Hector ja tuottaja Okko Laru Hartwall Areenalla kultalevyn luovutustilaisuudessa (Kuva: Ville Hartikainen)
Kuudella vuosikymmenellä suurta suosiota nauttinut ja lähtemättömät jäljet suomalaiseen populaarikulttuuriin jättänyt Hector teki paluun tänä syksynä suurkiertueellaan ja uudella albumillaan Hauras, joka on nyt myynyt platinalevyyn oikeuttavat 20 000 kappaletta. Albumi nousi julkaisuviikollaan Suomen virallisen listan kärkeen ja se sisältää singlet Tavallinen suomalainen mies ja Jos lehmät osais lentää.
– Sisältö ratkaisee! Sen olen saanut ilokseni huomata tänä vuonna. Hectorin Hauras’- platinaa! Noin 20 000 kuulijaa konserteissa ja saman verran albumin ostajia reilussa kuukaudessa. Hectorin ajaton retoriikka puhuttelee edelleen, nyt jo kuudella vuosikymmenellä. On suuri kunnia olla osa tätä menestystarinaa. Kiitos!, albumin tuottaja Okko Laru tunnelmoi.
Hectorin paluu huomioitiin isosti maamme medioissa. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli artistista kansikuva sekä mittava, monisivuinen juttu. Radio Nova vietti albumijulkaisun yhteydessä Hector-päivää ja iltapäivälehdet, Yle sekä eri paikallismediat uutisoivat miehen onnistuneesta paluusta.
Hector teki paluun konserttilavoille loka- ja marraskuussa Hauras-kiertueella, joka koostui areenakonserteista eri puolilla maata. Kiertue huipentui Helsingin Hartwall Areenalle 29. marraskuuta.
Hectorin edellinen, koko maan kattava nostalginen konserttikiertue Aikamatka 1966-2011 tapahtui syksyllä 2011. Bändinä oli myös tuolloin tutuksi tullut Power Band -kokoonpano, vierailevana tähtenä Freeman. Vuosina 2012-2013 Hector esiintyi Lahden Kaupunginteatterin Hair-musikaalissa, Vietnam-veteraanin roolissa.
Myös Hectorin edellinen levy, syksyllä 2004 julkaistu Ei selityksiä, on myynyt platinaa. Levyn soitetuimpia kappaleita olivat Kuunnellaan vaan taivasta, Kun rakkaus saapuu kaupunkiin, Lähes onnellinen mies ja Olishan se hienoo.
Pitkän linjan toimittaja ja muusikko Arto Pajukallio on kirjoittanut Blues Newsiin pohdiskelevan ja raikkaan arvostelun Antti Heikkisen pystyynkehutusta Juice-kirjasta: Risainen elämä-Juice Leskinen 1950-2006.
Hän kirjoittaa muun muassa:
”Kilvan huudetaan vuonna 1985 syntyneen Antti Heikkisen tehneen tärkeän kulttuurityön laatiessaa Juicesta näennäisen kattavan elämänkerran, jonka valtaisa ja monin osin ennen julkaisematon informaatiomäärä avautuu nimenomaan poikkeuksellisen laajan haastattelu-urakan myötä. Kirjalla on todellakin kosolti ansioita, joista suurkiitos, mutta se ei suinkaan tyhjennä aihetta, itse asiassa päinvastoin. Taiteilijan sananmukaisesti risaisen elämän kuvauksena teos on monella tapaa historiallinen ja kulttuurisesti yleissivistävä, mutta aiheen laajuus ja toimituksellisten näkökulmien lyhytnäköisyys pistävät vallan vihaksi.
Kirja ja kirjoittaja Antti Heikkinen
Heikkisen johtoajatuksena tuntuu kulkevan Juicen ominaisuuksien, ongelmien ja alkoholismin korostaminen yhtenä surkeana amokinjuoksuna. Ansiokkaasti tekijä kyllä tuo esiin Juicen työn henkilökohtaisuuden, omien elämäntilanteiden kirjaamisen lukemattomiksi hienoiksi lauluiksi.
Ystävät ja työtoverit saavat kertoa ennen kaikkea loputtomia ryyppyjuttuja, kun taas Juicen taiteellinen työ ja saavutukset sivuutetaan kovin köykäisin kommentein, usein vain Heikkisen-joka ei ainakaan vielä osoittaudu edes jälkiviisaudessa erityisen varteenotettavaksi kriitikoksi-omin puolivillaisin analyysein.
