Twin City Festival tulee taas ja Tornio tanssii ja iskelmä, pop- & discomusa soi 22.-23. heinäkuuta Aineen taidemuseon puistossa.Luvassa on mojova kattaus aurinkoista musaaPandorasta Portion Boyseihin, Samuel Edelmannista Jukka Poikaan ja Souvareista Kake Randeliiniin.
Markku Könkään Eventmedia tarjoilee länsirajan parhaat bileet ja tulossa on huoleton ja hengästyttävä kesäviikonloppu, jossa viihteestä vastaavat kansan suosikit ja nousevat nimet.
Kaikkiaan Twin City-lavalle nousee 15 artistinimeä, joistaperjantaina 22.7.esiintyvät Jukka Poika, Abreu, Jenni & Juho, Olli Halonen, Irina, Portion Boys, Pasi ja Anssi ja Basic Element (SWE) jalauantaina 23.7. Oku Luukkainen, Pandora (SWE), Movetron, Samuli Edelmann, Souvarit, Neon2, Viivi ja Kake Randelin.
Steve ‘n’ Seagulls, kaikkea maan ja taivaan väliltä; bluegrassia, kansanmusiikkia, metallia ja rockia!
Lappilainen menestystarina Tornion Panimo juhlii nelivuotispäiviään komeasti 19. syyskuuta Club Teatrialla. Tornion Suuresta Olutjuhlasta on tarkoitus tehdä perinne, jossa kaupunkilaiset pääsevät vuosittain nauttimaan, paitsi pienpanimon oluista ja hyvästä ruuasta, myös tasokkaasta viihteestä, jota ensimmäisessä tapahtumassa tarjoilee kansainvälistä mainetta niittänyt Steve ‘n’ Seagulls.
Yhtye julkaisee tänään oman versionsa Kansas-yhtyeen klassikosta Carry on wayward son. Se on ensimmäinen maistiainen bändin myöhemmin tänä vuonna julkaistavalta neljänneltä albumilta.
– Kappale on osalle meistä hyvin tuttu jo nuoruudesta ja on uskomattomalla tavalla kestänyt aikaa jo lähes viisikymmentä vuotta. Sen riffien monipuolisuus ja hienot harmoniat kiehtoivat meitä jo edellisen levyn esituotantovaiheessa. Mutta aika ei silloin ollut vielä kypsä. Carry on wayward son on tavallaan musiikillinen muotokuva 70-luvun musiikin kokeilullisuudesta ja suureellisuudesta. Työstimme versiota tuottaja Timo Kämäräsen kanssa ja halusimme säilyttää kappaleen tunnistettavat osiot, mutta myös antaa sille oman leimamme. Halusimme kunnioittaa alkuperäisen bändin ja kappaleen luonnetta myös monipuolisella soitinnuksella. Carry on wayward son on yksi uuden levymme järkälemäisistä kulmakivistä, yhtye kommentoi.
Steve ‘n’ Seagulls sai alkunsa vuonna 2010, esittämällä ladon seinästä revittyjä versioita metalli- ja rockbiiseistä. Soitinarsenaali on alusta asti ollut vähintään riittävän laaja; banjo, mandoliini, rummut, kontrabasso, haitari, kitara, huilu ja muuta mukavaa. Alussa yhtyettä pidettiin heinähattujen ja rattorimiesten ohimenevänä kertakäyttövitsinä, mutta tänään se on riehakas ja hikinen keikkakone, timantinkova kokonaisuus, joka kiertää ympäri maailmaa tuomassa yleisölle musiikin ilosanomaa suoraan kylmästä Pohjolasta.
Kesällä 2014 yhtye kuvasi muutamia videoita ja latasi ne YouTubeen. Näistä videoista kolmas, banjovetoinen versio AC/DC:n Thunderstruck -biisistä sai aikaan maailmanlaajuista ihmetystä ja on tähän päivään mennessä saavuttanut yli 105 miljoonaa katsontakertaa YouTubessa. Videot alkoivat raivata tietään musiikkijulkaisuihin, kuten Guitar World, Revolver, Loudwire, Blabbermouth, Metal injection ja Metal Sucks. Tästä tie vei bändin keikkailemaan yli 30 maahan, neljälle mantereelle ja myös levytysstudioon.
