Promoottori Markku Köngäs on kiinnittänyt Tornion Öölifestien (3.-4.7) pääesiintyjäksi discoyhtyeen Boney M, joka nousi nopeasti suureen kansainväliseen suosioon 1970-luvun loppupuolella.
Monet legendaariset kappaleet heräävät eloon Pikisaaressa; Rivers of Babylon, Rasputin, Bahama Mama, Ma Baker, Daddy Cool, Sunny, Brown Girl in the Ring, Belfast, No woman no cry ja Malaika.
Saksalainen levytuottaja Frank Farian kokosi Boney M-yhtyeen vuonna 1974. Neljä alkuperäisjäsentä olivat jamaikalaissyntyiset Liz Mitchell & Marcia Barrett, arubalainen Bobby Farrell ja montserratilainen Maizie Williams. Maailmanlaajuisesti yhtyeen albumeita ja singlejä myytiin yli 150 miljoonaa kappaletta. Suosituimpia he olivat Englannissa ja Saksassa.
Nykyään maailmalla liikkuu yhtyeestä useampia versioita, mutta Tornioon saapuvaa Boney M-kokoonpanoa johtaa laulajatar Maizie Williams, joka oli mukana Boney M:n live-kokoonpanoissa yhtyeen alkutaipaleilta aina sen hajoamiseen, eli vuoteen 1990 saakka.
Vuonna 1994 Maizie otti mallia alkuperäisistä kollegoistaan, yhtyeen päälaulajasta Liz Mitchellistä ja möreästä miesäänestä Bobby Farrellista, ja perusti omaa nimeään kantavan Boney M -ryhmän. Lizin Boney M kiertää yhä, mutta Bobby menehtyi vuonna 2010 keikkamatkallaan Pietarissa.
Viime vuosina Mazie Williams on konsertoinut tiiviisti kolmen muun laulajansa kanssa ja julkaissut myös omia sooloalbumeita.
Ennakkotietojen mukaan Tornion Öölifesteillä on odotettavissa parituntinen Boney M-show, josta ei yhteislaulua tule puuttuman, sillä yhtyeen hitit tunnetaan.
Muita Öölifestien toistaiseksi vahvistettuja esiintyjiä ovat Paula Koivuniemi, Jari Sillanpää, Juha Tapio ja Satin Circus.
Parisataa ihmistä oli tullut, läpi tuulen ja tuiskun, brittirokkari Steve Gibbonsin keikalle Haaparannan Pondeen.
Huomasi, että vanha kettu oli liikkeellä. Gibbons täytti paikan musiikillaan ja olemuksellaan ja hän tiesi, miten homma hoidetaan kotiin.
Hän levitti hyvää oloa tauollakin, rupatteli ihmisten kanssa ja melkein unohti, että toinen setti on vielä soittamatta. Hän ei sulkeutunut bäkkärille, vaan sulautui joukkoon. Monessa muodossa hänestä tuli mieleen Dave Lindholm.
Steve jutteli tuntemattomien ja toinen tähti Haaparannan Seittenkaaresta lähtöisin oleva kitaristi Jonas Isacsson tapasi vanhoja tuttujaan, vuosikymmenten takaa.
Micke Finell
Steve on aina sekoittanut omien laulujensa sekaan vanhojen mestareiden musiikkia, klassikkojen klassikkoja ja nyt niitä oli enemmistö.
Hän on edustanut ”vanhaa aaltoa”. Pondessa hän oli ehkä liiankin viihdyttävä ja jonkin verran häiritsivät hänen helpot valinnat; Hey good looking, Jambalaya, Diana, Summertime blues, Memphis Tennesee ja My generation.
Parhaiten toimivat hänen omat pikkuhittinsä Down in the bunker, No spitting on the bus ja Tulene, mutta myös Bob Dylan- coverit, etenkin All a long the watchtower, jossa kitaristi Isacssonkin pääsi väläyttämään osaamistaan. Erehdyttävästi Steve kuulosti jopa Dylanilta ja sen verrain eloisasti kulki Zimmerman, että Gibbonsin Dylan Project-levyt on hankinnassa.
