Arto Junttila

Yleis­ra­dio piti ke­vääl­lä 1973 voi­ma­soi­tol­laan huo­len, et­tä nämä Rau­li ”Bad­ding” So­mer­jo­en lau­la­mat sä­keet ja sä­ve­let löy­si­vät tien­sä Suo­men joka kolk­kaan, myös Muo­ni­on Kih­lan­gin ky­lään. Siel­lä kii­vas­ryt­mi­nen ja kar­he­al­la ää­nel­lä lau­let­tu kap­pa­le up­po­si eri­tyi­ses­ti yk­si­tois­ta­vuo­ti­aa­seen, ny­kyi­sin Kuuk­ke­lin si­vuil­ta tut­tuun Juk­ka Ra­ja­laan. Rau­li Bad­ding So­mer­jo­ki syr­jäyt­ti Ju­kan muut suo­si­kit.

– Sitä en­nen tyk­kä­sin Ir­wi­nin Ryy­sy­ran­nas­ta ja Vik­tor Kli­men­kon ka­sak­ka­lau­luis­ta, Juk­ka muis­te­lee.

Myös Bad­din­gin muu tuo­tan­to tuli Ju­kal­le tu­tuk­si, vä­lil­lä yl­lät­tä­väs­tä­kin suun­nas­ta.

– Ruot­sin ra­dio lä­het­ti en­nen kou­luun läh­töä suo­men­kie­lis­tä las­te­noh­jel­maa. Siel­tä kuu­lui muun mu­as­sa Bad­din­gin Api­na ja go­ril­la.

Badding nousee legendaksi

Vuo­si­kym­me­nen lo­pus­sa Bad­ding sai väis­tyä Jui­ce Les­ki­sen ja Hur­ri­ga­ne­sin tiel­tä, mut­ta ei kui­ten­kaan jää­nyt unoh­duk­siin, vaan hä­nen le­vyn­sä pa­la­si­vat Ju­kan le­vy­lau­ta­sel­le 80-lu­vun co­me­bac­kin myö­tä ja jäi­vät Ju­kan ar­vo­as­tei­kos­sa py­sy­väs­ti Bad­din­gin esi­ku­van El­vis Pres­leyn, Chuck Ber­ryn, Rol­ling Sto­ne­sin ja Jui­ce Les­ki­sen kal­tais­ten le­gen­do­jen rin­nal­le.

Edel­lä mai­ni­tuis­ta mes­ta­reis­ta Rau­li Bad­ding So­mer­jo­ki ero­aa Ju­kan mu­kaan mo­ni­puo­li­suu­del­laan. Tus­kin ku­kaan muu on yh­tä us­kot­ta­vas­ti ja lä­hes sa­maan ai­kaan esit­tä­nyt 1950-lu­vun tans­si-is­kel­mää, rock ’n’ rol­lia, las­ten­lau­lu­ja, re­ki­lau­lu­ja ja po­liit­tis­ta mu­siik­kia.

Musiikki Jukan harrastus nro 1

Edel­lä ole­vas­ta teks­tis­tä voi jo pää­tel­lä, et­tä mu­sii­kil­la on ol­lut suu­ri vai­ku­tus Ju­kan elä­mään. Ra­di­on ja le­vy­jen li­säk­si Juk­ka imi mu­siik­kia myös leh­tien vä­li­tyk­sel­lä.

– Mi­nul­la on mon­ta hyl­ly­met­riä mu­siik­ki­leh­tiä 60-lu­vul­ta 80-lu­vul­le ja vie­lä 90-lu­vul­ta­kin.

Ja pe­rus­ti­pa Juk­ka ta­po­jär­vi­läis­ten ka­ve­rien­sa kans­sa oman, uu­den aal­lon mu­siik­kia soit­ta­van yh­ty­een­kin.

– Sii­tä ei sen enem­pää, Juk­ka kuit­taa.

Juk­ka ei jät­tä­nyt mu­siik­kia pel­käs­tään kuun­te­le­mi­sen, lu­ke­mi­sen ja soit­te­lun va­raan, vaan hän myös kir­joit­ti ai­hees­ta ja lä­het­ti omia kir­joi­tuk­si­aan le­vyn­ke­räi­li­jä­leh­tiin.

