Eilen oli merkittävä päivä. Tasavallan presidentti Tarja Halonen valitsi ja palkitsi Finlandia-palkinnon saajan. En nyt muista voittajaa, sillä en tuntenut häntä, enkä lue kirjoja.
Eilen julkistettiin myös Uuden Musiikin Kilpailun 12 ehdokasta kisaamaan Suomen Euroviisu-edustuksesta. Yritin muistaa meidän edustajaa viime vuodelta, mutta täytyi googlata. Se oli Pernilla Karlsson, joka hävisi parrasvaloista, yhtä nopsaan kuin sinne ilmestyikin, koska ei tullut mieleen.
Vaikka kuuntelen paljon musiikkia, tämän vuoden Euroviisu-nominanteista tunnen vain yhden. Kansakin hänet tuntee eli Diandra Floresin ja kun Colliding Into You – biisikin on hyvä, valinta on selvä. Hän edustaa meitä Malmössä 13.-18. toukokuuta.
Diandra on lahjakas laulajan alku, mutta muutenkin esiintyjänä sellainen, joka vetoaa Suomen kansaan. Hänen esitykset Idolsissa saivat kansan yhtälailla kyyneliin kuin Vain elämää-tähdet eli karismaa ja tunnelataustakin löytyy. Edelliset viisuedustajamme Paradise Oscar ja Bernilla Karlsson olivat liikkeellä vaatimattomuus kaunistaa-pohjalta, mutta Diandran biisissä on vaadittavaa kansainvälisyyttä. Colliding into you pärjää varmasti paljon paremmin kuin vaikkapa oman genrensä meinstriimiä edustanut Waldo`s People-poppoon Self control vuonna 2009.
Minusta Euroviisujen ensisijainen tarkoitus on tarjota tv-katsojille hyvää viihdettä. Suomen edustajankin valinta on ollut aina suosittu tv-ohjelma, mutta en ymmärrä nykyisen uudistuksen pointtia. Sen kyllä käsittäisin, jos tunnetut artistit esittäisivät kappaleet , mutta kun kyseessä on 11 esiintyjää, joista suurin osa ei ole koskaan edes tv-studiossa käynyt.
Kun katsoo Ruotsin Euroviisu-ehdokkaita, sieltä löytyy hohdokkaita kokeneita artisteja laidasta laitaan. Laulajan iällä tai musiikin genrellä ei ole väliä, vaan kansa saa kuulla niin metallibändi Hammerfallin Joacim Cansia kuin 67-vuotiasta schlaagerilaulajatar Silvia Vrethammaria.
Myöskään tuomariston näkyvää roolia en UMK-lähetyksissä ymmärrä. Itse katsoin erästä jaksoa viime vuonna, jossa nuori tuomari lateli ohjeita Freemanille, miten pitää lavalla esiintyä, jonka jälkeen mietin, onko reality tullut viisuihinkin. Tv kiinni ja sen jälkeen Euroviisujen seuraaminen on jäänyt kansainväliseen Euroviisu-finaaliin.
Jos Diandraa ei olisi mukana, tämänvuotinen Uuden Musiikin Kilpailu olisi verrattavissa lähinnä mihin tahansa kisaan, vaikkapa Simerockin bändikisaan.
” Isä oli kruuvamies, niinko mie, tavallinen jätkä ja tavallinen mies. Tavallinen jätkä ei tavallinen ois, jos näistä seu`uista muuttais`pois…”
Luulajan Tornedalsfesteillä kuukausi sitten ensikasteensa saanut superduo Fagervall Björkenvall levyttää jo meänkieliseksi ikivihreäksi nousseen Kruuvamiehen.
– Minä ja Markus ollaan lähdössä viikon päästä Norjan Haldeniin levyttämään ensimmäistä albumia.
– Studiossa meillä on myös norjalainen Freddy Holm, joka oli meillä mukana Luulajan keikallakin. Hän soittaa muun muassa viulua, lapsteeliä ja dobroa.
– Levystä tulee täysin englanninkielinen, Kruuvamiestä lukuunottamatta, vahvistaa duon toinen osapuoli Tony Björkenvall.