Onko vahinkoa vai tarkoituksellista, että kirja johdonmukaisesti sivuuttaa osapuilleen kaiken sen, mitä Juicesta ja hänen työstään ovat vuosikymmenten saatossa kirjoittaneet sitä työkseen paneutuneesti seuranneet ja pohtineet henkilöt?
Väitän. Yhdestäkään korkeakulttuurin edustajasta ei julkaistaisi näin puutteellista ja vinoutunutta henkilökuvaa, vaan niissä kaikissa siteerataan ja analysoidaan itse taiteilijan tuoreeltaan saamaa kritiikkiä ja teosten aikanaan synnyttämää keskustelua.
Pelkäänpä ettei, homogeeninen liturgia laulaa kuorossa että Risainen elämä mukamas sisältäisi kaiken kertomisen arvoisen. Nyt se Juicesta puhuminen vasta alkakoon!”
Arto Pajukallion kirjoittama arvio löytyy kokonaisuudessaan tuoreesta Blues Newsistä (6/2014), jota voi lukea paperilehtenä ja myös netissä piakkoin osoitteessa: www.lehtiluukku.fi/
Meeri Ponkalan tyttärentytär kertoo, että Meerin Grillin toiminta Tornion Länsirannalla jatkuu entiseen malliin. Näin viime lauantaina viimeiselle matkalle saatetun omistajan toive toteutuu ja paikka pysyy suvussa.
Kautta maan herkuistaan tunnetusta grillistä ovat ääntä pitäneet vuosien varrella Torniossa opiskelleet mediatyöläiset ja muusikot kuten muun muassa CMX:n Janne Halmkrona, Jope Ruonansuu ja ennen muita Mr Lordi alias Tomi Putaansuu.
Ystävysten Meeri Ponkalan ja Mr Lordin viimeinen tapaaminen nähdään vuoden 2015 alussa julkaistavalla Monsterimies-DVD:llä.
Monsterimies-dokumentin ensi-illassa Meeri oli myös mukana, mutta valitettavasti Mr Lordi oli paikalla tapahtumassa vain videotervehdyksen muodossa.
Antti Haasen ohjaama elokuva on nyt katsottavissa netin kautta eli Elisa Viihteeltä vuokrattavissa niinsanottuna VOD-palveluna.
URIAH HEEP, vuoden viimeisellä keikalla Rovaniemellä (Kuvat: VeePee SALMI)
Vuonna 1972 Turun Ruisrockissa Uriah Heepin ensimmäisellä Suomen keikalla ilmoille kajahtaa monumentaalinen July morning, yhtyeen oma Stairway to heaven. David Byronin falsetti nostattaa kylmiä väreitä. Ääni kohoaa korkeuksiin sateisessa illassa ja tärkeässä roolissa ovat myös urkuri Ken Hensley ja kitaristi Mick Box. He tekevät biisistä kokonaisen, hyvin jäsennellyillä sooloilla, jossa on vielä häivähdys yhtyeen ihastuksesta progemusaan. Nykytermein kuultiin oopperaheavyä, sillä silloin Uriah Heepin musiikista kriitikotkin käyttivät ilmaisua jytä.
Laulaja BERNIE SHAW & kitaristi MICK BOX
Vuonna 2014, 42 vuotta ja 4 kuukautta myöhemmin, Rovaniemellä Rockin`Christmas-tapahtumassa Uriah Heepin ainoa alkuperäisjäsen kitaristi Mick Box kääntyy urkuri Phil Lanzonin puoleen ja kuullaan July morningin alkutahdit. Jos sormet nousivat Ruisrockissa rauhantervehdykseen, Lappi-Areenalla sytyttimien liekit valaisivat siellä täällä. Vokalisti Bernie Shaw aloittaa tyylikkäästi oman osuutensa, istahtaa lavan reunalle ja Box tunnelmoi kitaralla vieressä, kunnes miehet lyövät nyrkit yhteen ja koko bändi on mukana.
