Eero Raittinen tähtenä kolmella pohjoisen festivaalilla (kuva: Pakkasukko)
Kaikki kolme Lapin merkittävintä blues- ja jazzfestivaalia supistivat ohjelmistoaan. Pääsyynä raha, mutta myös sukupolvenvaihdos?
Perinteinen TornioHaaparannan Kalottjazz & Blues tiivisti festivaalin viime kesänä kahteen päivään. Torniolainen Riverside Jazz-yhdistys siirtyi syrjään ja homman hoitivat haaparantalaiset kulttuurityöntekijät. Kaikkiaan kävijöitä oli parituhatta, mutta lippuja myytiin Finland Festivals-tilaston mukaan 682 kappaletta, josta leijonanosan möi bluesilta.
Yhtä paljon lippuja meni kaupan viime viikonlopun Kemin Pakkasukko Blues n`Jazzissa, jonka pääesiintyjänä oli bluestaata Eero Raittinen. Hän oli myös Ylläs Jazz Bluesin kirkkain tähti.
Eero veti myös viimeisen kerran Tunturibluesia, jonka ohjakset otti muusikko Jarno ”Jape” Karjalainen, tuttu muun muassa yhtyeistä Eldis ja Kaihon karavaani. Ruskaswing-pioneeri Erkki Parkkinen taas meni kuntapäälliköksi Sallaan ja ainakin ensi syksy jää Ruskaswingiltä väliin. Ehkä comeback tapahtuu ensi vuonna, kun festivaali täyttää 30 vuotta?
Loppuvuodesta Saariselällä soi Kaamosjazz ja samanaikaisesti ”tunturin toisella puolen” Tankavaarassa rock- & blueshenkinen tapahtuma, jonka vetonauloina olivat Dave, Pepe ja Tuomari Nurmio. Outo tilanne, palveliko ketään ?
YLE Radio Suomenkuuntelijat ovat äänestäneet itsenäisyyden ajan ikimuistoisimmat suomalaisen kevyen musiikin sävellykset ja sanoitukset.
Kunkin kategorian yleisöäänestyksen voittanut kappale pääsee Rajaton-yhtyeen albumille syksyllä 2017. Albumi juhlistaa 100-vuotiasta Suomea ja 20-vuotiasta Rajatonta.
Esimakua levystä on saatu jo versiolla Rauli Badding Somerjoen Paratiisista, josta erityislaatuisen tekee se, että siinä kuullaan Baddingin alkuperäinen lauluraita, jonka ympärille Rajaton on tehnyt a cappella-sovituksen.
Yllättäen kansanäänestyksessä Paratiisi ei voittanut kuitenkaan 1970-luvun kategoriaa, vaan voiton vei niukasti Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija ja kolmas oli Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen.
Pohjoista väriä Suomi100-mitalistien joukossa ei ole, mutta kylläkin kärkikymmenikköön pääsivät lappilaisnimet CMX, Suvi Teräsniska, Antti Tuisku ja Jukka Poika.