Hän on myös Kruuvamiehen alkuperäinen, Willy Clay Bandin tunnetuksi tekemän Miner- laulun kirjoittaja, jonka sitten meänkielelle käänsi torniolaaksolaisen kansanmusiikin voimahahmo Hasse Alatalo. Ensiesityksensä Kruuvamies sai kolme vuotta sitten.
Vaikkei Tonyn yhtyettä Willy Clay Bandiä olekaan haudattu, se on kuitenkin määrittelemättömällä tauolla ja hän aikoo satsata nyt täysillä duoon Markuksen kanssa.
Hänen mukaansa tuleva esikoisalbumi yritetään saada markkinoille jo ensi keväänä. Levyn julkaisusta on ollut kiinnostunut useampikin levy-yhtiö
– Haluamme tehdä levyn kuitenkin ensin valmiiksi ja katsoa, mitä siitä tulee ja sitten päättää levy-yhtiökuviot, Tony huomauttaa.
Vaikka Fagervall Björkenvall-kaksikko laulaakin mieluiten maailmankielellä, meänkieli on ollut viime viikkoina, heidän sydämen asia yötäpäivää.
He ovat juuri saaneet purkkiin roadmovien, joka on nimeltään Gränsen ja se lähetetään kolmessa osassa helmi-maaliskuussa Ruotsin televisiossa.
– Olemme ajaneet satoja kilometrejä ristiin rastiin Tornionlaaksoa vuoden 1965 mallin Volvo duettilla ja tavanneet ihmisiä, joilla on erilainen suhde kieleen.
– Idea tuli SVT:ltä ja sen fokus on juuri meänkielessä, juuriltaan lainiolainen Tony Björkenvall alleviivaa.
Satama Open Airin (2.-3.8. 2013) artistikattaus vahvistuu pikkuhiljaa. Erinin, Popedan, Kotiteollisuuden, Klamydian ja Grooving High Allstarsin seuraksi esiintyjäjoukkoon on kiinnitetty nyt suositussa Elämä voittaa-ohjelmassa, kovan rokkimimmin taitoja väläytellyt Kaija Koo.
Ensi viikolla 4.-8.12 festivaalin kahden päivän lippuja voi ostaa Pukinkontista Tornion Rajalla-keskuksesta hintaan 30 euroa.
Satama Open Airin Facebookissa, jonne pääsee napsauttamalla oikealla olevaa SOA-banneria, on myös aloitettu Tunnista artisti ja videolla olevat biisit-kilpailu, jossa palkintona on VIP-lippu (K18) Satama Open Airin aitiopaikalle! Alla olevan Joulukuun Skabaan osallistuminen päättyy 31.12.
Vaikka kahdeksannen Pakkasukko Blues & Jazzin kaikkia nimiä ei ole vielä edes julkistettu, varmistunut nimilista on jo sellainen musiikillinen runsaudensarvi, että alta pois.
Kemin Rytmimusiikin ystäville nostan hattua, sillä Pakkasukosta on kasvanut kansainväliset mitat täyttävä festivaali, josta Kemin kannattaisi olla ylpeä ja markkinoida sitä vahvasti Suomen lisäksi ympäri Eurooppaa.
Viimeisin huippukiinnitys on tosi kuuma suomalaisen, nuoren muusikkopolven superkokoonpano the Northern Governors , jonka jäsenet eivät juuri esittelyitä kaipaa. Bändin soittajalistan selaaminen on kuin lukisi suomalaisen jazzin ja soulin kuka kukin on- listaa.
Kyseessä on ultralahjakas ”musiikillinen verilinja”, joka syntyi kun muusikkoserkut päätyivät soittamaan keskenään ja huomasivat, että homma toimii paremmin kuin hyvin.
On Tuomo Prättälää koskettimissa, Jorma Kalevi Louhivuorta trumpetissa, Osmo Ikosta bassossa, Petteri Sariolaa kitarassa ja ties ketä remmissä. Kaiken kukkuraksi he kaikki myös laulavat.
Kalevi ja Tuomo ovat Osmon serkkuja kun taas Petteri ja Jyri ovat hänen pikkuserkkujaan ja tunnetun lastenmusiikkisäveltäjän Marjatta Pokelan jälkeläisiä.
Helmikuussa Blue Note -levymerkillä ilmestyneellä This is The Northern Governors-albumilla kuullaan myös Osmon siskojen Ailin ja Heinin, sekä Jorma Kalevin nuorimman siskon Hilkan taustalaulantaa.