Teknisistä ongelmista huolimatta kosketinsoittaja PHIL LANZON loisti varsinkin shown lopussa
Loistava July morning räjähtää ilmoille, 2000-luvulle. Rakenteensa se on säilyttänyt, mutta heavy on muuttunut entistä raskaammaksi, mutta jos noin 3000 ihmistä Lappi-Areenalla nauttii ja painaa tykkää nappulaa, ei nokan koputtamista, kaikki on niin kuin pitääkin.
Uriah Heepin vuoden viimeisellä keikalla kuultiin myös puolenkymmentä biisiä yhtyeen uusimmalta albumilta Outsider, jonka ehdoton helmi on sinkkunakin julkaistu One minute. Siinä olin kuulevinani jopa Abba-Roxette-sävyjä. Uusi minulle, muista poikkeava ja mieluinen oli myös laulu What kind of god, jossa varsinkin basisti Davey Rimmer pääsi briljeeraamaan.
July morningin lisäksi konsertin lopussa Uriah Heep antoi lappilaisille joululahjaksi vielä muutaman klassikkojen klassikon lisää. Kun valkotukkainen kitarameedio Box oli saanut tunnustettua, että hän uskoo vielä joulupukkiin, hän pyysi yleisön mukaansa lauluun Lady in black. Rokkipikkujouluväki osallistuikin ”yhteislauluun” sellaisella hartaudella ja antaumuksella, että maestro Boxin kasvoille nousi leveä hämmästyksen hymy. Ylimääräisinä kuultiin vielä Gypsy ja tietenkin Easy Livin`, se Uriah Heepin suurin hitti.
Rockin`Christmas-konsertin yllätys: THE YARDBIRDS
Ennen Uriah Heepiä esiintyi Nazarethin laulajan ääniongelmien vuoksi korvannut The Yardbirds. Ripaus brittiläistä 1960-luvun poppia, rhythm`n`bluesia ja rockia. Hyvä valinta, sillä Rockin`Christmas-illan aloittanut kitaristi Tokelan Melrose puristi taas ydinmehunsa rockabillystä, joten kattaus oli mukavan monipuolinen.
TOP TOPHAM, takaisin parrasvaloihin
Nykyinen Yardbirds niin kuin Uriah Heepkin on sopiva sekoitus nuoruutta ja vanhuutta. Esimerkiksi kitaristit Anthony ”Top” Topham ja Ben King täydensivät toisiaan. Tophamin melodinen soittotapa oli omimmillaan Eddie Boydin bluesklassikolla Five long years ja Elmore James-tyylisessä biisissä The Nazz are blue.
Tulevaisuuden nimi BEN KING
Jos ennustajaksi heittäytyy, varsin fyysisesti soittavan kitaristi Kingin seuraavaksi bändiksi voisi veikata jotain kovaa heavy- tai bluesrockbändiä. Aikanaanhan Yardbirdseissä ovat soittaneet sellaiset kitarasuuruudet kuin Jeff Beck ja Jimi Page. Rovaniemellä kuultiin kappaleet Shapes of things, joka päätyi Jeff Beck Groupin ohjelmistoon ja Dazed and confused, joka päätyi Jimi Pagen myötä Led Zeppeliiniin ja molemmat orkesterit kuuluvat raskaan rockin pioneereihin. Ja noista kahdesta biisistä Ben King loi oman näkemyksensä.
Heart full of soul, Four your love ja varsinkin Moody Blues-vaikutteinen Still I´m sad olivat mannaa nostalgikoille. Sinisäveliin viehtyneenä Howlin Wolfin Smokestack lightning ja Bo Diddleyn I´m a man puhuttelivat enemmän, vaikkakin pippurinen laulaja-harpisti Andy Mitchell kaipaa tulkintaan vielä syvyyttä ja särmää. Tosin jälkimmäisen Yardbirds-coveria, laulussa Keith Relf ja kitarassa Jimi Page, on vaikea panna paremmaksi.
Rumpali Jim McCarty ja kitaristi Top Topham perustivat Yardbirdsit vuonna 1963. Sen riveissä on soittanut vuosien varrella monia nimimuusikoita, Beckin ja Pagen lisäksi muun muassa Eric Clapton ja Gypie Mayo, tuttu Dr Feelgoodista. Takana yhtyeellä on hieno historia, mutta toivotaan, että 71-vuotias McCarty jaksaa johtaa joukkoaan vielä monia vuosia eteenkinpäin.
