Järjestyksessään kuudes rytmimusiikki-iloittelu Kesäkissa Blues Kemissä 19.7. kuljettaa jälleen mukaan hyvän musiikin sanomaa Perämeren pohjukkaan. Luvassa on monipuolinen kattaus juurimusiikin eri laidoilta, jazzista, rokkiin, rytmibluesista souliin.
Tämän vuoden bändit ovat:
Olli Ontronen Mighty Shitty
Olli Ontronen tuo Mighty Shitty-kokoonpanonsa keikoille kovalla rytinällä. Ontrosen omasta salkusta kaivetut biisit tuovat roots-maailmaan jotain uutta; energistä raakaa voimaa ja tunnetta, unohtamatta grooven syvällistä vaikutusta. Useiden kansainvälisesti tunnettujen bluesartistien kanssa työskennellyt Ontronen vetää tehokkaalla ja teknisesti korkeatasoisella huuliharpunsoitolla pesäeron perinteiseen kitarapainotteiseen bluesbändiin. This must be heard!
Olli Ontronen (laulu & huuliharppu), Rauli Suuronen (basso & taustalaulu), Olli Estola (rummut) ja Tuomas Laajoki (kitara)
General Private
Oululainen General Private edustaa juurevan soulahtavaa suomalais-amerikkalaista bluesrockia Oulujoen mutaisilta penkoilta. Välillä lipsahdetaan jopa skan ja garage-rockin puolelle mutta lopulta aina palataan äiti Bluesin turvallisiin helmoihin. Rennolla otteella, penkat pölisten, genrerajoja kunnioittamatta.
Erick King (laulu), Isto Kokkonen (kitara), Harry Lievetmursu (rummut), Juha Liimatta (basso)
The Napkins
The Napkins on yhdeksänhenkinen bändi Pietarsaaresta/Espoosta, joka soittaa omaa, retrovaikutteista soulmusiikkiaan. Yhtye on saanut inspiraationsa sekä musiikkiin että vaatteisiin svengailevalta 60-luvulta. The Napkins komeine torvisektioineen, kuplivine rytmeineen ja sydäntäkoskettavine melodioineen tarjoaa jokaiselle jotakin. Yhtye julkaisi ensilevynsä ”A better day” kesällä 2011, uusi levy on tulossa 2014.
Charlotta Kerbs (laulu), Anders Sjölind (trumpetti), Torvald Lund (pasuuna), Lubomir Ravelski (tenorisaksofoni), Sebastian Back (baritonisaksofoni), Lukas Djupsjöbacka (kitara), Mats Ödahl (basso), Felix Holmberg (rummut) ja Daniel Hjerppe (rummut).
New Deal
New Deal soittaa Hans Oldingin modernia jazzia,. Olding on nuori, mutta jo laajalti mainetta niittänyt ruotsalainen säveltäjä ja kitaristi, jonka jazzmusiikissa yhdistyy elementtejä mm. rockista ja latinalaisamerikkalaisesta musiikista. New Deal keikalla kuullaan sekä vauhdikasta riffittelyä että rauhallista tunnelmointia, kun kemiläisen Leo Louerannan kitaroima joukko esittää omat näkemyksensä Oldingin eleganteista sävellyksistä.
Leo Loueranta (kitara), Petteri Kuivala (rummut), Marja-Kaisa Villanen (saksofonit) ja Roni Helminen (kontrabasso)
Flyin` Blind
https://www.youtube.com/watch?v=Ty8A4bJjv3w#t=34
Flyin’ Blind on kemiläisten pitkänlinjan muusikoiden perustama uudehko kokoonpano. Yhteisenä nimittäjänä on Amerikan raitti ja sen varrelta löytyvä rytmimusiikin perinne.
Juha Kiuttu (kitara, laulu & huuliharppu), Michael Czech (basso), Tuomas Laajoki (kitara), Joonas Karjalainen (piano & urut) ja Jari Keinänen (rummut)
Tangokuningaskisan ykkösnimen Leif Lindemanin suosikkilausahduksiin kuuluu: ”Elämä on Leiffii!”
