Perinteisen KEKSI-musiikkipalkinnon saaja vuonna 2020 on kemiläinen Ville Liimatainen & Ajomiehet. Parhaillaan Tuhlaajapoika-sinkullaan kansallisen menestyksen ovia kolkutteleva, jo kolmisen vuotta live-keikkaa tehnyt orkesteri oli eniten Väylän Pyörre-musiikkisivuston raadin mieleen. Toiseksi eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu tuomaristo äänesti Lapin bilebändien ykkösen Markus Kettusen johtaman Iskuporakoneen ja kolmanneksi Ilo Irti-ilmaiskonsertit, joilla Eventworks-yritys toi onnistuneesti helpotusta torniolaisten koronakesään.
VL & Ajomiehet: Edessä vas. Henry Hiltunen ja Ville Liimatainen, takana Tuomas Laajoki , Kari Hautalampi, Jari Keinänen ja Michael Czech
Tällä hetkellä Suomi-iskelmään, rautalankaan ja rock`n`rolliin uskova Ville Liimatainen & Ajomiehet on kuumin nimi lappilaisessa kevyessä musiikissa. Vahva luotto yhtyeellä on yhtä lailla vanhoihin klassikoihin kuin omiin kappaleisiinkin.
Esikoissinkku Tuhlaajapoika julkaistiin ryminällä viikko sitten ja sitä buustasi suomalaisen kevyen musiikin ykköstykistö. Laulaja Ville Liimataisen veljet olivat täysillä leikissä mukana; Jonne Aaron sävelsi ja Tommi levitti sanaa etelän musiikkipiireihin ja sittemmin sinivalkoiset äänet Katri-Helenasta ja Marion Rungista Pate Mustajärveen ovat tsempanneet uutta tulokasta. Lisäksi laulua vauhditettiin Aki Kaurismäki-henkisellä videolla ja kaiken lisäksi Tuhlaajapoika levytettiin tarunhohtoisessa Finnvoxissa ja puikoissa olivat legendat Esa Nieminen ja Risto Hemmi.
Ville ja Ajomiesten kitaristi Tuomas Laajoki
Samaisessa Helsinki-sessiossa purkitettiin myös yhtyeen seuraava sinkku. Siinä Agentsien ja Toni Rossi & Sinitaivas-yhtyeen perinteitä kunniakkaasti jatkava Suomi-iskelmä vaihtuu rockiksi, luvassa on juurevaa Amerikan herkkua eli The Paladinsia suomeksi.
Villen Ajomiehissä riittäämonen tyylin kehäkettuja; kitaroissa Tuomas Laajoki ja Henry Hiltunen, koskettimissa Kari Hautalampi, bassossa Michael Czech ja rummuissa Jari Keinänen, joten yhteen lokeroon jämähtämisen vaaraa ei ole.
Vaikka musiikkivuosi 2020 oli poikkeuksellinen, Keksi-musiikkipalkinto-ehdokkaita löytyi entiseen malliin. Kolmestatoista puolet erottui vuoden musiikkivirrasta ja toinen puoli muodostui Väylän Pyörteen kuukausittaisista Lapin Lista-voittajista, jotka pohjoisen musiikin ystävät saivat äänestää.
Ville ja mie
Ville Liimatainen & Ajomiehet oli järjestyksessään seitsemäs Keksi-musiikkipalkinnon saaja. Aiemmat palkitut ovat Talonpoika Lalli, Willy Clay Band, Ulla Pirttijärvi, Arja Havakka, The Meänland ja Raj-Raj Band.