Steve & Arto Tiesmaa
Rento ja maanläheinen country- ja rockpoljento luotiin pelimannihengessä ja siihen lisämausteensa antoi Micke Finellin foni ja laulu. Kiireetön laid back-nojailu kyllä tyydytti allekirjoittanutta, mutta kompin puuttuminen sai pöydässäni istuvat muusikot nyrpistämään nenäänsä. Rytmiryhmä Ingemar Dunker ja Tommy Cassemar oli lähetetty kotiin muitten sovittujen soittojen vuoksi.
Steve Gibbons aloitti laulaja-lauluntekijän taipaleensa Birminghamissa jo 1950-luvulla ja liekki lepattaa yhä. Vaikkei hän ole koskaan päässyt vihreälle oksalle, rakkaus musiikkiin ei ole kuollut. Hatunnosto 73-vuotiaalle kulttisankarille, joka jaksaa yhä kiertää maailmaa.
Jonas & Roland ”Rocca” Berg
Itsellä Gibbonsin musiikki jäi taustalle vuoden 1980 Parade-levyn myötä ja Elvis Costello ja Dire Straits saivat erityishuomion. Kaikki on tullut nähtyä nyt livenä.
Steve Gibbons-ilta Pondessa oli kaikin puolin hieno. Siitä jäi tosi hyvä jälkimaku. Kaiken kruununa sain vaihtaa muutaman sanan ja tavata livenä puolisen tusinaa ihmistä, joitten kanssa on ajatuksia vaihdettu vain facebookissa. Kiitän heitä myös monista kannustavista sanoista, joitten voimalla jaksaa taas pitkään pyörittää Väylän Pyörre Musiikkiuutisia.
Pondeen lähdin nauttimaan illasta hyvässä seurassa ilman kirjoittamisen pakkoa, mutta tässä sitä taas ollaan.
Ensimmäinen elokuuta 2015 Tornion Kirkonmäeltä maailmalle lähtenyt Pasi Pirinen (s.1969) ottaa vastaan vaskisoitinmusiikin professuurin Sibelius-Akatemiassa. Se on Taideyliopiston lisärahoituksella perustettu ja alansa ensimmäinen Suomessa.
Hänen työnkuvaansa kuuluu kehittää Sibelius-Akatemian vaskipuhallinopiskelijoiden koulutusta. Opetustyön lisäksi professorin on tarkoitus luoda ja vahvistaa alan kotimaisia ja kansainvälisiä verkostoja, tiivistää yhteistyötä ammattiorkestereiden ja musiikkioppilaitosten kanssa sekä kehittää kansainvälistä vaskisoitinopiskelijoiden rekrytointia.
Pasi Pirinen aloitti trumpetistin taipaleensa vuonna 1977 Reijo Rissasen johtamamassa Tornion Puhallinorkesterissa, jossa hän soitti kahdeksan vuotta. Hänet muistetaan Meri-Lapiissa myös parin vuoden ajasta Battagliassa , joka on ollut ainoa hänen kevyen musiikin bändinsä. Toki hän on tehnyt projektiluontoisesti keikkaa muun muassa Humppavantissa tai vieraillut muun muassa Apocalyptican Reflections-levyllä.
Uransa muusikkona Pasi on luonut kuitenkin vakavamman musiikin puolella. Hän on toiminut trumpetin äänenjohtajana Helsingin kaupunginorkesterissa vuodesta 2005 ja Radion sinfoniaorkesterissa 1995–2005. Hän on työskennellyt trumpetinsoitonopettajana Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1999 ja valmistelee parhaillaan taiteellista tohtorintutkintoa. Pirinen esiintyy aktiivisesti solistina ja on kantaesittänyt useita nykyteoksia.
Tornion ja Haaparannan yhteinenKalottjazz & Blues kuuluu pieniin festivaaleihin, jotka eivät pröystäile yleisömäärillä. Samanlaisia löytyy läheltä myös Oulun Elojazz ja Raahen Rantajatsit.
Kalottjazz & Blues kuuluu rajan kesään, tunnetaan laajasti niin Suomessa kuin Ruotsissakin ja toivottavasti perinne jatkuu vielä pitkään.
Viikko sitten julkaistiin Finland Festivalsin kävijätilastot. Niiden mukaan Kalottjazzin kävijämäärä romahti edellisestä vuodesta 6170:sta 2500:aan. Lippuja myytiin 1125 kappaletta, mikä on vähiten viimeisen vuosikymmenen aikana.