Ps. Lavatekniikasta huolehti muuten EventWorks Torniosta
Joulupukin ja Souvareiden lisäksi kuvassa muun muassa lauluntekijä Seppo Nissilä vasemmalla ja mies Souvari-soundin takaa Pauli Ruuskanen, 4.vasemmalta
Viikonvaihteessa puhtaasti lappilainen menestystarina Lasse Hoikka & Souvarit juhli 25. kultalevyään Vääksyssä hotelli Tallukassa, joka oli täynnä yhtyeen faneja. Samalla vietettiin kaksi iltaa yhteisiä pikkujouluja.
35-vuotis Juhlalevy julkaistiin kesäkuussa 2013. Vaikka CD-levyjen myyntitahti on hidastunut, Souvarit-mylly jauhaa kultalevyjä tasaiseen tahtiin. Nimestään huolimatta juhlalevy ei ole mikään kokoelma-albumi, vaan Pauli Ruuskasen studio ALAssa Rovaniemellä, jokainen yhtyeen jäsen on käynyt purkittamassa omat lempilaulunsa. Tietysti Lasse laulaa kappaleista suurimman osan ja muut kaksi laulua mieheen.
Lasse Hoikka ei varmaan tiennyt perustaessaan Souvareita vuonna 1978, kuinka pitkä ja menestyksekäs ura yhtyeellä tulisi olemaan. Kun Souvarit sijoittui toiseksi Lappeenrannan Humppafestivaaleilla seuraavana vuonna, alkoi yhtyeen levyjen teko Vexi Salmen ja Usko Kempin johdolla.
Kaikkiaan Souvareilta on ilmestynyt 40 pitkäsoittoa. 25 kultalevyn lisäksi yhtyeellä on 5 platina- ja 2 tuplaplatinalevyä.
Viime vuonna näihin aikoihin juhlittiin Sinisenä Lintuna Haluaisin Lentää-pitkäsoittoa, joka ylitti historiallisen 100 000 myydyn levyn rajan, mihin mikään muu lappilaisartisti ei ole pystynyt. Albumin julkaisi vuonna 1993 Tatsia Musiikki.
Legendaarinen brittiyhtye kovassa iskussa oleva The Yardbirds korvaa Suomen esiintymisensä sairastapauksen vuoksi peruttamaan joutuneen Nazarethin.
Äänihuulten virussairaudesta kärsivä Nazarethin vokalisti Linton Osborne ja Nazareth pahoittelevat jouduttuaan peruttamaan suuresti odottamansa esitykset Jyväskylässä ja Rovaniemellä. Molempien tapahtumien lipunmyynti on ollut kiivasta ja tiedossa on rockin juhlaa koko illan aina pikkutunneille saakka.
Nazareth on jo aiemmin joutunut peruuttamaan osan Euroopan konserteistaan Osbornen sairastumisen vuoksi. Yhtye kuitenkin yritti viimeiseen saakka päästä esiintymään Rockin’ Christmas -tapahtumiin Suomeen – tässä valitettavasti onnistumatta.
Uusista, ensi keväällä järjestettäväksi tarkoitetuista Nazareth-keikoista käydään jo alustavia neuvotteluja – tarkoista päivämääristä tiedotetaan mahdollisimman pian.
Maan rokkaavimmat pikkujoulut koetaan lauantaina 13. joulukuuta Rovaniemen Lappi Areenalla kun Rockin’ Christmas -tapahtuma marssittaa kolme kovanluokan artistia samalle lavalle yhden illan aikana. Tiedossa on tuntien ajan rockin juhlaa kun Iso-Britannian hardrock-legenda ja edelläkävijä Uriah Heep saapuu Suomeen lukuisten uskollisten faniensa ja musiikkinsa ystävien iloksi.
https://www.youtube.com/watch?v=YOPKyW58rGY
Illan toinen kansainvälinen huippuartisti, brittiläinen The Yardbirds on tuttu hiteistään kuten For Your Love, Over Under Sideways Down ja Heart Full of Soul.
Yhtyeen riveissä on soittanut kolme rock-kitaristien kärkikastiin lukeutuvaa muusikkoa; Eric Clapton, Jeff Beck ja Jimmy Page, joista jälkimmäinen jatkoi The New Yardbirdsien kautta perustamaan Led Zeppeliniä.
