Tässä ja nyt: Ordog juhlii uutta levyä Oulun Jalometallissa, mutta mitä on doom metalli, ALEKSI MARTIKAINEN?
OrdogAleksi16b

Aleksi Martikainen

TassaNytOrdog-laulaja Aleksi Martikainen kerro lyhyesti, mitä on doom metalli  ja mitkä ovat tyylisuunnan merkittävät yhtyeet? 

ordog

Ordog

– Doom metalli on surullisia sävyjä ja runollista lyriikkaa eli varsin melankolinen genre. Kovimpina niminä tottakait tulee mainita esi-isä Black Sabbath. Myöhemmiltä ajoilta sitten Reverend Bizarre, Skepticism, Paradise Lost, My Dying Bride, Swallow The Sun ja Thergothon.

Miten itse innostuit musiikinlajeista juuri doomista?  

 – Doomin löysin suomalaisen Skepticismin Stormcrowfleet-levyn myötä, mutta ihan pienestä pitäen olen kuunnellut kaikenlaista metallimusiikkia.

Valtteri Isometsän kanssa kuunneltiin paljon hänen isänsä Pasin heavymetallivinyyleitä ja varmasti se kipinä siitä syttyi. Minun isän levyhyllystä löytyi myös Van Haleniä, Def Leppardia ja Waltaria eli vaikutteita tuli siltäkin suunnalta.

Valtterin kanssa me ollaan kasvettu kuin veljekset yhdessä. Meillä on ollut Torniossa bändiprojekteja ihan tähän aikuisikään asti. Nordic Necropolis oli ensimmäinen virallinen bändi, joka me aloitettiin.

Pääasiassa kitaraa soittavan Valtteri Isometsän kanssa perustitte myös Ordogin vuonna 2005. Ensimmäisen levyn teitte kaksistaan ja kesäkuun lopussa ilmestyy viides albumi  The Grand Wall yhtyeen kera.  Raotappa hiukan Ordogin  musiikkimaailmaa ja mitä on tulossa?

OrdogAleksiValtteri

Valtteri ja Aleksi vuonna 2006

– Mukana levyllä on kuusi täysin uutta biisiä, joihin kaikki bändin jäsenet, minä, Valtteri, Jussi Harju, Olli-Pekka Rissanen ja Tapio Hautalampi ovat tuoneet mukaan jotain omaa. Levyllä mennään entistä rankempaan suuntaan ja synkähkö ennakkojulkaisubiisi Open the doors to red kuvastaa hyvin sen linjaa. Vaikka tekstin voi yhdistää helposti omaehtoisen elämän päättämiseen, enemmän siinä on kuitenkin ajatuksena rakkauden menettäminen ja uudelleensyntyminen kivun ja menetyksen kautta.

Yleisesti ottaen meidän lyriikoissa on paljon erilaisia metaforia, itsetutkiskelua sekä tunnemaailman luomista ja tunnistamista. Sanoituksiin vaikuttavat vahvasti myös luonto ja elämänkokemukset.

Viides albuminne ilmestyy Godeater recordsin kautta. Ihmetyttää, miten levyillenne löytyy aina julkaisija?

 Halukkaita on aina löytynyt, nyt Saksasta, aiemmin Puolasta ja Suomesta, mutta kyllä se vaatii töitä ja kontakteja, että se oikea julkaisija löytyy.

Vaikka doom metalli elää marginaalissa, meidän yhteisömme on tiivis. Paljon ollaan yhteyksissä muun muassa kotimaisten bändiveljien Profetuksen, Astral Sleepin, ja Fall Of The Idolsin jäsenten kanssa ja tietysti fanien kanssa ympäri maailman.

Ette ole kuitenkaan tehneet  paljon keikkoja?

 -Aika vähäiseksi meidän keikkamäärä on kyllä jäänyt. Tällä hetkellä Oulun Jalometalli 8.7. on se johon keskitytään. Soitetaan Kuusisaaressa tunnin setti uutta ja vanhaa. Toivottavasti tarjouksia tulee tulevaisuudessa enemmänkin. Yleensä ollaan menty kun on pyydetty. Venäjän keikat, Pietarissa ja Moskovassa ovat olleet tietysti kohokohtia.

Metallimuusikko varmasti kuuntelee muittenkin musiikkia, mikä on viimeksi kolahtanut?

 – Musiikkia kuuntelen laidasta laitaan, blackmetallista rappiin. Kaikenlainen musiikki uppoaa. En piittaa genrerajoista.

Viime aikoina olen kuunnellut paljon erinäisiä reggaeartisteja kuten Junoa ja Kuningasideaa, tosin ”olosuhteiden pakosta” ja kyseinen henkilö varmasti tunnistaa luoneensa nämä olosuhteet tästä haastattelusta.

Aina reggaebiiseistäkin joku kolahtaa, mutta Swallow The Sunin viimeisintä Songs From The North on kuitenkin tullut pyöritettyä ahkerimmin.

Mikä on sinun kaikkien aikojen suosikkialbumi?

 Tämä vaihtelee lähes päivittäin, joten en voi nimetä kaikkien aikojen suosikkialbumia, mutta ensimmäinen levy, jonka ostin oli muistaakseni Anthraxin Stomp 442.

Kuka muusikko olisit halunnut olla, jos itseä ei oteta lukuun?

 -Tähänkin on erittäin vaikea vastata, mutta Marilyn Manson, Elvis ja Johnny Cash olisivat hyviä ehdokkaita, hahah.

 Mikä on sinun lauantai-illan huuman nostatusalbumi?

 – Tunnelmakohottajana itellä kyllä toimivat The Hauntedin Made Me Do It tai Himiltä Razorblade Romance tai sitten Greatest Lovesongs Vol. 666.

 Mikä sopisi sunnuntaihin kirkonkellojen soiton aikaan?

Skepticism-bändin Stormcrowfleet  toimii erittäin hyvin, mutta muita mainitakseni myös My Dying Briden Turn Loose The Swans ja Paradise Lostin Draconian Times.