Äänestystulokset:
1920-40 -luvut
Tapio Rautavaara: Päivänsäde ja menninkäinen 38.11%
Leif Wager: Romanssi 20.71%
Viljo Vesterinen: Säkkijärven polkka 16.06%
1950-60 -luvut
Reijo Taipale: Satumaa 24.73%
Kaj Chydenius: Sinua sinua rakastan 19.01%
Olavi Virta: Täysikuu 14.6%
https://www.youtube.com/watch?v=y_htiJPaIlo
1970-luku
Lasse Mårtenson: Myrskyluodon Maija 19.73%
Rauli Badding Somerjoki: Paratiisi 19.46%
Hector: Lumi teki enkelin eteiseen 11.24%
(6. Vesa-Matti Loiri: Lapin kesä 8.27%)
https://www.youtube.com/watch?v=pT4dMrX_6vY
1980-luku
Juha Vainio: Albatrossi 17.53%
Kirka: Surun pyyhit silmistäni 10.75%
Eppu Normaali: Murheellisten laulujen maa 10.44%
1990-luku
Jari Sillanpää: Satulinna 21.38%
Kari Tapio: Myrskyn jälkeen 20.56%
Ultra Bra: Sinä lähdit pois 13.14%
(7. CMX – Ruoste 4.77%)
2000-luku
Yö: Rakkaus on lumivalkoinen 21.94%
PMMP: Lautturi 15.13%
Juha Tapio: Kaksi puuta 11.85%
2010-luku
Jenni Vartiainen: Missä muruseni on 24.93%
Tuure Kilpeläinen: Valon pisaroita 13.98%
Haloo Helsinki!: Maailman toisella puolen 10.66%
(8.Suvi Teräsniska: Jos mikään ei riitä 4.8% , 10. Jukka Poika: Älä tyri nyt 3.35% & 11. Antti Tuisku: Hyökyaalto 2.9%)
Lapland Tattoo Weekend järjestetään ensi viikonloppuna 10.-11. helmikuuta 2017 Tornion Torandassa. Tapahtuma täyttää kunnioitettavat 20 vuotta, minkä kunniaksi paikalla on enemmän tatuointiartisteja kuin koskaan aiemmin. Yhteensä tatuointiartisteja on tulossa Torandaan yli 50.
LTW esittelee eri tyylilajien guruja Indonesian perinteisen tatuointitaiteen taitajista aina Californian new schoolin mestareihin:
– Indonesialainen Durga vaalii perinteikästä tatuointikulttuuria niin tekovaltaan kuin kuva-aiheiltaan, joiden juuret ovat syvällä ihmiskunnan historiassa. Tatuointitekniikka on tuhansia vuosia vanha. Jack Matisse on black n’ greyn spesialisti ja tulee Seattlesta. Dustin Burstilla on puolestaan persoonallinen tapa lähestyä realistisia tatuointeja, esittelee rovaniemeläisen Ironbeard Tattoon Jari Partanen, joka on ollut mukana alusta saakka koko tapahtuman historian ajan.
Parissakymmenessä vuodessa LTW on kasvanut pienemmän harrastajapiirin kokoontumisesta koko kansan juhlaksi, joka on ottanut paikkansa pohjoisen ihmisten sydämissä.
– Kulttuuri muuttuu jatkuvasti. Uusia tekniikoita ilmestyy joka vuosi, mikä johtuu alan kasvusta ja markkinoiden laajentumisesta. Samoin uusia tyylejä tulee koko ajan. Kaiken kaikkiaan ala muuttuu koko ajan parempaan suuntaan. Uudet toimijat tuovat yhä enemmän ammattimaisuutta ja tatuointiala sulautuu marginaalikulttuurista kaikkien saavutettavissa olevaksi, arvioi Partanen.
Tapahtuma on avoinna perjantaina klo 17-02.30 ja lauantaina 12-02.30. Tapahtuma on ikärajaton molempina päivänä klo 20.00 saakka. Toranda Express -bussi kuljettaa väkeä Haaparannasta ja Torniosta molempina iltoina klo 20 ja 21. Paluukuljetukset ovat puolenyön jälkeen non-stop.
Putouksen Vuoden sketsihahmon tittelistä kamppailee tänä vuonna seitsemän hulvatonta hahmoa ja ensimmäisenä Putouksen sketsihahmokilpailusta putosi Hansvilivili HansVälimäki. Stögis vältti niukasti putoamisen leikistä.
Meerin Grilli oli taas hyvin esillä, niin tekstissä kuin ison logon muodossa. Kuvaa grillirakennuksesta ei vielä nähty, mutta Putouksen tuottaja Jenni Säntti sanoi heti suoran lähetyksen jälkeen, että myöhemmin kuvaa käytetään.
-Ehkä jo seuraavassa ohjelmassa. Vielä päivällä läpiajossa kuva oli mukana, mutta jouduttiin tekemään nopeita leikkauksia, että pysyttiin aikataulussa, hän kertoo.
