Tuomas Laajoki palkittiin Keksi-pienoispatsaalla Kemin Merihovissa.

Monipuolinen musiikkimies Kemistä, Tuomas Laajoki, nuoriso-ohjaaja, tapahtumien järjestäjä  ja muusikko yllätettiin torniolaisen musiikkimedian Väylän Pyörteen toimesta vuotuisella Keksi-musiikkipalkinnolla joulun alla maanantaina  Kemin Merihovissa, hänen paremman puoliskonsa Kaisla Huovisen tunnelmallisen konsertin jälkeen.

T u o m a s

Tuomas Laajokea on luonnehdittu paljon tekeväksi ja aikaansaavaksi, innostavaksi dynamoksi, joka ottaa muiden mielipiteet huomioon ja johon luotetaan, joten Väylän Pyörteelle Keksi-valinta oli helppo.

Laajoki on bluesin purema ja Pohjanmaan junan tuoma, joka on juurruttanut  Kemiin mustaa rytmimusiikkia ja  antanut musiikillista juurihoitoa nuoresta vanhaan jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Hänet tunnetaan monien tapahtumien takaa, parhaiten yhdessä Antti Pasasen kanssa, kaupungin musiikkielämän lippulaivasta Lapin parhaasta vaihtoehtofestivaalista Pakkasukko Blues N´ Jazz, joka tarjoaa aina laatua ja yllätyksiä, jotka jättävät aina muistijälkiä. Tyylikäs musiikkikattaus on luvassa taas  4.-8. helmikuuta 2026.

Kahdessakymmenessä vuodessa Tuomas on ollut järjestämässä satoja ja taas satoja tapahtumia: Kesäkissa Blues, Coronarock, Rondelli, Easy Living in Kemi, Venetsialainen Baarifestivaali, Kolopallorock jne.

Tuomas on mukana niin kemiläisten juhlassa kuin  arjessakin. Nuoriso-ohjaajana hän kannustaa nuoria musiikin pariin, aktivoi esimerkiksi työttömiä ja näin ennaltaehkäisee syrjäytymistä. Ongelmaratkaisujen ohella hän vastaa myös huutoihin ja toiveisiin järjestämällä soittajille kesäleirejä, jameja ja tietysti bändikeikkoja.

Kitaristi Laajoki (Kuva: Tuomaksen arkisto)

Laajoella on äidin puolen sukua eri puolilla Meri-Lappia, joten hänen on ollut helppo ylittää myös kaupunkien rajoja. Kemiläisyys ei ole estänyt näkemästä metsää puilta, vaan  yhteistyötä on tehty hyvä musiikki edellä Tornion, Haaparannan ja Oulun puolellekin. Viimeisin ponnistus on alkava Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi, jonka Meri-Lappi-tiimiin hän kuuluu.

Muusikkona Tuomas on myös moniosaaja ja loistava kitaristi, joka soittaa tällä hetkellä Sorsakoski-iskelmää Ville Liimataisen Ajomiehissä, elämänkumppaninsa Kaislan lauluja esittävässä Marjatta & Heteka-yhtyeessä, 50-luvun tyyliin Hot Shakesissä ja uusin viritys on haitarivetoinen  Kanniainen & Lammassaari Arctic Blue Trio.

Keksi-musiikkipalkinto  jaettiin nyt 12. kerran ja uusi ”Pohjoisen Grammy” toista kertaa.

   Hyvät naiset ja herrat, kitarassa vasemmalla Tuomas Laajoki    

Poika oli Pohjan Torniosta on kaikkein tunnetuin ja levytetyin laulu, joka liittyy Tornioon.

Tänään tulee sata vuotta sen ensilevytyksestä. Monen asiantuntijan mukaan se on myös ensimmäinen levytys, jossa Tornio mainitaan.

Savikiekolle laulun lauloi Kööpenhaminassa 20. marraskuuta 1925 baritoni Toivo Louko  ja levyn toiselle puolen tuli laulu Anssin Jukka.

