Rock`n Roll & Blues Nights järjestetään jo kolmatta kertaa Wanhassa Waskoolimiehessä, Tankavaaran Kultakylässä 25. -26. marraskuuta.
Tunturi-Lapin festivaalikirjossa tapahtuma vankistaa asemaansa kerta kerralta. Herkullinen ruoka ja kyytipoikana entistä parempi musiikki, haastaa mukavasti saman kylän pitkäikäiset, Kaamosjazzin ja Tunturibluesin.
Tällä kertaa Rock`n Roll & Blues Nightsia tähdittävät legendaariset nimet Tuomari Nurmio, Dave Lindholm ja Pepe Ahlqvist.
Nurmio esiintyy perjantaina aviosiippansa Folk Liisan eli Liisa Eskolan kanssa. Pariskunnalta ilmestyi tammikuussa albumi Ihmemaassa, joka koostuu Tuomarin tutuista rakkauslauluista, sovitettuna pelkistetyksi folkiksi kahdelle kitaralle ja laulajalle. Kaksikko kutsuu musiikkiaan osuvasti keittiömusiikiksi tai urbaaniksi sähköfolkiksi.
Ihmemaa-levyllä Nurmio palaa vaimonsa kanssa musiikillisille juurilleen, aikaan jolloin hän oli kova Bob Dylan-diggari. Samaa voi sanoa lauantain pääesiintyjästä Dave Lindholmista, joka julkaisi vuosi sitten albumin Ajaton on ajoissa. Yli 40 vuotta suomalaisen rockmusiikin ytimessä olleesta Davesta elämäkerran kirjoittanut Lamppu Laamanen sanoo: ”Hän on vanhan liiton pelimanni, joka on kiertänyt niin isot lavat kuin baarinnurkat ja kolunnut yhtä lailla taideprojektit kuin huumoribändit. Isokynä, Pen Lee, Rock’n’Roll Band, Bluesounds, Sleepy Sleepers, Otto Donner, Andy McCoy.”
Molempina Rock`n Roll & Blues Nightsin iltoina yleisöä viihdyttää myös 60-vuotias Suomi-Bluesin grand old man, Pepe Ahlqvist. Hän on saanut selvästi uutta virtaa, tänä vuonna comebackin tehneen H.A.R.P.-yhtyeensä onnistuneista keikoista ja aidosti lappilaista lisäpotkua hän saa takuuvarmasti myös pitkänlinjan housebändiltä nimeltä Malpractice.
Bill Wyman`s Rhythm Kings, Hildursborg, Boden 15.10.2005
Nähdä elävä legenda Bill Wyman ja uusi kaupunki Boden. Siinä kaksi hyvää syytä matkaan. Vaikka Boden on yhtä lähellä Torniota kuin Oulu, luulin eksyneeni vähintään Lapin erämaahan. Matkalla törmäsin nimittäin tien yli juoksevaan kettuun, poroon ja näin satoja joutsenia.
Vasta viimeistään silloin kun seisoin hotellin respan jonossa muutaman askeleen päässä pienestä laihasta miehestä, tiesin tulleeni varmasti oikeaan paikkaan. Hän oli entinen Rolling Stones Bill Wyman.
Tunteet pinnan alla
Ensi maanantaina 69 vuotta täyttävä Bill oli Rollareissa ollessaan se hiljaisin ja tuntemattomin jäsen. Hän on kuitenkin kirjoittanut yhtyeestä luotettavimmat teokset. Kolmenkymmenen vuoden aikana hän taltioi kaiken, muun muassa keikkojen biisilistat ja tuhansittain valokuvia Rollareista.
Ei Bill tänäänkään pyri poseeraamaan. Suomen keikkojen jälkeen hän aloitti Ruotsin kiertueensa Bodenista. Yli 500 ihmisen edessä basisti lyhyessä keikkasängessä piti tiukasti tonttinsa ja hymyn häivä kävi hänen kasvoillaan aniharvoin. Useimmiten silloin kun äänessä oli upeaääninen soullauljatar Beverly Skeete.
Jos Bill tyytyi omaan rooliinsa taustalla, hänen yhtyeensä Rhythm Kingsien soittajat rokkasivat ja rollasivat täysillä. Vain pari kertaa Wyman intoutui laulamaan. Varsinkin veturimaisessa Clifton Chenierin zydeco-palassa All night night, laulu kulki mainiosti. Kun Bill kysyi, Rytmikunkku-kuoro vastasi.