Kaiken kukkuraksi. Ei riitä, että Pakkasukko Blues & Jazzissa kuullaan kansainvälisiä nimiä, skandinaavisen bluesin huippua Sven Zetterbergiä ja boogie woogie-mestareita Gene Tayloria ja Diz Watsonia, tarjolla on muitakin.
Davina
Rapakon takaa Minneapoliksesta saapuu Davina and the Vagabonds, joka tunnetaan energisestä showstaan ja vahvaäänisestä laulajastaan Davina Sowersista, jota on verrattu Amy Winehouseen,Etta Jamesiin ja Bonnie Raittiin. Tämä nostalgiaa viljelevä yhtye soittaa kaikkea americanasta, bluesista, soulista ja jazzista ragtimeen ja dixielandiin.
Zoe
Brittilaulajatar Zoë Gilbyn taas lasketaan saarivaltakunnan nousevaan lahjakkaaseen jazzgenreen. Hänen laulukirjasta löytyy kappaleita niin Duke Ellingtonilta kuin Tom Waitsiltäkin. Hän on saanut runsaasti hehkutusta muun muassa arvostetulta muusikolta Courtney Pineilta, joka on soitellut Gilbyn kappaleita tuon tuosta omassa musiikkiohjelmassaan BBC:ssä.
Pakkasukkoon on aina kuulunut mustalaisjazz. Tällä kertaa mukana on ehdoton huippukaksikko, viulisti Tim Kliphuis ja kitaristi Paulus Schäfer, jotka kulkevat kunniakkasti esikuviensa Stephane Grappellin ja Django Reinhardtin jalanjälkiä. Kemissä he esiintyvät Hot club de Finlanden kanssa ja kaksikolta kuullaan muun muassa heidän uusimman Rock Django-albumin gypsy-versiota tyyliin Burn, Layla ja Albatross.
Muita Pakkasukon varmistuneita artisteja ovat Ted Russell Kamp (USA), The Munsons (Tokela & Viksten), Little Willie Mehto & Nightrain, Bajo Cero, Thunderking ja Freakaholic.h9
KEMI GOES NEW ORLEANS, kun ensimmäistä kertaa pohjoiseen saapuvat pianistilegendat Gene Taylor ja Diz Watson. Tukena herroilla on suomalaisen bluesin ykköskaarti, etunenässä Jo`Buddy, Tyko Haapala ja Tommi Laine.
Kesä tulee talven keskelle, kun Missisippijoen suistokaupungin keinuva ja hypnoottinen musiikki valtaa Pakkasukko Blues & Jazzin perjantaina 1.päivä helmikuuta 2013. Luvassa on neworleansilaista karnevaalimeininkiä ja rytmin ilotulitusta , joten tanssiinkutsu on vastustamaton.
Boogiewoogie-mestareiden lämppärinä toimii tamperelaistunut jenkki Wiley Cousins, jonka menneisyyteen kuuluvat muun muassa soitot Stevie Ray Vaughanin Double Trouble – ja Texas Tornadoes-bändeistä tuttujen muusikoiden kanssa.
Varsinaista kansainvälistä blueseliittiä edustavat kuitenkin Gene Taylor Los Angelesista ja Diz Watson Lontoosta. Molemmat ammentavat samasta leilistä, mutta heidän historiansa on täysin erilainen.
Amerikkalainen Taylor sai kipinän boogie woogien ja bluesin soittoon 8-vuotiaana naapuriin muuttaneiden muusikoiden ansiosta ja ammattimuusikon ura hän aloitti 16-vuotiaana soittamalla Los Angelesin blueskuuluisuuksien Big Joe Turnerin, T-Bone Walkerin, Lowell Fulsonin ja Pee-Wee Craytonin kanssa.
– Kun olin nuori, minut sai halvalla. Olin kuitenkin nopea oppimaan ja minulla oli auto, jolla kuskata vanhoja bluesäijiä ympäriinsä, Taylor on muistellut.