Steve’n’Seagulls on julkaissut kolme kokopitkää levyä. Ensimmäinen levy Farm Machine (2015) ja sitä seurannut Brothers in Farms (2016) kiihdyttivät menoa entisestään. Yhtye keikkaili yli 140 keikan vuositahtia, myös festivaaleilla ympäri Euroopan. Molemmat levyt löysivät tiensä fanien ulottuville ja nousivat albumilistalle Suomessa ja myös Billboardin Bluegrass -listalle. Toinen levy nousi ensimmäisenä suomalaisena levynä Billboardin Bluegrass -listan sijalle yksi. Kolmas levy Grainsville (2018) sisälsi jo hieman enemmän bändin omaa tuotantoa ja nousi myös edeltäjiensä tapaan albumilistalle suomessa ja Billboardin Bluegrass -listalle. Kolmannen levyn julkaisun jälkeen yhtye soitti lähes 200 esiintymistä käsittäneen kiertueen, joka loppui Suomeen joulukuussa 2019. Kiertue sisälsi kattavasti keikkoja Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.
Tornion Suuressa Olutjuhlassa esiintyvät Steve’n’Seagullsin lisäksi myös yhtyeet The Meänland ja 2-7 Miehen Trio?.
Tornion Panimon ja Club Teatrian yhteistyössä järjestämästä tapahtumasta löytyy lisätietoja TÄÄLTÄ.
EventWorks on ottanut järjestääkseen pitkän tauon jälkeen legendaarisen kaupunkijuhlan Twin City Festivaalin 21.-22. elokuuta, mutta sitä ennen torniolaisyritys ”lämppää” kaupunkilaisia monipuolisella musiikilla Ainon puistossa.
Einin keikka veti kuulijoita Ilo Irti-telttaan
Kansallisista tähtinimistä vierailut Ilo Irti -kesäterassille aloitti viikko sitten Eini, joka veti juhlatelttaan niin paljon väkeä, kuin vain koronamääräykset sallivat. Tulevana viikonloppuna viihdyttää toinen Lapin lähetti Andy McCoy ja myöhemmin myös Meiju Suvas, Neumann ja Battle Beast-vokalisti Noora Louhimo, jonka iltaa vauhdittaa huippu- RockDJ Sändi.
Tornion Aineen puistossa järjestetään vielä 11 keikkaa. Keskiviikkoisin ja lauantaisin kuullaan merilappilaista laulua ja soittoa ja torstaisin on elokuvailta anniskeluoikeuksilla. Tänään esityksessä on musikaali Wild Rose, myöhemmin myös mainio Elton John-leffa Rocketman, joita katsotaan LED-jättiscreeniltä festivaalitasoisella äänentoistolla.
Kaikki tapahtumat ovat maksuttomia. Illan keikka alkaa 19.00 ja terassi-isäntä DJ-Jaban jatkot artistin jälkeen. Tarjolla on myös ruokaa ja listalta löytyy pihvejä, burgereita ja tottakai perinteistä grillimakkaraakin.
Ilo Irti-ohjelma
9.7. Wild Rose (elokuva) 10.7. Andy McCoy 11.7. Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band
15.7. Duo Suklaajoki 16.7. Yesterday (elokuva) 17.7. Meiju Suvas 18.7. Silta yli synkän virran-Kirka Tribuutti
22.7. Radio Luxemburg duo 23.7. Rocketman (elokuva) 24.7. Neumann plays Dingo 25.7. E-Koodi
29.7. Duo Suklaajoki 30.7. Western Stars (elokuva) 31.7. Hovimuusikko Ilkka 1.8. Noora Louhimo
TUOMAS JULKU
Tornion kaupunki järjestää myös tasokasta ilmaisohjelmaa Umpitunnelin ulkolavalla:
Elämänlaatulautakunta on päättänyt jakaa perinteiset Tornion kulttuuripalkinnot kahdelle torniolaiselle kulttuurintekijälle Jukka Piiroiselle ja Jouko Alapartaselle. Palkinnot jaettiin Tornio-päivien streamatussa päätapahtumassa ja tilaisuus oli nähtävissä Tornion kaupungin facebook-sivuilla. Molemmat kulttuuripalkinnon saajat saivat 450 euroa sekä kulttuurin avaimet.
