70-vuotiaalle JUICELLE, kiitokset lauluista!
.
Varsinaisesti tein suuresti ihailemastani Juice Leskisestä vain yhden kunnon haastattelun. Hän esiintyi pääsiäisenä 2002 maailman pienimmässä jazztapahtumassa Saijazzissa Sallassa. Olin hyvissä ajoin sopinut juttuhetkestä. Päätin menomatkalla yöpyä mökillämme Perä-Posiolla. Kun olin saanut kaminan lämpiämään, päätin ottaa tarkistussoiton Juicelle. Siihen aikaan kännykkäkentät eivät olleet parhaat ja niinpä täytyi nousta isoimmalle kivelle, että yhteys toimi.
Juice valitti, että huominen päivä oli kiireinen eli voitaisko haastattelu tehdä nyt. Juoksin nopeasti hakemaan kysymykset ja kun oli jo pimeää piti olla taskulamppu ja tietysti lehtiö ja kynä, jolla kirjoittaa. Kun nousin kivelle aina putosi jotakin ja kun pääsin vauhtiin, kuivamustekynä jäätyi. Kun haastattelu oli tehty, juoksin mökkiin ja kirjoitin ylös, mitä Juicen kommenteista muistin.
Seuraavana päivänä kävin Juicea tervehtimässä Saijan seurantalon vintillä. Hän istui isossa nojatuolissa savuverhon takana ja muistelen, että huoneessa oli myös iso kuva Leninistä.
Vein Juicelle kiitokseksi haastattelusta Mikael Niemen Vittula-kirjan meänkielellä. Hän kertoi kirjan lukeneensa, mutta meänkielen halusi lisätä kielikokoelmaansa.
Aiemmin olin ollut yhteydessä Juiceen vain kirjeitse. Hän oli tunnetusti herkkähipiäinen kritiikin suhteen ja luki kaikki häntä koskevat arviot. Minua hän käsitteli Lapin Kansan kriitikkona silkkihansikkain, Iltasanomien kolumnissakin näin: ”North European Tourimme yhteyteen kaavailimme uuden LP:n julkistamistilaisuutta. Ajattelimme järjestää sen Ivaloon, koska satuimme olemaan siellä niihin aikoihin. Levy-yhtiö kyseli lehdistöltä – jota tällaiset ilmaiset päihteenjakelutilaisuudet yleensä kiinnostavat kovin – mikä tilaisuuteen osallistumisen halukkuus. Ja kuinkas kävi! Yksikään lehti ei osoittanut kiinnostusta. Jopa Lapin Kansan mielestä Ivalo on liian kaukana” (IS: Oon kotona taas täällä villissä maas´ 14.5.1982)
Eihän asia tietenkään noin ollut. Vuorotyöni vuoksi vaan en päässyt paikalle ja kun kerroin asian oikean laidan, hän pyysi anteeksi. (Lainaus kirjasta Poppia Väylän Pyörtheistä II)
PS. Lahjoittamani Poppimysiikkiä Vittulasta-kirja, jonka käänsi meänkielelle Paul Muotka, löytyy nykyään Juicen Kirjastosta Tampereelta. Alla Ruotsin poppikunkku Markus Krunegård laulaa tribuutin Juicelle!