Muistan Terveistä Käsistä, kun jossain Kevyen Musiikin katselmuksessa joskus 1980 ja risat silloinen Tornion kulttuurisihteeri seisoi vieressäni ja tuumasi, etteikö tuo bändi lopeta jo tuota möykkäämistä, kun eivät osaa edes soittaa ja eihän siitä ole kovinkaan montaa vuotta, kun Läjä Äijälää juhlittiin etelässä Helsingin Sanomien sivulla suurena renesanssimiehenä, eikä pohjoinen media edes lotkauttanut korvaansa.
Aikaisemmin TK on ollut ehdolla Jemma Gaalassa, mutta Emma-ehdokkuus on kyllä suuri yllätys. Yhtye kisaa Metallialbumi-kategoriassa Musta Hetki-levyllään ja vastus on todella kova. Mukana ovat Nightwishin Imaginaerum, Stam1nan Nocebo, Wintersunin Time ja Mokoman 180 Astetta.
Kaikesta huolimatta maailman vanhin hardcorebändi jyrää voitosta voittoon, halusimme tai emme. Terveitä Käsiä ei kertakaikkiaan voi vaieta kuoliaaksi, sillä yhtyeelle löytyy aina kannattajia.
Emma-ehdokkuus on jo sinänsä kunnia-asia, mutta yleensähän voittajat ovat ne, jotka myyvät eniten levyjä. Jukka Poika on odotetusti tänäkin vuonna ehdolla useammassa kategoriassa: Vuoden Miessolisti, Vuoden Albumi ja Reggae/Hiphop/Urban-albumi.
Pari muutakin pohjoisen nimeä on mukana. Joikaaja Ulla Pirttijärven Ulda-levy kisaa Vuoden Etno-Emmasta ja Kriitikoiden Valinta-listalta löytyy, Sin Cos Tan, jonka toinen osapuoli on kemiläinen Jori Hulkkonen. Jälkimmäiselle voi odottaa menestystä, sillä Rumban kriitikot valitsivat jo duon sinkun Trust vuoden parhaaksi kappaleeksi.
Håkan Broströmin johtama Norrbotten Big Band kohtaa rumpali Jeff ”Tain” Wattsin ja pianisti Joey Calderazzon Haaparannan Folkets Husillä torstaina 13.12. klo 20.00. Suomen aikaa.
– Tulossa on sekä räjähtävää bigbandjazzia että mielettömän svengaavaa New York-jazzia, kapellimestari Broström lupaa.
Jeff ”Tain” Wattsia on verrattu jazzrumpaleista suurimpaan Elvin Jonesiin. Hän soitti Wynton Marsaliksen kvartetissa vuodet 1981- 1988 ja voitti yhtyeessä kolme Grammy-palkintoa. Keikkailtuaan vuoden päivät George Bensonin, Harry Connick Juniorin ja McCoy Tynerin kanssa hän liittyi toisen Marsaliksen Branfordin yhtyeeseen.
Muutaman vuoden pestin jälkeen hän muutti New Yorkista Los Angelesiin. Hän halusi kokeilla välillä toista unelma-ammattiaan, näyttelemistä ja pääsi mukaan muun muassa Spike Leen elokuvaan Mo Better Blues.Siinä hänen roolihahmonsa oli Rhythm Jones.
Kolme vuotta hän toimi myös suositussa tv-ohjelmassa Tonight with Jay Leno. Siinä hän sekä soitti että näytteli, kunnes palasi takaisin jazzin pariin.
Wattsin levyttäminen ja keikkaileminen jatkui muun muassa Branford Marsaliksen, Michael Breckerin, Betty Carterin, Geri Allenin, Alice Coltranen, Steve Colemanin ja Ravi Coltranen kanssa. Omiakin albumeita on ilmestynyt jo kuusi.
Pianisti Joey Calderazzon, Norrbotten Big Bandin toisen vieraan kanssa, Watts on tehnyt paljon yhteistyötä ja heitä yhdistää soittaminen Brandford Marsaliksen kvartetissa.
Calderazzo loi maineensa kuitenkin soittamalla aluksi Michael Breckerin yhtyeessä 1980- ja 1990-luvuilla. Alkuaikojen soittokumppaneita olivat myös Jerry Bergonzi, Rick Margitza ja Bob Mintzer.
Brandford Marsaliksen yhtyeessä hän on ollut vuodesta 1998 lähtien, pianisti Kenny Kirklandin äkillisen poismenon jälkeen.
Joey on tehnyt useita soololevytyksiä, joilla ovat olleet mukana rumpali Jeff ”Tain” Wattsin lisäksi muun muassa Michael Brecker, Branford Marsalis, Jack DeJohnette, John Abercrombie, Dave Holland ja John Patitucci. Arvostetuimmat niistä ovat ilmestyneet Blue Note-merkillä.
