Rockin aristokraatin ja snobin David Bowien viimeisin albumi ★ Blackstar julkaistiin hänen 69-vuotissyntymäpäivänään 8. tammikuuta ja kaksi päivää myöhemmin hän menehtyi syöpään pitkän taistelun jälkeen.
Enemmän kuin kukaan rocklaulaja Bowie vältteli lokeroitumista. Kyllästymisen ja itsensätoistamisen jälkeen hän etsi uutta ilmaisua- ei yksin rockista, vaan muistakin taiteista; kirjallisuudesta, maalauksesta ja näyttelemisestä.
Ennen muuta Bowie oli vaihtuvien roolien mies, joka samaistui rooleihinsa innolla, mikä johti hänet usein vaikeuksiin. Ziggy Stardustiin liittyivät hänen vahvat seksuaaliset lausuntonsa ja Thin White Duke-hahmo Station To Station-kiekolla ja traumaattinen aika USA:ssa sai hänet fasismin ylistykseen ja paluuta Eurooppaan hän tervehti nostamalla kätensä natsitervehdykseen Lontoon asemalla 1975. Tätä kautta Bowie myöhemmin katui syvästi.
Vaikka Bowien käytös oli usein spontaania, hällä oli myös kyky shokeerata lausunnoillaan. Tietty laskelmoitu yliampuvuus ja muiden yläpuolelle asettuminen leimasi erityisesti hänen karriäärinsä alkupuolta.
Kuitenkin Bowien merkitystä rockille ei käy kieltäminen. 1970-luvun alussa hän teki kolme vuosikymmenen tärkeintä levytystä. Man Who Sold The World, Hunky Dory ja The Rise And Fall Of Ziggy Stardust olivat albumeita, joiden kaiut soivat yhä uusimman sukupolven musiikissa. Niissä Bowie pyrki laajentamaan rockin ilmaisukenttää. Yhtä tärkeää kuin teräksinen hardrock Bowielle oli teatraalinen esitys. Useinkin näytteleminen syrjäytti rockin luonnollisen esiintulon, mutta samalla Bowie asetti rockille uuden vaatimuksen pelkän laulamisen tai soittamisen lisäksi.
Laulutapaansa Bowie sisällytti pateettista, eläytyvää tulkintaa, jonka hän myönsi omineensa brittinäyttelijä Anthony Newleyltä ja kirjailija William Burroughsilta tulivat teksti-ideat, joita Bowie kirjasi paperiliuskoille ja asetteli mieleiseensä järjestykseen.
Myös musiikissaan Bowie on ollut vaikutuksille altis. Lou Reed, Dylan, Rollarit, perinteinen kabaree- ja showmusiikki olivat eräitä innoittajia, mutta oma vaikutuksensa oli myös Bowien eri elinpiireillä. Muun muassa Lontoo toi hänen musiikkiinsa futuristiset sävyt, New York sinisilmäsoulin ja Berliini synteettisen teknomusan.
Bowie ei ole kuitenkaan jäänyt pelkäksi rocktähdeksi, vaan hän loi uran myös näyttelijänä. 1970-luvulla epäonnistumiset Nicolas Roegin elokuvassa The Man Who Fell to Earth ja David Hemmingsin tragikomediassa Just a gigolo meinasivat katkaista uran alkuunsa, mutta onnistuminen Elefanttimiehessä Broadwaylla toi Bowielle itseluottamusta ja tukuttain tarjouksia, jonka jälkeen hän ehti näytellä parissakymmenessä elokuvassa. Hänet muistetaan muun muassa leffoista Merry Christmas, Mr. Lawrence, Verenjano, Labyrintti, Twin Peaks: Tuli kulje kanssanijaKristuksen viimeisessä kiusaukset. (AJ)
Väylän Pyörteen kuuntelussa ovat viimeisin Lasse Hoikka & Souvarit-albumi Kiireen rajan taa ja Eero AveninSydämen asialla-kokoelma. Molemmilla levyillä ihastusta herättää erityisesti rovaniemeläisen Studio Alan pyörittäjän Pauli Ruuskasen kädenjälki.
Pauli Ruuskanen
Studiotyön touhusta tavoitettu Ruuskanen kertoo, että vuonna 2016 Souvareilta on tulossa taas ainakin kaksi albumia.
– Pohjia on valmiina jo parikymmentä. Tehtiin myös tuossa Jarkko Honkasen ja Taiga-yhtyeen kera pitkäsoitto. Lisäksi Mika Jefremoffilta on isot lauluvarastot odottamassa julkaisuaan, sanoo tyytyväinen Ruuskanen, jolla ei ole tekemisen puutetta, varsinkaan kun hän otti vastaan viime heinäkuussa vielä Souvareiden basistin tontin.