Mm. rock-musiikin vaikuttavimmaksi kitarayhtyeeksi kuvailtu The Yardbirds ikuisti nimensä Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1992 ja yhtye löytyy muun muassa maineikkaan Rolling Stone -julkaisun “100 kaikkien aikojen merkittävintä artistia” -listalta.
Mukana on alkuperäisistä kitaristi Anthony ”Top” Topham, joka soitti yhtyeessä ennen Claptonia ja rumpali Jim McCarty. Muut jäsenet ovat toinen kitaristi Ben King, laulaja huuliharpisti Andy Mitchell ja basisti David Smale.
Rovaniemellä nähdään keväällä myös kymmenen vuoden tauon jälkeen odotetun uuden singlen julkaissut Melrose. Suomirockin eturivin artisteihin jo kolmen vuosikymmenen ajan lukeutunut trio astelee lavalle kokoonpanolla Tokela (laulu, kitara), Roger (basso) ja Jami (rummut).
Konserttijärjestäjä Eastway Live pahoittelee force majeure -tilanteesta johtunutta viime hetken muutosta ohjelmassa.
ROCKIN’ CHRISTMAS – URIAH HEEP, THE YARDBIRDS, MELROSE
Lauantai 13.12. Rovaniemi, Lappi Areena klo 20.00 (ovet auki klo 19.00)
Ikäraja K-18.
Liput: 49e (sis. toimituskulut)
VIP-paketit alkaen 109e + alv 24% (yht. 135,16€)
Lipunmyynti ja tiedustelut: www.menolippu.fi –verkkokauppa, puh. 010 8414150 sekä Lippupalvelun palvelupisteet, verkkokauppa ja puhelinmyynti
VIP-pakettien myynti ja tiedustelut: Menolippu Oy, puh. 010 841 41 85, vip@menolippu.fi
Ehdolla Blues Music Award-palkinnoille: RICK ESTRIN ja KID ANDERSEN
Memphisissä 7. toukokuuta 2015 järjestettävässa Blues Music Awards-gaalassa jaetaan arvostetut amerikkalaiset bluespalkinnot 36. kerran.
Äskettäin Kemissä ja Oulussa konsertoinut Rick Estrin & the Nightcats on ehdolla neljässä kategoriassa. Vuoden bluesbändiarvosta se kamppailee yhtyeiden, Elvin Bishop Band, John Németh & the Bo-Keys, Sugar Ray & the Bluetones ja The Mannish Boys kanssa.
Tulevassa BLUES NEWSissä vahvan Blues Music Award-ehdokin BETH HARTin haastattelu ja muutama rivi Rick Estrinin poppoon Kemin keikastakin.
Rick voitti vuoden 2013 huuliharpistin tittelin. Nyt hän saa vastaansa Charlie Musselwhiten, Kim Wilsonin, Mark Hummelin ja Sugar Ray Norcian, joten haastajat ovat kovimmasta päästä. Samaa voi sanoa myös kitaristi-nominanteista. Kid Andersenin kanssa pystistä kisaavat jo edesmennyt Johnny Winter, Joe Bonamassa, Anson Funderburgh ja Ronnie Earl. Lisäksi Rick on ehdolla vuoden B.B. King Viihdyttäjä-palkinnolle.
Blues Music Awards- ehdokkaiden joukosta löytyy toinenkin nimi, jolla on yhteys pohjoiseen. Huuliharpisti-laulaja Sugar Ray Norcia, joka oli Rovaniemen Roots N`River Bluesin päävieras vuonna 2010 ja häntähän kuullaan myös festivaalin sielun Jarmo Puhakan moneen kertaan palkitulla Slim Butler`s Inner Blues-albumilla.
Sugar Ray ja the Bluetonesilla on kuusi ehdokkuutta: Vuoden bändiksi, Living Tear To Tear vuoden blues & trad-albumiksi, Things Could Be Worse vuoden blueslauluksi ja Sugar Ray vuoden huuliharpistiksi ja trad-miesartistiksi.
Sugar Ray Norcian lisäksi eniten eli mahdollisuus kuuteen Blues Music Award-pystiin on myös Elvin Bishopilla ja John Némethillä.