Kivikasvon puhevartti
Keikka muodostui kahdesta setistä ja väliajalla Bill Wymanilla oli aikaa myös lehdistölle. Väsymys paistoi hänen kasvoiltaan, mutta englantilaisen herrasmiehen tavoin hän vastaili kysymyksiin, jotka oli kuullut tuhansia kertoja aiemminkin. Hän kertoi, että jätti Rollarit, koska väsyi treenaamaan ja soittamaan samoja biisejä vuosikymmenestä toiseen. Rollareista eniten hän nykyään pitää yhteyttä Charlie Wattsiin, joka Billin mukaan todennäköisesti soittaisi Rhythm Kingseissä, jos olisi vapaana. Soittamisen nykyisen yhtyeen kanssa basisti sanoo olevan hauskaa. Rollareista lähdön jälkeen Bill myöntää olleensa pääasiassa onnellinen perheenisä. Hän on avioliitossa Suzanne Accostan kanssa ja hänellä on kolme tytärtä, joiden hän paljastaa käyneen viime keväänä tervehtimässä Lapissa joulupukkia. Seuraavalla kerralla hän aikoo olla myös itse mukana.
Vartin jälkeen pressi on ohi. Hetki poseerausta valokuvaajille ja takaisin lavalle.
Soulia sielusta
Yli kahden tunnin konsertissa kuultiin riemastuttava kirjo vanhoja letkeästi svengaavia rytmiklassikkoja 1950-1960-luvuilta. Illan ohjelma oli rakennettu taitavasti ja Rhythm Kingsin kahdeksan soittajaa saivat briljeerata kukin vuorollaan. Molempien settien kliimaksina oli, vetreästi liikkuva erikoisvieras Eddie Floyd (s.1935), jonka tiukat soulit kuten Knock on wood ja Sweet soul music piikittivät tanssihermoa ja villitsivät yleisöä.
Illan valopilkku oli kuitenkin Billin löytö Elton Johnin ja Chaka Khanin taustallakin laulanut Beverly Skeete. Ray Charles-tulkinnat olivat oma lukunsa, mutta ylitse muiden oli versio biisistä I put a spell on you, joka oli tribuutti edesmenneelle Nina Simonelle. Uskomaton veto ja tunnelman nostattaja.
Eric Claptonin kaverit
Illan yllättäjä oli myös kitaristi Andy Fairweather-Low. Hänestä on jäänyt eteerinen kuva ensin Amen Cornerin teini-idolina ja sitten Eric Claptonin Unplugged-levyn kakkoskitaristina. Nyt mies oli tehty kuin eri puusta. Hän runttasi ja kieputti kitaraansa hullun lailla. Roheva sointi kyti ensin Mystery Trainissä, mutta syttyi täyteen roihuun Jimmy Reed-klassikossa Bright lights, big city.
Parhaiten kantripikkaajana tunnettu Albert Lee oli nyt parhaimmillaan Gene Vincentin Race with the Devilissä, jossa hän vispasi rockabillyä Cliff Gallupin hengessä.
Itse olen nähnyt kitaristi Leetä viimeksi livenä Eric Claptonin keikalla vuonna 1980. Samaisessa yhtyeessä soitti myös kosketinsoittaja Chris Stainton, jonka mahtisoolo Hit the road Jackissä oli ainoa esiintulo illan konsertissa.
Kaikkinensa hieno keikka. Ei jää ehkä historiaan kuten Bodenin oma Nobel-kirjailija Eyvind Johnson, mutta monen kuulijan mieleen kylläkin.
Ulkona syksyn lehtiä lakaissut hyytävä pohjoistuuli oli tyyntynyt ja Bodenin yössä katuja valaisi täysikuu. Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan pohjoistuuli oli mennyt akan viereen yöksi. – Näyttää siltä, että vanhoihin voi luottaa monessakin asiassa. (AJ)
Ps. Valitettavasti en tähän hätään löytänyt alkuperäisiä kuvia.