Tornion kulttuurisihteeri Helena Junes, joka on ollut järjestämässä Kalottjazz & Bluesia koko sen olemassaolon ajan eli yli 30 vuotta ei kuitenkaan luvuista hätkähdä.
– Olin viime vuonna yli puoli vuotta poissa kuvioista, joten en tarkkaan osaa eritellä syitä. Säillä oli varmaankin oma osuutensa. Nehän olivat tietääkseni melko kylmät kyseisenä viikonloppuna. Myös Torandan konsertit mahdollisesti vaikuttivat jonkin verran.
Kun tiedustelen, mikä on lääke yleisön houkuttelemiseksi Kalottjazzeille kesällä 2015, Helena Juneksen resepti on ”kiinnostava, laadukas ja tiivis ohjelmakokonaisuus”.
Totta. Kaikki on kuitenkin ensi kädessä kiinni ohjelmasta eli kiinnostavatko artistit ihmisiä.
Festivaalilla ei ole kuitenkaan huolta rahallisesti, sillä se pyörii tuettuna ja jatko on taattu.
– Tornio käyttää kulttuuritoimiston käyttövaroista Kalottjazziin hieman yli 20 000 euroa ja Haaparanta on varannut budjettiinsa 170 000 kruunua. Loput rahoituksesta tulee lipputuloista, molemmista maista saatavista avustuksista ja sponsorirahoista, Helena Junes kertoo.
Hannu Raudaskosken vetämän Korundin Plukihäiriö-lupin kevätohjelma tarjoaa kirjavan kimaran juurimusiikkia. Viime vuonna keikkoja oli neljätoista ja tänä vuonna Raudaskoski pyrkii järjestämään ainakin kymmenen lupia.
– Perusajatus on yksinkertainen. Keikka alkaa ajoissa eli klo 21.00 ja loppuu viimeistään klo 24.00. Päädyin Korundin ravintolaan, koska ihmiset osaavat tulla sinne ajoissa. Paikka on myös osoittautunut oivaksi rennon kuuntelun tilaksi. Pöytään pullo viiniä tai kuohuvaa ja annetaan musiikin puhua.
Hannun mukaan myös esiintyjät ovat pitäneet konseptista ja nauttineet varhaisista esiintymisajoista. Monta ikimuistoista hetkeä Korundissa on jo ehditty kokea.
– Olli Soikkelin kitarointi ja Pave Maijasen laulu ovat olleet komeaa kuultavaa, hienoja elämyksiä molemmat. He tulevat ensimmäisenä mieleen. Samoin trio Ninni Poijärvi, Mika Kuokkanen ja Edu Kettunen, jotenkin niin läpeensä musikaalisia ihmisiä että. Ja paljon, paljon muita.
Tulevana keväänäkin Plukihäiriö-lupilla on paljon mielenkiintoista kuultavaa. Taikakuu-yhtyeen ainakin toistaiseksi jättänyt ja ”oikeisiin töihin” ryhtynyt Janne Raappana laulaa jazzia 28.helmikuuta. Hän esittelee uuden puolen itsestään Michael Buble-tyyliin ja häntä säestää Rovaniemi Jazz Ensemble.
Maaliskuun 6. Rovaniemelle saapuu nuori kitaristi, mainio countrypikkaaja, Suomen Albert Leeksikin kutsuttu Pauli Halme.
Larry Doc Watkins
Suomalaisen mustalaisjazzin ykkösmiehen Olli Soikkelin ja amerikkalaisen Jason Anickinthe Rhythm Future Quartet esiintyy Plukihäiriö-lupilla, poikkeuksellisesti Wiljamissa Urhelukatu 1:ssä 21.maaliskuuta (& edellisenä iltana Tornion Musiikkitalolla). Django Reinhardt, klassinen jazz ja uudet sovitukset ikivihreistä Night and day ja Summertime ovat varmasti monen mieleen. Herrat esiintyvät suomalaisella kompilla: Teemu Åkerblom basso ja Tomi Kettunen, rummut.
