Mira Sunnari tuo kirjoittamansa musiikkinäytelmän Kylmän jäljet vihdoin kotikaupunkiinsa Tornioon. Esitykset ovat Seminaarin koululla lauantaina 24.10. klo 19.00 ja sunnuntaina 25.10. klo 18.00.
Näytelmä on kertomus Lapin sodan evakkoajasta ja se vie katsojat vuosiin 1944-1945.
Kylmän jäljet sai ensi-iltansa heinäkuussa Ylläksen ulkoilmanäyttämö Ihmisen Ringissä ja se sai erittäin lämpimän vastaanoton.
– Se oli todella intensiivinen kokemus. Esityksen jälkeen paikan päällä ihmiset tulivat halaaman ja itkivät. Mie paruin sitten tietenkin kanssa ja jälkeenpäin oli myös ihanaa lukea netistä katsojien kommentteja, Mira muistelee.
Ylläksellä paikalla oli runsaasti henkilöitä, jotka olivat kertoneet oman evakkotarinansa Miran tiimille, joiden pohjalta hän sitten työsti käsikirjoituksen. Faktatietoa antoivat myös historiantuntijat ja evakkojen läheiset.
Kylmän jäljissä avataan erilaisia sodan haavoja ja niiden piilotettuja arpia. Kuitenkin kaiken surun ja ahdistuksen keskelläkin elämä jatkui, huumori kukki ja lempi leiskui.
Tarinan tukena ovat monet tutut sota-ajan ikivihreät ja uudet laulut Miralta, joka kantaa myös päävastuun Jyrki Vaattovaaran kanssa Kylmän jälkien lauluosuuksista.
Näytelmän ohjaajana toimii Johanna Virsunen, näyttelijä ja ohjaaja Rovaniemen Teatterista.
Miran ja Jyrkin lisäksi näyttelijätiimiin kuuluvat Jaana Lipo ja Ahti Hiltunen.
Näytelmän orkesterissa soittavat Jyrki, Suvi Lassila, Mika Mustonen ja Jouko Isokangas.
Ps. Kylmän jäljet nähdään tänä vuonna vielä myös Ylläksen ravintola Taigassa perjantaina 4. joulukuuta.
Saamelaisteatteri Beaivváš Norjan Kautokeinosta esittää näytelmänsä Skoavdnji eli Mörkö Kemin kaupunginteatterissa 27.10. klo 19.00.
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun merisaamelaiseen ympäristöön. Se kertoo ihmisen hyvistä ja huonoista puolista. Se valottaa perheväkivaltaa sekä sen piilottelua yhteiskunnassamme. Väkivalta ja rakkaus saatetaan nähdä kävelevän käsikynkkää. Näytelmä asettaa myös kysymyksen; uskallammeko me siistiä ja korjata tekojamme, uskallammeko kohdata mörkömme?
Tarina juontaa juurensa eräästä itäisessä Ruijassa kerrotusta kauhutarinasta, jonka saamelainen näytelmäkirjailija Inger Margrethe Olsen (1956-2010) kirjoitti Beaivváš-teatterin lavalle jo vuonna 1994, mutta nyt se on saanut aivan uuden muodon musiikkia myöten, jonka on kirjoittanut Frozen-elokuvan musiikistakin tuttu Frode Fjellheim.
Näytelmä on tekstitetty suomeksi ja se nähdään Kemin lisäksi myös Inarissa 24.10, Luulajassa 28.10, Jokmokissa 29.10, Kiirunassa 31.10 ja Karesuvannossa 1.11.
Nykyään Pielavedellä asuva, Tornion Karungista maailmalle lähtenyt muusikko Reijo ”Rexa” Heikkala on julkaissut sinkun Pitkä tie, jonka ensisoitto oli muutama päivä sitten iisalmelaisessa Radio Sandelsissa.
Jokainen muistaa Rexan Lapissa rumpalina muun muassa rockbändeistä Tonics ja Battaglia ja tanssibändeistä Tropicana, Hilpeät Hidalgot ja Feelings, mutta harva tietää, että hän on myös hyvä laulaja.
Kantrahtava iskelmä Pitkä tie on kunnianosoitus isä-Veikolta perimälleen rekkamiehen ammatille, jota Rexakin teki pitkään. Laulun sanat on tehnyt Raine Lukinmaa ja sävellyksen Rauno Pelkonen.