Yksi Jukka Piiroisen Jazzkuvia-näyttelyn helmistä Tornion kaupungintalolta 2018. Musiikin nautinnollinen hetki tavoitettu.
Jukka Piiroinen on kulttuurin moniottelija. Hänet tunnetaan niin taidokkaista valokuvistaan kuin paikallisena jazzmusiikin vaikuttajana. Varsinaiselta ammatiltaan hän on luokanopettaja, mutta kouluttautunut myös valokuvaajaksi. Kuvaajana Piiroinen tunnetaan parhaiten mustavalkoisista, ilmeikkäistä jazzkuvistaan.
Piiroinen on ollut myös mukana rakentamassa jo 37. vuoden perinteen omaavaa rajakaupunkien yhteistä Kalottjazz & Blues –festivaalia. Lisäksi hän on luotsannut paikallista Riverside Jazz ry:tä sen puheenjohtajana 18 vuoden ajan vuosina 1989-2007 ja on edelleen sen toiminnassa aktiivisesti mukana. Piiroinen tunnetaan myös jazzkriitiikeistään, joita on voinut lukea vuosien varrella lehdissä ja nykyään hänen Valon kuvia-blogissaan.
Jouko Alapartanen esittelemässä taulujaan Aineen Taidebasaarissa 2019. Kuvassa puhutteleva Suomineito-maalaus.
Jouko Alapartanen on torniolainen vuonna 1992 Lapin taidekoulusta valmistunut kuvataiteilija. Lisäksi hän on opiskellut klassista kuvataidetta Kotkan Repin-instituutissa. Päätoimisena kuvataiteilijana hän on toiminut jo lähes 30 vuotta. Alapartanen on luonut myös kansainvälistä uraa.
Maalauksissaan hän tuo esille nykytaiteen ja perinteisen ilmaisun rajapinnat. Alapartasen teoksissa on usein kantaaottava näkökulma ajankohtaisiin aiheisiin. Taiteilijan työskentelyä leimaa tekninen taituruus ja syvä eläytymiskyky. Työskentelyn lähtökohtana on ihminen kaikessa pienuudessaan luonnon edessä kurkottamassa kohti henkistä. Ihmiskuvissa Alapartasen taidokas anatomian hallinta hakee Pohjois-Suomessa vertaistaan.
Viime vuosina hän on työskennellyt galleriassaan Rovaniemellä, sitä ennen myös Ivalossa, mutta viime vuonna Alapartanen palasi takaisin kotikonnuilleen Tornioon.
Tornion kaupungin kulttuuripalkintoa on jaettu vuodesta 1977 alkaen ja tähän mennessä niitä on myönnetty 89 kappaletta, niin yksityisille kuin yhteisöillekin.
Twin City Festival eli meänmurteella Twinkkarit rakentuu Tornion keskustaan, Aineen taidemuseon pihapiiriin 21.-22. elokuuta.
Eventworksin yrittäjä Markku Köngäs on tiiminsä kanssa tuomassa legendaarista tapahtumaa kuuden vuoden tauon jälkeen takaisin juurilleen. Twinkkareita ehdittiin järjestää seitsemän kertaa vuosina 2008-2014.
-Torniosta on vuosia puuttunut kaupunkifestari ja nyt se palaa. Twinkkareilla soi musiikki nonstopina kahdelta lavalta, eikä turhia taukoja tule, järjestäjä lupaa.
Perjantai on pyhitetty 90-luvulle ja mukaan on tulossa muun muassa DJ Oku Luukkaisen vetämä Radio Novan ysäri-ilta ja lauantaina fiilistellään Suomi-popin ja iskelmän kirkaimmilla tähdillä: Irina, Ellinoora, Arttu Wiskari, Teflon Brothers ja Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani
Lippuja kaupunkifestivaalin lauantaille on jo saatavissa ennakkoon Ticketmasterista . Perjantain artistijulkistukset tulevat piakkoin Twinkkareiden FaceBookkiin, joten olkaapa tarkkana!
Maailmalla palkittu dokumenttiohjaaja Antti Haase on tallentanut ansiokkaasti lappilaista elämää ja historiaa, sen näkijöitä ja tekijöitä. Puolituntinen Panimomestari (The Master Brewer) kertoo yli 80-vuotiaasta torniolaisesta Leo Andelinista, joka on kahdesti voittanut tavoitellun kansainvälisen ”oluen panemisen Michelin-tähden” eli Monde Selection-kilpailun vuosina 1964 ja 2018.