Kevätkauden kruununa 16.toukokuuta Korundissa kuullaan sitten kahta Chicago-bluesista, Muddy Watersista ja Howlin´ Wolfista, innoitteensa saanutta muusikkoa, muhkea- ja sielukasäänistä Larry Doc Watkinsia ja kitaristi Eddie Koldia yhdessä rovaniemeläissoittajien kanssa.
Tangokuningas Kauko Simonen on voittanut radioiden Kuukauden Levy -äänestyksen Lappi-teemaisella albumillaan Sininen hetki on rakkauden. Kakkoseksi äänestettiin kansanmusiikkiyhtye Tallarin ja Anssi Känsälän albumi Rautavaaran jäljillä. Pronssia otti Sir Elwoodin Vieraskirjan albumi Sinä iltana sataa.
Kauko Simonen on ensimmäinen kruunattu tangokuningas, jonka valinnasta Seinäjoella tulee heinäkuussa 30 vuotta.
Kauko Simonen jäi eläkkeelle sotilasmestarin töistä ja ryhtyi päätoimiseksi laulajaksi. Hän tekee edelleen laulukeikkoja leppoisaan tahtiin. Solistikeikkojen lisäksi Simonen laulaa yhdessä muiden tangokuninkaiden kanssa. Esimerkiksi sunnuntaina 8. helmikuuta konsertoivat yhdessä Simonen sekä Jaska Mäkynen ja Marko Maunuksela.
Sininen on hetki rakkauden -albumin nimikappale on noteerattu jo Tätä Suomi tanssii -listalla. Kaikki pitkäsoiton laulut ovat Veikko Juntusen ja Esko Vuorisen käsialaa, ja niissä liikutaan Lapin maisemissa. Simonen laulaa luontevasti ja ”täysijännitteisesti” kuin Olavi Virta huippuaikoinaan. Studiovelhona on häärinyt lappilaisen iskelmä- ja tanssimusiikin guru Pauli Ruuskanen.
Klassikkoiskelmän potentiaalia on muiden muassa tangossa Tyhjä sydän, jossa Simonen pääsee näyttämään tyylitajuaan. Albumi on erinomainen kokonaisuus, jonka voi määritellä suomalaiseksi roots-musiikiksi. Ne juurethan ovat tanssilavan luona.
Pyhä Unplugged on hyvätunnelmainen festari, joka vie esiintyjät ja kuulijat omintakeisiin esiintymispaikkoihin ja upeisiin maisemiin, tunturin huipulle, Tajukankaan laavulle ja Aittakuruun.
Tapahtuman taiteellisena johtajana on alusta alkaen eli vuodesta 1998 lähtien toiminut Mato Valtonen, mutta ohjelman luomisessa hänen oikea kätensä on ollut jo pitkään Pasi Kuusiärvi.
Hän lupaa ensi kesäksi monipuolista musiikkitarjontaa ja muutakin. Osa artistisopimuksista on vielä allekirjoittamatta muun muassa eräs kova nimi, joka taatusti saa monet varaamaan lipun heti, mutta se paljastetaan myöhemmin.
– Aloituspäivästä torstaista voin sanoa varmasti, että Jari Sillanpää esiintyy Aittakurussa ja Apocalyptica hotellilla, mutta muut artistit etsivät vielä paikkaansa, Kuusjärvi paljastaa.
Varmoja ensi kesän Pyhä Unpluggedin (30.7.- 2.8.) esiintyjiä ovat myös Egotrippi, Muska, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Aino Venna, Maijanen & Silvennoinen ja Freud, Marx, Engels & Jung.
– Froikkarit juhlivat 30-vuottaan tien päällä. Näyttää siltä, että laulaja Pekka Myllykosken syöpähoidot ovat tehonneet, hänen voimat palautuvat ja miehen ääni saadaan kuntoon, mikä on tosi hieno homma, Pasi kertoo toiveikkaana.
Lopullisen Pyhä Unplugged-festivaaliohjelman hän lupaa piakkoin, viimeistään 1.4., jolloin liput tulevat myyntiin.
Promoottori Markku Köngäs on kiinnittänyt Tornion Öölifestien (3.-4.7) pääesiintyjäksi discoyhtyeen Boney M, joka nousi nopeasti suureen kansainväliseen suosioon 1970-luvun loppupuolella.