KEKSI- ehdokkaat vuonna 2020: Marathon (Haaparanta), Markus (Kaulinranta), Lehtojärven Hirvenpää (Rovaniemi), Wristshakers (Rovaniemi), Ville Liimatainen & Ajomiehet (Kemi), Vivisektio (Äkäslompolo), Joni Niittyvuopio (Karigasniemi), Jukka Karppinen (Lappi), Haapis-Mak3-Savveh (Haaparanta), Iskuporakone (Lappi), Free Ride (Tornio), Ilo Irti-kesäterassi (Tornio) ja Sgt Pepper’s Lonely Hearts Club Band (Tornio)
KEKSI-tuomaristo 2020: Yrjö Koskenniemi / Jukka Rajala/ Risto Koskinen/ Irene Määttä/ Hannele Kenttä/ Sami Karvonen (Rock DJ Sändi)/ VeePee Salmi/ Sami Mikko Juhani Aikioniemi
KEKSI-musiikkipalkinto on huomionosoitus kevyen musiikin parissa ansioituneelle henkilölle, yhtyeelle, yhteisölle tai yritykselle, joka vaikuttaa juurillaan Lapissa tai Tornionlaaksossa. Se on ainoa laatuaan pohjoisessa ja sen jakaa vuosittain nettijulkaisu Väylän Pyörre Musiikkiuutiset.
LAPIN LISTA TOP 5 ja uudet ehdokkaat huhtikuulle on valittu, joten käykääpä kuuntelemassa ja katselemassa videot. Tässä viisikosta lyhyesti.
The Meänland
Suosikkibändi The Meänland on yhdistänyt voimansa Tornion ja Haaparannan kulttuuritoimistojen kanssa ja vie videoillaan meidät musiikilliselle sightseeingmatkalle rajakaupunkien muistomerkeille. Poiminta Lapin Lista-äänestykseen on kappale Katoavaista.
Markus
Kuka muistaa vielä Markuksen Ylitornion Kaulinpäästä? Kiirastorstaina 9.4. tulee kuluneeksi tasan 50 vuotta, kun hän asteli studioon ja levytti Simon & Garfunkel-duon tunnetuksi tekemän El Condor Pasan suomeksi ja neljä kuukautta myöhemmin Vain kotka lentää aurinkoon oli Suomen listaykkönen. Se oli nykyään Tampereella asuvan, piakkoin 70 vuotta täyttävän Markuksen läpimurto ja suurin hitti.
Tepa Lukkarinen
Tepa Lukkarinen on kemiläiskalixlainen juurimusiikin, rockin ja bluesin veteraaneja, mutta Rocky Road-albumillaan hän laajentaa musiikillista kuvaansa, nimilaulua myöten.
Ramina
Lahjakas ja upeaääninen Ramina (Vaara) on yksi niistä ”rajan toisella puolen arkityössäkäyvistä”. Hän on kokeillut laulajana jäätä erityylisillä sinkuilla. Olisko nyt hänen aikansa? Uuden laulun Siivet elämään säveltäjä on Oulussa asuva Mertsi Lindgren, ei kuitenkaan sama henkilö, joka laulaa Suora Lähetys-yhtyeessä.
Sofia Jannok
Jällivaarasta kotoisin oleva saamelaislaulaja Sofia Jannok on sanoittanut ruotsiksi Bon Iverin laulun 8 (cirkel). Saameakin on mukana. Laulu löytyy hänen uudelta levyltään Vacker dálvi, jonka on tuottanut Björn Pettersson Thuuri, tuttu Willy Clay Bandista.
Hyviä ehdokkaita olisi ollut paljon enemmänkin, mutta lisää sitten toukokuussa. Huhtikuun Lapin Listalla äänestysaika päättyy 26.4.
PAINA KUVAA JA KUUNTELE JA ÄÄNESTÄ PAINAMALLA NIMIPALKKIA! KIITOS!
Varsinaisesti tein suuresti ihailemastani Juice Leskisestä vain yhden kunnon haastattelun. Hän esiintyi pääsiäisenä 2002 maailman pienimmässä jazztapahtumassa Saijazzissa Sallassa. Olin hyvissä ajoin sopinut juttuhetkestä. Päätin menomatkalla yöpyä mökillämme Perä-Posiolla. Kun olin saanut kaminan lämpiämään, päätin ottaa tarkistussoiton Juicelle. Siihen aikaan kännykkäkentät eivät olleet parhaat ja niinpä täytyi nousta isoimmalle kivelle, että yhteys toimi.