Louko kuului Helsingin Suomalaisen Oopperan tähtisolisteihin, joka levytti pääasiassa kansanlauluja His Master’s Voice- ja Odeon-merkeille vuosina 1925 ja 1929.

Hän oli  syntyjään Jalasjärveltä, Pohjanmaalta ja  teki paljon yhteistyötä myös kotimaakuntansa lahjakkuuksien kanssa muun muassa  sovittajina hän käytti kansalauluihin Toivo Kuulaa ja Martti Similää ja  itseoikeutetusti hän sai myös kantaesittää oululaisen Leevi Madetojan Juha- ja Pohjalaisia-oopperoiden pääroolit.

Poika oli Pohjan Torniosta-laulusta muutama värssy löytyy jo vuosilta 1900-1910 Suomen Kansan Sävelistä, mutta ensimmäisen valmiin asunsa, laulu sai Toivo Loukon levytyksessä. Jonkin verran tekstiasu on vaihdellut vuosikymmenten kuluessa, mutta laulun ydin, tarina torniolaispojasta ja lapualaistytöstä on säilynyt.

Toivo Loukon vanavedessä Poika oli Pohjan Torniosta-laulun levyttivät myös Suomi Jazz-Orkesteri, Roine Richard Ryynänen, Robert Konno, Kuuno Sevander  ja Kullervo Hurttia.

Pienen vuosikymmenten paussin jälkeen 1960-luvulla laulu heräsi uudelleen henkiin ja Tapio Rautavaaran ja Lasse Kuuselan levytykset olivat erityisesti kansan mieleen ja ne soivat yhäkin silloin tällöin kaupallisilla radiokanavilla. Mainiot omannäköiset sovituksensa laulusta tekivät myös Kullervo Linnan Humppaveikot, Cumulus ja Jaakko Salon Orkesteri, mutta torniolaista levyttäjää ei ilmaantunut.

Moneen kuitenkin muistijäljen jätti 1960-luvun lopulla Yleisradion valtakunnallinen ohjelma Ilta pienessä kaupungissa, jossa Poika on Pohjan Torniosta kuultiin. Sen  esittivät Tonics-yhtyeen kultakurkut Jukka Voutilainen ja Esko Kirjavainen. Ohjelman  juonsi Tauno Äijälä ja se taltioitiin Tornion VPK:lla. (AJ)

Toivo Loukon Poika oli Pohjan Torniosta-esitys toimii  Väylän Pyörteen Tornio-dokumentin tunnuslauluna. Gramofoni soi  TÄÄLLÄ! 

Legendaarinen The Animals saapuu Suomeen ja esiintyy 25. huhtikuuta 2026 Tornion Grand Hotel Mustaparran Ballroomissa. Muut esiintymispaikkakunnat  ovat Hämeenlinna, Espoo ja Ylivieska.

Luvassa on taatusti  Back to Sixties-tapahtuma, jossa yhteislaulu raikaa, sillä sen verran komea on yhtyeen hittiputki: House of the Rising Sun, We Gotta Get Out of This Place, Dont Let Me Be Understood, It´s My Life, I Put A Spell On You, Boom Boom ja Bring It On Home To Me…

Tällä hittilistalla kelpaa kiertää ja yhtyeen nimekkäiden fanien joukkoon lukeutuu muun muassa Bruce Springsteen ja hiljattain Classic Rock magazine nosti yhtyeen debyyttialbumin 50 Albums That Built Blues Rock -listalleen.

Vuonna 1964 energisen rockin, popin ja rytmibluesin  aalto pyyhkäisi maailman nuorison yli ja sen harjalla ratsastivat The Beatles, The Rolling Stones – ja tietysti John Steelin ja Eric Burdonin perustama The Animals. Nimensä yhtye sai villistä lavaesiintymisestään.

