Tuottaja-säveltäjä Leri Leskinen vieraili Torniossa 3. – 4. huhtikuuta. Hän oli kertomassa laulunteosta Ammattiopisto Lappian lauluntekijäkoulutuksen aikuisopiskelijoille. Leskisen vetämä kurssi oli osa rytmimusiikkituotannon ammattitutkintoon valmistavaa koulutusta.
eri Leskinen puhui opiskelijoille omista kokemuksistaan alalla. Hän kertoi tehdyistä töistään ja tulevista tuotannoistaan. Kurssilla opittiin uutta teksteistä ja esimerkiksi suomipopin ja iskelmän genreistä.
– Ollaan fiilistelty, juteltu musiikista ja laulun tekemisestä yleensä. Tarkoitus on lisäksi arvioida ennakkotehtäviä ja valmistaa biisejä.
Musiikkitalo on magee mesta
Leri Leskinen on tehnyt merkittävän määrän elokuvamusiikkia ja tunnussävelmiä, tv-sävellystöitä, äänilevytuotantoja sekä mainos- ja muita sävellyksiä sekä toiminut muun muassa Idolsin kapellimestarina. Hän oli kuullut huhuja Pop & Jazz Konservatorio Lappiasta kavereiltaan. Ammattiopiston vieraana hän oli nyt ensimmäistä kertaa.
– Täällä on hyviä tyyppejä ja lahjakkaita lauluntekijöitä. Tämä on mahtava paikka. Voin suositella lämpimästi, Leskinen ylistää.
Leskisen äiti on kotoisin Pellosta, joten Tornio on muuten tuttu kaupunki. Keikkojakin hän on siellä tehnyt.
Muista innostua
Leskinen toivoo, että opiskelijat olisivat avoimia kaikille musiikkityyleille. Hän rohkaisee lauluntekijöitä inspiroitumaan. Samojen kaavojen sijaan, pitäisi muistaa uudistua.
– Musiikkiala ei ole helppo. Hyville musiikin tekijöille löytyy kuitenkin töitä. Jyvät eivät erotu heti, mutta loppujen lopuksi kyse on omista lahjoista ja menestyminen itsestä kiinni. Työ kannattaa tehdä aina niin hyvin kuin pystyy.
Leri Leskiselle kuuluu hyvää. Hänellä on monta projektia työn alla. Hän on mukana esimerkiksi Juha Wuolijoen ohjaamassa englanninkielisessä Zarra’s Law –elokuvassa. Lisäksi häntä työllistävät televisiosarjat Vain elämää ja KIDSing.
– Mielellään tulen uudestaan Tornioon, jos vain aikatauluihin sopii.
Teksti & Kuva: Jenni Ranta
Lauluntekijäkoulutukseen on parhaillaan haku käynnissä. Opinnot alkavat Torniossa 3. kesäkuuta. Rytmimusiikkituotannon ammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen sisältyy muun muassa säveltämistä, tekstittämistä, musiikin teoriaa ja studiotekniikkaa. Haku päättyy 3. toukokuuta 2013.
Leri toimi huippusuositussa Vain Elämää-tv-sarjassa ja levyillä sovittajana ja tuottajana
Vuoden 2007 katsotuin kotimainen elokuva oli Joulutarina, johon musiikin sävelsi Leri
SLAP BETTY! Juhana Länttä, Juuso Kumpulainen, Teemu Ylinikka & Antti Toppinen
Slap Betty!, energistä rock`n`rollia ja punkin voimahuutoja suosiva bändi julkaisee hartaasti odotetun esikoisalbuminsa 12. huhtikuuta. Levyn nimi on arvoituksellisesti 94720, joka paljastuu Kemin Peurasaaren postinumeroksi, jossa nelikon juuret ovat.
Rajuna ja hikisenä livebändinä tunnettu Slap Betty! on perustettu kuusi vuotta sitten. Paljon siinä on samaa kuin esimerkiksi yhtyeissä Backyard Babies, Hellacopters tai Michael Monroe eli rehellistä rähinää ja kipinöintiä.