Alla ilmeikkään rumpali Jeff ” Tain” Wattsin ”itsensänäköinen” video
– Enää yksi biisi äänittämättä. Muut on jo purkitettu ja viimesilausta vaille valmiina tai muutama on jo täysin valmiina, iloitsee laulajatar Mira Sunnari, joka on työstänyt pitkään ja hartaasti esikoisalbumiaan keminmaalaisen Kime Klementtisen Greatsounds-studiolla.
Esimakua albumista saatiin juhannuksen alla Laulu -sinkun muodossa ja ensi vuoden alussa julkaistaan vielä toinen maistiainen nimeltä Paha tyttö.
– Biisi syntyi itseasiassa kesken levyprosessin. Olin ajatellut toiseksi sinkuksi ihan muuta, mutta sitten yhtenä iltana sain inspiksen muutamista sattumista.
– Minusta sananmukaisesti alkoi vain soljua uusi laulu ulos ja kun vein kappaleen treeneihin niin oli heti selvää että tästä tulee tosi hyvä, innostunut Sunnari kertoo.
Suurin osa keväällä 2013 ilmestyvän albumin lauluista on Miran itsensä kirjoittamia. Hänhän on tehnyt omia kappaleita pöytälaatikkoon koko ikänsä. Jo Miranda-nimellä vuonna 1995 julkaistu ensimmäinen sinkku Naura vaan/ Mitä jää oli hänen kynästä. Pari biisiä levylle on tehnyt myös tunnettu muusikko Ape Anttila.
Albumin teko on ollut aikaa vievää puuhaa ja tanssikeikat Miralla ovat jääneet nyt vähemmälle ja hän on keskittynytkin enemmän firmakeikkoihin.
Levyn ilmestettyä hän aikookin rynnistää voimallisemmin keikkamarkkinoille ja kasata bändin. Meri-Lapissa häntä kuullaan seuraavan kerran pistokeikalla Joulurock-tapahtumassa 22.12 Kemin Corner Inn-ravintolassa.
– Muistaakseni maaliskuulla oli myös erikoiskeikkaa pohjoisessa. Vedetään Mikko Alatalon kanssa Juice Leskistä kemiläisten Paperitähtien säestyksellä.
Levyn teon ohella Miralla on ollut myös toinen projekti, joka on pitänyt laulajan innostuksen korkealla, nimittäin kuoro Säröääni.
Sunnari kertoo, että kuoroajatus lähti liikkeelle Tornion Kivirannan vanhempainyhdistyksestä, jossa mietittiin porukalle yhteistä harrastusta ja yksi ehdotti kuoroa ja toinen taas häntä ohjaajaksi.
-Miehän innostun ideasta, mutta alleviivasin kaikille, että tässä kuorossa pidetään sitten hauskaa. Sinne tullaan hakemaan voimavaroja arjen pyöritykseen. Siellä heittäydytään, nauretaan ja tottakai lauletaan, mitä nauramiselta kyetään, Mira huomauttaa.
Kuorossa kellään ei ole musikaalista taustaa, ja Mira sanookin, että on mukava katsella sitä oppimisen riemua, kun kaikki loksahtaa kohilleen.Laulut kuoro valitsee yhdessä ja Mira ne sitten pääosin sovittaa.
– Yleensä yritän muokata kappaleet aina kuoron pirtaan sopivaksi. Eli sävellän kakkosääniä hieman helpommalle linjalle.
Yksikin äiti kerran tuumasi että ”en olisi ikinä uskonut että osaan laulaa äänissä!”
– Joskus tulee kuitenkin koomisia tilanteita, kun yritän keksiä mielikuvia, joilla saisin jonkin opetuksen perille. Silloin saattaa olla useampikin emäntä kyykyssä tukehtumassa nauruun, iloinen kuoronjohtaja tarinoi.
Tällä hetkellä Säröääni-kuorossa on mukana kymmenen naista ja yksi vieraileva mieslaulaja.
– Lisää miesääniä saisi mielellään tulla, sillä kyllä se vain niin on että ”soraäänet” antavat syvyyttä kivasti kokonaissointiin, Mira tunnustaa ja vinkkaa, että seuraavat Säröääni-kuoron harjoitukset ovat 9.1. Kivirannan koululla klo 18.00.
”Tein Tekniikan Maailma testaa- kokeilun Terveiden Käsien uusimmalla levyllä. Tavoitteena oli ehtiä ajaa Torniosta Kemiin noin 20 minuutissa eli siinä ajassa kun yhtye mättää koko levyllisen musiikkia eli 19 biisiä. Hävisin muutamalla sekunnilla.”
