Kuka muistaa raspikurkku Elias Hämäläisen Keravalta, joka voitti X-Factorin vuonna 2010, jolloin kisa hävisi televisiosta huonojen katsojalukujen vuoksi jo yhden kauden jälkeen, kunnes palasi taas tänä vuonna.
Sympaattinen Elias jäi allekirjoittaneen mieleen positiivisuudellaan ja ennen muuta persoonallisella lauluäänellään ja hänen YouTube-pätkiä netistä tulee kuunneltua edelleenkin.
X-Factor-voiton jälkeen, heti samana syksynä, Elias Hämäläinen julkaisi Leri Leskisen tuottaman esikoisalbumin Rakkaudesta ja pelosta, mutta sen jälkeen hän hävisi parrasvaloista. Mitä tapahtui, Elias ?
-Ei mitään dramaattista. Mulla oli levytyssopimus kolmesta pitkäsoitosta, mutta kun seuraavan levyn halusin tehdä englanniksi ja levy-yhtiö suomeksi, niin sovittiin yhdessä hyvässä hengessä sopimuksen purkamisesta, mies muistelee kahdeksan vuoden takaisia tapahtumia ja jatkaa.
-Koska kasvoin puolet lapsuudesta USA:ssa, kaikki omat lauluni olen aina tehnyt englanniksi. Sitten minut laitettiin laulamaan suomeksi, mikä oli sinänsä ihan kiva kokeilla, mutta ei todellakaan ollut minua itseäni. Esimerkiksi teeveessä laulaessa sanoja unohtelin paljon enemmän kun oli ns. vieras laulukieli.
X-Factorista Eliaksella ei jäänyt kuitenkaan mitään hampaankoloon, vaan hän muistelee kokemusta lämmöllä ja suosittelee nuoria menemään mukaan mittaamaan taitojaan.
-En olisi ikinä varmaan kuullutkaan koko kisasta, ellei minun ystävä Billy olisi potkinu minua sinne mukaan, mutta ohjelmaan meno oli yksi elämäni hienoimmista seikkailuista, jonka olen kokenut. Kisa opetti hyvin paljon ja sain tavata mahtavia ihmisiä.
X-Factor-voiton myötä Eliaksen keikat lisääntyivät ja edelleenkin hän elättää itsensä keikkailemalla.
-Monesti ihmiset luulee että kun jonkun kisan voittaa niin sitten pitäisi olla huipulla heti. Siitähän vasta se pitkä ja kivinen tie alkaa, kestävän uran rakentaminen. Yksi tärkeä ja ehkä tärkein este minun menestyksen suhteen oli se, etten voinut tehdä musiikkia, mitä halusin ja mikä oli minulle luonnollista. Silloin vain yhtiö halusi tehdä jotain ihan muuta.
Suurimman osan Eliaksen elannosta tuovat yritys- ja yksityiskeikat. Välillä häntä voi kuulla myös katusoittajana. Hän sanoo, ettei missään vaiheessa ole siitä luopunut.
-Se on maailman parasta musatreeniä kenelle tahansa. En olisi voittanut X-Factoriakaan, jos ei olis` ollut katusoittoa takana. Se on ominta itseäni. Pidin kyllä jonkun kuukauden tauon kisan jälkeen, mutta sitä ennen mulla on ollut pidempiäkin taukoja.
Tämänvuotista X-Factoria hän ei ole seurannut, sillä televisiota hän katsoo vain jalkapalloa. Edelleen hän sanoo olevansa onnellinen, että saa tehdä työkseen sitä, mitä haluaa eli musiikkia.
-Se on aika harvinaista ja arvokasta. Siitä saan olla kiitollinen yleisölle, joka jaksaa kuunnella.
Eliaksen seuraava merkittävämpi keikka on 21.4. Porvoossa, joka on nähtävissä myös live-streaminä YouTubessa. Silloin luvassa on hänen omia lauluja englanniksi, joiden levyttäminen ulkomaisille markkinoille on haaveena.
-Yritys on edelleen kova. Suomessa on vaikeaa tehdä levyä englanniksi, josta Alma on hyvä esimerkki. Isompiin kuvioihin olen aina halunnut, eikä periksi anneta. Matka jatkuu, Elias huikkaa haastattelutuokion lopuksi hyvillä mielin.