Vaikka The Animalsin meno lavalla on sittemmin rauhoittunut, pian kuusikymppisiään juhlivan bändin musiikki on vähintäänkin voimissaan ja legenda vain kasvaa.

Alkuperäisestä kokoonpanosta mukana on toinen perustajajäsen 84-vuotias rumpali John Steel. Lisäksi yhtyeessä soittavat Danny Handley, Barney Williams ja Norman Helm.

Viimeksi The Animals vieraili näillä kulmin vuonna 2017. Silloin  paikkana oli Haaparannan Ponde-ravintola.

Elina Kimen Greatsounds-studiolla Tanssikeikkaa äänittämässä

Kemiläisen Elina Haapaniemen Tanssikeikka-singlen menestys laajemminkin yllätti. Kaikki merilappilaisethan tietävät, että tämän laulajavan näyttelijättären ääni on puhdasta kultaa, mutta valtakunnallisestikin hänen singlestä saama palaute  ja mediahuomio on ollut pelkästään positiivista.

Esimerkiksi Suomen suosituin kevyen musiikin nettijulkaisu Tanssiin.fi otsikoi juttunsa: Oho! Tina Turnerin klassikkohitin Suomi-levytys kertoo tanssikeikkailijan arjesta-kuunnelkaa! (ja Elina sai päälle kehut komeasta tulkinnasta).

Pian Radio Pookin Lista-äänestyksessä Tanssikeikka nousi myös hienosti suoraan sijalla 6, jonka jälkeen Ylekin otti singlen arkistoonsa ja sen olen bongannut ainakin ohjelmista Paikka Auringossa, Poppi-Jorma, Toiveiden Yö ja Toni Laaksosen Lauantaitanssit…ja satunnaisesti tietysti monista muistakin radioista.

55-vuotiaan  Elinan ääni ratkaisi ja hän lauloi Vexi Salmen kirjoittaman vahvan tarinan uskottavasti. Tukena tietysti Kime Klemettisen nappisovitus ja taitavia soittajia, vierailevana kitaristina muun muassa edesmenneen Kari Tapion luottomiehenä tunnettu ja Euroviisuissa Suomea eniten edustanut lappilainen Jari ”Heinä” Nieminen.

Elina kotiyleisön edessä (kuva: Elmo Salmi)

Legendaarinen Meripuiston laululava ja Kari Hautalammen trion solisteina Elina (vas.), Kaisla Huovinen ja Katja Lukin-Keiski (kuva: ES)

Elinan ensimmäisestä soololevytyksestä  tuli ehyt kokonaisuus   ja kaiken kruunasi Tanssikeikan maailman ensi-esitys ison yleisön edessä Kemin Meripuistossa.

Heinäkuun helle helli  Easy Living-tapahtumaa ja Kaisla Huovisen emännöimä Naisklubi Goes Summer oli Elinan lisäksi kutsunut paikalle Katja Lukin-Keiskin.  Kolmen leidin laulu antoi uutta potkua  Tanssikeikalle ja sen  lisäksi Elina lauloi omat Suomi-suosikit; Appelsiinipuita aavikkoon (Anneli Saaristo), Tahdon rakastaa (Mari Rantasila) ja Kuuma kissa (Maarit).

Elina Haapaniemihän on keikkaillut paljon yhdessä miehensä, Seinäjoen Tangomarkkinoiltakin tutun, vuoden 2018 tangofinalistin, Marko Haapaniemen kanssa kaksin  ja eri coverbändien solistina.

Suosittu Elina & Marko-duo

Musiikin lisäksi hänen juttu on ollut aina myös teatteri. Elinalle näytteleminen oli ensin, eikä hän ole koskaan haaveillut pelkästään laulajan urasta, vaikka keikkailusta nauttiikin. Musiikin ja teatterin yhdistämisestä, kunnon ravintolashowsta, hänellä on tulevaisuudensuunnitelmiakin.