Elokuva saa lopullisen muotonsa tulevan kesän lopulla, jolloin tiedotetaan myös ensimmäisistä näytöksistä.
Ohjaaja Antti Haase
Panimomestari-elokuva on tarina siitä, miten syrjäisen Tornion työläisperheen Leo-pojasta kasvaa oluen herrasmies, joka intohimoisesti varjelee pohjoisen maaperästä syntynyttä ”olutkukkaa”.
– Kun kuulin ensimmäisen kerran kotikaupungissani asuvan Leo Andelinin tarinan, hämmästyin, ettei siitä ole kerrottu missään laajemmin. Hän on jo sen verran iäkäs herrasmies, että hänen tarina oli pakko saada talteen. Paljon hyvää juttua tallentui ääninauhalle, sillä elokuvaa varten jututin häntä yli neljä tuntia. Suurin osa ei tietenkään päätynyt itse elokuvaan, mutta nyt se on tallessa jälkipolville, kaikille oluen historiasta kiinnostuneille ja muillekkin, iloitsee ohjaaja Haase.
Leo ja panimotyöntekijä Elisa neuvonpidossa
Panimomestari Leo Andelin on tärkeä osa lappilaisen oluen historiaa. Hän aloitti panimoalan opiskelut vuonna 1957 Saksassa ja työt panimomestarina vuonna 1962 Tornion Olut Oy:ssä, jolloin voittoreseptiä käytettiin ensimmäisen kerran. Silloin sai alkunsa Suomen kansainvälisesti tunnetuin elintarvike – Lapin Kulta-olut. Toisen kerran pienellä päivityksellä oluelle tuli tunnustus neljä vuotta sitten perustetun pienpanimon Tornion Panimo Oy:n mentorina. Siinä välissä hän ehti toimia myös Lapin Kullan tehtaanjohtajana.
-Leon vuosikymmenien elämäntyö tuhoutui vuonna 2010, kun olutjätti Heineken lakkautti Lapin Kullan perinteikkään panimon. Apuun riensi nuori torniolainen paluumuuttaja Kaj Kostiander, jolle vanha olutvelho siirsi ammattisalaisuutensa. Seurasi ennätyksiä rikkova joukkorahoituskampanja ja alkuperäisen oluthiivan metsästys. Ja kuten oikeassa sadussa, lopussa seisoo kultainen kiitos, tarinoi Haase, joka haluaa näyttää Panimomestari-elokuvallaan myös, kuinka pienet ihmiset kaukana valtakeskuksista voivat pärjätä globaalien markkinavoimien myllerryksessä kekseliäisyydellä, sinnikkyydellä ja aitoudella.
Ohjaaja ja nykyisen Tornion Panimon johtaja Kaj Kostiander
-Elokuva-aiheen ”oluthaasteen” vuoksi en voinut hakea elokuvalle perinteistä elokuva-alan rahoitusta. Olen hyvin kiitollinen lukuisille tukisäätiöille, Tornion kaupungille ja torniolaisille yrittäjille, jotka ovat mahdollistaneet elokuvan tekemisen kengännauhabudjetilla.
Minulla on ollut täysin vapaat kädet tehdä juuri sellainen itsenäinen elokuvateos Leon elämäntarinasta kuin haluan. Elokuvan työryhmä koostuu lappilaisista elokuva-alan ammattilaisista, jotka lähtivät aivan erityisellä palolla mukaan elokuvatyöhön, tyytyväinen dokumentaristi kiittelee.
Panimomestari-dokumenttia ennen ohjaaja Antti Haase muistetaan viime vuosilta elokuvista Valontuojat, joka kertoo Lapin sähköistämisestä ja Monsterimies, joka on tarina Euroviisuvoittaja Lordista ja sen luojasta Tomi Putaansuusta.
Rovaniemen Syväsenvaarassa varttunut, nykyisin Tornion Vojakkalassa asuva Haase on asettanut tavoitteekseen elokuvissaan ”kartoittaa kanssaihmisten tarinoita, ihmisen mittakaavassa 1:1.” Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Australian Film TV & Radio Schoolista. Hänen dokumenttielokuviaan ovat myös Porouni, Isien merkit ja Jos mulla ois valta.