Kannuksia yhtye on hankkinut muun muassa erilaisissa bändikisoissa. Vuonna 2012 orkesteri nousi Global Battle Of The Bands- kilpailun Suomen finaaliin ja nappasi voiton Oulun Nuclear Nightclubin Nuclear Explosion –kilpailussa, johon osallistui 50 yhtyettä. Muistettaakoon myös, että Väylän Pyörteen järjestämässä Vuoden Lappilainen Yhtye 2012-äänestyksessä, Slap Betty! tuli komeasti toiseksi, joten fanipohja on vankka.
Keikkoja Slap Betty! on tehnyt ympäri Suomen. Se on esiintynyt maamme lähes kaikissa mainitsemisen arvoisissa kuppiloissa ja tapahtumissa. Etelästä pohjoiseen; Helsingin Tavastialta Rovaniemen Simerockiin.
– Kun etelän rokkipyhättöjä on testattu, välillä on jouduttu käymään omalla lompakollakin, sillä Kemistä on tunnetusti pitkä matka kaikkialle. Mutta kun hommaa tehdään täydestä sydämestä ja on uskottu omaan juttuumme, se näyttää pikkuhiljaa kantavan hedelmää, yhtyeen kitaristi Juhana Länttä sanoo tyytyväisenä ja toivoo, että yhtye saa tehdä jatkossa älyttömästi keikkaa ja pystyy elättämään itsensä rock`n`rollilla.
Slap Betty! onkin saamassa pikkuhiljaa työvoiton, sillä neljän omakustanne EP:n, None for all (2007), Can’t wait to be famous (2008), Proud n’ loud (2009) ja King (2011), jälkeen viime vuonna lykästi ja yhtye solmi levytyssopimuksen Secret Entertainment-levyfirman kanssa.
Yhtye on saanut taakseen yhtiön, joka uskoo siihen. ja jolla on myös jakelu kunnossa. Netin lisäksi piakkoin ilmestyvä Slap Betty!-debyytti tulee myyntiin ympäri Euroopan, mutta myös Jenkeissä ja Japanissa.
-Alkuvuodesta siirryttiin myös tamperelaisen ohjelmatoimisto Nem Agencyn palkkalistoille. Vaikka yhteistyö on vasta aivan aluillaan, niin ainakin bändin puolesta tuntuu hyvältä. Kontakteja firmalla näyttää olevan vähän suuntaan jos toiseenkin.
– Sen tiedän, että me tullaan promoamaan levyä ulkomaankeikoilla, mutta tulevia kuvioita hahmotetaan aikataulullisesti juuri kovaa vauhtia, joten yksityiskohdat tarkentuvat, kunhan saadaan ensin levy kunnialla kauppoihin, Juhana kertoo.
Rouhean sielukasta bluesääntä Pepe Ahlqvistiä kuullaan ensi viikolla Meri-Lapissa. Hänet nähdään parin Ylläksen esiintymisen jälkeen Tornion Pikku Berliinissä 11.4 ja Kemin Ankkurissa 12.4. Keikoilla häntä säestää roots-musiikin huippunimi, Olli Ontrosen johtama Mighty Shitty.
Blues on pitänyt Ahlqvistin leivässä jo yli 40 vuotta. Hän on tehnyt työtä monipuolisesti ja takana on jo yli 5000 keikkaa. Soolo- ja ja duokeikkojen lisäksi Pepe vierailee mielellään myös eri yhtyeiden ja bigbandien solistina. Monista bändeistä, jonka kanssa hän on keikkaillut viime vuosina aktiivisin on ollut SF Blues, jonka hän perusti Heikki Silvennoisen ja Dave Lindholmin kanssa vuonna 2002.