”…Fiilaan ja höylään ja rakastan vain. Fiilaten ja höyläten muhin aamuun asti ain…”
Yleisradio piti keväällä 1973 voimasoitollaan huolen, että nämäRauli ”Badding” Somerjoenlaulamat säkeet ja sävelet löysivät tiensä Suomen joka kolkkaan, myös Muonion Kihlangin kylään. Siellä kiivasrytminen ja karhealla äänellä laulettu kappale upposi erityisesti yksitoistavuotiaaseen, nykyisin Kuukkelin sivuilta tuttuunJukka Rajalaan. Rauli Badding Somerjoki syrjäytti Jukan muut suosikit.
– Sitä ennen tykkäsinIrwininRyysyrannasta jaViktor Klimenkonkasakkalauluista, Jukka muistelee.
Myös Baddingin muu tuotanto tuli Jukalle tutuksi, välillä yllättävästäkin suunnasta.
– Ruotsin radio lähetti ennen kouluun lähtöä suomenkielistä lastenohjelmaa. Sieltä kuului muun muassa BaddinginApina ja gorilla.
Badding nousee legendaksi
Vuosikymmenen lopussa Badding sai väistyäJuice Leskisenja Hurriganesin tieltä, mutta ei kuitenkaan jäänyt unohduksiin, vaan hänen levynsä palasivat Jukan levylautaselle 80-luvun comebackin myötä ja jäivät Jukan arvoasteikossa pysyvästi Baddingin esikuvanElvis Presleyn,Chuck Berryn, Rolling Stonesin ja Juice Leskisen kaltaisten legendojen rinnalle.
Edellä mainituista mestareista Rauli Badding Somerjoki eroaa Jukan mukaan monipuolisuudellaan. Tuskin kukaan muu on yhtä uskottavasti ja lähes samaan aikaan esittänyt 1950-luvun tanssi-iskelmää, rock ’n’ rollia, lastenlauluja, rekilauluja ja poliittista musiikkia.
Musiikki Jukan harrastus nro 1
Edellä olevasta tekstistä voi jo päätellä, että musiikilla on ollut suuri vaikutus Jukan elämään. Radion ja levyjen lisäksi Jukka imi musiikkia myös lehtien välityksellä.
– Minulla on monta hyllymetriä musiikkilehtiä 60-luvulta 80-luvulle ja vielä 90-luvultakin.
Jukka ei jättänyt musiikkia pelkästään kuuntelemisen, lukemisen ja soittelun varaan, vaan hän myös kirjoitti aiheesta ja lähetti omia kirjoituksiaan levynkeräilijälehtiin.
– Ensimmäinen juttuni oli Thin Lizzystä Rare-lehdessä.
Kirjoittaminen jäsentää asiat
Jukka esittelee kirjaansa Kaita Polku Kolarin kirjastossa la 7.4. klo 15. Trubaduuri Kauno Kaulanen porisuttaa Jukkaa ja esittää Baddingin kappaleita
– Kun itse tykkää jostakin, haluaa, että muutkin löytävät saman asian, ja samalla asiat jäsentyvät itsellekin, Jukka perustelee kirjoitteluaan.
Hänellä oli mielestään myös sanottavaa 90-luvulla ilmestyneen Badding-kirjan lisäksi.
– Minulla oli omissa arkistoissani tietoja, joita ei oltu julkaistu, ja halusin kirjan, jota voi selata esimerkiksi Raulin musiikkia kuunnellessa.
Kaksi kiinnostunutta kustantajaa rajautui pois, kun pyysivät lisätietoa Jukan hankkeesta. Kustannusosakeyhtiö Siltala osasi vetää oikeasta narusta.
– Siltalalta pyydettiin käymään.
Heille Jukalla oli esitellä selvä näkemys, millaisen kirjan hän haluaisi tehdä, sisällöllisesti ja ulkonäöllisesti.
– Halusin tehdä kirjan, joka kertoo Raulin tarinan kronologisessa järjestyksessä.
Myös kirjan ulkonäkö oli mietittynä.
– Vein malliksiOlavi Virranelämänkerran.
Jukan ajatukset sopivat kustantajallekin, ja alkoi yhteistyö, jota Jukka kiittelee vuolaasti.
Lähestyttiin Raulin syntymän 70-vuotispäivää, joka tulisi täyteen vuonna 2017. Se oli ensimmäinen deadline. Juhlavuositavoitteesta jäätiin Jukan muiden kiireiden takia hiukan. Kirja putkahti painosta helmikuussa 2018.