Näin kirjoittaa facebookissaan nykyisin Oulussa asuva kemiläislähtöinen rautalankakitaristi Sami Paananen, joka piipahti Haaparannalla ostoksilla.
The Skylights 20 vuoden takaa. Yhtyeen comebackiä on odotettu hartaasti. Tässä kokoonpanossa vas. Jari Pöyhönen, Sami Paananen, Antti Pasanen ja Juha Paakkola Kemin VR:n kerhotalolla.
Sami Paananen muistetaan ensinnä kemiläisen rautalankabändi the Skylightsin basistina ja muutettuaan Ouluun loistavien the Lunaticsin ja El Supernautin kitarameediona. Jälkimmäisestä elossa olevasta bändistä, eräs kuulija totesi ”Vähän kuin The Lunatics, mutta parempi”
El Supernaut ei ole sekään unohtanut sähkökitaramusiikin äitibändiä The Venturesta, mutta se on ottanut ohjelmistoonsa erityisesti kitaristi Richie Blackmoren tuotantoa ja maustanut settiään muun muassa The Clashin, Iron Maidenin, Kraftwerkin ja Viikatteen kappaleilla.
Tässäpä muutama Lunatics- helmi: The good, the bad and the ugly LoFi / James Bond theme LoFi/ Summertime LoFi / Top secret LoFi/ The twilight zone LoFi ja alla El Supernauttia livenä
Eini sai tuplaplatinaa Poptorille levyttämästään HITIT-kokoelmasta. Oikealla levy-yhtiön toimitusjohtaja Erkki Puumalainen. (Kuva: Petri Kokko)
Äskettäin vietetyssä Poptori-levy-yhtiön Sadonkorjuu-juhlassa, jaettiin roppakaupalla jalometallia.
Kultalevyt saivat muun muassa Muska, Jaska Mäkynen ja Meiju Suvas, mutta osattomaksi eivät jääneet myöskään pohjoisen artistit.
Eini sai platinaa vuonna 2000 ilmestyneestä Hitit-kokoelmastaan, jolla hän laulaa uusiksi vanhoja menestyslaulujaan.
Ilmestyessään Hitit-levy aiheutti sen, että Eini joutui palaamaan perinteisestä iskelmästä diskohittiensä pariin, kun kysyntä keikoilla nousi roimasti.
Nyt kokoelman myynti on ylittänyt 30 000 kappaleen rajan ja seuraavaksi odotetaan diskokuningattareltamme kultalevyä vuosi sitten ilmestyneestä Mä Jään -albumista, jolle Eini levytti 14 vuoden tauon jälkeen aivan uusia biisejä Lemonator-yhtyeestä tutun kitaristi Ripa Eskolinin johdolla.
Vastaavasta Hitit-kokoelmasta Taiska sai kultalevyn. Vuosi sitten ilmestyneeltä albumilta löytyvät muun muassa 1970-luvun menestykset Haltin häät, Mombasa ja Hiroshima. Uuden renessanssin on kokenut erityisesti huoleton Moi moi vain, joka on noussut radioiden soittolistoillekin.
Poptorin toimitusjohtaja Erkki Puumalaisen mielestä 10 000 ylitys Taiskan albumille on vasta alkua.
– Uskon, että Taiskan levy tulee myymään yli 100 000 kappaletta yksinkertaisesti siksi, että se on hyvä ja siinä on aikaa kestävä sisältö, hän arvioi tämän vuoden alussa.
Chip Taylor & Björn Pettersson (Kuva: Johan Ylitalo)
Yksi maailman parhaista rocklehdistä MOJO on listannut vuoden 2012 parhaita albumeita. Komeasti Americana-levyjen nelosena on kiirunalaisen Willy Clay Band/Frida & the Coolants-basistin Björn Petterssonin tuottama Chip Taylor & the New Ukrainans-kiekko F**k All The Perfect People (Trainwreck/Rootsy).
Levyllä soittaa Björnin lisäksi pedalsteeliä myös toinen pohjoisen poika, Örjan Mäki Pajalasta. Muut the New Ukrainans-yhtyeen jäsenet ovat kitaristi John Platania, rumpali Magnus Olsson ja kosketinsoittaja Göran Grini Norjasta.
MOJOn Americana-lista. (Napsauta isommaksi!)
– Albumia oli tosi hauska tehdä ja Chip oli tyytyväinen lopputulokseen ja seuraavakin levy on jo purkissa ja ilmestyy vuoden 2013 aikana, kertoo Björn Pettersson, jonka kanssa Väylän Pyörre Musiikkiuutiset oli yhteyksissä viimeksi hänen organisoiman loppuunmyydyn Mean Bastard Day–tapahtuman tiimoilta.