Alkuaikojen keikoilta alkoi myös hänen ikuinen ystävyys blueslaulaja ja -harpisti James Harmanin kanssa, jonka kanssa Gene on tehnyt yhteistyötä koko uransa ajan. Harman on ollut Genelle myös aikamoinen työnvälitystoimisto. Vuonna 1974 Harmanin yhtyeestä hänet bongattiin pariksi vuodeksi Canned Heatiin ja vuonna 1981 neljäksi vuodeksi the Blastersiin, jonka jäsenenä Taylor sai kokea yhtyeen loiston päivät. Neljä kehuttua pitkäsoittoa ja yhtye nähtiin jopa Walter Hillin leffassa Streets of Fire esittämässä biisi One bad stud.
Vuosien varrella Gene on soittanut varsin eri tyylisten muusikoiden kanssa muun muassa Amos Garrettin, Doug Shamin, Ronnie Hawkinsin (The Bandin perustaja), Ricky Nelsonin ja Ken Whitleyn kanssa, mutta parhaiten hänet muistetaan Fabulous Thunderbirsistä, jonka riveissä hän viihtyi 14 vuotta (1993-2006). Useiden levytysten ja maailmankiertueiden lisäksi Genen soittoa kuullaan myös yhtyeen liiderin Kim Wilsonin soololevyillä.
Pianisti Diz Watson ja lyömasoittaja Tony Uter ovat kysyttyjä viihdyttäjiä. He ovat soittaneet jopa Mick Jaggerin tyttären häissä.
Vanha merikarhu, nykyinen pianisti-laulaja Diz ” Honey Bear” Watson saapuu Kemiin yhdessä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa,yli 80-vuotiaan lyömäsoittaja Tony ”Groco” Uterin kanssa.
Watsonia pidetään yleisesti koko Euroopan alueen merkittävimpänä New Orleans-musiikin taitajana. Hän on toiminut tiennäyttäjänä muun muassa sellaisille brittiläisille pianistisuuruuksille kuin Jools Holland ja Ben Waters.Hänen kanssa yhteisoitosta intoili aikanaan Champion Jack Dupree ja Fats Dominon ja Professor Longhairin kanssa soittanut puhaltaja Lee Allen on sanonut hänestä: ” Diz on yksi rokkaavimmista pianisteista maailmasssa!”
Watson on julkaissut puolisen tusinaa albumia, joista parhaat ACE recordsille. Varsinainen klassikko on vuonna 1982 julkaistu Diz & the Doormenin Bluecoat Man, jota bluespiireissä pidetään yhä Euroopassa lyömättömänä NO-levynä. Ilmestyessään Bluecoat Man lisäsi Watsoninin kulttimainetta ja hän pääsi yhtyeineen säestämään muun muassa esikuvaansa Dr Johnia hänen Nighttripper-kiertueelle.
On sanottu, että Watson tavoitti Bluecoat Manillä Crescent Cityn hengen, vaikuttuneena Huey ”Piano” Smithin, Amos Milburnen ja James Bookerin soitosta. Myöhemmin ilmestyneistä ACE records-julkaisuista kannattaa mainita myös Rumbalero ja Tonky Honk, joista jälkimmäisellä vierailee fonisti Big Jay McNeely.
Dizin kanssa pitkään maailmaa on kiertänyt lyömäsoittaja Tony Uter. Jamaikan Kingstonissa syntynyt Tony soitti 1950-luvulla risteilyaluksilla jazzia ja latinalaisia rytmejä, mutta muutettuaan vuonna 1961 Lontooseen oli yksi reggaen tienraivaajista ja tunnettiin lempinimellä Groco.
Hän on soittanut muun muassa Bob Marleyn kanssa Exodus-kaudella, Linton Kwesi Johnsonin ja Dennis Bovellin kanssa ja nykyään hän rummuttaa, jos ei ole Watsonin kanssa kiertueella, Jazz Jamaica Allstarsissa ja Asward-laulaja Biggan Skatroniks Jamaicassa.
Kannattaa Uterin uralta mainita myös legendaarinen Edmundo Rossin iso orkesteri, jossa Tony on ollut myös mukana. Yhtyeen rumbat ja salsat ovat varmasti tuttuja kaikille varsinkin teeveen alkuhämärässä kasvaneille.
Eilen oli merkittävä päivä. Tasavallan presidentti Tarja Halonen valitsi ja palkitsi Finlandia-palkinnon saajan. En nyt muista voittajaa, sillä en tuntenut häntä, enkä lue kirjoja.