Badding yllättää Jukankin
Kun kustannussopimus oli saatu allekirjoitettua, alkoi Jukka kiertää haastattelemassa Rauli Badding Somerjoen sukulaisia, ystäviä, asuinkumppaneita ja muusikkokavereita. Jukka itse on tavannut suosikkinsa Kolarin työväentalolla vuonna 1975, Laivat-levyn julkkarikeikalla Lahdessa ravintola Torvessa 1985 ja kolmannen kerran samana syksynä, niin ikään Torvessa.
– Laivat-LP:n keikalla juttelin Raulin kanssa, ja hän antoi puhelinnumeronsa sekä pyysi soittamaan. Tein niin huhtikuussa 1986. Silloin Rauli kertoi muun muassa Suonkulkija-biisin synnystä.
Vaikka Jukka ei saanut kiinni tai päässyt haastattelemaan aivan kaikkia haluamiaan henkilöitä, paljasti työ jopa Rauli Badding Somerjoen fan clubin jäsenelle numero 3 uusia puolia suosikistaan.
Kun kahdeksan vuoden tauon jälkeen uniikin pehmeän äänen omaava Sade julkaisee uutta musiikkia, pakkohan se on noteerata. Flower of the universe kuullaan Ava DuVernayn ohjaamassa tieteisfantasiassa Hyppy ajassa (A Wrinkle in Time). Vangitseva rakkauslaulu, kuin lämmin kevättuuli.
Sade (Sadei), jonka nimen kaikki lausuvat Suomessa yhä väärin, syntyi Nigeriassa, mutta muutti jo varhain äitinsä ja veljensä kanssa Essexiin, jossa varttui. Hänen koko nimensä on Helen Folasade Adu. Soul on ollut aina lähinnä hänen sydäntään (Curtis Mayfieldistä Jackson Fiveen) ja hän aloittikin 1980-luvulla soulyhtyeessä Pride. Hän opiskeli myös muotia ja teki mallin töitä, ennen kuin löi läpi.
Kuusi albumia 26:ssa vuodessa. Se ei ole paljoa, mutta ne ovatkin sitten pelkkää priimaa. Kuuntelin tuossa hänen esikoislevyään Diamond Life (1984) useaan kertaan, ei yhtään turhaa raitaa ja uskomatonta, mutta totta, osaan jopa värssyjä ulkoa.
Kun Saden musiikissa soi keskiyön jazz ja soul plus usein soittimista seksikkäin eli saksofoni ja äänessä on kuvankaunis nainen, luulisi, että lopputulos on pinnallista. Kannattaa kuitenkin kaivaa pintaa syvemmälle, sillä Sade on toista maata. Hän on kyllä hienostunut ja cool, muttei hän laula luksuselämästä, vaan hänellä on sosiaalinen omatunto.
Kun Sade korottaa äänensä esimerkiksi Timmy Thomaksen laulussa Why can’t we live together: “no matter, no matter what colour, you are still my brother…” viesti menee perille. Sama hänen omissa lauluissaan, joissa hän on käsitellyt muun muassa rasismia, siirtolaisuutta, köyhyyttä ja arvostellut rahan valtaa.
Sade on pitänyt aina kaiken omissa hyppysissä. Vaikka hän on tehnyt kaiken pienesti, pysynyt poissa julkisuudesta ja ja antanut vähän haastatteluja, hän on onnistunut tärkeimmässä eli pystynyt musiikillaan tavoittamaan ihmiset ja hänen levyjään onkin myyty yli 50 miljoonaa kappaletta.
FLEETWOOD MAC: Mick Fleetwood (vas.),John McVie, Peter Green & Jeremy Spencer
Tänään tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun Brittein saarilla julkaistiin Fleetwood Macin sinkku Black magic woman.
Yhtyeen johtaja Peter Green kirjoitti laulun silloisesta tyttöystävästään Sandra Elsdonista, jota kutsui leikkisästi Black Mamaksi! Myöhemmin Peter teki hänestä myös laulut Sandy Mary ja Long grey mare.
Black magic womanin alkunuotit Peter nappasi Otis Rushin biisistä All your loving, mutta huomasi loppujen lopuksi sen muistuttavan enemmän suuresti arvostamansa B.B. Kingin Help the poor-biisiä.
Black magic woman ei menestynyt järin hyvin. Brittilistoillakin se nousi parhaimmillaan vain sijalle 37, puhumattakaan levyn B-puolesta Jeremy Spencerin laiskasta Elmore James-jäljitelmästä The Sun is shining.
Black magic woman sai kuitenkin uuden elämän, kun paria vuotta myöhemmin meksikolaiskitaristi Carlos Santana otti sen käsittelyyn. Hänen sovitus kuultiin Santanan klassisella albumilla Abraxas, joka möi maailmalla yli 5 miljoonaa kappaletta.
