Syyskuussa tulipalossa Tuusulassa edesmenneen muusikko-kapellimestari Aarno Ranisen suurin menestys oli Lapponia, joka edusti Suomea vuonna 1977 Euroviisuissa Lontoossa sijoittuen kymmenenneksi. Monet pitävät edelleen Lapponiaa Suomen kaikkien aikojen parhaana Euroviisuna. Kappale teki sen esittäjästä ja sanoittajasta Monica Aspelundista tähden ja laulu levytettiin kuudella eri kielellä. Edellisenä vuonna Aarno ja Monica olivat yrittäneet viisuihin laululla Joiku, joka sijoittui Suomen karsinnoissa kuudenneksi.
Molemmissa käytettiin saamelaisjoikuelmaa eksoottisena mausteena. Kuitenkin Mauri Nieminen väittää kirjassaan Lapin luonto luo outoa taikaa, että Raninen olisi perehtynyt joikuihin ja Lapin mystiikkaan Enontekiöllä Jouni Labban opastuksella. Jussi Raittinen tyrmää ajatuksen ”urbaanina tunturisatuna”, sillä tuonvertanen saamelaismusiikin käyttö Ranisen kahdessa sävellyksessä, ei Jussista vaadi perehtymistä joikuun. Samoilta seuduilta Käsivarresta kotoisin oleva joikumestari Wimme Saari taas muistaa Ison Jounin eli Jouni Labban lähinnä poliitikkona, ei joikaajana. Laajemmin hän tuli tunnetuksi Jouko Lehmuskallion elokuvasta Skierri, vaivaiskoivujen maa.
Viisukuppila-sivusto kertoo Lapponian matkasta Lontooseen: Kaikki ei sujunut mutkitta, sillä koko kilpailu vaarassa peruuntua isäntämaan yleisradioyhtiön BBC:n lakon vuoksi. Kisaa siirrettiin kuukaudella ja seuraava mutka matkaan tuli Finnairin teknisten lakon myötä. Lopulta sekin saatiin sovittua ja Suomen edustusjoukkue lennätettyä kisapaikalle, mutta kuinka ollakaan Yleisradion toimittajat alkoivat uhkailemaan työtaistelulla. Lakon toteutuessa kisaa ei olisi voitu näyttää Suomessa ja näin ollen Suomi ei olisi voinut ottaa osaa lainkaan. Viimeisen harmaan hiuksen Aarno Ranisen ohenevaan kuontaloon värjäsi Monicaan kisaviikolla puhjennnut angiina. Kuuluisat korkeat nuotit olivat ensimmäisinä vaakalaudalla.
Kaikki meni kuitenkin hyvin ja Lapponia edusti Suomea kunnialla. Huono onni seurasi kuitenkin pariskuntaa myöhemminkin. Lapponia oli tuonut Aarnolle ja Monicalle paljon keikkoja ja syyskuussa 1978 he olivat palaamassa keikkamatkalta lennolla Oulusta Helsinkiin, kun Aarno Lamminparras kaappasi koneen. Piinaa kesti 11 tuntia.
Jussi Raittinen sanoo, että tämä ei ollut ainut kerta, jolloin Aarno oli joutunut hengenvaaraan. Yhdessä elämänsä vaiheessa hän joutui käymään terapiassa, jolloin joutui erään käynnin yhteydessä melkein ammutuksi.
Onneksi Raninen ehti kokea paljon myös onnistumisia. Hänet muistetaan Monican lisäksi, myös ennen kaikkea Kristianin keksijänä, joka voitti ensimmäisen Syksyn sävelen Aarnon laululla Näin on. Myös upeat sovitukset Seija Simolalle ja musiikit television viihdeohjelmiin, jokapaikan Viljosta lähtien. Aarnon laulu Tule joulu kultainen on myös klassikko. Monelle varmaan se tutuin Aarnon itsensä laulama kappale on laulu On hetki.
Teinipoppari Robin Packalen veti kahdelle Lapin keikalleen viikko sitten 4 200 hengen yleisön, Rovaniemellä 3 300 ja Ruotsin Haaparannalla 900 ja lopusta huolehti torniolainen EventWorks.
EventWorksin toiminnan juuret ovat vuodessa 1982, mutta yrityksen nimi täyttää ensi maanantaina 17.11. yhdeksän vuotta, josta onnittelut!
Kokemusta siis riittää isojen tapahtumien järjestämiseen, mutta harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi, miten paljon työtä tuollaisten isojen konserttien järjestäminen vaatii.