Sony Music ”kutsui” artistikatraastaanLeif Lindemanin, Mikko Mäkeläisen ja Jarkko Honkasen Seinäjoen Tangomarkkinoiden kuninkuuskisaan ja luonnollisesti kaikki ovat mukana torstain 10.7. finaalissa.
Eniten levy-yhtiö luottaa Leifin voittoon ja heti finaalin jälkeisenä päivänä ilmestyy hänen tangolevy Unikuva. Vähemmistöt ovat pärjänneet tänä vuonna monessa suuressa laulukisassa, miksei nytkin.
Kaikki Seinäjoen tangolaulukisaan osallistuvat julistavat, että he ovat halunneet ”syntymästään asti” laulaa tangoa. Helpointa se on uskoa juuri Lindemanista.
Mukana kunikuuskilpailussa ovat myös Juha Hautaluoma, Jarno Kokko ja Teemu Roivainen, mutta harvapa tangofriikkien lisäksi vieläkään tietävät, keitä he ovat.
Semifinaalin jälkeen alkoi puhelinäänestys, jolla kansa pudottaa kaksi vähiten ääniä saanutta.
Sony Music on kuitenkin pitänyt huolen siitä, että oma kolmikko on saanut huomiota ja näkyvyyttä ja se on ollut helppoa, sillä kyllähän media mielellään kirjoittaa artisteista, jotka kansa hyvin tuntee. Sony on julkaissut jokaiselta myös sinkun äänestysaikana.
Eniten mediahuomiota on saanut Leif Lindeman, joka sai semifinaalissa suurimmat aplodit. Viime vuonna hän jäi kakkoseksi, vaikka olisi kansan äänillä voittanut, mutta tuomarit päättivät toisin.
Mikko Mäkeläinen ja Jarkko Honkanen ovat taas sanoneet, että ”etsivät kisasta uutta potkua uralleen”. Suomeksi tarkoittaa sitä, että Sony saa myydä enemmän heidän levyjään ja Auraviihde enemmän heidän keikkojaan. YLE pitää sitten huolen, että kärkeen sijoittumalla heidän kappaleensa pääsevät Radio Suomen voimasoittoon.
Toivon tietenkin, että Leif Lindeman ja ei-Sony-artisti olisivat ne kaksi, jotka tuomaristo valitsisi taistelupariksi. Näin usko reilumpaan peliin palautuisi.
Ensi vuonna kuitenkin puhtaalta pöydältä lähteville laulajille oma kisa, sillä eikö tarkoitus ole löytää uusia artisteja Jari Sillanpään tyyliin. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin levy-yhtiöiden väliset kisat.
Jari Sillanpää, viikonloppuna Kemijärvellä, parin viikon päästä Torniossa
Alkuvuodesta Kemijärven kaupunki teki viiden vuoden sopimuksen helsinkiläisen Eastway Liven kanssa iskelmäfestivaalin järjestämisestä.
Kemijärven Yöttömät Yöt syntyi Iskelmätulet-festivaalin paikalle, joka karahti ikävästi kiville kahden vuoden jälkeen maksamattomien laskujen ja artistipalkkioiden vuoksi.
Suomen johtaviin ja arvostetuimpiin tapahtuma- ja konserttijärjestäjiin kuuluva Eastway asetti Yöttömät Yöt-tapahtuman yleisötavoitteeksi 12 000, mutta siitä jäätiin hiukan, sillä kävijöitä oli noin 10 000.
Artistikaarti Yöttömissä Öissä oli Suomen ykkösluokkaa, sillä esiintymässä olivat niin Jari Sillanpää, Paula Koivuniemi, Frederik kuin Tuure Kilpeläinen, Lauri Tähkä, Jukka Poika ja Jukka Kuoppamäkikin.
Tälle kesälle Lapissa on vielä useitakin vastaavia Suomi-Iskelmä-pohjaisia tapahtumia tulossa kuten Tornion Twin City Festivals, Kemin Satama Open Air ja Ylläs Soikoon, joten kilpailu yleisöstä on kovaa.
Tornion tapahtumakeskus Torandan Parkfestissa vieraili kolmen päivän aikana järjestäjien arvion mukaan yli 4000 kävijää.