Kun Venäjän keisari Aleksanteri I vuonna 1809 veti rajan kulkemaan Tornionjokeen, on jouduttu kulkemaan sananmukaisesti tullin kautta. Väylä on kuitenkin aina yhdistänyt enempi kuin erottanut, mutta raja ei ole vain veteen piirretty viiva. Se on olemassa.
”Ihmiset ajattelevat mieluummin rajoja pitkin – eivät rajojen yli” sanoi tornionlaaksolainen suurmies Ragnar Lassinantti radiopakinassaan jo vuonna 1962 ja jatkoi: ”Rajakauppa on kaikkina aikoina ollut kansoja veljestyttävä tekijä. Kauppa tinkii, sovittelee ja välttää vastarintaa, kun taas kulttuuri on tinkimättömämpi, rajoillakin.”
Kaukaa viisas Ragnar on oikeassa. Musiikin puolelta hämmästyttää ja kummastuttaa esimerkiksi ilmiö, joka toistuu vuosikymmenestä toiseen, vaikka meillä on Tornionlaaksossa yhteinen kulttuuripohja, jolta ponnistetaan.
Suomen ja Ruotsin puoli ovat aina juhlineet isosti erikseen, ei yhdessä.
1960-luvulla suosiossa olivat Haaparannan lastenpäivät ja juhannuksenvietot Aavasaksalla, Luppiolla ja Mataringissä, muttei silloin menty rajan yli tuhatmäärin. Vaikka Ruotsin puolella esiintyivät maailman huippujen lisäksi kaikki kovimmat suomalaisartistit kuten Carola, Laila Kinnunen ja Tapio Rautavaara, mitään yleisöryntäystä Suomesta ei koettu.
Sama nykyään, 2000-luvulla. Kun Tornion Twin City-festivaali kokeili kepillä jäätä eli kovilla ruotsalaisnimillä, parin kerran jälkeen Ruotsi-osastosta luovuttiin. Jos esimerkiksi matarinkiläinen Idols-voittaja Markus Fagervall olisi esiintynyt Haaparannan puistossa, se olisi ollut suurmenestys, nyt yleisöä Torniossa oli niukalti. Saman virheen teki myös Toranda, joka julisti joka vuosi tuovan huipputähden Hellälään sekä Ruotsista että Suomesta, mutta ei vetänyt, eikä perinnettä syntynyt.
Suurin floppi kuitenkin oli 2007 Tornio Festival Pohjan Stadionilla. Etelän mediapersoona Vallu Valpio joukkoineen saapui rajalle henkselit paukkuen. Toki juhlapaikan valinta oli väärä, mutta pitivät myös itsestäänselvänä, kun palkkaat ruotsalaisen huippuartistin, tyyliin Weeping Willows ja Backyard Babies, rajan yli paahdetaan tukka putkella.
Joku vuosi sitten kun Haaparannan Pondessa vieraili maailmankuulu Uriah Heep-rumpali Lee Kerslake, en nähnyt paikalla kuin muutaman torniolaishevarin, vaikka olemme jytäkansa. Äskettäin kun taas Tornion Teatriassa esiintyi moninkertainen Euroviisu-menestyjä Johnny Logan yleisöä oli parikymmentä, kun vieressä asuu maailman innokkain viisukansa Ruotsi.
Kaikesta huolimatta raja on ollut aina tärkeä torniolaisille, myös musiikillisesti. Haaparannan kautta ovat tulleet kansainväliset musiikkivirtaukset ja kiitos naapurin, meidän musiikista on tullut omannäköistä, ei mitään mainstreamiä. Naapurista löytyi myös jo 1950-luvulla lyömätön vinyyli-ja soitinkauppa, mihin musiikinnälkäiset rynnistivät.
Nyt Tornionlaakson keskus TornioHaaparanta on kasvamassa yhteen, mutta miten saada ihmiset liikkumaan joukolla rajan yli musiikkitilaisuuksiin. Ainahan onnekkaita poikkeamia vuosikymmeniin mahtuu, muttei niitä montaa ole, joten otettaisiinko tavaksi ja poistetaan yksi rajaeste. Ensilääkkeenä auttaisi varmasti tehokas mainonta.