin revontulia.Niin kuin nykyäänkin kulttuurin piti olla melkein ilmaista, niinpä keikoista ei paljon käteen jäänyt. Poikkeuksen tekivät Lavin kohdalla näyttämön pikkujoulut. Parin rallin laulamisesta hän sai palkkioksi jäätyneen poronpaistin.

Torniosta Lavi muutti Kemiin, josta sai paikan Lapin Puunjalostus Oy:n toimitusjohtajana. Lapin jälleenrakennnus oli kiihkeimmillään ja puutavaraa tarvittiin. Veikko hankki Ruotsista paljon höylänteriä ja muita, josta oli pulaa Suomessa ja vaihtoi ne etelässä lautoihin, joita käytettiin muun muassa kirkkojen rakentamiseen.
Kemissä hän tapasi lapsuudenystävänsä kotkalaisen Kaarlo Alasen ja hänen puolisonsa Vapun, jotka olivat tanssijoina ja näyttelijöinä paikallisessa teatterissa. Veikko palkkasi heidät kesälomiksi sahalle töihin ja he viettivät paljon aikaa yhdessä.
– Se oli kesä 1948. Istuimme ravintolassa ja innostuin hauskasta illasta, kohotin maljan ja huusin: Eläköön Neuvostoliitto ja puna-armeija! Seuraavana aamuna jouduin Valpon kuulusteluun.
– Siihen aikaan kulki hurjia juttuja siitä, kuinka Valpo vie suoraan kuulustelusta ihmisiä puulaatikossa Neuvostoliittoon. Otin Sylvin mukaani ja sovimme, että jos jotain epäilyttävää alkaa tapahtua, hän hakee työmiehiä sahalta apuun.
Kuulusteluhuoneessa Lavin lisäksi oli todistaja, jonka kasvot oli peitetty. Veikkoa syytettiin, että hän oli sanonut sanan ryssä.
– Se oli jonkun artiklan vastainen. Selittelin siinä, että Russland on kansainvälinen nimitys ja ryssällä tarkoitin hyviä kavereita naapurissa.
– He tunsivat hyvin menneisyyteni, suojeluskuntatouhut ja sen, että kuuluin porvarilliseen Kotkan Intoon. Puhuin ja puhuin, pyysin votkaryyppyäkin, kun oli niin paha olla. Mutta minulle tarjottiin vain paperia allekirjoittavaksi. Se oli sopimus tietojen antamisesta.En allekirjoittanut. Lopulta kuulustelija näytti ovea ja huusi perääni: ”Te olette kamala mies puhumaan.”
Kemissä Lavi ei ehtinyt näytellä, mutta hän esiintyi ensi kertaa radiossa syyskuussa 1947.
– Teatterinjohtaja Vili Lehostin aloitteesta tein puolen tunnin kuplettituokion radioon. Lapin Alfred Tanner-ohjelma esitettiin suorana heti jumalanpalveluksen jälkeen. Helmi Lehosti esitti Tannerin akkakupletteja ja lisäksi siinä esiintyi Edvin Haapalainen, joka oli hyvä laulaja. Kansa tykkäsi ja lähetti kirjeitä, että lisää, lisää.
Lavi oli laulanut asemiesilloissa ja esiintynyt iltamissa, mutta hän viihtyi Metsäkeskuksen palkkalistoilla, josta leipä tuli helpommalla.
Kemistä hän muutti Järvenpäähän, kun lakkoilut alkoivat. Lavi oli tullut hyvin toimeen duunareiden kanssa, eikä hän halunnut tapella heitä vastaan.
Etelässä hän ei kuitenkaan saanut puutavara-alalta töitä ja ryhtyi kierteleväksi kangaskauppiaaksi. Hän suunnitteli Sylvinsä kanssa jopa muuttoa siirtolaiseksi Brasiliaan, jonne Verna-laiva oli lähdössä. Hän arvioi kuitenkin, ettei puulaiva kestäisi reissua ja oli oikeassa. Verna kaatui myrskyssä ja kaikki matkustajat hukkuivat.
(Lähde: Veikko Kari-haastattelu & Tuula Salmen Lauluni Arvoinen Lavi-kirja)

Jari Vesa (kuva:Yle)

Kaakamon lahja suomalaiselle viihteelle, toimittaja Jari Vesa, on tänään perjantaina 4.11. seurananne Radio Suomessa klo 23.00-04.00.  Hän juontaa yöradion, joka kulkee  Puujalkavitsejä ja huumorimusiikkia– teeman alla.