Suomi-Bluesista puhuttaessa Pepen nimi nousee monella ensimmäisenä mieleen. Hänen voidaankin sanoa perustaneen Suomeen ”ensimmäisen oikean bluesbändin” Chicago Overcoatin, joka noteerattiin kunnolla. Ensin Blues Newsin porukka julkaisi yhtyeeltä EP:n, jonka jälkeen siitä kiinnostui Love Records ja ilmestyivät mainiot albumit Chicago Overcoat (1978) ja Eyesight To The Blind (1979).
Hänen musiikilliseen historiaan kuuluvat myös muun muassa yhtyeet Charlies, Pepe Ahlqvist Band, Sunset Boulevard, H.A.R.P., The Rolling Tumbleweed, Oiling Boiling Rhythm`n Blues Band ja Tuomari Nurmion Meatballs.
”Ei Suomessa bluesilla kultakantaan pääse. Silloin lihavina vuosina, joskus 1990-luvun alussa mä itse yllätyin, kun biisistä Back to the river tuli pieni hitti ja vielä tänäkin päivänä sitä pyydetään keikoilla. Muutenkin Harpin levyt myivät hyvin. Tehtiin viisi albumia ja kierrettiin Keski-Eurooppaa, mutta tuli lama ja häivyttiin luonnollisen poistuman kautta.” (Pepe Ahlqvist)
New Orleansissa kuvattu video ja Pepen suurin hitti Back to the river kuullaan myös Meri-Lapin keikoilla
Pepe ja harpistit Dave Lindholm & Little Jenny Boman vauhdissa Kalottjazz & Bluesissa 2002 Haaparannalla
Pepen suosikin Fleetwood Macin laulukirjasta All your love roilaisen Wristshakersin kanssa esitettynä
Ruotsalaismuusikko Coste Apetrea on tehnyt jättiurakan ja koonnut Progglådan-jättiboxiinruotsalaista progressiivisen musiikin historiaa vuosilta 1967-1985. Se sisältää huikeat 40 levyä ja 38 tuntia musiikkia.
Livesityksiä on 80 bändiltä ja artistilta ja materiaalin Apetrea on haalinut kasaan Ruotsin Radion arkistosta, joka tuntuu olevan oikea aarreaitta, verrattuna Yleen, joka kunnostautui ennen vanhaan lähinnä tuhoamalla vanhoja musiikkinauhoituksia.
Suomessahan Apetrea muistetaan parhaiten yhteistyöstään Jukka Tolosen kanssa ja boxilta löytyykin Jukka Tolonen Bandin taltioinnit vuodelta 1977, jotka on äänitetty Oslossa ja Kööpenhaminassa. Lisäksi mukana on tietenkin Costen ”tärkein” yhtye Samla Mammas Manna, jonka kappaleet on taltioitu Suomessa vuonna 1975, jolloin yhtye kiersi brittimuusikko Ron Geesinin kanssa.
Pääpaino Progglådanissa on mainiossa radio-ohjelmassa Tonkraft, jota itselläkin tuli 1970-luvulla paljon kuunneltua ja sen konsertteja tallennettua kelanauhoille.
Yleensähän, kun eteläläiset kokoavat musiikkihistoriaa ”kansien väliin”, levyiksi, kirjoiksi ja tv-ohjelmiksi, se pohjoinen näkövinkkeli unohtuu. Tällä musiikkikokoelmalla ei ole onneksi niin käynyt. Pääsyy on varmasti se, että Luulajassa vaikutti merkittävä edistyksellinen levymerkki Manifest, jonka toiminnassa oli paljon samaa henkeä kuin Suomen Love Recordsissa.
Luulaja oli tuolloin Pohjois-Ruotsin rockpääkaupunki (nykyään se taitaa olla Kiiruna) ja siellä vaikuttivat muun muassa yhtyeet Norrbottens Järn, Rekyl ja Anton Svedbergs Svängjäng ja ne löytyvät tietysti tästä ”taikalaatikosta”.