ROBIN
EventWorksin työlistaan kuuluivat Robinin keikoilla muun muassa tekniikan ja lavarakenteiden toimittaminen, turvallisuussuunnitelmat ja luvat suomeksi ja ruotsiksi, esiintyjien ja heidän crew:n lennot, maantiekuljetukset ja majoitukset sekä heidän soittimien ja tehosteiden logistiikan tuonti etelästä pohjoiseen ja takaisin.
Molempien tapahtumien lisäkalusteet, narikat ja paineaita. Henkilökunta lipunmyyntiin, narikkaan, kanttiiniin, lipuntarkastukseen sekä tapahtumaturvallisuuteen ja tapahtuma-alueiden loppusiivoukseen.
Markkinointia tehtiin Facebook-, nettisivu- ja printtimainontana. Lisäksi suoramarkkinointia sähköpostilla. Yhteistyökumppaneiden kanssa toteutettiin meet&greet-kampanjat. Lisäksi kummallakin paikkakunnalla nähtiin show, jossa oli mukana näyttävä valo- ja videotekniikka.
Southern rockin legendoihin lukeutuva yhdysvaltalainen Lynyrd Skynyrd saapuu konsertoimaan Helsingin jäähalliin tiistaina 5. toukokuuta 2015. Liput konserttiin tulevat myyntiin maanantaina 17. marraskuuta klo 09 Lippupalvelussa ja Menolipussa.
Vuonna 1962 Floridan Jacksonvillessä perustettua yhtyettä kutsutaan amerikkalaisen southern rock’n’rollin ruumiillistumaksi niin musiikkinsa kuin rockin henkeen vannovan elämäntyylinsä puolesta.
Yli 30 miljoonaa albumia maailmanlaajuisesti myynyt Lynyrd Skynyrd yhdistelee perinteistä rockia etelän syviin blues-vaikutteisiin ja komeuden kruunaa kolmen kitaran ilotulitus, josta on samalla muodostunut yhtyeen tavaramerkki. Lynyrd Skynyrd tunnetaan lukuisista rockin klassikkoistaan – mm. Sweet Home Alabama, Free Bird, Gimme Three Steps ja Simple Man – ja yhtye on päässyt arvostettuun Rock’n’Roll Hall Of Fameen merkittävästä vaikutuksestaan rockin historiassa.
1970-luvulla Lynyrd Skynyrd nousi vauhdilla suureen suosioon; vuonna 1973 se julkaisi ensimmäisen kokopitkän albuminsa, Pronounced Leh-Nerd Skin-Nerd. Kultalevyllä huimasta myynnistä palkittu albumi oli vasta alkusoittoa yhtyeen lukuisille kulta- ja platinalevyille, maineen kasvaessa entisestään nimekkäiden artistien kuten mm. The Whon ja The Rolling Stonesien lämmittelijänä.
Suosionsa huipulla ratsastaneen yhtyeen tarina oli kuitenkin päättyä vuonna 1977 kun kolme sen jäsenistä menehtyi lento-onnettomuudessa. Yhtye hajosi tapahtuneen jälkeen, joskin onnettomuudesta selvinneet jäsenet pitivät tiiviisti yhteyttä ja keikkailivat omilla kokoonpanoillaan. Lynyrd Skynyrdin paluu studioon ja esiintymislavoille tapahtui vasta vuonna 1987, onnettomuudessa menehtyneen laulaja Ronnie Van Zantin pikkuveljen Johnnyn johdolla.
Vuosiensa aikana kokemat lukuisat kohtalokkaat käänteet ja miehistönvaihdokset ovat hioneet tästä periksiantamattomasta pitkän linjan yhtyeestä genrensä suosituimpiin lukeutuvan artistin sekä todellisen southern rock-lähettilään, joka esiintyy vuodesta toiseen täysille saleille ympäri maailmaa.
Lynyrd Skynyrd julkaisi viimeisimmän studioalbuminsa, Last Of A Dyin’ Breed, elokuussa 2012. Albumi osoittaa yhtyeen olevan elämänsä vedossa; koukuttavat kappaleet yhdistettynä kolmeen kitaraan luovat aidon ja helposti tunnistettavan Skynyrd-soundin.
– Lynyrd Skynyrd on yhä voimissaan siinä missä musiikkimmekin. Haluamme keskuudestamme poistuneiden jäsenien olevan meistä ylpeitä, sekä kantaa yhtyeen nimeä suurella ylpeydellä, toteaa yhtyeen alkuperäisjäsen Gary Rossington.