Tämän kiven päällä haastattelin Juicea keväällä 2002
Juice valitti, että huominen päivä oli kiireinen eli voitaisko haastattelu tehdä nyt. Juoksin nopeasti hakemaan kysymykset ja kun oli jo pimeää piti olla taskulamppu ja tietysti lehtiö ja kynä, jolla kirjoittaa. Kun nousin kivelle aina putosi jotakin ja kun pääsin vauhtiin, kuivamustekynä jäätyi. Kun haastattelu oli tehty, juoksin mökkiin ja kirjoitin ylös, mitä Juicen kommenteista muistin.
Seuraavana päivänä kävin Juicea tervehtimässä Saijan seurantalon vintillä. Hän istui isossa nojatuolissa savuverhon takana ja muistelen, että huoneessa oli myös iso kuva Leninistä.
Vein Juicelle kiitokseksi haastattelusta Mikael Niemen Vittula-kirjan meänkielellä. Hän kertoi kirjan lukeneensa, mutta meänkielen halusi lisätä kielikokoelmaansa.
Aiemmin olin ollut yhteydessä Juiceen vain kirjeitse. Hän oli tunnetusti herkkähipiäinen kritiikin suhteen ja luki kaikki häntä koskevat arviot. Minua hän käsitteli Lapin Kansan kriitikkona silkkihansikkain, Iltasanomien kolumnissakin näin: ”North European Tourimme yhteyteen kaavailimme uuden LP:n julkistamistilaisuutta. Ajattelimme järjestää sen Ivaloon, koska satuimme olemaan siellä niihin aikoihin. Levy-yhtiö kyseli lehdistöltä – jota tällaiset ilmaiset päihteenjakelutilaisuudet yleensä kiinnostavat kovin – mikä tilaisuuteen osallistumisen halukkuus. Ja kuinkas kävi! Yksikään lehti ei osoittanut kiinnostusta. Jopa Lapin Kansan mielestä Ivalo on liian kaukana” (IS: Oon kotona taas täällä villissä maas´ 14.5.1982)
Eihän asia tietenkään noin ollut. Vuorotyöni vuoksi vaan en päässyt paikalle ja kun kerroin asian oikean laidan, hän pyysi anteeksi. (Lainaus kirjasta Poppia Väylän Pyörtheistä II)
PS. Lahjoittamani Poppimysiikkiä Vittulasta-kirja, jonka käänsi meänkielelle Paul Muotka, löytyy nykyään Juicen Kirjastosta Tampereelta. Alla Ruotsin poppikunkku Markus Krunegård laulaa tribuutin Juicelle!
QUANTUM TANGLE: Tiffany Ayalik, Greyson Gritt ja Inuksuk Macka
Jos joku luulee, että kesän avaus Hiljaisuus-festivaali on kuin Jukolan viesti, jossa kuiskitaan puskissa, erehtyy. Tapahtuma irrottelee ja improvisoi tosi rankastikin. Jo kymmenennen kerran 5.-8.6 kesäkuuta Kittilän Kaukosessa järjestettävä festivaali lupaa tänäkin vuonna, ei mitään tuttua ja turvallista, vaan yllätyksiä ja kaikkea sopivasti sikinsokin; nykysirkusta, nykytanssia, elokuvaesityksiä ja konsertteja.
Musiikillisesti Hiljaisuus-festivaalin kattaus on laaja. Mukana on niin jazzin, rockin kuin elektronisen ja maailman musiikinkin piirissä ansioituneita muusikoita. Tässä muutama poiminta ohjelmasta.
Pohjois-Kanadasta tuleva QUANTUM TANGLE yhdistelee perinteistä inuiittien kurkkulaulua ja juurevaa tarinankerrontaa modernisti souliin ja bluesiin.
Kolmikko Greyson Gritt, Tiffany Ayalik ja Inuksuk Macka ylittävät rajoja moneen suuntaan. He ovat välillä kantaaottavia, välillä ylen romanttisia ja välillä pannaan tanssiksi, mutta yhtä kaikki he ovat aina viihdyttäviä, täynnä elämää. Kaksi vuotta sitten yhtye vastaanotti albumistaan Tiny Hands arvostetun Juno-palkinnon, joka vastaa Suomen Emma-palkintoa, joten kannatusta löytyy läpi laajan Kanadan maan.