Viikonloppu huipentui lauantain megakonserttiin, jossa esiintyivät Europe, Sonata Arctica, Anette Olzon ja Cherry & the Vipers.
– Tapahtumasta saatu palaute oli lähes kokonaisuudessaan positiivista, ja yleisö piti illan päätähtinä esiintyneistä. Myös tähtiartistit kiittivät Torandaa hienoista järjestelyistä ja hyvistä puitteista, viestintävastaava Mika Kulju kertoo.
– Ihastusta herätti myös uusi vierasvenesatama Toranda Marina, jonka laiturit täyttyivät vierailijoista. Olemme kiitollisia myös säidenhaltijalle, jotka olivat meille suosiollisia.
Parkfestissä Torandan rockosasto saatiin korkattua näin onnistuneesti. Seuraava voimainponnistus järjestäjillä on Acceptin konsertti syyskuussa.
Yksi Parkfestin vetonauloista oli beach volleyn SM-kiertueen osaturnaus, jonka järjestämisestä kantoi päävastuun Torandan yhteistyökumppanina ollut Tornion Lentis-88.
– Yleisö löysi hienosti paikan ja nautti tapahtumasta ja pelaajat olivat mykistyneitä olosuhteista, jotka heitä varten oli rakennettu. Jotkut pelaajat sanoivat, että täällä voitaisiin pelata jopa World Tourin osakilpailu, kilpailujohtaja Marko Rantavuoti hehkuttaa.
Kiireinen viikonloppu aiheutti Torandan väelle myös muutakin positiivista säpinää. Uuden vierasvenesataman rantaravintola oli nimittäin aurinkoisena viikonloppuna niin suosittu ja kyselyjä ruokalistoista ja aukioloajoista tuli niin paljon, että se päätettiin avata koko kesäkaudeksi suunniteltua aiemmin eli ensi torstaista lähtien rantaravintola on auki joka päivä klo 11-22 (01.30) aina elokuun loppuun saakka.
Bo Kaspers Orkester, Sanna Nielsen, Amaranthe, Jennie Abrahamsson, Miriam Bryant…www.luleaexpo.se
Kamoon Kaakamoon Alapää soi! 13.7. klo 15.00 Kaakamo, Tornio
Anu Tammela, Simo Salminen, Kime, Janne Leino, Jari Salo, Freezer, Fresh X, The Meänland, Oy Rytmimusiikki Ab, Harmonie, GlamouS & Kaakamon bändikoululaiset.
Riddu Riđđu 9.-13.7. Kaivuono/ Kåfjord, Norja
A Tribe Called Red, Elle Márjá Eira, Katarina Barruk, Sator, Biru Baby, Georg Buljo…http://riddu.no/nb
Lapin Kullan Kimallus 10. – 14.7 Rovaniemi
Melrose, The Ronski Gang, Freud, Marx, Engels & Jung, Aarne Tenkanen & Tempuntekijät, El Supernaut, Bablo & Esa Eloranta, Maya Paakkari, Iskuporakone, The Black Nail, Overtake…www.lapinkullankimallus.fi/
”HARRI KUUSIJÄRVI KOUTUS PISTÄÄ TOTAALISESTI UUSIKSI KULUTTAJAN MIELIKUVAT HARMONIKKAMUSIIKISTA. KAUKANA MENNEISYYDESSÄ OVAT NE AJAT, JOLLOIN PIRUN PALKEIKSIKIN SANOTUN INSTRUMENTIN PÄÄTEHTÄVÄ OLI VIIHDYTTÄÄ VANHEMPAA TANSSIVAA YLEISÖÄ.”
Harri Kuusijärvi on koulutukseltaan tuore Sibelius-Akatemiasta valmistunut musiikin maisteri. (Kuva: Petri Vanhanen)
Näin räväyttää Soundi-lehden kriitikko Juha Seitz ja lataa pellolaislankojärveläisen hanuristi Harri Kuusijärven Koutus-yhtyeen esikoisalbumille täydet viisi tähteä.