Pettersson kertoo, että the New Ukrainans-projekti käynnistyi melkein heti, kolmisen vuotta sitten, kun Chip Taylor ja Willie Clay Bandin jäsenet olivat heittäneet ensimmäisen yhteisen keikkansa.
– Seuraavana päivänä luin keikkabussissa paikallislehden arvion keikastamme ja toimittajan terävin havainto oli, että olimme ”liian dynaamisia”. Kaikki nauroimme, mutta ilmeisesti Chipiä vähän kyrsi, ja hän kirjoitti siitä laulun Too dynamic.
– Kiertueella hänellä alkoi syntyä lisää lauluja, muun muassa I know dark, kun kerroimme Chipille, millaista on asua talvella napapiirin pohjoispuolella, Tornionlaaksossa, kun on pimeää.
– Sitten erään kerran, kun istuimme keikkabussissa, ehdotin hänelle levyn tekoa ja seuraavana päivänä aamiaisella hän sanoi minulle; ”Varaa studio!” ja siitä homma käynnistyi.
Björn varasi Haldenin Athelic Sound-studion Norjasta ja tiiviin yhteydenpidon jälkeen Chip ja Björn valitsivat levylle kappaleet.
– Minun visio oli, että albumi kuulostaisi klassiselta 1970-luvun levyltä, kylläkin modernimpana versiona. Vähän niin kuin entisajan parhaat Bob Dylan-kiekot naiskuoroineen ja Hammond-urkuineen ja siinä onnistuttiin.
– Päätimme myös, että bändi ei saisi kuulla biisejä etukäteen, vaan Chip soitti ne studiossa ensin akustisella kitaralla ja sitten bändi soitti sisään kolme eri versiota. Yleensä eka tai toka päätyi levylle, Pettersson tarinoi.
Studiossa syntyivät vielä biisit I´ve used up all my sick days, Fuck all the perfect people ja bonuksena This darkest day, joka käsittelee Utöyakatasrofia. Chip oli Norjassa, kun kaikki tapahtui ja laulun hän levytti heti tapahtuman jälkeisenä päivänä.
Kauppoihin F**k All The Perfect People- albumi ilmestyi tammikuussa ja keväällä Chip Taylor & the Ukrainans kiersi Amerikkaa, New Yorkista Austiniin, Teksasiin.
Onnittelut loistavasta MOJO-rankkauksesta Björnille ja Örjanille!
Kiirunalaiselta poromieheltä Lars Ante Kuhmuselta on ilmestynyt uusi levy Somás Muittut.
Miehen ensimmäinen albumi Birrasis sai ilmestyessään vuonna 2005 erinomaiset arvostelut ja levy palkittiin norjalaisella Folkelarm prisen- kansanmusiikkipalkinnolla.
Tuoreen Somás Muittut- levyn musiikki on rouheaa ja melodioiltaan tarttuvaa. Lars Ante sekoittaa rockia ja saamelaista perinnettä ja vaihtaa kieltäkin välillä sujuvasti äidinkielestään saamesta englanniksi.
Musiikki on saanut vaikutteita selvästi 1960- ja 1970-luvuilta ja sovitukset hänen kappaleisiinsa on tehnyt tunnettu tuottaja Tobias Fröberg. Sanoituksissa hänen sanomansa liikkuu voimakkaan poliittisista kannanotoista herkän runollisiin tunnelmiin.
No Ale- nimisellä raidalla hän tarjoaa esimakua yhteistyöstä ruotsalaisen Johnossi-yhtyeen kanssa, joten Kuhmunen on tiukasti ajassa kiinni.
Nuoresta iästään huolimatta Lars Antella on jo pitkä muusikkoura takanaan. Hän katsoo sen alkaneen jo viiden vuoden ikäisenä, kun hän piti joikuesityksiä perheelle ja ystäville. Julkisesti hän musisoi ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana, ja sen jälkeen hän on esiintynyt lukemattomia kertoja sekä kotimaassaan että ulkomailla.
Lars Ante Kuhmunen, kitara/ joiku/ laulu Tobias Fröberg, kitara/ lyömäsoittimet/ basso/ koskettimet Peter Morén, kitara/ basso Per Nordmark, rummut
Muistan Terveistä Käsistä, kun jossain Kevyen Musiikin katselmuksessa joskus 1980 ja risat silloinen Tornion kulttuurisihteeri seisoi vieressäni ja tuumasi, etteikö tuo bändi lopeta jo tuota möykkäämistä, kun eivät osaa edes soittaa ja eihän siitä ole kovinkaan montaa vuotta, kun Läjä Äijälää juhlittiin etelässä Helsingin Sanomien sivulla suurena renesanssimiehenä, eikä pohjoinen media edes lotkauttanut korvaansa.
