Miltä mahtaa kuulostaa esimerkiksi Sonata Arctican iso hitti Tallulah kuoron esittämänä? Se ja muutama muu coverversio kuullaan ennen Sonata Arctican omaa klo 22.00 alkavaa illan pääkeikkaa Kemin Satama Open Air-festivaalin torstaissa 1. elokuuta.
Yli kolmestakymmenestä hehkeästä kemiläisnaisesta muodostuva Joukon Säkenöivä Voima-kuoro vastaa ohjelmanumerosta ja sille lämpimän siunauksensa on antanut Sonata Arctican keulahahmo Tony Kakko.
Vuoden verran nuoret naiset ovat tuoneet tuoretta energiaa ja rikastuttaneet, usein niin miehisen harmaata merilappilaista kuoromaailmaa. Heidät on nähty esiintymässä muun muassa Kemin kirkon joulukonsertissa, joulukadun avajaisissa, Taiteiden yössä ja Rotarien hyväntekeväisyyskonsertissa ja Veteraanijuhlassa ja vastaanotto on ollut aina varauksettoman lämmin.
Pääasiassa Joukon Säkenöivä Voima esittää omia suosikkejaan vuosien varrelta omin sovituksin, sekä accapellana, että bändin säestyksellä. Rohkeasti se vastaa myös uusiin musiikillisiin haasteisiin, joista yksi on Sonata Arctican biisien versiointi.
Kuoroa johtaa lukuisia kuoroja valmentanut, pitkän linjan musiikkimies Jouko Kakko.
”Saksalainen rocklegenda Scorpions pistää pillit pussiin yli 40 vuoden uran jälkeen!”. Näin uutisoi Bild am Sonntag –lehti vuoden 2010 alussa .
Ensi marraskuussa Scorpions konsertoi Suomessa ja pohjoisin kiertueen keikka on 16.11 Ouluhallissa. Viimeksi Oulussa yhtye esiintyi heinäkuussa 1998.
Turnee kantaa nimeä Rock N’ Roll Forever, joten lopettaminen lienee unohdettu ja nyt ammennetaan eliksiiriä taas rockin ikuisesta lähteestä.
Scorpionsin levyjä on myyty maailmanlaajuisesti yli 100 miljoonaa. Yhtyeen hittejä ovat muun muassa Wind of Change, Rock You Like a Hurricane ja Still Loving You.
Rudolf Schenker perusti Scorpionsin rumpali Wolfgang Dzionyn kanssa vuonna 1965.
Lipunmyynti Suomen keikoille alkaa perjantaina 24. 5. Menolipussa, Lippupisteessä ja Lippupalvelussa
The 20th Lee Brilleaux Memorial, 10.5.2013, Canvey Island, GB
Dr Feelgoodin x-jäsenet, vokalisti Pete Gage ja yhtyeen alkuperäinen basisti John "Sparko" Sparks vauhdissa vuoden 2013 Memoriaalissa (Foto: Pete Gage fb)
Vuosittainen Lee Brilleaux Memoriaali pidettiin 20:nennen kerran Brittein saarilla Canvey Islandilla. Tämänvuotinen tasajuhla sattui sopivasti Dr Feelgoodin laulajan 61-vuotissyntymäpäiväksi.
Perinteisesti rytmimusiikin ystäviä kerääntyi jälleen ympäri maailmaa, kaukaisimmat aina Australiasta asti. Tänäkin vuonna eniten ulkomaisia vieraita tuli Suomesta, kuinkas muuten. Canveyllä puhutaan jostain syystä ”suomalaismafiasta”.
Useimmat olivat saapuneet paikalle jo edellisenä iltana. Ohjelmassa oli mukavaa yhdessäoloa ja kuulumisten vaihtoa. Osalla kävijöistä takanaan oli jo yli 10 memoriaalia. Itse juhlapäivä alkoi perinteisellä Walkilla, jonka Dr Feelgoodin ikiaikainen manageri Chris Fenwick veti tuttuun tyylikkääseen tyyliinsä fanien ja tiedotusvälineiden seuratessa.