Mutta Väylän pyörteitäkään ei ole unohdettu. Legendaarisen tärräntöläishaaparantalaisen Hasse Alatalon liidaaman, tornionlaaksolaisen kansanmusiikin elvyttäjän ja uudistajan Norrlåtarin konserttiäänitys on luonnollisesti mukana. Övertorneålaisen pianisti Stefan Nilssonin Piittimessä perustama Kornet löytyy, Suomen Kukkolasta lähtöisin olevan multikonstnääri Tuomo Haapalan Piirpauke-vastine Vargavinter samoin plus Haaparannan Seskarössä kasvaneen kitaravirtuoosi Jonas Isacssonin Horizont.
Jos Progglådan- jättiboxi kiinnostaa, kannattaa hankkia. Hintaa sillä on 1800 kruunua.
Vuonna 2009 Torniossa perustettu Suomen Tulli julkaisee toisen albuminsa Kolme kevättä toukokuussa tamperelaisen Rocket Recordsin kautta.
Huomenna 4.huhtikuuta yhtye on keikalla Rovaniemen Kauppayhtiöllä. Yhtye on parhaillaan Kevätkierroksella yhdessä Kotoisten Sävyjen kanssa. Bändejä yhdistää Tornion opinahjo Pop & Jazz Konservatoria Lappia, jossa ne on perustettu. Lisäksi yhtyeissä on aimo annos ranualaista verenperimää.
Suomen Tulli esiintyi pari viikkoa sitten Tampereen Telakalla ja Soundi-lehden toimittajana maineensa luonut Jussi Niemi kirjoitti Aamulehdessä muun muassa:
”Toista kitaraa soittaneen Sami Heikkilän laulusta, johon toisinaan yhtyi mehevää urkusaundia viljellyt SussuKetola koskettimiensa takaa, tuli mieleen Se-yhtyeen jälkeen lähinnä soundtrack-osastolla vaikuttanut Yari. Jonkinlaisia yhtymäkohtia olin kuulevinani myös hyvin varhaiseen Wigwamiin, jonka Luulosairas ja vastaavat kuulostavat muuten tänä päivänä aivan älyttömän hyviltä.
Ajoittain Heikkilä lähti irroittelemaan soolokitaristi Mika Mustosen kanssa. Herrojen linjakas yhteistyö muistutti hetkittäin jopa Grateful Deadin kahden kitaran seikkailuista ja innosti ylipäätään näkemyksellään, joka pyrki kiitettävästi eroon tavanomaisuudesta.
Kappaleet olivat polveilevia ja tempojakin käänneltiin, mutta itsetarkoituksellisesta nokkeluudesta pysyteltiin erossa, eikä svengistä tingitty.”
Óyela on oululaisen flamencohenkisen Bajo Ceron esikoisalbumin nimikappale. Siitä on tehty nyt hieno musiikkivideo (alla) ja sen on ohjannut yhtyeen kitaristi ja biisintekijä Okko Meinilä. Videon hän teki tiiviissä yhteistyössä sarjakuvataiteilija Ville Rannan kanssa.
– Kunnianhimoisena tavoitteena oli kuvata koko video yhdellä otolla, lokaatioiden vaihtuessa ja Ville Rannan piirtäessä samaan aikaan, jopa liikkuvassa autossa. Tavoitteeseen päästiinkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Ville Rannalle video oli ensimmäinen ja oudoin piirroskeikka koskaan.
– Live-piirtämistä olen tehnyt paljon aikaisemminkin piirroskonserttien ja muun muassa piirrosoopperan muodossa, mutta se, että video tehtiin autenttisesti tien päällä ihmeellisellä liikuteltavalla piirustuspöytä-kamerasysteemillä, oli huikeaa.
– Musteen jäätyminen merenjäällä, piirtäminen liikkuvan auton avoimessa oviaukossa ynnä muu poikkesi aika rajusti sarjakuvantekijän arjesta.
Laulaja ja espanjankielisistä sanoituksista vastaavan Anna Murtolan mukaan videon kappale Óyela (suom. Kuule se) edustaa Bajo Ceron kevyempää tuotantoa.