1960-luvulla yleisöä villinnyt Danny alkoi kiertää Suomea aikana, jolloin tango oli valtakulttuuria. Siksi nuoruuden innolla tehty pioneerityö aiheutti myös ristiriitoja.
18. marraskuuta kautta Suomen saa ensi-iltansa Sakari Saksan ohjaama elokuva Danny, joka on tarina miehestä, joka toi shown Suomeen. Elokuvassa päästään kurkistamaan myös kulissien taakse, Dannyn kotiarkiston filmien kautta ja mukana haastateltavina ovat muun muassa Pepe Willberg, Fredi, Erika Vikman ja Diandra.
Danny-shown saapuminen tanssipaikoille ja kaikkensa lavalla antaneen laulajan esiintymiset olivat monelle odotettuja tapahtumia. Yksi Iso-Deen suurista suosion vuosista oli 1966.
Päivälleen 50 vuotta sitten Danny tulee-nimellä kulkenut show oli Tornion Työväentalolla. Se oli kiertueen avaus ja hänen mukanaan olivat silloinen naislaulajien ykkönen Anki ja lisänä lehtimainosta lainaten kohuttu laulajakyky Eero Raittinen ja hyväntuulinen tangolaulaja Tapio Tammilehto. Iskelmä-lehden mukaan Torniossa yleisöä oli kerääntynyt molemmin puolin rajaa ja keikka oli loppuunmyyty ja parisataa henkeä jäi ulkopuolellekin.
Rajakaupungissa Dannyn saapuessa lavalle gogo-tanssijoineen yleisö tyytyi vain huutamaan ja taputtumaan, mutta toisenlainen meno ja meininki oli seuraavana iltana Rovaniemen Valistustalolla. Keikasta raportoi mainiossa Dannyn oli paettava lavalta-jutussaan viime keväänä edesmennyt rovaniemeläistoimittaja Leo Zimmermann.
Näyttämö on pimeänä, sali puolihämärä. Aivan tiiviisti esiintymislavan ympärille on ahtautunut miltei toistensa päällä roikkuvia nuoria, joista useimmat tyttöjä. Jotkut istuvat jo lavan reunalla. Yksinäisiä kirkaisuja lukuunottamatta on melkoisen hiljaista.Sitten räjähtää näillä leveysasteilla uskomaton, etelämaalainen näytelmä valloilleen. Yhtäkkiä syttyvät kirkkaat valonheittäjät, pitkä vaaleatukkainen mies kirkkaan kauniissa paidassa hypähtää verhojen takaa näyttämölle kuin pantteri. Samassa antaa orkesteri rytmimusiikin pudota yleisön päälle rankkasateen tavoin. Mies laulaa kuumasta kesäkadusta, hän liikkuu sulavasti lavalla laidasta laitaan, elehtii, käy välillä polvillaankin, kumartuu eteenpäin kohti tyttöjä, niin että nämä yltävät koskettamaan suosikkiaan. Danny-oiih-oiih…kirkuminen jättää orkesterin toiseksi.
Eräs pitkähiuksinen tyttö makaa kasvoillaan orkesterilavalla, järjestysmiehet kiirehtivät taluttamaan häntä takakautta raittiiseen ulkoilmaan, mutta hän saa seuraajia. Järjestysmiehillä alkaa olla täystyöllisyys, sillä tyttö toisensa jälkeen talutetaan tai puolittain kannetaan ulos. Mutta pahin on edessä kun Suomen kuuluisimmat kyyneleet alkavat valua…” Vähän ennen kyyneleitä pääsi poispäin käännä etten niitä nää…”
https://www.youtube.com/watch?v=R7rc_-Tk6qw
Eräs tyttö hypähtää lavalle suosikkinsa kaulaan roikkumaan. Tämä on alkumerkki tyttömassalle, jota ei enää pidätä mikään. He nousevat lavalle kymmenittäin, suutelevat suosikkiaan, tarttuvat häneen kiinni. Orkesterikin saa osuutensa.
Sekasorto ja kaaos on hirveä! Lava on täynnä kirkuvia tyttöjä, joiden keskellä laulaja yrittää suojella itseään, orkesteri epätoivoisesti kalliita instrumenttejään-ja valokuvaaja kameraansa.