Heikkala käyttää levyllään artistinimeä Iisakki Halonen, jonka tarina selviää Radio Sandelsin haastattelusta. Aiemminkin hän on levyttänyt. Parikymmentä vuotta sitten Ruotsin Sisuradiossa soivat laulut Kauan ja varsinkin alunperin Esko Rahkosen tunnetuksi tekemä Laaksojen laulu, joka löytyy myös kokoelmalevyltä Music From Torne Valley I.
Lähitulevaisuudessa Rexan laulua ja soittoa on mahdollisuus kuulla, jos kaikki menee nappiin, miehen kotikonnuilla Torniossa kahdenkin comebackin yhteydessä, Kalevi Dunderin yhtyeessä ja Battaglia Nobilityssä.
Torniolaisen Antti Haasen ohjaama ja Illume Oy:n tuottama Monsterimies-dokumentti sai maailman ensi-iltansa Rovaniemellä vuosi sitten. Lapista käynnistyi elokuvan maailmanvalloitus, joka on kuluneen vuoden aikana yltänyt Amerikkaan saakka.
Kanadassa Vancouverissa DOXA-festivaalilla kansainvälisen ensi-iltansa saanut elokuva on valittu myös arvostetun Austin Film Festivaalin pitkien dokumenttielokuvien kilpasarjaan Yhdysvalloissa.
Austin Film Festivaali tunnetaan ”käsikirjoittajien festivaalina”, joka valitsee esitettäväksi vuoden parhaita vahvaan tarinankerrontaan pohjautuvia elokuvia. Ohjaaja Antti Haase edustaa Monsterimiehen näytöksissä marraskuussa elokuvan työryhmää.
Monsterimies on dokumenttielokuva pojasta, joka halusi olla hirviö. Se on tarina Lordista ja bändin maailman luoneesta Tomi Putaansuusta. On kulunut viisi vuotta Suomen ensimmäisestä Euroviisuvoitosta, bändillä on satojen tuhansien eurojen velat, eikä keikkamyynti enää vedä. Monsterimies kertoo dramaattisin kääntein etenevän, koskettavan tosi tarinan uskosta unelmiin.
Elokuva oli kotimaisessa teatterilevityksessä syksyllä 2014 ja se on esitetty DocPoint, Rokumentti sekä Rakkautta ja Anarkiaa –festivaalien ohjelmistossa.
Kevään ja kesän aikana elokuva on kiertänyt elokuvafestivaaleilla muun muassa Norjassa, Virossa, Latviassa, Kolumbiassa, Etelä-Afrikassa ja Kreikassa sekä esitetty TV-kanavilla Ruotsissa ja Puolassa.
Syksyn aikana Monsterimies nähdään maailman kolmanneksi suurimman, kansainvälisesti merkittävän elokuvafestivaali CPH:DOX:in ohjelmistossa Kööpenhaminassa. Lisäksi elokuvan esityksiä on tulossa Hollantiin ja Ranskaan.
Elokuvan tv-versiota Iso-Britanniassa levittää englantilainenJourneyman Pictures.
Valtion audiovisuaalinen taidetoimikunta myönsi maaliskuussa 2015 Monsterimies -elokuvalle laatutukea, jota myönnetään ’taiteellisesti korkeatasoisen ja laadukkaan elokuvan tai muun kuvaohjelman tuottajalle’. Raadin mukaan’Dokumenttielokuva muusikko- ja showmies Lordista avaa kiinnostavalla tavalla sitä, miten pitkäjänteistä työntekoa, millaista intohimoa ja persoonaa vaatii Mr Lordin tapaisen kansainvälisen tason viihdeilmiön rakentaminen ja ylläpitäminen. Suosion kipeys tuntuu katsojan sydämessä asti’.
Koko Lapin tuntema laulaja Markku Ketola täyttää pyöreät 50 vuotta ja hän kutsuu kaikki ystävänsä ilonpitoon lauantaina 17.10. Paikkana on Torandan Uitto-ravintola ja juhlat Torniossa alkavat klo 20.00.
– Virallinen syntymäpäiväni on 27. lokakuuta, mutta juhlimme niitä ensin Torniossa. Suuri joukko ystäviä asuu Tornio-Haaparanta alueella, eivätkä kiireeni antaneet mahdollisuutta viettää juhlaa oikeana päivänä. Halusin Torandan, koska siellä on tilaa isommallekin porukalle sekä muutenkin hyvät puitteet, Markku kertoo.
Kaikille avoimessa tilaisuudessa on luvassa menoa ja meininkiä, pientä syötävää ja monenlaista ohjelmaa aina valomerkkiin asti, muun muassa juhlakansaa viihdyttävät Taikuri Kari, Mari Varjovirta, DJ Ride & Udde ja Melplay karaoke.