– Keikkailu Souvareiden kanssa alkaa taas tammikuun lopulla ja keikkoja ennen kesäsesonkia on lähemmäs kuusikymmentä ja sitten kesällä kuuden viikon putki tanssilavoilla.
Lasse Hoikka on laulanut Souvareiden Kiireen rajan taa– albumilla uusiksi yhtyeen Lappi-suosikkeja. 60-vuotiaan laulajan äänessä alkaa olla jo iän tuomaa patinaa ja ja Ruuskasen sovitukset luovat oivat harmoniset puitteet, jolle rakentaa. Kultamaille matkataan countrymusiikin siivin, mutta pääpaino on kiireettömässä iltanuotiotunnelmoinnissa. Haitari, akustinen kitara ja piano luovat aitouden tuntua ja uusintaotot esimerkiksi lauluista Lumiperhonen, Kylmän kukkia, Inarijärvi, Seitsemän päivää ja Lapin kesä ovat paikallaan.
Takametsien Elviksen eli Eero Avenin Sydämen asialla-kokoelman kappaleet ovat vanhempaa perua 1900-luvun loppuvuosikymmeniltä. Vuonna 1967 keikkailunsa aloittaneen Avenin M.A. Numminen buukkasi Love recordsille, jossa yritettiin vängällä vääntää hänestä rokki-idolia. Hän levytti Elvistä, Gary Glitteriä ja Alvin Stardustia, mutta perinteinen tanssi-ja iskelmämusiikki oli hänen juttunsa ja valssista Sirpaleet tuli Lovella hänen suurin menestyksensä.
Pikkukuppiloiden ja -tanssipaikkojen kiertäjän 74-vuotiaan Avenin tuotanto on runsas, mutta epätasainen. Vaikkei hän olekaan hittilistoilla juhlinut, monet hänen lauluistaan ovat jääneet elämään. Lapistakin hän on tehnyt tunnetuksi muun muassa kittiläläisviulistin Leo Siirtolan Kylmän kukkia-kappaleen, Lauri Vitikan säveltämän Elämäntoverin, Naltioon-humpan ja Topi Keräsen Kukka-Maarian, joka löytyy tältäkin kokoelmalta.
Mandoliinikrapula on jäänyt Eeron esityksistä allekirjoittaneelle parhaiten mieleen, heti siitä lähtien, kun sen kuulin ensi kerran livenä Kittilän työväentalolla, mutta Sydämen asialla-levyltä löytyy kaksi Pauli Ruuskasen studiossa taltioitua coveria Rovaniemen markkinoilla (rummuissa Jartsa Karvonen, kielisoittimet Pauli ja kuoro: Martti Honkanen ja Erkki Erholtz) ja Surujen kitara (Willy Glayre kitarassa, Jartsa rummuissa, Pauli bassossa ja Heikki Yrttiaho koskettimissa), joissa kaikki on enemmän kuin kohdillaan. Myös Jani Uhlenius Marinassa ja Antero Jakoila Laulavassa sydämessä, saavat studiossa kansantaiteilija Eero Avenista parasta irti.
Pää-Äijät on kaksi räppäävää DJ:tä Jaba ja Julmari, joiden tehtävä elämässä on yksinkertainen: Bailata ja auttaa muitakin bailaamaan.
Pikkuleijonien MM-kultajuhlien jälkilöylyissä bileveljiltä syntyi ajatus sorvata epävirallinen tunnuslaulu kansallissankareille. Alta aikayksikön syntyi teksti Pikkuleijonat ja levy-yhtiö Suomen Musiikki oli heti juonessa mukana ja nyt laulu on jo maailmalla. Nykypäivän Bat & Ryydiä lainaten: ”Tanssilattia järkkyy kun kantele soi ja biitti hakkaa.”
Levin hornankattilassa marinoduilla Jaballa ja Julmarilla on tapana saapua juhlapaikalle kahden mikrofonin ja levareiden kanssa ja muistuttaa meitä vapaudesta jonka vain hulvaton bilemusa voi tarjota. He laulavat laulunsa jotta arki ei jyräisi Suomea alleen.
Pää-Äijien kotipaikaksi on merkitty Sirkka, mutta kirkonkirjoista paljastuu myös, että Jan Van Baas eli Jaba on syntynyt Ruotsin Bodenissa, mutta Meri-Lapissa hän on suurimman osan elämästään viettänyt. DJ-uraansa hän aloitteli 1990-luvun puolivälissä Pullingin laskettelukeskuksessa, mutta ammattimaiseksi homma muuttui vasta, kun hän pääsi torniolaisen Discobeigen pomon Markku Könkään oppiin ja soittamaan Leville ja Ylläkselle.