Esitys on pakko keskeyttää. Dannyn onnistuu riistäytyä vapaaksi ja hän pakenee järjestysmiesten auttamana takahuoneen lukitun oven taakse. Kestää pitkään ennenkuin tytöt saadaan lavalta pois. Lavan lähettyville jää jäljelle ainakin kymmenen täysin rikkoutuneen tuolin kappaleet.
Kaiken tapahtuneen jälkeen minulla on otsaa kysyä Dannylta: Mitä on olla Suomen suosituin iskelmälaulaja? Ja Dannylla otsaa vastata.
– Pidän siitä!
Danny hymyilee ja pyyhkii mietteliään näköisenä verta huulestaan.
– Taisivat vähän kolhaista. Ei olisi uskonut, että täällä pohjoisessa Rovaniemellä on juuri tällainen yleisö.
Rikkoutuneesta huulesta on verta valunut myös paidalle, mutta Danny ei ole millänsäkään. Iskelmälaulajan on otettava tyynesti vastaan yleisön reaktiot, se on hänen työtään.
Danny on eräs viime vuosiemme kiistattomasti suosituin ja tämän vuoden ylivoimainen voittaja kaikissa kymmenittäin järjestetyissä lehti-, radio- ja televisioäänestyksissä.
– Vaikka on hauskaa olla suosituin, se toisaalta asettaa minut suorastaan hirveän paineen alle. Tuntuu kuin joka esiintymiskerralla olisi keksittävä jotain uutta, jotain parempaa. Olen pyrkinyt noudattamaan esiintymisessäni rentoa amerikkalaista rela-tyyliä, sellaista joka tehoaa. Tämä ajatukseni paremmasta ohjelmasta näkyy tunnuksessani- vastuu viihteestä.
Danny-tuotanto on oma yritys, vastuu on nyt kokonaan hänellä itsellään.
– Taloudellisesti se on tietysi riski. Ohjelmakiertueeseeni kuuluu 9 henkeä mikä tietysti maksaa, mutta kyllä yleisölle on pystyttävä tarjoamaan monipuolista ohjelmaa, se on vastuuta.
Danny sanoo pitävänsä Lapista ja esiintymisestä täällä. Mutta vieläkin hän ihmettelee Valistustalon yleisön innostusta.
– On sitä näköjään tempperamenttiä napapiirilläkin.
Pete Parkkonen Finnvox-studiolla. Kulisseissa kitaraansa virittelee myös Stig.
Suomessa toteutetaan marraskuussa 2016 kahdeksatta kertaa Movember-kampanja, joka toteutetaan vuosittain samanaikaisesti 20 maassa eri puolilla maailmaa.
Tornion Panimo ja laulaja Pete Parkkonen ovat mukana kampanjassa, mutta minkälainen kampanjabiisi legendaarisella Finnvox-studiolla syntyy, selviää vasta marraskuussa.
Movember-kampanjalla kerätyillä varoilla tuetaan eturauhas- ja kivessyövän tutkimusta. Suomessa Syöpäsäätiö on Movemberin pääyhteistyökumppani.
Kampanjan nimi juontaa juurensa englannin kielen sanoista ”moustache” (suom. viikset) ja ”November” (suom. marraskuu), jotka yhdistämällä nimettiin marraskuu uudelleen.
Kampanjalla on hyvin yksinkertainen idea: miehet, niin sanotut Mo Brot, rekisteröityvät verkossa ja ajavat marraskuun alussa viikset ja parran pois, jonka jälkeen he kasvattavat viiksiä koko kuukauden. Viiksien kasvattamisen lisäksi he perustavat oman keräyspottinsa, johon kannustavat lähipiiriään lahjoittamaan.
Kaikki Suomessa vuonna 2016 Movember-kampanjaan kerätyt varat jäävät Suomeen, ja niiden kohdentamisesta päättää Syöpäsäätiö., jolla on huippuasiantuntijoista koostuva apurahalautakunta, jonka avulla voidaan varmistaa, että tuotot menevät tieteellisesti tärkeisiin hankkeisiin.
Vuodesta 2009 alkaen Movember-tuotoista on jaettu noin 680 000 euroa syöpätutkimukseen. Esimerkiksi vuonna 2014 professori Anssi Auvinen Tampereen yliopistosta sai 200 000 euron suurapurahan.