Myös sanomalehdet Ilkka ja Pohjalainen haltioituvat Koutuksen pohjoisesta ulottuvuudesta inspiraationsa ammentavasta rockin, taidemusiikin ja jazzin symbioosista ja Harrin harmonikan, Veikki Virkajärven sähkökitaran ja Tatu Rönkön lyömäsoitinten yhteispelistä.
Samoissa uuden löytämisen fiiliksissä jatkaa JazzRytmien Osku Rajala: ”Nyt mennään sfääreissa, joissa kainous ja ujous jää unhoon. Tuore inspiraatio, vapaus ja kouriintuntuva tunne saavat kuulijan housunpuntit tutisemaan. Milloin rajun raa’an täyslaidallisen myötä, milloin herkän hellyyden ja palavan intohimon sytyttämänä.”
Pahaa sanottavaa ei ole ruotsalaisen Universum Noll– progejulkaisun Jan-Erik Zanderssonillakaan: ”Tämä on yksi kuukauden todellisista kohokohdista ja progressiivista musiikkia täysin odottamattomalta suunnalta. (Emme saa unohtaa, että progressiivisesta rockista voi tulla ”kaupallista” Suomessa kuten Musesta lopussa maailmaa. Ajatelkaa vaikkapa Von Hertzen Brothersia!)”
Harri Kuusijärvi, miltä tuntuu lukea kauttaaltaan ylistäviä arvioita Koutus-levystä?
– Pääasia on, että musiikki liikuttaa…Tähänastisessa palautteessa on lämmittänyt nimenomaan se, että olemme esikoislevyllämme pystyneet välittämään ilmeisen vahvan tunteen ja mielikuvan siitä, mitä Koutus musiikin ja mielikuvien tasolla on.
Vaikka erilaiset musiikin estetiikan perinteet antavat paljon inspiraatiota ja varmasti myös tiedostamattomia vaikutteita, luomisvaiheessa keskitymme kuitenkin tekemään vain uutta ja verevää musiikkia miettimättä sitä, missä laatikossa juuri nyt leikitään.
Se, että musiikkimme herättää mielleyhtymiä muuhun musiikkiin ja yhtyeisiin, on pelkästään hyvä asia. Parasta on tietysti se, että itse voimme irtisanoutua kaikesta määrittelemisestä.
Positiivinen pöhinä bändin ympärillä antaa meille myös energiaa – toivottavasti myös festivaalien järjestäjille ja keikkapaikoille syyn ottaa nuori ja nälkäinen Koutus lavalleen!
Minulle musiikkisi tuo mieleen ensimmäisenä rakkaan basistin Pekka Pohjolan. Mihin muihin rinnastuksiin olet törmännyt?
– Suomi-proge on erittäin lähellä minunkin sydäntäni, vaikkei ihan viime aikoina kovin aktiivisesti olekaan levylautasella pyörinyt. Näitä mielleyhtymiä, joita Koutuksesta on kuulijoille tullut, on aina hauska kuulla – etenkin kun ne ovat melko vaihtelevia. Pohjolan lisäksi King Crimsonista, John Zornista, Markku Lepistöstä, Mahavishnu Orchestrasta ja Supergrassista myös on puhuttu.
En ole oikea ihminen sanomaan, mikä näistä johtaa mistäkin. On todella hienoa, että kuulijat löytävät musiikistamme muistumia, olivatpa ne sitten peräisin mistä tahansa.
Koutus, kuinka ja mistä triosi syntyi?
– Alkusysäyksen jälkeen Koutus tavallaan synnytti itsensä, sillä yhtyeen jäsenten persoonat, taustat ja vaikutteet ovat vaikuttaneet merkittävästi. Meidän instrumentaatiomme hyvin etäinen esikuva on jazz-perinteestä tuttu urkutrio, jossa sähkökitara ja rummut ovat Hammondien – jotka nyt on korvattu harmonikalla – rinnalla.
Koutus on syntynyt melko abstraktien mielikuvien ja soinnillisten ajatusten pohjalta. Etusijalla on ollut nimenomaan vahvan yhtyesaundin ja laajan soinnillisen spektrin löytäminen. Uskon, että voimakkaan bändisaundin kautta yhtye voi toteuttaa räiskyviäkin kontrasteja säilyttäen silti oman vahvan leimansa musiikissaan.