– En­sim­mäi­nen jut­tu­ni oli Thin Liz­zys­tä Rare-leh­des­sä.

Kirjoittaminen jäsentää asiat

Jukka esittelee kirjaansa Kaita Polku Kolarin kirjastossa la 7.4. klo 15. Trubaduuri Kauno Kaulanen porisuttaa Jukkaa ja esittää Baddingin kappaleita

– Kun it­se tyk­kää jos­ta­kin, ha­lu­aa, et­tä muut­kin löy­tä­vät sa­man asi­an, ja sa­mal­la asi­at jä­sen­ty­vät it­sel­le­kin, Juk­ka pe­rus­te­lee kir­joit­te­lu­aan.

Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en ta­ri­nan Juk­ka ha­lu­si kir­joit­taa, jot­ta sai­si sa­mal­la sel­vil­le, min­kä­lai­nen per­soo­na kät­key­tyy ni­men taak­se.

Hä­nel­lä oli mie­les­tään myös sa­not­ta­vaa 90-lu­vul­la il­mes­ty­neen Bad­ding-kir­jan li­säk­si.

– Mi­nul­la oli omis­sa ar­kis­tois­sa­ni tie­to­ja, joi­ta ei ol­tu jul­kais­tu, ja ha­lu­sin kir­jan, jota voi se­la­ta esi­mer­kik­si Rau­lin mu­siik­kia kuun­nel­les­sa.

Tavoitteena kirja merkkivuodeksi

Kir­ja­haa­ve al­koi to­teu­tua vuo­den 2015 alus­sa.

– Tam­mi­kuus­sa goog­let­te­lin kus­tan­ta­jia. Kol­mes­ta sain vas­tauk­sen.

Kak­si kiin­nos­tu­nut­ta kus­tan­ta­jaa ra­jau­tui pois, kun pyy­si­vät li­sä­tie­toa Ju­kan hank­kees­ta. Kus­tan­nu­so­sa­keyh­tiö Sil­ta­la osa­si ve­tää oi­ke­as­ta na­rus­ta.

– Sil­ta­lal­ta pyy­det­tiin käy­mään.

Heil­le Ju­kal­la oli esi­tel­lä sel­vä nä­ke­mys, mil­lai­sen kir­jan hän ha­lu­ai­si teh­dä, si­säl­löl­li­ses­ti ja ul­ko­nä­öl­li­ses­ti.

– Ha­lu­sin teh­dä kir­jan, joka ker­too Rau­lin ta­ri­nan kro­no­lo­gi­ses­sa jär­jes­tyk­ses­sä.

Myös kir­jan ul­ko­nä­kö oli mie­tit­ty­nä.

– Vein mal­lik­si Ola­vi Vir­ran elä­män­ker­ran.

Ju­kan aja­tuk­set so­pi­vat kus­tan­ta­jal­le­kin, ja al­koi yh­teis­työ, jota Juk­ka kiit­te­lee vuo­laas­ti.

Lä­hes­tyt­tiin Rau­lin syn­ty­män 70-vuo­tis­päi­vää, joka tu­li­si täy­teen vuon­na 2017. Se oli en­sim­mäi­nen de­ad­li­ne. Juh­la­vuo­si­ta­voit­tees­ta jää­tiin Ju­kan mui­den kii­rei­den ta­kia hiu­kan. Kir­ja put­kah­ti pai­nos­ta hel­mi­kuus­sa 2018.

Badding yllättää Jukankin

Kun kus­tan­nus­so­pi­mus oli saa­tu al­le­kir­joi­tet­tua, al­koi Juk­ka kier­tää haas­tat­te­le­mas­sa Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en su­ku­lai­sia, ys­tä­viä, asuin­kump­pa­nei­ta ja muu­sik­ko­ka­ve­rei­ta. Juk­ka it­se on ta­van­nut suo­sik­kin­sa Ko­la­rin työ­vä­en­ta­lol­la vuon­na 1975, Lai­vat-le­vyn julk­ka­ri­kei­kal­la Lah­des­sa ra­vin­to­la Tor­ves­sa 1985 ja kol­man­nen ker­ran sa­ma­na syk­sy­nä, niin ikään Tor­ves­sa.