Movember-keräykseen ja Syöpäsäätiön eturauhassyöpärahastoon voi lahjoittaa ympäri vuoden.
Kolarilaislähtöinen Alpo Harju tunnetaan parhaiten hauskasta Julli-sarjakuvahahmostaan. Se on tullut monelle tutuksi ensiksi ylläsläisen Kuukkeli- lehden sivuilta ja sittemmin äkäslompolaisen kapakan Julli`s Bar & Restarauntin kautta.
Pikkuhiljaa Alpo on hivuttautunut sarjakuvastrippien teosta myös animaation maailmaan. Hän on saanut jalan myös Ylen oven väliin, mutta kuinkas` Jullille sitten kävikään?
– Yle lähti innolla rahoitukseen mukaan, mutta nyt tuli tieto, ettei Julli-animaatiosarjaa voi julkaista, koska Jullin lakki saattaa pahoittaa saamelaisten mielet. Huomasivat vasta sarjan valmistuttua tai joku siellä päättäjissä, että eihän Jullilla voi olla saamelaishattua päässään, kertoo Alpo, joka muistaa, että vastaavan palautteen hän on saanut viimeksi 1991, eikä silloinkaan mielensäpahoittaja ollut saamelainen.
Harju ei ole kuitenkaan hirveän katkera Ylelle, vaikka Julli-sarja vapautettiin häneen omaan käyttöön, muita töitä riittää.
– Julli on vain yksi konsepti ja ja rahoituksen siihen ehdin jo saada. Rahaa eivät ottaneet pois.
Neuvonpito Ylen kanssa Alpo Harjulla alkoi kuusi vuotta sitten, kun hän sai idean Altiovaltiosihteerin sketsien kuvittamisesta ja otti yhteyttä Pasi Heikuraan.
– Alkkarit kiinnostuivat heti jutusta ja lupasin heille yhden minuutin mittaisen animaatiopätkän maksutta – vähän kuin työnäytteeksi, mutta loppujen lopuksi tein yli 2 minuuttia pitkän demon, jonka avulla rupesin tyrkyttelemään konseptia suoraan Ylelle.
Alpo ehdotti televisioon täyspitkää animaatiosarjaa, jossa Alivaltiosihteeri siirtyisi seikkailemaan radion lisäksi myös televisioon.
-Kummeleita teeveelle tuottanut Matti Grönberg innostui aiheesta, mutta pyysi tekemään ensin muutaman sketsin Nenäpäivä Showta varten. Ylen kanssa ei kuitenkaan syntynyt sopimusta. Osasyynä varmaan oli se, että silloiselle Alivaltiosihteerien tv-sarjalle katsojia ei oikein herunut, muistaa Harju, joka tarjosi sen jälkeen Julli-sketsejään ja sai Ylen innostumaan.
Battaglia livenä teeveen Iltatähdessä toukokuussa 1975. Lauteilla hulppea Rokkisavotta-kokoonpano: Sture Holmberg, Hannu Turunen, Roland Berg, Pekka Saari, Reijo Heikkala, Jake Voutilainen ja Raimo Ahokas.
Kuullaan kaksi kappaletta Jaken kynäilemä I can`t dance ja Kunhan hengailen vaan, käännösversio Edgar Winterin biisistä Hangin around, joka löytyy Rokkisavotta-albumiltakin.
Upeaa laulua ja soittoa. Yhtye oli parhaimmillaan livenä ja allaolevalla videolla saadaan pieni maistiainen superbändin osaamisesta. Battaglian osuus löytyy aikaväliltä 3,19 – 11,37 . Ohjelmassa esiintyy ensin helsinkiläisyhtye Vetonaula ja Battaglian jälkeen oululaisen Express-yhtyeen soittajista kasattu Kestapropos, jonka rumpalia Jouni Kestiä myös haastatellaan.
Reijo
Elävän Arkiston musiikkitoimittaja Jukka Lindfors kirjoittaa Iltatähden vuodesta 1975: ”Iltatähden kolmas vuosi oli hyvä vuosi suomirockille ja juurimusalle. Ohjelma tarjoili ”rytmimusiikin rautaisannoksia” parhaimmillaan jopa kahdesti kuussa, mutta tallella on vain yksi kokonainen ohjelma.”
