Saamelaismuusikko Utsjoelta Ánnámáret alias Anna Näkkäläjärvi-Länsman julkaisee kolmannen levynsä Nieguid duovdagat (Dreamscapes), jonka musiikki vie yleisönsä kuvitteellisille tuntureille.
Kokonaisuus ammentaa sekä rikkaasta joikuperinteestä että elävästä Saamenmaan kulttuurista, luonnosta ja arjesta, kuljettaen kokijansa voimakkaan kokemuksellisiin maailmoihin. Nämä ainekset saavat tässä ajassa soivan ja resonoivan muodon, joka ilmentää juurien etsimistä ja perinteen elvyttämistä sen hyviä ja vaikeampia puolia käsitellen.
-Levyn teema on minulle tärkeä ja se on rakentunut henkilökohtaisen prosessin aikana, jossa olen tutkinut suvuilleni kuuluvia joikuja arkistoäänitteiltä. Nieguid duovdagat -levy ilmaisee ajatuksia elämästä perinteisen ja modernin kulttuurin murroksessa. Erityisesti minua kiinnostaa se, miksi meillä on tarve hakeutua tutkimaan historiaa ja juuria. Mitä se meille merkitsee? Onko se henkilökohtaisen tarpeen ilmaus, identiteetin rakentamisen kysymys vai poliittinen teko? Onko kulttuurin elvyttäminen ylipäätään mahdollista?”, Ánnámáret pohtii.
Nieguid duovdagat -levy julkaistaan saamelaisten kansallispäivänä 6.2.2021. Samana päivänä on myös striimattu levynjulkaisukonsertti klo 20.00 Ánnámáretin YouTube-kanavalla. Konsertinjälkeen klo 20.45 verkossa on keskustelutilaisuus, jossa Ánnámáretia haastattelee ja yleisön kysymyksiä välittää Songlines-lehden päätoimittajaSimon Broughton. Linkki keskustelutilaisuuteen postataan Ánnámáretin Facebook-sivulle.
Viimevuotisen Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaan tv:ssä liittyi Ánnámáretin musiikkivideon Jearrat máttaráhkus (Ask the foremothers) esitys, jonka on ohjannut ja kuvannut Marja Viitahuhta.
Ánnámáretin toisen musiikkivideon, Nieguid duovdagat (Dreamscapes), maailmanensi-ilta oli viime viikonloppuna Skábmagovat elokuvafestivaaleilla.
Ánnámáret: Nieguid duovdagat Ánnámáret, joiku Ilkka Heinonen, jouhikko Turkka Inkilä, live-elektroniikka ja shakuhachi
Gájanaksendebyyttialbumi Čihkkojuvvon (Hidden) julkaistaan Saamelaisten kansallispäivänä 6. helmikuuta.
Yhtyeen musiikissa kaikuu saamelainen perinne, joka kohtaa nykyhetken värikkäänä yhteensulautumisena. Gájanaksen musiikissa voi kuulla vuoropuhelua perinteisen ja modernin saamelaismusiikin välillä. Lisäksi siinä korostuu alkuperäiskansan vahva yhteys luontoon. Eri tyylit yhdistyvät luoden jotain uutta ja uniikkia.
Gájanas, suomeksi kaiku, on raikas yhdistelmä runsasta musiikillista kudosta, äänimaisemaaa, josta voi kuulla vaikutteita aina proggressiivisesta rockista jazziin ja grungeen.
– Me haluamme rohkaista albumillamme etsimään kätkettyjä aarteita, jotka tuovat iloa elämään. Näillä tietoisuuden helmillä on voima yhdistää meitä kaikkia ja meidän erilaisia kulttuureita ja laajentaa kaiken olevan ymmärtämistä, sanoo yhtye tiedotteessaan.
Suomen huipulta, Utsjoki-Inari akselilta tuleva nelikko on valittu muun muassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlien vuoden yhtyeeksi vuonna 2017 ja se on tullut toiseksi Sámi Grand Prix laulukilpailussa 2016 Norjassa.
Yhtyeen keulahahmo on Hilda Länsman, joka on seurannut äitinsä, Angelin tytöistä soolouralle lähteneen Ulla Pirttijärven jalanjälkiä saamelaisen musiikkiperinteen säilyttäjänä ja kehittäjänä. Hänet tunnetaan myös yhtyeistä Solju ja Vildá. Maailmankansalaiset Nicholas ja Kevin Francett ovat varttuneet Inaria ennen Ahvenanmaalla ja Amerikassa. Erkki Feodoroff taas on Ivalon Keväjärven kolttasaamelainen.
Viime marraskuussa tulevalta albumilta julkaistiin digitaalisesti single Diamántadulvvit (Floods of diamonds), joka alla livenä viime vuoden Ijahis Idja-tapahtumasta Inarista.
Kun vanha Johnny Cash otti esiin kitaransa ja lauloi, hän tiesi, että kuolema oli kulman takana, eikä hän sitä pelännyt. Syntyi maagista musiikin tulkintaa tummista varjoista kuten Hurt. Suomessa Vesa-Matti Loiri teki samalla pieteetillä Ivalo-levynsä. Tuli tunne, että saappaat olivat maan multaa puolillaan. Onneksi hän on saanut sen jälkeen lisää elinvoimaa ja taas uusi levy on tekeillä!