Juuso Juntunen eli Julmari taas on tehnyt paljon DJ-hommia kotikaupunki Oulussa, jossa hänet muistetaan myös metallibändistä Wrathage. Hän on myös Tornion Umpitunnelin ensimmäinen Jemma-palkittu karaokekuningas vuodelta 2004. Hän opiskeli tuolloin Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa ja lauloi muun muassa suurproggiksissa Ultra Braata ja 1970-luvun diskoa.
Jarkko Honkasen Taigalta tuli radiosoittoon tänään sinkku Kaipuun kyyneleitä. Se on nimilaulu Lapin miesten 28. tammikuuta Rovaniemellä Pohjanhovissa julkaistavalta albumilta.
– Kappale on reipas country-iskelmä. Se kertoo monelle tutun tarinan maalta kaupunkiin muuttavan nuoren haaveilijan matkasta valoihin ja vilskeeseen. Eräänlainen opintomatka, Honkanen avaa kirjoittamaansa tekstiä, johon sävelen on tehnyt yhtyeen kapellimestari basisti Tero Ylisirkka.
Jarkko on erityisen innoissaan, että hän on saanut tehdä tulevan Kaipuun kyyneleet-albumin oman Taiga-yhtyeensä kanssa.
– On tätä ootettukin. Pitää panna kohta hänkselit ko ei meinaa housuissa pysyä, laulaja vitsailee.
Taiga on ollut kasassa jo kymmenen vuotta ja Jarkon ja Teron lisäksi siihen kuuluvat kitaristi Risto Mattanen ja rumpali Matias Sassali. Taiga on myös tuttu teeveestä, sillä se on esiintynyt suositussa Taivaan Tulet-tv-sarjassa.
Ennakkoon Kaipuun kyyneleet-pitkäsoiton kuulleet, vakuuttavat, että kyseessä on ehdottomasti Jarkon paras ja monipuolisin levy.
Aiemmin kemijärveläislähtöinen Honkanen on julkaissut kolme albumia sooloartistina: Hetken kestää onni kerrallaan(2009),Illaksi kotiin (2011) ja Ennen kuin aamu koittaa (2012). Hänet kansa muistaa myös vuoden 2014 Seinäjoen tangomarkkinoiden kuningasfinaalista.
Tulevan Kaipuun kyyneleitä-pitkäsoiton voi tilata julkaisupäiväksi 28.1. kotiin Verkkokauppa Kuukkelista.
Lapin keikat:
To 28.1. Hotelli Pohjanhovi, Rovaniemi (Levynjulkkarikeikka)
Matkalla lunastaa odotukset. Ilman sinua, Muistan ja Matkalla. Aivan loistavaa suomenkielistä poprockia! Hyvää kannattaa aina odottaa!
Yhtye tarjoaa kuultavaksi Parrasvaloihin -julkaisunsa kolme ensimmäistä kappaletta YouTuben kautta!
Kappaleita julkaistaan yhteensä kahdeksan ja ne tulevat kuunteluun myös Spotifyssa ja iTunesissa.
On sanottu, että Matkalla on sekoitus Stellaa, Haloo Helsinkiä!, Irinaa ja Maija Vilkkumaata. Siis kaikkea, mitä hyvä suomenkielinen pop pitää sisällään. Se on helppo allekirjoittaa.
Matkalla-yhtyeen kappaleet syntyvät laulaja Jenni Siuruaisen tekstien ja melodioiden pohjalta, mutta sovitukset tehdään yhdessä.
Torniossa Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa alkunsa saaneen Matkalla-yhtyeen muodostavat Jenni Siuruainen – laulu Laura Korpi – saksofoni, taustalaulu Pentti Väisänen – koskettimet, taustalaulu Tuukka Nygård – kitara, taustalaulu Henri Arvola – basso Aapo Lehtomäki – rummut.
Ruotsin Karungista lähtöisin oleva Carl Erik Thörn saapuu keikoille pohjoiseen kaunisäänisen vaimonsa Adorenan kanssa. Kiertue ulottuu Kiirunasta Kalixiin.
Carl Erikinlaulut nousivat 1960- & 1970-luvuilla järkeään Svensktoppeniin ja kymmenen vuoden ajan hän oli suuri Ruotsin kansallispuistojen vetonaula.
Nyt vuosikymmenten tauon jälkeen hän konsertoi jälleen ja yleisöä riittää, sillä varsinkin kypsässä iässä olevat muistavat Carl Erikin samettiset iskelmät.
Carl Erik laulajanura alkoi vuonna 1962 laulukilpailusta Sangiksessa. Voitosta hän sai palkinnoksi esiintymisen Hagge Geigertin Kungsträdgårdenissa Tukholmassa. Paikan isäntä innostui Thörnin äänestä ja piti ääntä uudesta laulajalahjakkuudesta ja pian Carl Erik allekirjoittikin levytyssopimuksen EMI:n kanssa.