Mielenkiintoista ohjelmaa; hupia, hulluttelua ja asiaakin on luvassa.

-Mulla on sovittuja vieraita puhelimen päässä ja otan tietysti kuuntelijoiden soittoja vastaan eli puujalkavitsejä voi soittaa suoraan studion numeroon  016-3357401, kehoittaa Jari, joka vetää ensi kertaa koko yön yksikseen.

Aiemmin hän on valvottanut ja hauskuttanut Tommi Reposen kanssa AKK:n (anonyymienkotikiusattujen) spesiaaleilla, joita herrat ovat tehneet kahdesti vuodessa.

-Yritän myös löytää lopullisen totuuden vitsin ja puujalkavitsin eroista. Selvittelen huumoria muun muassa stand upin, imitoinnin, laulujen uudelleen sanoituksen ja vallan kabinettien näkökulmasta, Jari paljastaa ja lupaa, että Lappi ja erityisesti Meri-Lappi on hyvin esillä.

– Tarjolla on valtava määrä puujalkojen kolinaa ja ehkäpä maistiaisia myös Elvis-osastosta, mies heittää.

Pitkän toimittajan uransa aikana Jari Vesa on ehtinyt olla mukana monessakin valtakunnallisessa ohjelmassa,  Elvis-osastosta Jope Ruonansuun ja Tommi Reposen kanssa tuli hitti radiossa ja teeveen puolelta parin vuosikymmenen takaa moni muistaa Lauantaivekkarin ja Riehuva reportteri Kärkkärin.

Tällä hetkellä Anonyymit Kotikiusatut pyörii jo neljättätoista vuotta, eikä loppua näy. Sama koskee Entisten Nuorten Sävellahjaa, jota Jari on ollut juontamassa viitisen vuotta.

-Radio Kemissä on tietenkin päätyö, mutta  arjen härdellin keskellä Enska ja tämmöset spesiaalit ovat mulle suola, sokeri ja jaksamisen eliksiiri ja mikä parasta voin tehdä ohjelmat Kemistä käsin. Kotipesästä Meri-Lapin metropolista, Kaakamosta, ei tarvi kauas lentää, toimittajakonkari iloitsee.

M.A. Nummisen ja Pekka Gronowin keväällä 1966 perustama Eteenpäin!  oli suomalainen levymerkki, joka otti määrätietoisesti asiakseen tarjota musiikkia ja kummallisuuksia valtavirran ulkopuolelta, aikaan ennen Love recordsia.

Nyt Svart Records yhteistyössä M.A. Nummisen kanssa on paketoinut koko epäkaupallisen Eteenpäin! –yhtiön tuotannon boksiin. Joulukuun 12.päivä  kokonaisuutta saa kaupoista, joko neljän CD-levyn tai kuuden LP-levyn pakettina.

Eteenpäin!-levyjen historia on olennaisesti 1960-luvun lopun suomalaisen avantgarden ja undergroundin historiaa. Julkiset kohut, virkavallan väliintulot ja sensuuritoimet rastittavat Eteenpäin!-levyjen taipaletta, jotka päätyivät usein Yleisradion kiellettyjen levyjen listalle.

Julkaisut sisälsivät sävellyksiä sosiologisiin ja seksologisiin oppikirjateksteihin, rajua psykedeelistä rockia, haurasta nokkahuilufolkia, kaoottista freejazzia kotiäänityksinä, särkyilevällä äänellä laulettuja saksalaisia liedejä, epätahtiin laulettuja filosofis-poliittisia pilkkaralleja, valtiollisten vaalien ääntenlaskentaa ja kokeellista meteliä ihmisäänten ja rikkinäisen sähkökitaran voimin. Vertailukohtaa saa hakea vasta alkuvoimaisimmilta punklevyiltä vuosikymmentä myöhemmin.

Eteenpäin! dokumentoi huomattavan siivun 1960-luvun lopun kirjavaa kulttuurikuhinaa. Mukana on myös runsaasti ennenjulkaisematonta materiaalia esimerkiksi Suomi-rockin pioneerin Suomen Talvisota 1939-40 –yhtyeen esityksiä suomeksi ja ruotsiksi ja Maanalaista menoa –radio-ohjelmaan tehtyä musiikkia.

