The Animals: John, Roberto, Mickey & Danny
18. helmikuuta Haaparannan Pondessa soittaa brittibändi The Animals, jota vetää sen alkuperäinen rumpali John Steel.
Kun mainitsee yhtyeen nimen, useimmille nousee ensimmäisenä mieleen laulu The house of the rising sun. Vuonna 1964 Eric Burdonin miehekäs laulu, Alan Pricen urut ja Hilton Valentinen kitara tekivät laulusta ympäri maailman hitin, joka vielä tänäkin päivänä soi radioaalloilla. Monelle tämä klassikko on myös ensimmäinen, joka on opeteltu soittamaan kitaralla.
1960-luvulla Animals oli yksi tärkeimmistä brittibändeistä. Sen bluespohjainen rock ammensi mustasta R&B-perinteestä ja yhtye onnistui saavuttamaan suuren yleisön myös lauluillaan Don’t let me be misunderstood, We gotta get out of this place, It’s my life ja Don’t bring me down.
Viidessä vuosikymmenessä Animals on ehtinyt vaihtaa miehistöään moneen kertaan, mutta rumpali Steelin lisäksi yhtyeestä löytyy myös urkuri, Mickey Gallagher, joka piipahti siinä jo 60-luvulla ja korvasi hetkeksi Animalsin läpimurron jälkeen yhtyeestä lähteneen Alan Pricen.
Ura urkeni kuitenkin vasta myöhemmin ja pisimpään Mickey vaikutti bändilegendassa Ian Dury and the Blockheads. Hän oli mukana esimerkiksi menestyslevyllä Hit me with your rhythm stick (video alla) ja soitti yhtä aikaa muun muassa Wilko Johnsonin kanssa, joka löysi Blockheadsistä nykyiset bändimuusikkonsa, joiden kanssa hän esiintyy Oulun 45Specialissa 15.2.
Historian kirjoihin Mickey jää myös Clash-klassikoista London Calling (1979) ja Sandinista! (1980), joilla hänen kosketinsoittoaan myös kuullaan. Lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä Paul McCartneyn, Peter Framptoninin, Robbie Williamsin ja Eurythmicsin kanssa.
Nykyiseen Animalsiin Johnin ja Mickeyn lisäksi kuuluvat pitkänlinjan sessiomiehet, laulaja-kitaristi Danny Handley ja basisti Roberto Ruiz.
Kannattaa mennä keikalle, eikä nurista, että eihän Animals ole Animals ilman Eric Burdonia. Ammattinsa osaavan yhtyeen nähneet ovat nimittäin sanoneet: ”Kanonbra band!” ja muun muassa The Independent-lehti on kirjoittanut: ”Vaikka Animals on muuttunut, laulut ovat ikuisia! Bändi vakuuttaa, että nostalgiakin voi antaa nautinnon, säilyttää karheuden ja särmän. ”