Hän on ollut arvostetun kirjailija Mirjam Kälkäjän perustaman torniolaisen Mikin Vintti -teatterin kantavia voimia sen alusta eli vuodesta 1998 lähtien ja päässyt esittämään muun muassa Edith Piafin elämää ja lauluja Pikku varpusessa ja Harmony Sistersin ikivihreitä Maire Ojosen roolissa. Toistaiseksi mielenkiintoisimmaksi  näytelmäksi, jonka hän on tähän  mennessä tehnyt, hän kuitenkin nimeää farssin Avioliitto on ikuista, jossa hän esitti miehensä Markon kanssa kahdestaan kaikki näytelmän kymmenen roolia.

Elina Edith Piafin roolissa (kuva: Merja Närä/MV)

Itse ihastuin ensi kerran Elinan ääneen parikymmentä vuotta sitten, kun tein Mikin Vintistä juttua Torniolainen-lehteen ja sain kuunneltavaksi teatterin kokoelmalevyn, josta löytyi silloisen Elina Kankaan laulama Ilta näytelmästä Lumienkeli.

Sen jälkeen hänen laulajan taivalta on tullut seurattua, kunnes Musiikkitalon Torniolaisen Popmusiikin Tarina-konsertissa hän tulkitsi upeasti Lappia- kuoron kanssa  Tornio 400 vuotta-aiheisen laulukilpailun voittajakappaleen  Kotikaupunkini.

Kun en tuota veretseisauttavaa esitystä voinut saada levylle, silloin tein mielessäni  päätöksen, että yritän saada Elinan ”äänen purkkiin” ennemmin tai myöhemmin.

Elina ja The Best of Tina Turner

Kaksi vuotta meni ja samaisella Musiikkitalon estradilla taas tapahtui. Konservatorio Lappian aikuisopiskelu oli tuonut yhteen FreeBeat-yhtyeen  soittajat, ja kun The Best of Tina Turnerista tuli yhtyeen basistin opinnäytekonsertin aihe, Elinasta tuli solisti  ja hänen Private Dancer-esitys osui ja upposi allekirjoittaneeseen.

Mark Knopfler ja Tina Turner

Extrapainon antoi Elinan esitykseen vielä se, että laulu oli  Dire Straitsin lauluntekijän Mark Knopflerin kynästä. Olen Markin musiikin suuri fani ja kun jo hajonnut Dire Straits konsertoi Helsingissä kolmena vuonna, matkasin aina paikalla. Pienenä triviana muistan myös, että alkuvuosina Lapin Kansassa Fazer-levy-yhtiöstä ilmoittivat, että minun levyarvioni Dire Straitsin  debyyttialbumista vuodelta 1978  oli ensimmäinen Suomessa ja usein tuli yhtyeestä kirjoitettua tuon jälkeenkin.

Alun perin Private  Dancerin piti tulla Dire Straitsin Love Over Gold-levylle, mutta sen kirjoittajasta Knopflerista, se sopi paremmin naiselle ja päätyi Tina Turnerille. Vuonna 1984 Private Danceristä tuli Tinan  uran suosituimman albumin nimilaulu  ja  yksi hänen suurimmista hiteistään, jolla hän  nousi rockin kuningattareksi. Dire Straits pääsi levyttämään kappaleen Tinan kanssa, paitsi Mark, jonka muiden kiireiden vuoksi korvasi kitaristi Jeff Beck.

Elinan ja FreeBeatin konsertin nähtyäni ryhdyin selvittämään löytyikö Private Danceristä suomenkielistä sanoitusta  ja ensinnä netistä vastaan tuli Nelosen tv-ohjelma Suomi Soi, jossa laulun lauloi suomeksi Mira Luoti ja lisää kaivellessa selvisi, että Aimo Ollikainen alias Vexi Salmi oli kirjoittanut Tanssikeikka-tekstin alunperin Kai Hyttisen Yksin-albumille heti 1980-luvulla.