Seitsemän vuotta sitten Pohjolan Sanomat kysyi lukijagallupissa: Mikä on Tornion paras nähtävyys? Äänestystulos oli: Meerin Grilli 33%, Alatornion kirkko 17% ja Rajalla-kauppakeskus 14%.
Miten käy sketsihahmo Turkka ”Stögis” Kupin huomenna klo 19.30 alkavassa Mtv3:n Putous-ohjelmassa. Edessä on totuuden hetki, sillä aina vähiten yleisöääniä saanut hahmo tipahtaa.
Torniossa ylöskasunnu Mister Finland mallia-87 purjehtii Putouksen estradille nyt kolmatta kertaa. Stögis vannoo Meerin Grillin herkkujen nimeen ja inhoaa yli kaiken liian lyhyitä lounastaukoja ja ilmaisua: ”Ei saa santsata!”
Viime jaksossa, jota katsoi 1.100 000 katselijaa, Stögis lahjoitti Meerin Grillin lahjakortin ohjelman juontajalle Roope Salmiselle, mutta mitä lauantaina tapahtuu, se on salaisuus.
Sen verran kuitenkin, että Meerin Grilli on taas mukana, sillä Putouksen tuottajan Jenni Säntin välityksellä Stögis pyysi ohjelman käyttöön kuvan Meerin Grillistä ja luvan käyttää sitä muodossa tai toisessa ja suostuin ilman muuta.
Stögis ja meän Saarann hellu Roope (kuva:mtv3)
Neljä vuotta sitten kirjoitin, että Meerin Grilli on aina ollut tärkeä osa Tornion elävää kaupunkikulttuuria, joka ei näy matkailumainoksissa, vaikka ajat, polvet ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat.
Euroviisuvoittaja Lordin ja monen muun musikantin myötä paikasta on tullut pyhiinvaelluskohde, joka jokaiselle Torniossa käyvälle nuorekkaalle matkaajalle on must. Varrassiika on heille out, mutta kukapa ei haluaisi tietää, miltä maistuu kuulu ja kehuttu tuplajättiamerikkalainen, edesmenneen Meeri Ponkalan reseptin mukaan.
Viimeksi vuosi sitten Sami Hedbergin Grillit huurussa-ohjelman vierailu Meerin Grillillä ja sen esitys teeveessä aiheutti viikonloppupiikin grillille. Silloin katselijoita oli vain 214 000, kun Putouksen jokaisella jaksolla on yli miljoona!
Eli Stögis jatkoon: Äänestä netissä tai lähetä tekstiviesti 6 numeroon 173175 tai soita numeroon 0700 79 276.
18. helmikuuta Haaparannan Pondessa soittaa brittibändi The Animals, jota vetää sen alkuperäinen rumpali John Steel.
Kun mainitsee yhtyeen nimen, useimmille nousee ensimmäisenä mieleen laulu The house of the rising sun. Vuonna 1964 Eric Burdonin miehekäs laulu, Alan Pricen urut ja Hilton Valentinen kitara tekivät laulusta ympäri maailman hitin, joka vielä tänäkin päivänä soi radioaalloilla. Monelle tämä klassikko on myös ensimmäinen, joka on opeteltu soittamaan kitaralla.
1960-luvulla Animals oli yksi tärkeimmistä brittibändeistä. Sen bluespohjainen rock ammensi mustasta R&B-perinteestä ja yhtye onnistui saavuttamaan suuren yleisön myös lauluillaan Don’t let me be misunderstood, We gotta get out of this place, It’s my life ja Don’t bring me down.
Viidessä vuosikymmenessä Animals on ehtinyt vaihtaa miehistöään moneen kertaan, mutta rumpali Steelin lisäksi yhtyeestä löytyy myös urkuri, Mickey Gallagher, joka piipahti siinä jo 60-luvulla ja korvasi hetkeksi Animalsin läpimurron jälkeen yhtyeestä lähteneen Alan Pricen.