Parhaiten suuri yleisö muistaa laulajan vuosien 1993 ja 2015 Tangomarkkinoilta, mutta Ketolan uraan mahtuu monia muitakin vaiherikkaita jaksoja.
– Ainakin Tangomarkkinat on minun osaltani käyty läpi. Halusin uudelleen päästä kokemaan samanlaista hekumaa kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin minusta tuli tangoprinssi. Tänä vuonna pääsin kuuden parhaan finalistin porukkaan, joka on minusta hieno saavutus.
Ensi vuodelle Ketola lupaa uutta albumia. Soololevyjä häneltä on ilmestynyt toistaiseksi puolenkymmentä ja muutama solistiyhtye Ketola & Witikaisen kanssa. Hänet tunnetaan parhaiten lauluista Syli täynnä rentukoita, Anna ja Nikolai ja Lähdit taakse pilvien.
Ketola on ajankohtainen Torandassa muutenkin, sillä neljän tangomarkkinafinalistin (Markku Ketola, Benjamin Enroth, Rami Rafael ja Kalle Jussila) ideoima lauluyhtye Adio nähdään pikkujoulussa 20.-21. marraskuuta. Adion viidentenä jäsenenä on finaalin karsinnoista tuttu mies Jere Vilkkinen.
– Jokaisella jäsenellä on keikkoja ympäri Suomea ja siinä samalla yritämme löytää yhteisiä treenipäiviä marraskuussa alkavaa konserttikiertuetta varten. Yllätämme kuulijat sekä loistavilla biisivalinnoilla että osaamisella, Markku lupaa.
Mies odottaa Adion Torandan konserttia suurella mielenkiinnolla.
– Odotamme tunteikasta, mutta silti iloista pikkujouluiltaa, mutta sen voin sanoa, että aina kun kotiyleisön eteen tullaan on perhosia vatsassa, Markku myöntää.
Kalervo Palsan (1947–1987) sarjakuvia on esillä Oulun taidemuseossa. Palsamointia-näyttely esittelee kokonaisuuden, jossa huomioidaan pohjoisen näkökulma.
Kittilässä vaikuttaneen kuvataiteen moniosaajan ja myös aktiivisen sarjakuvapiirtäjän tuotanto on laaja ja käsittää tuhansia sivuja. Palsan sarjakuvat on tallennettu nykytaiteen museo Kiasman arkistoon.
Oulun näyttelyn sisällöstä vastaa paikallinen Sarjakuvakeskus ja se on esillä taidemuseossa 10.10. 2015- 3.1. 2016.
Palsan tunnetuin sarjakuva on Eläkeläinen muistelee. Näyttelyssä on esillä vitriiniin sijoitettu kokonaisuus, jossa Eläkeläinen muistelee -sarjakuvakertomus on toteutettu sinikantisiin luonnosvihkoihin siloteltujen paperiarkkien sijasta.
Palsa tunnetaan erityisesti kuvataiteilijana. Näyttely johdattaa katsojan Paluu-teoksen välityksellä syvälle sarjakuvatuotantoon ja läpi historian. Laajasta tuotannosta on esille nostettu monia Palsalle tyypillisiä aiheita ja viittauksia elämään pohjoisessa Suomessa. Tuotannon esittely päättyy luonnosvihkoihin, joissa nähdään hänen lapsuusaikaisia sarjakuviaan ja ajatuksia kuolemasta.
Kaari-tilassa on myös esillä sarjakuvia, kuvituksia ja tekstejä nykypäivän sarjakuvantekijöiltä ja -tutkijoilta. Niissä tekijät pohtivat Palsaa sekä hänen merkitystään omaan työskentelyynsä.
Oulun sarjakuvafestivaalin yhteydessä museolla järjestetään myös Palsa-tapahtuma su 8.11.2015 kello 13–15, jossa herätetään ajatuksia ja muistoja Kittilän Getsemanessa työskennelleestä miehestä Palsamointia-näyttelyn kuraattori Harri Filpan johdolla. Tietokirjailija Ville Hänninen kertoo Palsan sarjakuvista ja vaiheista. Kirjallisuudentutkija Jyrki Korpua luo laajemman kuvan pohjoissuomalaisesta sarjakuvasta Palsasta Rantaan. Taidemuseolla on tapahtuman aikana myös lapsille suunnattu sarjakuvatyöpaja.