Lynyrd Skynyrd: Gary Rossington- kitara, Johnny Van Zant – laulu, Rickey Medlock- kitara, Mark ”Sparky” Matejka -kitara, Michael Cartellone – rummut, Johnny Colt – basso, Peter Keys – koskettimet, Dale Krantz Rossington- taustalaulu & Carol Chase- taustalaulu
LYNYRD SKYNYRD (USA) tiistaina 5.5.2015 Helsingin jäähalli klo 20.00 (ovet avataan klo 18.30)
1960-luvun brittibluesin, jazzin ja popin legendoihin kuuluva Hammond-urkuri, pianisti ja laulaja Georgie Fame esiintyy Luulajan kulttuuritalon pienessä salissa lauantaina 22.11. klo 19.30. Ruotsin aikaa. Häntä säestää Claes Cronan jazztrio. Mukana on myös saksofonisti-laulaja Amanda Sedwick.
Ensi tammikuussa tulee 50 vuotta siitä, kun Georgie suisti brittilistan kärjestä Beatlesit läpimurtohitillään Yeh, Yeh. Hänen taustallaan soitti Blue Flames, jossa ovat vaikuttaneet muun muassa kitaristi John McLaughlin ja rumpali Mitch Mitchell, ennen liittymistään Jimi Hendrixin bändiin.
1960-luvulla Fame nousi listaykköseksi myös lauluilla Get away ja the Ballad of Bonnie and Clyde, mutta menestyi myös lauluilla Sunny, Something, Sitting in the park, Because I love you, Try my world, Peaceful ja Fully booked.
1970-luvulla hän lyöttäytyi yhteen Animals-vokalisti Alan Pricen kanssa, jonka kanssa hän menestyi kappaleella Rosetta. Yhteistyökumppaneita ovat olleet myös laulajattaret Annie Ross ja Sylvia Vrethammar.
1990-luvulla hän keikkaili ja levytti paljon Van Morrisonin ja Bill Wymanin Rhythm Kingsien kanssa.
Edellämainittujen lisäksi Georgie Famen soittoa voi kuulla myös esimerkiksi Gene Vincentin, Muddy Watersin, Eric Claptonin ja Dr Johnin levyillä, joten kyseessä on muusikkojen muusikko.
Kymmenisen vuotta sitten progebändi Tai Shan aloitti coverbändinä ja ainakin hetkeksi se palaa vanhojen klassikkojen pariin tapaninpäivänä 26.12. Boxing Day Experience -tapahtumassa kotikaupunkinsa Kemijärven Mestarin Kievarissa.
Syynä on osin se, että uuden jäsenen multi-instrumentalisti Jussi Alaräisäsen sisäänajo käy näin nopeampaan, vaikka hän toimikin yhtyeen viimeisen albumin Iceflowerin miksaajana.
– Jussi myös laulaa, joten emme ole enää pelkkä instrumentaalibändi. Neljä vuotta Tai Shanissa ollut basisti Janne Jakola joutui jättäytymään yhtyeestä pois muiden kiireidensä vuoksi, joten Jussin ja minun lisäksi mukana ovat Janne Särkelä ja Markus Jakola, molemmat useamman soittimen taitajia, Tai Shanin rumpali Jorma Tabell kertoo.
Iceflower-levy ilmestyi vuosi sitten ja silloin oli yhtyeen edellinen keikkakin. Yleensä esiintymiset ovat olleet lähiseudun jazzfestivaaleilla. Albumi on saanut kauttaaltaan mukavaa palautetta. Esimerkiksi suomalainen progeasiantuntija Colossukseen vuodesta 2010-lähtien kirjoittanut ja Finnish Prog-kirjaa tekevä Matti P kirjoittaa muun muassa:
“The music operates on the borders of the progressive rock genre, it’s more like easy-going jazz-rock/fusion, keyboards and guitar being in the central roles. Many tracks have a laid-back groove with a slight funkiness. The gifted musicians seem to sincerely enjoy playing and that’s always important. It also can’t be said that any of the tracks would be without nice solos and changes in dynamics and tempo. Especially the keyboards often have an enjoyable airiness. The closing number Iceflower is the unquestionable highlight. Emotionally it’s richer than any of the other nine tracks.”
Vakavastiotettavat progebändit kuten Tai Shan taitavat olla Lapissa laskettavissa yhden käden sormilla?
– Harvinainen ilmiöhän me kieltämättä olemme. Genrenä proge ehkä kuvaa meitä edelleenkin parhaiten, vaikkakin olemme suuntautuneet jo aika monenlaiseen musiikkiin. Iceflower -levyn myötä koemme itsemme ehkä mieluummin fuusiobändiksi, mutta nämä rajat ovat varsinkin nykyisin niin häilyviä.