– Óyela kertoo siitä, että aina ei tarvitse puhua samaa kieltä, jotta voisi ymmärtää toista ihmistä. Myös musiikki voi olla puhetta. Taustalla on myös sitä kautta ajatus suvaitsevaisuudesta, siitä että joskus pitää avautua kuuntelemaan, ymmärtääkseen jotain aiemmin vieraana pitämäänsä.
Allekirjoittanut tutustui Bajo Ceron mainioon musiikkiin ensi kertaa Pakkasukko Blues N` Jazzin aikaan ja onhan yhtyeellä yhteyksiä Tornioonkin, sillä yhtyeessä on soittanut aiemmin kitaristi Joonas Widenius ja henkistä ja ruumillista vahvistusta haetaan, aina kun se on mahdollista, Meerin Grilliltä. Lue lisää yhtyeen blogista: http://fi.bajoceroband.com/?p=80
”Onhan teillä Suomessa hyvää musiikkia vaikka kuinka paljon, Latebirds ja The Flaming Sideburns tulevat ensimmäisinä mieleen. Tykkään myös paljon suomalaisesta punkista, Terveistä käsistä ja L’amourderista. Ja sitten teillä on myös hyvää hiphoppia !” (Ebbot NRGM-nettilehdessä)
Ruotsin parhaaksi livebändiksiksikin kutsutun The Soundtrack of our Livesin nokkamies Törbjorn “Ebbot” Lundberg hajotti poppoonsa viime vuonna ja heittäytyi vapaaksi taiteilijaksi.
Musiikillisia rajoja Ebbot on ylittänyt aina ja nyt hän tekee sen Norrbotten Big Bandin solistina. Hän esiintyy ison yhtyeen kanssa Haaparannan Folkets Husillä perjantaina 5.huhtikuuta klo 19.00. Ruotsin aikaa.
Konsertissa kuullaan uusia tulkintoja The Soundtrack of our Livesin parhaista kappaleista ja myös tuttua lainamateriaalia, joiden sovituksista vastaavat Norrbotten Big Bandin Håkan Broström och Johan Lindström.
Valloittavan lavakarisman omaavan Ebbotin The Soundtrack of our Livesin levyt ovat myyneet Ruotsissa kultaa ja Suomessakin yhtye on ollut parhaimmillaan virallisella albumilistalla Top20:ssä.
Meillä yhtye on ollut lisäksi kriitikoiden mieleen. Tässäpä Rock-Suomi- ja Iskelmä-Suomi-tv-sarjoista tutun toimittaja Pekka Laineen fanitusta yhtyeestä Soundissa:
” The Soundtrack Of Our Lives on mielestäni maailman paras rock-yhtye (paras UUSI rock-yhtye). Olen siis kyseisen orkesterin fanaattinen ihailija – en YK:n lähettämä puolueeton tarkkailija. Nyt olen tullut ulos kaapista, tuntuu hyvältä ja voin siirtyä itse asiaan.
SOOL on koko olemassaolonsa ajan perustanut musiikkinsa historialle. Tätä bändiä ei voi ajatella ilman 1960-70-lukujen rockin muodostamaa kivijalkaa. Tämähän pätee melkein kaikkeen nykyrokkiin, mutta toisin kuin useimmat aikalaisensa, Ebbot Lundberg ja hänen psykedeeliset soturinsa tunnustavat velkansa rehdisti. The Beatles, The Kinks, Love, Neil Young, The Rolling Stones, Nick Drake, Detroit-rock ja muut oikeasti hyvät asiat ovat edelleen keskeisiä inspiraation lähteitä näille elämäni soundtrackin tekijöille. Soundtrack Of Our Livesin tapauksessa historiasta ammentaminen ei tarkoita lobotomian kaltaista pysähtyneisyyden tilaa, vaan jatkuvaa matkalla oloa. ”