Heitin Elinalle epävarmana levytystoiveen, sillä arvatenkin häntä pohditutti suomenkielinen teksti, jossa Tina Turnerin rakkauden ammattilainen oli vaihtunut  keikkalavojen ammattilaiseksi.  Kaksi erilaista tarinaa, joita yhdisti haave paremmasta elämästä.

Elina: -Aluksi tuli ajatus, että ohoh, onpas tarina muuttunut, mutta sitten ymmärsin, että Vexin teksti hieman jo leipääntyneestä lavalaulajasta ja suomalainen tanssilava miljöönä istui paremmin suomalaiseen mielenmaisemaan.

Suoraan suomennettuna kertomus maksetun naisen raadollisesta kohtalosta olisi ollut aika raju ja  epäuskottavakin. Vexin tarinassa laulajat ja soittajat viihdyttävät ammatikseen illasta toiseen, ja he luovat maksavalle yleisölle juhlatunnelman, vaikka itse jo olisivatkin kyllästyneitä saman toistoon. Tanssikansalle ilta voi olla ainutkertainen, mutta laulajalle arkea.

Kun Elina oli nukkunut muutaman yön yli, hän otti haasteen vastaan ja Väylän Pyörre Recordsin viides single nytkähti liikkeelle.

(Kuva: Jan Åqvist)

Seuraavaksi biisiin piti miettiä uutta näkökulmaa kuten aiemmiinkin Väylän Pyörre recordsin coversingleihin. Ehdotin Elinalle ja Kimelle, että voisiko Tinan voimaballadista tehdä enempi unplugged-pohjaisen tukemaan suomenkielistä tarinaa ja musiikin ammattilaiset käyttivät taikasauvojaan ja priimaa pukkasi. 

Laulu hengitti  juurevampana aivan uudella tavalla Kimen sovituksessa ja Elina toi  lauluun aivan erilaista tunnetta ja draamaa kuin Tina. Soolokitaristivieraaksi mulla oli alussa mielessä Heinä Niemisen ohella toinenkin pohjoisen poika Eppu Normaalin Juha ”Kitara, taivas ja tähdet” Torvinen, mutta ilman muuta Heinä oli ainoa oikea valinta akustiseen kitaraan.

Arto Junttila

Vuoden kyläteko-palkinto jaettiin Ylitorniolla ja sen sai Kaulirannan kyläyhdistys Vain Kotka Lentää Aurinkoon-konsertista, joka järjestettiin heinäkuussa iskelmälaulaja Markuksen muistoksi. Yhdistys sai  suurtalkooponnistuksesta palkinnoksi 1 000 euroa.

Kyläpäällikkö Esa Rantakeisu kuvaili tapahtumaa facebookissa näin: ”Mahtava kokemus, jossa koko porukalla oli hyvä talkoohenki ja keskinäinen luottamus yhteiseen tekemiseen. Kaikki suurtalkoisiin osallistuneet näkivät paljon vaivaa yhteisen tavoitteen eteen ja koordinointi oli onnistunutta. Lisäksi tapahtumasta on tulvinut jälkikäteen paljon kiitosta ja positiivista palautetta.”

Suurena apuna kyläyhdistykselle konsertin järjestämisessä olivat myös alueen viihdekonkarit Tornionlaakson Musiikkiklubi, oman kylän poika Reijo Angeria plus muut pienemmät tukijat.

Väylän Pyörre onnittelee Kaulirannan kyläyhdistyksen väkeä palkinnosta!

Jaakko Laitisen edellisestä Haaparannan vierailusta on ehtinyt kulua jo 10 vuotta

Haaparannalla järjestetään Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi  6. joulukuuta klo 19.00 alkaen (suomen aikaa) konsertti, johon iloa ja valoa tuo supersuosittu suomalaislaulaja Jaakko Laitinen. Paikkana on kaupungin keskustassa sijaitseva Ruotsinsuomalainen kansankorkeakoulu Svefi. Konsertissa asu on vapaa ja se on ilmainen.