Ura urkeni kuitenkin vasta myöhemmin ja pisimpään Mickey vaikutti bändilegendassa Ian Dury and the Blockheads. Hän oli mukana esimerkiksi menestyslevyllä Hit me with your rhythm stick (video alla) ja soitti yhtä aikaa muun muassa Wilko Johnsonin kanssa, joka löysi Blockheadsistä nykyiset bändimuusikkonsa, joiden kanssa hän esiintyy Oulun 45Specialissa 15.2.
Historian kirjoihin Mickey jää myös Clash-klassikoista London Calling (1979) ja Sandinista! (1980), joilla hänen kosketinsoittoaan myös kuullaan. Lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä Paul McCartneyn, Peter Framptoninin, Robbie Williamsin ja Eurythmicsin kanssa.
Nykyiseen Animalsiin Johnin ja Mickeyn lisäksi kuuluvat pitkänlinjan sessiomiehet, laulaja-kitaristi Danny Handley ja basisti Roberto Ruiz.
Kannattaa mennä keikalle, eikä nurista, että eihän Animals ole Animals ilman Eric Burdonia. Ammattinsa osaavan yhtyeen nähneet ovat nimittäin sanoneet: ”Kanonbra band!” ja muun muassa The Independent-lehti on kirjoittanut: ”Vaikka Animals on muuttunut, laulut ovat ikuisia! Bändi vakuuttaa, että nostalgiakin voi antaa nautinnon, säilyttää karheuden ja särmän. ”
Suzi Quatro,jonka läpimurtohitti oliCan the canvuonna 1972, uhkasi pari vuotta sitten jäädä eläkkeelle, mutta yhteistyö The Sweetin Andy Scottin ja Sladen Don Powellin kanssa on saanut hänet pyörtämään pyhät sanansa.
Nähtäväksi jää, minkälaisen bändin kanssa hän sitten saapuu Kemijärven Yöttömät Yöt-festivaaleille 7.-8.7. Jos parhaillaan Australian kiertuetta aloittavan Sweet-Slade-kaksikon kanssa, kyseessä olisi aikamoinen venyy- ja paukkuu-pommi.
Aloittaessaan uraansa Suzi halusi pukeutua nahkaan ja olla rock`n`roll kuten Elvis. Asiaa hän alleviivasi vielä esittämällä tv-sarjassa Onnenpäivät rokkari Fonzien siskoa Leather Tuscaderoa
66-vuotiaan Suzin levyjä on myyty maailmalla 55 miljoonaa ja Can the canin lisäksi hänen suurimpia hittejään ovat olleet muun muassa 48 crash, Daytona demon, Davil gate drive ja She`s in love with you.
Kemijärven Yöttömät Yöt-festivaaleilla esiintyvät Suzi Quatron lisäksi myös ruotsalaiset ysäritähdet Dr. Alban ja Rednex ja Suomesta on mukana kova kattaus, ainakin Agents, Lasse Hoikka & Souvarit, Muska, Taikapeili, Jorma Kääriäinen, Tuure Kilpeläinen ja Vesterinen yhtyeineen.
Loppuvuodesta Saariselällä soi Kaamosjazz ja samanaikaisesti ”tunturin toisella puolen” Tankavaarassa rock- & blueshenkinen tapahtuma, jonka vetonauloina olivat Dave, Pepe ja Tuomari Nurmio. Outo tilanne, palveliko ketään ?
YLE Radio Suomen
Lapland Tattoo Weekend järjestetään ensi viikonloppuna 10.-11. helmikuuta 2017 Tornion Torandassa. Tapahtuma täyttää kunnioitettavat 20 vuotta, minkä kunniaksi paikalla on enemmän tatuointiartisteja kuin koskaan aiemmin. Yhteensä tatuointiartisteja on tulossa Torandaan yli 50.
kokoontumisesta koko kansan juhlaksi, joka on ottanut paikkansa pohjoisen ihmisten sydämissä.
Suzi Quatro,