Singlenä Black Magic woman nousi Amerikan listalla sijalle 4 ja sen lauloi Gregg Rolie, toisessa kitarassa Carloksen rinnalla Neil Schon, joka pääsi myöhemmin loistamaan megabändi Journeyssä.
Valovoimaisin bluesartistimme Erja Lyytinen on viime vuosina pystynyt ihailtavasti laajentamaan kuulijakuntaansa, niin Suomessa kuin Euroopassakin. Hän on erityisen suosittu Englannissa, jossa hän on parhaillaan Ladies of the Blues-kiertueella. Hänen seuraavat Suomen keikat ovat sitten huhtikuussa.
Tuoreella Without you-sinkulla Erjan taustalla kuullaan ensi kertaa hänen uutta nuorta bändiään: Tatu Back (basso), Kasperi Kallio (koskettimet) ja Ipe Laitinen (rummut).
Kappale on eri tyylilajien risteyksessä seikkaileva biisi, joka ennakoi Erjan uutta levyä, joka julkaistaan tämän vuoden puolella.
Without you-biisistä Lyytinen kertoo seuraavaa:
-Lauloin sen keskiyöllä, jotta kappaleeseen saatiin fiilistä yöllisestä seikkailusta asfalttiviidakossa. Ihmismieli kiinnostuu helposti saavuttamattomasta.Tarinassa kuvataankin urbaania ympäristöä, jossa henkilö kärvistelee etsiessään kokemaansa tunnetta.
Musiikillisesti halusin tuoda biisiin jäsennellyn progemaisen fuzz-kitaraosan Gary Clark Jr. -henkisen rennon ja vaivattoman säkeistön vastineeksi plus tummaa soul/hiphop-vivahdetta, johon looppimainen toteutus tuo tätä päivää.
Tällä hetkellä ahkerimpiin iskelmä- ja tanssimusiikin levyttäjiin Lapissa kuuluva Mika Jefremoff on julkaissut radiosoittoon kolmen kappaleen maksisinglen, joka sisältää lattarin Elämän puu, Lappi-iskelmän Sinisen hämärän maa ja menopalan Leiki en.
Mika laskee, että hänellä on julkaistuja lauluja tähän mennessä 56, plus valmiina albumillinen ennenjulkaisemattomia. Suurin osa levytyksistä on purkitettu rovaniemeläisen studiovelho Pauli Ruuskasen komennossa, joka Mikan kanssa kuuluu suuriin Olavi Virran musiikin ihailijoihin ja pian onkin odotettavissa mestarin tuotantoa.
-Seuraava julkaisuni tänä vuonna maksisinkun jälkeen on kaikella todennäköisyydellä Olavi Virta-levy ja näillä näkymin mukaan tulee 20 biisiä! Ollaan Paulin kanssa tehty töitä tribuutin kanssa vuodesta 2010 lähtien ja pikkuhiljaa alkaa olla valmista, Mika paljastaa.
Hän ei ole koskaan tinkinyt laadusta ja uudet kolme levytystäkään eivät tee poikkeusta. Kaikki ovat ammattilaisten työtä, soittajia ja biisintekijöitä myöten.
Elämän puu-laulun takaa löytyy, edesmennyt Kullervo Linna-palkittu, kaksi kertaa Syksyn Sävelen (Rainer Frimanin kanssa) voittanut Jukka Koivisto.
-Laulu oli ollut vuosikaudet Koiviston pöytälaatikossa. Kun sen sanoittaja Keijo Laitinen pani sen kiertoon, kauan se ei kerennyt vanheta, kun nappasin sen itselleni levytettäväksi. Innostuin biisistä heti. Siinä oli jotain mystistä, Mika tunnustaa.
Toisen Syksyn sävelessäkin esiintyneen lauluntekijän Jari Rönkön kipaleita kuultiin jo Mikan Lemmen tuulet-albumilla. Sen menevä nimilaulu kuuluu edelleen Mikan suosituimpiin ja samaa menestystä voi povata beat-iskelmälle Leiki en.
-Tykkään Jarin tyylistä tehdä nuorekasta menevää musiikkia. Hänellä on myös taitavia sanoittajia ringissään, jotka ovat ajan hengessä mukana. Jarin kanssa yhteistyö jatkuu ja meillä on tulossa lähiaikoina taas lisää uutta materiaalia!