JARMO SAARI tunnetaan erityisesti kaikkia raja-aitoja ylittävänä kysyttynä kitaristina. Yli 100 levytystä ja esiintymiset yli 30:ssä maassa puhuvat puolestaan. Omia musiikillisia visioitaan hän on toteuttanut produktiossaan; Jarmo Saari Solu ja Republic, Trubamolli, Filmtet, ZetaBoo ja XL. Rakkaimman eli jazzin lisäksi, työn kuva on laajentunut monipuoliseksi Tero Saarinen Companyn, Mika Kaurismäen, Esko Salmisen, Don Huonojen ja Tuomari Nurmion kanssa.
Hiljaisuus-festivaaleilla Saari urakoi useammassakin konsertissa.Kaikuja Meijeristä on viiden upean taiteilijan poikkitaiteellinen esitys, joka on luotu vanhan meijeriin sisälle hyödyntäen sen tilaa ja akustiikkaa monipuolisesti. Jarmon lisäksi musiikista vastaavat saksofonistit Mikko Innanen ja Pauli Lyytinen. Liikkeellä paikan täyttävät ilma-akrobaatti Angeliki Meli ja Francesca Hyde, joka työskentelee ilmassa vastapainojen kanssa muun muassa hiuksistaan roikkuen.
Lisäksi Saari on säestämässä Kaukosen työväentalolla kaikkien aikojen kauneimmaksi elokuvaksi kutsuttua romanttista mykkäelokuvaa F. W. Murnaun Sunrise: A Song of Two Humansvuodelta 1927 yhdessä Mikko Innasen ja Eero Tikkasen kanssa. Hän esiintyy myös Särestön Ateljeen keskiyön Death Speak-konsertissa, jossa yhdistyy ihmisääni, kitara, viulu, piano ja viola da gamba Särestöniemen kauniiseen luontoon ja ateljeen värikylläisiin teoksiin.
Festivaaliklubilla esiintyvä elektro-akustista kokeellista rytmimusiikkia luova ELIFANTREE(Anni Elif Egecioglu, Pauli Lyytinen & Olavi Louhivuori) on laulun, saksofonin ja rumpujen päälle rakentuva trio, joka laajentaa äänimaailmaansa värikkäällä kirjolla soittimia. Yhtyeen tavaramerkkejä ovat elastiset groovet, mielikuvitukselliset sointimaailmat, virtuoottiset improvisaatiot sekä hurja live- energia.
Yhtyeenmusiikkia on verrattu Pablo Picasson, Charles Chaplinin ja David Lynchin töihin, runsaudensarveen, mystiseen satumetsään ja ties mihin – mutta ennen kaikkea kyse on kolmen taiteilijan näkemyksestä siitä mitä musiikki voi olla.
Äänitaiteilija TUOMAS NORVIO tunnetaan yhteistyöstään muun muassa Wimmen, Ismo Alangon, Verneri Pohjolan ja Kimmo Pohjosen kanssa. Työnkuvaan kuuluu paljon muutakin, esimerkiksi Jääkiekon Nuorten MM-kisavideon musiikki on hänen tekemä.
!PIIT the m boxon nimeltään Kaukosessa kuultava Tuomaksen ja työryhmän audio-visuaalinen ambient-paukekonsertti, jossa on esityksellisiä ja klubimaisia elementtejä. Konsertissa ovat mukana myös Emil Holmström (kehysharppu), Mikko Perkola (gamba) ja Saara Norvio (tanssi).
Suomalaisen elektronisen musiikin mystillinen mestari AAVIKKO on myös mukana ”rikkomassa hiljaisuutta: ”We play – you dance! Maailmassa on kaikenlaisia kolminaisuuksia. Jääkiekossa on kolme erää. Filosofien dialektiikassa teesi, antiteesi ja synteesi. Klubilla on bändi, yleisö ja lattia. Aavikossa on kolme jäsentä.”