M.A.Numminen on kaivanut esiin omasta arkistostaan tosi mielenkiintoista materiaalia.  Mukana boksilla on muun muassa Nummisen live-esiintyminen vuodelta 1963,  Tommi Parkon kotinauhoituksia Suomi-Rockin alkuhämärässä  ja ensimmäiset koskaan julkaistut nauhoitukset kokeelliselta jazzyhtyeeltä The Orgiastic Nalle Puh Cultivators eli Nalle Puh Big Band.

Monet alkuperäisistä Eteenpäin! –julkaisuista ovat Suomen kalliimpien keräilyharvinaisuuksien joukossa, joten joulukuun 12. päivä myyntiin tuleva
Eteenpäin! Kaikki – Complete 1966-1970 –kokonaisuus on monelle se paras joululahja.

Jarmo Lampela (kuva: Yle Draama)

Kemijärveläislähtöinen ohjaaja Jarmo Lampela tuo uusimman elokuvansa Alma de sant pere kotikaupunkiinsa. Maailman ensi-iltaa vietetään Kemijärven kulttuurikeskuksessa perjantaina 4. marraskuuta ja näytös on kaikille  ilmainen.

Alma de sant pere kertoo kolmekymppisestä Almasta, joka aikoo rikastua ostamalla Espanjasta talon ja muuttaa sen luksusasunnoiksi.

Suomalais-espanjalaisena yhteistyönä syntynyt elokuva on kuvattu pääosin Barcelonassa. Sen  nimekkäästä näyttelijäkaartista Kemijärven ensi-iltaan ottavat osaa Lampelan lisäksi  ainakin Rea Mauranen, Juha Kukkonen ja Jyrki Nousiainen. Keskeisissä rooleissa elokuvassa nähdään myös  espanjalaiset Carla De Otero, Raul Llopart ja Arántzasu Ruiz. 

Ansioitunut ohjaaja-käsikirjoittaja Lampela toimii tätänykyä Yle Draaman päällikkönä ja aiemmin myös Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professorina. Ensimmäisestä elokuvastaan Sairaan kaunis maailma vuonna 1997 hän sai parhaan elokuvan Jussin. Vuonna 2001 hänen Joki-elokuva palkittiin parhaan elokuvan Jussin lisäksi, parhaasta ohjauksesta, samoin kuin Eila-elokuva vuonna 2003.

https://www.youtube.com/watch?v=7eFfL3h-73M

Raubtier palaa pitkän tauon jälkeen  lauteille 26.1. 2017 Rock The Boat-risteilyllä, välillä Tukholma-Tallinna. Per Hulkoff perusti teollista ruotsintornionlaaksolaista Rammstein-metallia jyystävän yhtyeensä  2007, jonka jälkeen se on noussut kansalliseen kuuluisuuteen ja kohonnut Haaparannan historian ainoaksi kultalevybändiksi. 

Raubtierin lähes vuoden paussin yksi tärkeimmistä syistä on, että trion nokkamies Hulkoff tekee Kveenimaa-oopperaa yhdessä kirjailija Bengt Pohjasen kanssa, joka vihdoin käyttää säveltäjää, jonka kädet ovat Väylän varren mullassa.

– Haaste on iso ja kiinnostava, mutta olen heittäytynyt ja paneutunut aiheeseen suurella innolla. Olen ollut aina ooppera-fanaatikko. Tapahtumat sijoittuvat viikinkien aikaan ja juurilleni Kveenimaahan, joten siitä tulee mahtavaa, Hulkoff sanoo.

Rock The Boat-risteilyllä ensi tammikuussa  esiintyvät Raubtierin lisäksi myös yhtyeet  Entombed A.D ja Maskinisten. Lisäksi Silja Galaxylla levyjä  pyörittää kalixlähtöinen x-Sabaton-kitaristi Thobbe Englund, joten metallin ystäville on luvassa  täyslaidallinen 23 tuntia parasta musiikkia. 

Torniolaisen doommetallibändi Ordogin viides tuomionjulistus The Grand Wall julkaistaan 26.marraskuuta. Levy ilmestyy 500 kappaleen numeroituna painoksena ja se tapahtuu yhteistyössä venäläisten MFL-Recordsin, Solitude Productionsin ja Frozen Lightin kanssa. Levy sisältää kuusi tuoretta melankolian ja agression sävyttämää biisiä.

– The Grand Wall on metafora linnakkeelle, jonka muuria et voi ylittää, sanoo laulaja Aleksi Martikainen, joka kertoo Ordogin musiikkimaailmasta enemmän  TÄÄLLÄ !

Katso myös tuore lyriikkavideo alta!