Minulla on onni, että saan toteuttaa musiikillisia ideoitani Virkajärven ja Rönkön kaltaisten inspiroivien, omalaatuisten ja avarakatseisten soittajien kanssa.
Rikot rajoja kuin hanurin Jimi Hendrix Kimmo Pohjonen. Haastatko hänet vai painitteko eri sarjassa?
– Haastaminen taitaa olla hieman epärelevantti termi musiikista puhuttaessa. Sisällöllisesti ja musiikillisesti pyörimme varmaankin hieman eri laitumilla, vaikka tietty viehtymys rock-estetiikkaan voikin olla etäinen yhdistävä tekijä. Saappaanheittoon voisin kyllä Kimmon haastaa!
Pohjonen on erittäin hieno ja arvokas hahmo harmonikkakulttuurissa ja pioneeri omassa lajissaan, mutta en lähtisi vertaamaan meitä vain sen vuoksi, että käsittelemme yhteistä soitintamme toisin kuin siihen kohdistuvat stereotypiat antavat olettaa.
Olet kotoisin Pellon Lankojärveltä. Miten urasi urkeni, soittamalla Metsäkukkia ja tanssiyhtyeissä?
– Ensimmäinen ”yhtyeeni” oli mieskuoro Lankomiehet, jonka säestäjäksi aloin joskus 10-vuotiaana.
Varsinaisia tanssikeikkoja olen tehnyt vain kourallisen tähän päivään saakka. En muista varsinaisesti ensimmäistä tanssikeikkaa – todennäköisesti se on ollut legendaarisissa Lankojärven Juhannuskieriäisissä joskus 1990-luvun puolivälissä.
Sen sijaan perinteinen harmonikkaohjelmisto tuli tutuksi yhteislauluiltamissa, joita kotikylälläni järjestettiin ja järjestetään edelleen kaikenlaisten kyläyhteisön kokoontumisten oheen.
Sinusta tuli kuitenkin erilainen harmonikansoittaja, miten näin kävi?
– En ole oikeastaan koskaan ollut kovin kiinnostunut perinteisestä harmonikkamusiikista, vaikka sitä olenkin soittanut. Keskityin klassisen harmonikan opintoihin jo nuoresta pitäen, ja pikku hiljaa etenkin nykymusiikki ja uudenlaiset soittimenkäsittelytavat veivät mennessään.
Jostain syystä teininä aloin opetella kosketinsoittajien juttuja levyiltä korvakuulolta: ensimmäinen plokkaamani levy oli Deep Purplen Machine Head !
Pikkukylällä kasvaessa kontakteja muihin muusikoihin oli vähän, joten tällainen omatoiminen puuhastelu harmonikan kanssa jatkui melkein siihen asti, kun 19-vuotiaana muutin Helsinkiin opintojen perässä. Tämä klassisen ohjelmiston kehittämisen ja omatoimisen haahuilun liitto jatkuu edelleen. Pää on siis suunnilleen samoilla sijoilla kuin mihin se aikanaan kasvoikin.
Musiikkiisi saat paljon inspiraatiota Lapista (Joijk, Reindeer Derby...). Kuinka usein tolvaat tunturissa ja onko Harri Kuusijärvi Koutus tulossa lähitulevaisuudessa pohjoiseen?
– Samoilen tunturissa jonkin verran, mutta liian vähän. Ei meinaa ehtiä. Inspiraatiota saadakseen ei kuitenkaan tarvitse onneksi aina päästä paikan päälle: vahvin inspiraatio yllättää usein muistoina ja mielikuvina. Ja mitä keikkoihin tulee, Koutus-kiertuetta järjestellään.
Koutus, mistä yhtyeesi nimi tulee?
– Lankojärveltä lähtee väylänvarteen pieni hiekkatie, Koutuksentie. Kylän kielessä tästä tarkemmin määrittämättömästä alueesta puhutaan nimellä Koutus.
