URIAH HEEP, vuoden viimeisellä keikalla Rovaniemellä (Kuvat: VeePee SALMI)
Vuonna 1972 Turun Ruisrockissa Uriah Heepin ensimmäisellä Suomen keikalla ilmoille kajahtaa monumentaalinen July morning, yhtyeen oma Stairway to heaven. David Byronin falsetti nostattaa kylmiä väreitä. Ääni kohoaa korkeuksiin sateisessa illassa ja tärkeässä roolissa ovat myös urkuri Ken Hensley ja kitaristi Mick Box. He tekevät biisistä kokonaisen, hyvin jäsennellyillä sooloilla, jossa on vielä häivähdys yhtyeen ihastuksesta progemusaan. Nykytermein kuultiin oopperaheavyä, sillä silloin Uriah Heepin musiikista kriitikotkin käyttivät ilmaisua jytä.
Laulaja BERNIE SHAW & kitaristi MICK BOX
Vuonna 2014, 42 vuotta ja 4 kuukautta myöhemmin, Rovaniemellä Rockin`Christmas-tapahtumassa Uriah Heepin ainoa alkuperäisjäsen kitaristi Mick Box kääntyy urkuri Phil Lanzonin puoleen ja kuullaan July morningin alkutahdit. Jos sormet nousivat Ruisrockissa rauhantervehdykseen, Lappi-Areenalla sytyttimien liekit valaisivat siellä täällä. Vokalisti Bernie Shaw aloittaa tyylikkäästi oman osuutensa, istahtaa lavan reunalle ja Box tunnelmoi kitaralla vieressä, kunnes miehet lyövät nyrkit yhteen ja koko bändi on mukana.
Teknisistä ongelmista huolimatta kosketinsoittaja PHIL LANZON loisti varsinkin shown lopussa
Loistava July morning räjähtää ilmoille, 2000-luvulle. Rakenteensa se on säilyttänyt, mutta heavy on muuttunut entistä raskaammaksi, mutta jos noin 3000 ihmistä Lappi-Areenalla nauttii ja painaa tykkää nappulaa, ei nokan koputtamista, kaikki on niin kuin pitääkin.
Uriah Heepin vuoden viimeisellä keikalla kuultiin myös puolenkymmentä biisiä yhtyeen uusimmalta albumilta Outsider, jonka ehdoton helmi on sinkkunakin julkaistu One minute. Siinä olin kuulevinani jopa Abba-Roxette-sävyjä. Uusi minulle, muista poikkeava ja mieluinen oli myös laulu What kind of god, jossa varsinkin basisti Davey Rimmer pääsi briljeeraamaan.
July morningin lisäksi konsertin lopussa Uriah Heep antoi lappilaisille joululahjaksi vielä muutaman klassikkojen klassikon lisää. Kun valkotukkainen kitarameedio Box oli saanut tunnustettua, että hän uskoo vielä joulupukkiin, hän pyysi yleisön mukaansa lauluun Lady in black. Rokkipikkujouluväki osallistuikin ”yhteislauluun” sellaisella hartaudella ja antaumuksella, että maestro Boxin kasvoille nousi leveä hämmästyksen hymy. Ylimääräisinä kuultiin vielä Gypsy ja tietenkin Easy Livin`, se Uriah Heepin suurin hitti.
Rockin`Christmas-konsertin yllätys: THE YARDBIRDS
Ennen Uriah Heepiä esiintyi Nazarethin laulajan ääniongelmien vuoksi korvannut The Yardbirds. Ripaus brittiläistä 1960-luvun poppia, rhythm`n`bluesia ja rockia. Hyvä valinta, sillä Rockin`Christmas-illan aloittanut kitaristi Tokelan Melrose puristi taas ydinmehunsa rockabillystä, joten kattaus oli mukavan monipuolinen.
TOP TOPHAM, takaisin parrasvaloihin
Nykyinen Yardbirds niin kuin Uriah Heepkin on sopiva sekoitus nuoruutta ja vanhuutta. Esimerkiksi kitaristit Anthony ”Top” Topham ja Ben King täydensivät toisiaan. Tophamin melodinen soittotapa oli omimmillaan Eddie Boydin bluesklassikolla Five long years ja Elmore James-tyylisessä biisissä The Nazz are blue.
Tulevaisuuden nimi BEN KING
Jos ennustajaksi heittäytyy, varsin fyysisesti soittavan kitaristi Kingin seuraavaksi bändiksi voisi veikata jotain kovaa heavy- tai bluesrockbändiä. Aikanaanhan Yardbirdseissä ovat soittaneet sellaiset kitarasuuruudet kuin Jeff Beck ja Jimi Page. Rovaniemellä kuultiin kappaleet Shapes of things, joka päätyi Jeff Beck Groupin ohjelmistoon ja Dazed and confused, joka päätyi Jimi Pagen myötä Led Zeppeliiniin ja molemmat orkesterit kuuluvat raskaan rockin pioneereihin. Ja noista kahdesta biisistä Ben King loi oman näkemyksensä.
Heart full of soul, Four your love ja varsinkin Moody Blues-vaikutteinen Still I´m sad olivat mannaa nostalgikoille. Sinisäveliin viehtyneenä Howlin Wolfin Smokestack lightning ja Bo Diddleyn I´m a man puhuttelivat enemmän, vaikkakin pippurinen laulaja-harpisti Andy Mitchell kaipaa tulkintaan vielä syvyyttä ja särmää. Tosin jälkimmäisen Yardbirds-coveria, laulussa Keith Relf ja kitarassa Jimi Page, on vaikea panna paremmaksi.
Rumpali Jim McCarty ja kitaristi Top Topham perustivat Yardbirdsit vuonna 1963. Sen riveissä on soittanut vuosien varrella monia nimimuusikoita, Beckin ja Pagen lisäksi muun muassa Eric Clapton ja Gypie Mayo, tuttu Dr Feelgoodista. Takana yhtyeellä on hieno historia, mutta toivotaan, että 71-vuotias McCarty jaksaa johtaa joukkoaan vielä monia vuosia eteenkinpäin.
Ps. Lavatekniikasta huolehti muuten EventWorks Torniosta