Olitte ekana coverbändi. Millainen ja mitä soititte?
– Se oli nopea tapa saada homma rullaamaan. Omiakin biisejä on silti ollut mukana alusta saakka ja jossain vaiheessa kyllästyimme coverbiisien soittamiseen ja omistauduimme kokonaan oman musiikin tekemiselle.
– Aloitimme syksyllä 2005 ja olimme ensimmäiset viisi vuotta kitara-basso-rummut -trio ja biisivalinnat olivatkin hyvin kitaravoittoisia. Alussa linjamme oli aika lailla raskasta rockia, mutta oma linja muuttui koko ajan kokeilevampaan suuntaan. Ohjelmistossa oli Rushin, Joe Satrianin, Vinnie Mooren, Deep Purplen ja Rainbown biisejä. Nykyään jazz ja etenkin jazzrock miellyttää meitä kaikkia ja sitä onkin siksi luontevaa soitella.
Progehan oli aikanaan punk-sukupolvelle kirosana. Olitteko erilaisia nuoria vai miten löysitte toisenne?
– Koska Kemijärvellä on aina ollut musiikin harrastajia vähänlaisesti, ikä on meidän kohdalla aivan sivuseikka. Samoihin bändeihin hakeutuvat ne, joiden henkilökemiat kohtaavat ja joiden musiikkimaut risteävät edes jollakin tavalla. Meillä on tässä bändissä ollut aina isoja ikäeroja, joten sellaista yhteistä nuoruusaikaa me ei olla eletty.
– Mitä taas punkkiin tulee sen tulisi kuulua jokaisen musiikinystävän sanavarastossa siihen kirosana-osastoon. Sehän vesitti aika monta muutakin musiikinlajia kuin progressiivisen rockin ponnahtaessaan aikanaan tyhjästä.
Tai Shan on kiinankieltä ja englanninkielisissä biiseissänne ette hyödynnä Lapin luonnon outoa taikaa. Tuli mieleen, jos tulisi keikkakutsu Kiinaan, pukisitteko lapinpuvut päälle?
– Mikäli joskus saisimme kutsun Kiinaan saakka niin täytyisihän se sitten varmaankin yrittää edes jossain määrin miellyttää ystävällisiä isäntiämme ja pukeutua lapinpukuun, vaikka onkin varmasti melkoisen kuuma kapistus lavalla.
– Pakko muuten tunnustaa, että nimemme on tullut suoraan Rushin samannimisestä biisistä, ei Kiinasta. Meillä oli silloin alkutaipaleella eka keikka jo ihan hetikohta ja nimeä yhä puuttui, joten vähän kiirekin siinä tuli. Tai Shan näytti hyvältä, eikä ole mitenkään tavallinen niin se sopi sitten kaikille.
– Lappilaisuutta itseisarvona, sekä brändinä on vaikeata ajatella. Kun raja-aitoja ei ole kaadettavana, on helpompaa ja vapaampaa edetä.
Progea soittamalla ei elä, mutta rakas harrastus se voi olla. Mitä teette työksenne?
– Meistä löytyy opettajaa, rakennusinsinööriä ja autonkuljettajaa, mutta jokainen meistä soittaa myös useammassa yhtyeessä. Kuitenkin otamme Tai Shanin sopivan vakavissaan, eli hälläväli-asenteella tätä ei tehdä. Yritämme soittaa ja tehdä biisejä aina oman osaamisemme mukaisesti.
Levyjen tekeminen ei ole kultakaivos, mutta ei kahta (Lost Horizon & Iceflower) ilman kolmatta. Onko uusi albumi tulossa ja entä miltä tulevaisuus muuten näyttää ?
– Kun soittaa tämänkaltaista musiikkia, kuin me – ei olisi kovin järkevää alkaa haikailemaan isojen levymyyntilukujen perään.
– Keikoilla palaute on aina ollut kuitenkin jopa hämmentävän ylistävää ja siitä tiedämme että bändimme voisi kyllä menestyä jopa hieman suuremmassakin mittakaavassa. Alunperin kolmannen levyn oli tarkoitus ilmestyä 2015, mutta nyt kun kokoonpanossa tapahtui muutos ja kun olemme muiden kiireiden vuoksi ehtineet soittelemaan harvoin yhdessä, olemme luopuneet deadlinesta. Ehkä se kolmas levykin tulee jossain vaiheessa.
Iltalehden lukijat valitsivat Vain Elämää-sarjan suosituimmaksi artistiksi Elastisen ja kaupallisten radioiden soitetuimmaksi Vain elämää-kappaleeksi on noussut Elastisen versio Vesa-Matti Loirin alias Jean-Pierre Kuselan Nauravasta kulkurista.