Pave & jousikvartetti Pyhän Aittakurussa 1999
Jos amerikkalaisilla on helppoa latoa superlatiivejä poisnukkuneesta toisensa perään, suomalaiselle se ei ole helppoa. Kun haastattelija teeveessä kysyy, miten tiivistäisit Pave Maijasen kolmeen sanaan, suomalainen menee hiljaiseksi. Hän syttyy ja tunne tulee mukaan vasta silloin, kun hän kertoo yhteisistä kokemuksista edesmenneen kanssa.
Sinä päivänä kun kaikki rakastaa mua, laulaa Danny uudella hittilevyllään. Elämä on raadollista, mutta kuolema armahtaa ja sen jälkeen puhutaan vain hyvää.
Pave Maijanenkin on saanut sen kokea. Hän eli 1980-luvun suuren menestyksen ja Mestarit-ajan, mutta teki suurimman osan elämästään töitä taustalla ja oli myös aikoja, jolloin leipä oli tiukassa. Kiitokset ovat paikallaan kuollessa, mutta ennen kaikkea eläessä!
Torniolaislähtöinen Torsten Brander on pannut elämänsä kirjoihin ja kansiin.
Aiemmin hän on kirjoittanut puolentusinaa teosta; suvustaan, äidistään ja ennenmuuta klassisen laulun mestarista Beniamino Giglistä, jonka parhaana asiantuntijana, giglianona, maailmassa hänet tunnetaan.
Legendaarinen urheilutoimittaja Matti Hannus kirjoitti kolme vuotta sitten Juoksija-lehdessä :” Elämä ei ole aina oikeudenmukainen. Kohtalo tekee siirtojaan. Torstenin tarinassa kävi niin, että Tornion Pohjan stadionilla 1967 keho voihki, mutta lopulta sielu lauloi. Brander teki vetoharjoituksiaan hiilimurskalla. Täydessä vauhdissa sekunnin murto-osa käänsi hänen tulevaisuutensa. Röntgenkuvat kertoivat reisiluun katkenneen vinosti nelisen senttiä polven yläpuolelta.”
Lahjakas urheilija ei jäänyt kuitenkaan maahan makaamaan, vaan Torsten heittäytyi toisen innoituksensa, musiikin vietäväksi. 16-vuotiaan elämän muutti Haaparannalta hankittu EP-levy, jolla lauloi Gigli.
Tulisielu Bel Canton maailmassa-kirja kertoo siitä, mitä sen jälkeen tapahtui. Vaikka lähes 400-sivuinen kirja on täynnä kohtaamisia klassisen musiikin tunnettujen nimien kanssa, genreen vihkiytymättömällekin Branderin kirjassa on paljon luettavaa. Kun paljon tekee, paljon tapahtuu ja aina matkan varrelle mahtuu niitä, jotka heittelevät kiviä rattaisiin. Se kuuluu elämään, vaikka ihmisten kateutta on vaikea käsittää. Torstenin kirjaa lukiessa taas kerran nousevat mieleen 92-vuotiaan äitini usein toistamat sanat: ” Ei oikeutta saa, jos sitä ei itse hanki.”
Brander esittelee teoksessaan Giglin lisäksi muitakin suurlaulajia. Erillisen kirjan hän on kirjoittanut Peter Lindroosista. Hänellä on paljon taatusti klassisen musiikin tuntijoita kiinnostavaa sisäpiirintietoa. Nykyään kun puhutaan verkostoitumisesta, Giglille perustamansa yhdistyksen kautta Torstenille on syntynyt tosi laaja ystävä- ja yhteistyöpiiri. Ajalta ennen tietokoneaikaa hänellä on myös tuhansia kirjeitä tallessa kirjeenvaihdosta ympäri maailman.
Kirjojen lisäksi hän on järjestänyt Suomessa kymmeniä huippukonsertteja, luentoja ja näyttelyitä ja hänet on palkittu niin Suomessa kuin Italiassakin. Suosikkinsa Beniamino Giglin kotikaupungissa Recanatissa Torsten on vieraillut lähemmäs sata kertaa.
Torsten Branderin kirjan Tulisielu Bel Canton maailmassa: Giglin ja vähän muidenkin suurlaulajien jalanjäljillä voi tilata TÄÄLTÄ
Tornion 400-vuotisjuhlavuosi on käynnissä. Nyt etsitään kaupungille omaa laulua 28. helmikuuta asti! Kilpailukappaleiden tulee olla laulettua musiikkia ja laulutekstin kielenä suomi, mutta genre on vapaa. Lauluissa toivotaan huomioitavan kaupungin juhlavuosi ja sen erityispiirteitä.
Raati valitsee osallistuneista kappaleista jatkoon kolme, joista yleisö äänestää voittajan Tornion kaupungin Facebook-sivulla.
Voittajalaulun tekijä palkitaan 800 eurolla. Kaikki kolme finalistia saavat myös Tornio-tuotepaketin. Voittajakappale esitetään Tornion juhlaviikolla toukokuussa 2021.