– Lai­vat-LP:n kei­kal­la jut­te­lin Rau­lin kans­sa, ja hän an­toi pu­he­lin­nu­me­ron­sa sekä pyy­si soit­ta­maan. Tein niin huh­ti­kuus­sa 1986. Sil­loin Rau­li ker­toi muun mu­as­sa Suon­kul­ki­ja-bii­sin syn­nys­tä.

Vaik­ka Juk­ka ei saa­nut kiin­ni tai pääs­syt haas­tat­te­le­maan ai­van kaik­kia ha­lu­a­mi­aan hen­ki­löi­tä, pal­jas­ti työ jopa Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en fan clu­bin jä­se­nel­le nu­me­ro 3 uu­sia puo­lia suo­si­kis­taan.

– Rau­lin hu­mo­ris­ti­suus ja ta­ri­nan­ker­ron­ta­tai­dot oli­vat mi­nul­le täy­sin uu­si asia. Sii­tä ker­toi­vat mo­net Rau­lin lä­hem­min tun­te­neet hen­ki­löt.

Har­va kui­ten­kaan muis­ti yk­si­tyis­koh­tai­ses­ti Rau­lin ker­to­mia jut­tu­ja, mut­ta on­nek­si kir­jaan löy­tyi mal­lik­si yk­si, joka jää­köön kir­jan lu­ki­joi­den ilok­si.

Kaita ja lyhyt polku

Kir­ja Kai­ta pol­ku, joka on lai­nan­nut ni­men­sä Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en 16-vuo­ti­aa­na kir­joit­ta­mal­ta bal­la­dil­ta, al­kaa esit­te­le­mäl­lä Rau­lin van­hem­pien, jat­ko­so­dan lop­pu­met­reil­lä toi­sen­sa Jo­en­suus­sa ta­van­nei­den Gun­nar Jo­hans­so­nin ja Eli­na Kar­vi­sen, su­ku­juu­ret ja avi­oi­tu­mi­sen. So­me­ro­lai­sen Gun­na­rin per­heen su­ku­ni­mi oli muu­tet­tu vuon­na 1936 jäl­ki­pol­vil­le tun­te­mat­to­mas­ta syys­tä So­mer­jo­ek­si.

Eli­nal­la oli jo vuon­na 1939 syn­ty­nyt He­le­na-ty­tär. Eli­nan ja Gun­na­rin en­sim­mäi­nen yh­tei­nen lap­si, Kari, syn­tyi vuon­na 1946, ja kir­jan pää­hen­ki­lö Rau­li 30. elo­kuu­ta 1947 aa­mu­yös­tä kel­lo 04.20.

Kir­ja seu­raa Rau­lin elä­mää läpi nou­su­jen ja las­ku­jen, piir­tää ku­van erit­täin mo­ni­puo­li­ses­ta, am­mat­ti­tai­toi­ses­ta ja luo­vas­ta muu­si­kos­ta, joka kär­si esiin­ty­mis­kam­mos­ta, ke­hit­ti iso­ja aja­tuk­sia, mut­ta jon­ka tar­mo ei riit­tä­nyt nii­den to­teut­ta­mi­seen. Kir­ja päät­tyy ku­vaan Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en hau­ta­ki­ves­tä, jos­sa on kuo­lin­päi­vä­mää­rä 14.1.1987, eli vii­me vuo­si oli merk­ki­vuo­si sii­nä­kin mie­les­sä.

Ju­kan kir­ja on saa­nut myön­tei­siä ar­vos­te­lu­ja suo­ma­lai­sis­sa alu­e­leh­dis­sä, jois­sa krii­ti­kot ovat kii­tel­leet Ju­kan kau­nis­te­le­ma­ton­ta, sen­saa­ti­o­ta ha­ke­ma­ton­ta ja myö­tä­e­lä­vää otet­ta.

Jo­kai­nen Rau­li Bad­ding So­mer­jo­en mu­sii­kis­ta ja sen ta­kaa löy­ty­väs­tä hen­ki­lös­tä kiin­nos­tu­nei­den kan­nat­taa­kin suun­na­ta kul­kun­sa hy­vin va­rus­tet­tui­hin kir­ja­kaup­poi­hin ja mar­ke­tei­hin, ku­ten Äkäs­lom­po­lon Jou­nin Kaup­paan, ja hank­kia Kai­ta pol­ku.

Teksti: Ee­ro Vapa

Kuva: Sami Rajala

www.kuukkeli.com