Väylän Pyörteellä oli kunnia jututtaa vuoden alkupuoliskolla kahta suomalaisen kevyen musiikin legendaa Tuomari Nurmiota ja Eero Raittista, jotka molemmat kertoivat ensi kertaa tulevista levytyksistään.
Nyt albumit, Tuomari Nurmio & Hoedown: Tales of Judge Bone ja Eero Raittinen with the White Knuckles Trio: Live Suisto, ovat olleet jo hetken aikaa myynnissä ja mikä upeinta näiden loistavien levyjen musiikkia voi kuulla livenä tulevassa Ylläs Jazz Bluesissa (28.-31.1.2016).
Luonnollisesti Ylläs Jazzin ”vakikalustoon” kuuluva Dave Lindholm on paikalla. Myös kitaristi Jarkka Rissanen trioineen saapuu, mutta muut nimet ovat pitkälti ohjelmasta vastaavan Ilkka Poutasen mukaan vielä epävarmoja.
– Ehkä Marjo Leinonen, ehkä Severi Pyysalo, jonka matkassa saataisiin Ylläkselle myös Kauko Röyhkä ja fonisti Timo Lassy. Yksi Euroviisu-voittajakin on listalla, mutta katotaan ja ilmoitellaan, kun varmistuu. Paljolti riippuu tietysti, mihin rahat riittää, Poutanen sanoo.
Tunturibluesia (22.-23.1.2016) isännöivä Eero Raittinen kertoi Tornion Kalottjazzien aikaan myös toisesta levyjulkaisustaan Eldis-bändin kanssa, joka julkaistaan tapahtuman yhteydessä. Nyt on varmistunut myös, että Tunturibluesissa esiintyy Lapin ylpeys Slim Butler Trio, jonka solistiksi saapuu amerikkalainen kultakurkku Andrew Black. Yhtyeen toinen albumi ilmestyy sitten keväämmällä.
Eikä sovi unohtaa myöskään Saariselällä marraskuussa soitettavaa Kaamosjazziakaan(19.- 22.11.2015), joka vilisee 1960-1970-luvuilla pinnalle nousseita popin, rockin ja jazzin puolella ansioituneita legendoja kuten Riki Sorsa, Seppo Hovi, Esa Helasvuo ja Eero Koivistoinen, joka puhalsi ensi kertaa monen tajuntaan yhtyeessä Blues Section.
” Jouko Knuutisen haitarinsoitto on svengaavaa, toisinaan perhosenkeveää kuin Seinen siltojen alta, toisinaan taas ruotsalaistyyppistä ilakoivaa menoa.” (kuva:AJ)
Pitkän linjan muusikko Jouko Ensio Knuutinen 80 vuotta 12.10.2015 Lautiosaaressa. Keminmaalta mies on syntyisin ja on ollut sotalapsena Ruotsissa. Joku sanoo, että se tuntuu haitarin soinnuissa. Jouko soitti haitaria isäukkonsa kanssa ensi kerran julkisesti Kemin Työväentalossa jo 5-vuotiaana. Merikaupunkiin sopivat valssit olivat Musta Rudolf ja On armas mulle aallon tie. Muut Joukon soittimet ovat vibrafoni ja hammond. Hän on myös hyvä pianisti, sanovat asiaa tuntevat.
Toinen ankkuripaikka oli nuoruudessa 18 vuoden ajan Jyväskylä ja silloin hänet tunnettiin laajemmaltikin. Jyväskylän ajalta on mainittava tosi suosittu LL-kvintetti, joka panosti jazziin jo 1954. Jokke soitti siinä sekä haitaria että pianoa. Laulusolistina heillä aloitti 14-vuotias Ritva Piilikangas, nykyisin Oksanen.
Tähän vaiheeseen sattuivat keikat myös etelään monien muusikoiden kanssa. Vibrafonia ravintola Seiskarissa Hesassa Veikko Ahvenaisen kanssa, hammondia Ykä Kalliomaan kvartetissa Hungariassa ja Arkadiassa. Muita kumppaneita olivat Seppo Hanski ja Martti Metsäketo, jonka kanssa Knuutinen soitti talvenselän laivamuusikkona Finnpartnerissa. Jokke oli lähellä lopettaa soittohommat mutta sitten 1965 hän sai ostaa yhden Lasse Pihlajamaan spesiaaleista. Muut neljä soitinta ostivat Topi Kärki, Gode Godzinsky, Jaakko Salo ja Tapio Yrjä. Jyväskylä kuuluu edelleen hänen elämäänsä, siellä ovat kaikki nuoruusajan kaverit. Kemin seudulle Knuutinen palasi 1967 ja siellä leipätyöksi tulivat taksihommat.