Menestyksekkäiden vuosien jälkeen vuonna 1975 hän lopetti ja alkoi pyörittää hotellia Sundsvallissa. Kymmentä vuotta myöhemmin hän muutti rapakon taakse.
2000-luvulla hän palasi juurilleen Haaparannalle, kunnes muutaman vuoden jälkeen 2009 muutti vaimonsa kanssa Etelä-Ruotsiin, koska molemmat halusivat laulaa ja keikkailla. Ennen muuttoa etelään Carl Erik levytti Keminmaassa Greatsounds-studiolla vaimonsa Adorenan kirjoittamat laulut We are unique creation ja Go on, move on. Ensimmäisen kerran hän levytti Suomessa jo vuonna 1965 Helsingissä singlenKuihtunut kukka vain/Ken.
Skábmagovat eli Kaamoskuvat järjestetään Inarissa 21.–24. tammikuuta. Elokuvafestivaalin pääosassa ovat tällä kertaa Yhdysvaltain navajot ja Burman pienet kansat. Festivaalin päävieraana on pitkän linjan navajo-ohjaaja Blackhorse Lowe. Navajot ovat tehneet elokuvia jo pitkään, mutta Burmassa vasta muutaman vuoden.
Kaamoskuvat tarjoaa myös pioneeritöitä, kuten ensimmäisen alkuperäiskansojen kielellä tehdyn elokuvan Bangladeshista. Ensimmäinen laatuaan on myös krimintataarinkielinen pitkä elokuva, Ahtem Seytablaevin Haytarma, joka kertoo Krimin tataarikansan pakkosiirrosta Keski-Aasiaan keväällä 1944.
Saamenmaasta mukana on muun muassa Suvi Westin uusi 70-minuuttinen dokumentti Spárrooabbán, joka kertoo hänen siskostaan, jonka valitsema tie on konservatiivisessa saamelaisyhteisössä tabu: rakkaus toiseen naiseen.
Ohjelmistossa on myös Amanda Kernellin lyhytfilmi Stoerre vaerie (Suuri tunturi), ensimmäinen saamelaiselokuva, joka on valittu maineikkaan Sundance-festivaalin ohjelmistoon Yhdysvalloissa. Lokakuussa elokuva voitti lyhytfilmien sarjan ImagineNative-festivaalilla Kanadan Torontossa.
Runsaan elokuvatarjonnan lisäksi festivaalin yhteydessä on tarjolla parasta tämän päivän saamelaismusiikkia, joten monessa mielessä kannattaa suunnistaa Inariin. Perjantaina 22.1. nimittäin esiintyy Niillas Holmberg & Šuvvaboját. Konsertissa kuullaan laulaja Veijo Länsmanin (1951-1974) kappaleita, jotka ilmestyvät Tuupa recordsin kautta levyllä muutaman kuukauden kuluttua. Saamelaisten keskuudessa kulttimainetta nauttiva Länsman oli asuntolasukupolvea, joka säesti itseään kitaralla ja nappasi radioaalloilta muun muassa Jukka Kuoppamäen Valtatie-hitin ja teki siihen omat saamenkieliset sanat ja syntyi Boazodilli.
Lauantaina 23.1. kuullaan Kaamoskuvissa sitten kovinta saamelaisräppiä, kun lavan valtaavat Amoc ja Ailu Valle & Trio Boogiemen.
Kuitenkin Bowien merkitystä rockille ei käy kieltäminen. 1970-luvun alussa hän teki kolme vuosikymmenen tärkeintä levytystä. Man Who Sold The World, Hunky Dory ja The Rise And Fall Of Ziggy Stardust olivat albumeita, joiden kaiut soivat yhä uusimman sukupolven musiikissa. Niissä Bowie pyrki laajentamaan rockin ilmaisukenttää. Yhtä tärkeää kuin teräksinen hardrock Bowielle oli teatraalinen esitys. Useinkin näytteleminen syrjäytti rockin luonnollisen esiintulon, mutta samalla Bowie asetti rockille uuden vaatimuksen pelkän laulamisen tai soittamisen lisäksi.
Takametsien Elviksen eli Eero Avenin Sydämen asialla-kokoelman kappaleet ovat vanhempaa perua 1900-luvun loppuvuosikymmeniltä. Vuonna 1967 keikkailunsa aloittaneen Avenin M.A. Numminen buukkasi Love recordsille, jossa yritettiin vängällä vääntää hänestä rokki-idolia. Hän levytti Elvistä, Gary Glitteriä ja Alvin Stardustia, mutta perinteinen tanssi-ja iskelmämusiikki oli hänen juttunsa ja valssista Sirpaleet tuli Lovella hänen suurin menestyksensä.
Pää-Äijät on kaksi räppäävää DJ:tä Jaba ja Julmari, joiden tehtävä elämässä on yksinkertainen: Bailata ja auttaa muitakin bailaamaan.