Viikonloppuna Elastinen keräsi Kuusamon Rukan avajaisiin ennätysyleisön yli 3000 kuulijaa, joten hän on nousemassa kovaa vauhtia stadionluokkaan.
22. marraskuuta Elastinen eli Kimmo Laiho tähdittää Tornion Joulugaalaa Putaan urheiluhallilla.
– Hän on selkeästi meidänkin ohjelmiston suosituin. Kuitenkin Tapani Kansalta löytyy eniten hittejä, joita edelleen biletetään Suomi-baareissa kaikkialla ikään katsomatta; R-A-K-A-S, Äidin pikkupoika, Veikko Nieminen, Rokkivaari Hotanen …, luettelee EventWorksin Markku Köngäs, joka viikonloppuna järjesti joukkoineen onnistuneet Robinin konsertit sekä Haaparannalle että Rovaniemelle.
Joulugaalan aloittaa sambatanssiryhmä DG La Fuente goes Brasil. Elastisen ja Tapani Kansan lisäksi esiintyvät mainion Roy Orbison-singlen äskettäin julkaissut Stig ja merilappilainen bilebändi Grooving High All Stars, joka valttiin vuonna 2012 Väylän Pyörre Musiikkiuutisten yleisöäänestyksessä Lapin Parhaaksi Yhtyeeksi.
– Joulugaala on myynyt laajalle ikäryhmälle ja ohjelmiston puolesta se on juuri sellainen, että pitäisi kelvata niin nuorille kuin vanhoillekin. Joulugaala on hyvin lähellä tavoitetta. Yhdeksän pöytää enää vapaana ja pari viikkoa on vielä aikaa, Markku kertoo.
Monipuolisen shown lisäksi tarjolla on tietenkin herkullinen jouluillallinen. Viime vuonna juhlittiin Torandassa, nyt Putaan urheiluhallissa?
– Ajatuksena oli lähteä kokeilemaan, kuinka tila muutetaan ja rakennetaan isoksi ja toimivaksi juhlatilaksi. Torniossa se on vielä uutta, että juhlia tehdään halleihin ja somistamalla paikka tehdään viihtyisäksi.
Markku Köngäs paljastaa myös, että samalla halutaan ”harjoitella” tulevaa Barents Centerin monitoimiareenaa silmälläpitäen.
– Olisi ilo olla mukana areenaluokan tapahtumissa ja vielä paikallisena toimijana. Siksi haluamme Joulugaalan rakentamisesta kuvata toteutustuotannon ja tehdä myös kulu- ja kustannuslaskentaa kokonaistoimista.
Tornion Joulugaalan 22.11 kesto klo 18.00- 02.00.
Illalliskortin hinta 76€ + alv
Tilaukset ennakkoon Kirsiltä 020 745 9655 tai kirsi@eventworks.fi
Vuosi sitten Johnny Kniga julkaisi Five Fifteen- ja Crazy World-yhtyeistä tutun muusikon Mika Järvisen perinpohjaisen kirjan Uriah Heep – Easy Livin’ (Ken Hensleyn vuodet 1970-1980).
Kun Uriah Heep saapuu 13. joulukuuta Rovaniemen Lappi Areenalle konsertoimaan Nazarethin kanssa, tottakai Mika on menossa mukana.
Rovaniemen Rockin`Christmas-tapahtuma on pääavaus entisten nuorten suuntaan. Samalla se on sijoitettu aikaan, jolloin turistit vierailevat sankoin joukoin Joulupukinmaassa. Eastwaystä kerrotaan, että konsertin lipunmyynti ennakkoon on ollut vilkasta.
Mika Järvinen vastaa konsertin jälkeen Pahan Kurjen jatkoista, joissa hän esittää akustisesti vähän harvinaisempia otoksia Uriah Heepin ja Nazarethin tuotannosta ja tottakai myös levittää Easy Livin`-kirjansa ilosanomaa sekä tietysti kertoo paljon juttuja Uriah Heepistä. Luonnollisesti paikalle odotetaan myös yhtyeiden jäseniä jammailemaan.
Viimeksi Uriah Heep on esiintynyt Pohjois-Kalotilla 2012 Vinterfestuka-tapahtumassa Norjan Narvikissa ja sitä ennen 2007 Tornion Twin City-festivaaleilla.
Mika Järvinen muistetaan aiemmin rockkirjailijana Led Zeppelinistä kertovan Jumalten vasara-kirjan suomentajana.