Trio Jokke Knuutinen Runnin Rapujazzeissa 2002: Erkki Annala (vas.), Eero Hautalampi ja Jokke
Joken jazztrio on ollut koossa 15 vuotta. Muut jäsenet ovat kontrabasisti Erkki Annala sekä rumpali Eero Hautalampi, alkuperäisiä torniolaisia molemmat. Miehet muistavat, että trio syntyi ajatuksesta jammailla joskus yhdessä vastapainona tanssimusiikille. Oikeastaan se oli siis mielenterveyshanke. Mukaan mahtui myös yrityskeikkoja.Outokummun Tornion tehdas, muita alueen teollisuuslaitoksia, autoliikkeitä sekä Kemin ja Tornion kaupungit. Yleisön pyynnöstä trio teki 2002 levyn, jonka ystävät ostivat heti loppuun. Saariselän Kaamosjazzissa trio on esiintynyt noin 15 kertaa ja jazzkeikkoja on ollut myös mm. Ylläksellä, Luulajassa, Levillä, Runnilla, Kajaanissa ja Kuopiossa. Trio lopetti, kun Erkki Annala muutti eläkkeelle Etelä-Suomeen.
Lapista voi Keminmaan haitarivelhoon liittää kolme juttua. Kaverukset Jokke,Tuomo Salmi ja Seppo Kaikkonen teettivät kemiläisellä taiteilijaJorma Kuulalla maalauksen Junnu Vainiosta. Muotokuvaan taiteilija on osuvasti vanginnut Junnun veikeän virnistyksen. Juha Vainio viihtyi Kemissä keikkamatkoillaan mainiosti. Toiseksi Jokke Knuutisen kvartetti esitti Saariselällä marraskuussa 1999 kevyempää metsäsuomalasta kenttäjazzia EU:n johtaville matkailuihmisille. Mahtoivat kuulijat hieraista silmiään, kun sarkapuseromiehet vetivät Rakovalkealla jazzversiona. Kvartetin muut jäsenet olivat Tommi Kujala haitari, Erkki Annala basso ja Eero Hautalampi rummut. Kolmanneksi Jokke ja hänen kaverinsa Tommi Kujala ajoivat keikoille Äkäslompolossa Ylläs Jazz Bluesissa kahdella moottorikelkalla. Tavarat moottorikelkan rekeen ja menoksi sekä Latvamajalle että Velhonkodalle. Hiihtoväki tuntee paikat. Jokke jaTommi ovat soittaneet kahdestaan myös Lapin matkailukeskuksissa.
Jokke VPK:n jameissa Helsingissä 2006
Jazzhaitarin vaiheita seuranneet sanovat, että Jouko Knuutinen on lajinsa ja soittotyylinsä viimeinen mohikaani ja tosi pelimanni tässä maassa. Knuutisen haitarinsoitto on svengaavaa, toisinaan perhosenkeveää kuin Seinen siltojen alta, toisinaan taas ruotsalaistyyppistä ilakoivaa menoa. Lapin hiihtokeskusten lisäksi Jokke Knuutinen on perin tuttu myös Etelä-Karjalassa. Lappeenrannassa hän soitti viulisti Pentti ”Newski” Nevalaisen kanssa Kasinolla koko kesän 1957. Luumäellä Jokella on vankka ihailijaryhmä, joka sai hänet 2006 käymään Helsingin Albertinkadun VPK-Jameissa. Siellä Jokke soitti haitaria ja vibrafonia Heikki Jäntin, Jorma Katraman ja Tomi Parkkosen kanssa. Näinä päivinä Jouko soittelee enää perhejuhlissa mutta yksi haave hänellä on.
Pieni keikka olisi paikallaan, kun nyt marraskuussa tulee 75 vuotta ensimmäisestä julkisesta esiintymisestä!
Jazzrytmit, ystävät ja kylänmiehet onnittelevat lämpimästi Joukoa!
Teksti: Jussi Korhonen Kuvat: Matti Korhonen ja Jokke Knuutisen kotiarkisto www.jazzrytmit.com
Nyt albumit, Tuomari Nurmio & Hoedown: Tales of Judge Bone ja Eero Raittinen with the White Knuckles Trio: Live Suisto, ovat olleet jo hetken aikaa myynnissä ja mikä upeinta näiden loistavien levyjen musiikkia voi kuulla livenä tulevassa Ylläs Jazz Bluesissa (28.-31.1.2016).