Ps. Alla näyte Harrin perinteisemmästä jazzharmonikan soitosta…
Marraskuussa 2012 Katja Lukin sai houkuteltua 1960-luvun suosikkilaulaja Ann-Christinen studioon ja hyvää jälkeä syntyi. (kuva.Petri Kokko)
Hiljaa hyvää tulee voi rehellisesti sanoa keminmaalaisen Katja Lukinin esikoisalbumin Löysin viimein paikan kaivatun kohdalla.
Varmasti moni on odottanut häneltä pitkäsoittoa jo vuosia. Katjan ensimmäinen single Vitamiini ilmestyi vuonna 2003, jonka jälkeen hän on tiputellut tasaisin väliajoin pirteän mutkattomia sinkkuja 1960-luvun hengessä; Rahiseva rautalanka, Vitamiini, Sykkivä sydän, O:K ja Tahdon Yyteriin.
Svengaava musiikki on Katjan juttu ja se toimii. Upeata oli myös, että hän sai idolinsa Ann-Christinen studioon 43 vuoden tauon jälkeen. Tällä albumilla kuullaan kaksi 68-vuotiaan Ann-Christinen ja Katjan yhteislevytystä Meren rantaan (See see rider) ja Tuttu juttu (Stupid cupid). Mieleen nousevat hienot blueskohtaamiset tyyliin Johnny Winter-Muddy Waters. Rispekti menee vain Suomi Iskelmän legendalle!
Jos Katjan albumi olisi ilmestynyt Ann Christine-levytysten jälkeen hänestä olisi paljastunut vain toinen puoli.
Nyt oli kuitenkin juuri oikea hetki Katjan esikoisalbumille, sillä sen jälkeen Armin ja Dannyn onnistunut hellyys-cover Löysin viimein paikan kaivatun ja ennen muuta Tony Kakon kirjoittama Keminmaa-laulu ovat tuoneet esiin herkempää Lukinia ja tulkinnallisesti hienoja ovat myös albumilta löytyvät Valoa ikkunassa, tuttu Laila Kinnusen esittämä Suomen euroviisu vuodelta 1961 ja Juha Tapion hitti Mitä silmät ei nää.
Löysin viimein paikan kaivatun-albumi on vahva, vaihteleva ja ennen kaikkea ehjä kokonaisuus, sillä Katjan kaikissa lauluissa sovittajana, äänittäjänä, miksaajana ja soittajanakin on toiminut Petri Kokko. Hienoa on myös muu muusikkojoukko, muun muassa mukana ovat Juha Björninen, Anssi Nykänen, Harri Rantanen, Heinä Nieminen, Peter Engberg, Pekka Kuorikoski ja Katja Kätkä.
Kotona seinällään Katja Lukinilla on jo kaksi kultalevyä yhteistyöstään Dannyn kanssa, joka alkoi vuonna 1999. Hän on ollut tyytyväinen, sillä luokanopettajana toimiminen on sujunut hyvin viikonloppukeikkailun ohessa. Pikkuhiljaa hän on kuitenkin hivuttautunut enemmän ja enemmän parrasvaloihin Ison Deen taustalta. Varmasti lähitulevaisuudessa Katja nähdään entistä enemmän myös omilla soolokeikoilla, ainakin toivotaan niin.
PS. Katja voitti radioiden Kuukauden Levy -äänestyksen Löysin viimein paikan kaivatun-levyllä. Kakkoseksi tuli kantriyhtye Huojuva Lato ja Lauluja menneiltä kesiltä, jonka johtohahmo Suonna Kononen vaikutti muuten Kemissä 1972- 1980, hänen isänsä toimiessa toimittajana Pohjolan Sanomissa. Pronssia otti tangokuningatar Heidi Pakarinen albumillaan Sun kuningatar.
Järjestyksessään kuudes rytmimusiikki-iloittelu Kesäkissa Blues Kemissä 19.7. kuljettaa jälleen mukaan hyvän musiikin sanomaa Perämeren pohjukkaan. Luvassa on monipuolinen kattaus juurimusiikin eri laidoilta, jazzista, rokkiin, rytmibluesista souliin.