Lappi-romantiikka ei kuole koskaan, sanoi aikoinaan Souvari-Lasse ja jatkaa edelleen 40 vuoden jälkeen ja samaan uskoo myös Mika. Seppo Seilosen Sinisen hämärän maa on hieno laulu Villistä Pohjolasta.
-Ihastuin heti kun kuulin melodian sekä Lapin luonnosta kertovan mahtavan tekstin ja se oli pakko levyttää. Aiemminkin se on levytetty, mutta nyt tehtiin toisenlainen sovitus ja se onnistui, Mika kertoo tyytyväisenä.
Maksisinkulla mukana olevat muusikot: Jari ”Heinä” Nieminen (kitarat), Miri Miettinen (rummut), Vesa Norvanto (koskettimet), Pauli Ruuskanen (basso) & Anne Sandberg (taustalaulu)
1.4. The Botherers/ Money & Gravy ★ 28.4. Horse Face Dog/ The Howl
”Kerho, teillä on ihan paras tunnelma!” Näin kirjoitti Tornion perinteikkään ravintola Kerhon päiväkirjaan Kaarle Viikate , joka heitti viime viikonloppuna trubaduurikeikan yhdessä Jukka Takalon kanssa. Pieni tila täyttyi ja yhteys yleisöön syntyi.
Kerho on alkanut taas hengittää ja sydän sykkiä kaikenlaiselle musiikille. Kansallisten vieraiden lisäksi paikallinen musakin on saanut kaivatun estradin, mutta kaiken hyvän jälkeen mustiakin pilviä on noussut. Kerholta kerrotaan, että taloyhtiö on kieltänyt äänekkäimmän HC -musiikin soiton, mutta toivotaan kuitenkin, että tarjonta säilyy monipuolisena.
Torniolaisvärein maalataan Kerholla taas ensimmäisenä pääsiäispäivänä eli 1.4. , jolloin kitaristi-laulaja Roku Rousu haalaa yhtyeensä TheBotherersensimmäistä kertaa Oulusta entiseen kotikaupunkiinsa. Kuukautta myöhemmin 28.4. ravintolassa melskaa, bändi pelkkää jaloterästä, Horse Face Dog, joka toi äskettäin kauppoihin mainion kolmoslevynsä Turn It Up.
THE BOTHERERS
The Botherers on melkomoinen sekatavarakauppa, mutta hyvässä mielessä. Debyyttialbumin The 1st Shards jälkeen on väännetty kuuden biisin KRAUTALANKA-kiekko ja makupalana loppuvuodesta ilmestyvältä kakkosalbumilta Urban Schizophrenia on nyt kuultavissa sinkku Message /Bad Cops II
Yhtyeen esikoisalbumista The 1st Shards kirjoitin noin vuosi sitten muun muassa: ”The Botherers-trio saa pään pyörälle. Aitoa asiaa, joka pyllistää riemukkaasti genre-rajoille ja nykyajan homogeeniselle ilmaisulle. Yhteissoitto on hyppysissä, mutta edelleen eletään kuin pellossa. Leikkisyys on tallessa. Välillä rallataan talla pohjassa, mutta välillä otetaan iisimmin.”
Horse Face Dog on taas toista maata. Pystypäin paahdetaan Lemmyn lailla ja mukana menussa on niin rock`n`rollia, punkkia, heavyä kuin ripaus rytmibluesiakin.
Miehistö on Tornio-rockin kivijalkaa. Basisti Tony Rebelin lisäksi kitarassa ja laulussa on Andy Lindholm ja rummuissa Timo Lindholm.
Horse Face Dog ei petä levyllä. Yhtyeen kolmoskiekko Turn It Up ryskää tulta munille-asenteella, niin kuin aiemmatkin. Kitaristi Andyn tapa värittää biisejä, vähän pihtailla, pitää soolot kontrollissa on koukuttava. Nytkin mannaa sataa biisiryppäästä Turn it up, Out my life ja Fall apart.
Vaikka Horse Face paahtaa lyhyen kaavan kautta ja täysillä, jännällä tavalla levy levyltä se avaa itsestään uusia puolia. Hituri Arms in walls rakennetaan maltilla ja riemukas irtiotto on Never coming back, jossa basisti Rebel on irti ja muut seuraa perässä.
Lisää tätä herkkua sitten livenä Tornion Kerholla huhtikuun viimeisenä lauantaina 28.4., jolloin päästään juhlimaan Turn It Upin virallisia levyjulkkareita, yhdessä toisen paikallisen veteraanitrion The Howlin kanssa.
”