Balkan-Lapland-musiikistaan ympäri Euroopan tunnettu rovaniemeläismestari julkaisi äskettäin parhaan albuminsa Äyskäri, jonka vastaanotto on ollut sanalla sanoen hurmoksellinen.

Lapin Lisä

Haaparannalla Jaakko juhlistaa kuitenkin  itsenäisyyspäivää Lappi-ohjelmistollaan. Hän panee uusiksi pohjoisen musiikin aarteistoa; humppia, jenkkoja, valsseja ja iskelmiä.

Albumillinen helmiä, joukossa  Poromiehen suudelma,  Tuntsasta Tulppioon, Lapin jenkka,  Sompiolaista verta, Lapin sheriffi ja  Inarijärvi  pantiin levylle Lapin Lisä-yhtyeen kanssa viime vuonna  ja Modernin rillumarein ruhtinaaksikin ristitty Laitinen  sulatti jopa Yle Radio Suomen ykkösäänen Pekka Laineen ja  sai hänet lausumaan: ”Tämä on kulttuurityötä, joka saa pirtin ryskäämään!”

Olavi Tissari

Haaparannan  konsertin keskiöön Lappi-laulujen sijaan nousevat varmasti Jaakon isoisän, Ylitornion Kaulirannassa vaikuttaneen opettaja Olavi Tissarin Tornionlaakso-laulut, erityisesti Poikkinaitu, sillä siitähän löytyy useita levytyksiä Ruotsin puoleltakin. Se oli aikoinaan myös Ruotsin radion Pekka Arton Pohjoiskalotti-ohjelman yksi toivotuimpia kappaleita. Laulu syntyi 1970-luvulla Kaulinpään opettajainhuoneessa ja kun se oli valmis,  Olli lähetti laulun ensin ystävälleen Toivo Kärjelle Helsinkiin. Heti levypomolta tuli pyyntö, että josko Olli itse sen levyttäisi, mutta hänen kieltäydyttyä, ensilevyttäjä oli Lasse Kuusela ja Kullervo Linnan orkesteri.

Tissarihan oli huippulaulaja, jolla oli ollut opiskeluvuosinaan etelässä sama laulunopettaja kuin Olavi Virralla ja Henry Theelillä. Rahkeet olivat vaikka mihin, mutta onneksi omena ei pudonnut kauas puusta. Kun hänen tyttärenpoika Jaakko esitti Poikkinaitu-laulun viime heinäkuussa iskelmätähti Markuksen muistokonsertissa Kaulirannalla, harmaapäinen yleisö kohahti ja useammastakin suusta kuului kommentti: ”Kylläpä kuulostaa Ollilta!”

Ollin lauluista Jaakko on levyttänyt  myös Laukkukauppiaan ja Tornionlaakson humpan ja jatkossa toivottavasti lisääkin.

Harri Kuusijärvi

Vahvaa tornionlaaksolaisväriä Haaparannan konserttiin tuo myös, alunperin Pellon Lankojärveltä lähtöisin oleva, harmonikan monipuolisuusmies Harri Kuusijärvi, joka Jaakon tavoin on heittäytyjä ja rajojen ylittäjä, esimerkkinä vaikka viimekesäinen ruotsinsuomalaisen suosikin Markus Krunegårdin extempore-säestys Pellossa. Hänen oma musiikki soi kuitenkin eniten  valtakunnallisesti radion jazzohjelmissa.

Haaparannalla Suomen 107-vuotisillasta on tulossa taatusti viihdyttävä. Juhlinnan voi aloittaa samassa paikassa jo edellisen illan etkoilla, joissa soittaa kaksi lahjakasta pianistia, Iiro Komulainen ja Niklas Klaavo.

Haaparannan vähemmistövaltuuskunnan puuhanaista Hannele Kenttää lainaten: ”Mahottoman paljon tervetuloa kaikille!”