Ylessä samaa nauhaa saatettiin käyttää kymmenenkin ohjelman tekoon nauhamateriaalin kalleuden vuoksi, mutta onneksi kaikki eivät kuitenkaan noudattaneet yhtiössä määrättyjä nauhojen tiukkoja kierrätyssääntöjä, vaan ohjelmantekijät ”hukkasivat” työnauhat omiin arkistoihinsa.
Niinpä näitä aarteita putkahtaa tuon tuosta esiin, kiitos Elävän Arkiston. Toivon mukaan Ylen kellareiden kätköistä löytyy muitakin yhtä ilahduttavia ja hyvätasoisia lappilaisia tallenteita kuin tämä Battaglia-esitys.
35 vuodessa Honey B & T-Bones on kehittänyt juurevasta deltabluesista, rokkaavasta R & B:sta ja hapokkaasta psykedeliasta, oman voodookeitoksensa, jossa yhdistyvät parhaat vintageainekset.
Siitä todisteena on yhtyeen loistava uutuusalbumi Time was, jonka myötä se on lähtenyt levynjulkaisukiertueelle, joka piipahtaa myös ensi lauantaina 22.10. Lapissa, Rovaniemen Korundissa.
Time was-levyllä soittaa perheyhtye laulaja-basisti Aija ”Honey B” Puurtinen, kielisoitinvirtuoosi Esa Kuloniemi ja heidän 14-vuotias rumpalipoikansa Moses. Kiertueella kapulamiehenä on kuitenkin J Salonen ja bassossa Pekka Rajamäki, Aijan keskittyessä pelkästään lauluun.
Albumi purkitettiin puoleksi legendaarisella SUN-studiolla, Memphis Tennesseessä ja puoleksi Finnvoxissa, Helsingissä. Levyn materiaali on pääosin originaalia, lukuunottamatta tribuutteja Canned Heatin Al Wilsonille ja Etta Jamesille.
James Spectrum (x-Pepe Deluxe) miksasi useimmat biisit ja yhdellä niistä kuullaan vierailijana trumpetisti Verneri Pohjolaa.
Nurmio esiintyy perjantaina aviosiippansa Folk Liisan eli Liisa Eskolan kanssa. Pariskunnalta ilmestyi tammikuussa albumi Ihmemaassa, joka koostuu Tuomarin tutuista rakkauslauluista, sovitettuna pelkistetyksi folkiksi kahdelle kitaralle ja laulajalle. Kaksikko kutsuu musiikkiaan osuvasti keittiömusiikiksi tai urbaaniksi sähköfolkiksi.
Bill Wyman`s Rhythm Kings, Hildursborg, Boden 15.10.2005
nykyään pitää yhteyttä Charlie Wattsiin, joka Billin mukaan todennäköisesti soittaisi Rhythm Kingseissä, jos olisi vapaana. Soittamisen nykyisen yhtyeen kanssa basisti sanoo olevan hauskaa. Rollareista lähdön jälkeen Bill myöntää olleensa pääasiassa onnellinen perheenisä. Hän on avioliitossa Suzanne Accostan kanssa ja hänellä on kolme tytärtä, joiden hän paljastaa käyneen viime keväänä tervehtimässä Lapissa joulupukkia. Seuraavalla kerralla hän aikoo olla myös itse mukana.
1960-luvulla yleisöä villinnyt Danny alkoi kiertää Suomea aikana, jolloin tango oli valtakulttuuria. Siksi nuoruuden innolla tehty pioneerityö aiheutti myös ristiriitoja.
Rajakaupungissa Dannyn saapuessa lavalle gogo-tanssijoineen yleisö tyytyi vain huutamaan ja taputtumaan, mutta toisenlainen meno ja meininki oli seuraavana iltana Rovaniemen Valistustalolla. Keikasta raportoi mainiossa Dannyn oli paettava lavalta-jutussaan viime keväänä edesmennyt rovaniemeläistoimittaja Leo Zimmermann.
Kolarilaislähtöinen Alpo Harju tunnetaan parhaiten hauskasta Julli-sarjakuvahahmostaan. Se on tullut monelle tutuksi ensiksi ylläsläisen Kuukkeli- lehden sivuilta ja sittemmin äkäslompolaisen kapakan Julli`s Bar & Restarauntin kautta.