Tämä seitsemän kilometrin kävely päättyi yksityiseen Canvey Clubiin. Sinne oli tänä vuonna järjestetty hieno Dr Feelgood- näyttely. Klubin seinät suorastaan pullistelivat erilaista Feelgood- memoriaa.
Cool Operaattori Pekka Kuneliuksen vetämälle oululaisryhmälle näyttely tarjosi yllätyksen: Kuvakollaasin vuoden 1977 Ylivieskan -keikalta, josta pari paikalla ollutta tunnisti itsensä. Mahtoi olla mukava kokemus!
Illan ohjelman aloitti Doctor`s Order. Ei kuitenkaan se suomalainen orkesteri, vaan germaaninen versio. Monia Teppo Nättilän bändin keikkoja nähneenä arvioisin suomalaisten voittaneen saksalaisen kaimansa tennisluvuin 6-0.
Seuraava esiintyjä oli myös kokenut Suomen kävijä Pete Gage ja Canvey All Stars, jossa bassoa pompotteli alkuperäinen Feelgood Sparko! Miestä on viime vuosina reumatismi vaivannut, joten soittaminen Memoriaaleissa on ollut satunnaista.Hienoa nähdä mies jälleen kehissä!
Porukan soitto oli nautittavaa kuultavaa ja nähtävää ja liittyipä mukaan keikan lopulla huuliharppuineen Canveyn saarten ”surullisen kuuluisa Not so Lucky Man” Lew Lewis. Miehellä on kontollaan muun muassa epäonnistunut postiryöstö ja kerrotaan myös Wilko Johnsonin uran päättyneen Feelgoodissa Lewisin tekemään Lucky Seven biisiin.
Illan musiikillisen annin räjäyttäjä oli kuitenkin yllättäen Eddie and the Hot Rods. Bändin setti oli todellinen energiapommi. Tämä Southendin, mihin myös Canvey Island kuuluu, alueelta ponnistava bändi on Feelgoodin aikalainen ja on usein liitetty virheellisesti punkrockiin. Juuret ovat kuitenkin pubrockin puolelta ja esimerkiksi puolet soittajista siirtyi aikoinaan viime vuonna Memoriaalissa esiintyneestä Kursaal Flyersistä. Jälkimmäisen bändin nokkamies Will Birch on kirjoittanut muuten ansiokkaan pubrockin historian ”No sleep till Canvey Island”.
Eddien jälkeen vaikean seuraajan paikka oli varattuna Nine Below Zerolle. Tämä hieman enemmän bluesiin kallistuva bändi hoiti osuutensa upeasti.
Tämän jälkeen olikin vuorossa huutokauppa, jossa Dr Feelgoodiin liittyviä esineitä huudettiin hyväntekeväisyyttä varten. Kaikki huutokaupan ja vuosittaiset memoriaalippujen tulot ovat tuloitettu säätiölle, joka mahdollisti syöpään kuolleen Leen viimeisten aikojen hoidon hänen omassa kodissaan.
Memoriaalin erikoisuutena on parina viime vuotena ollut papin vierailu kesken hikisen menon. Täytyy sanoa, että monen raavaan miehen silmä kostui papin puhetta ja siunausta kuunnellessa. Tänä vuonna Feelgood- jäsenistöä on kohdeltu ankaralla kädellä. Yhtyeen alkuperäinen maag(n)inen kitaristi Wilko Johnson sairastaa syöpää ja elinaikaa on miehelle enää muutama kuukausi.
Ei näkynyt Canveyn-kitaravelhoa enää Memoriaalissa soittamassa, kun illan päätti itseoikeutetusti nykyinen Dr Feelgood. Kokoonpanosta on oltu Lee Brilleauxin kuoleman jälkeen montaa eri mieltä, mutta on se kuitenkin yksi tapa pitää yllä yhtyeen perintöä, joten pulinat pois!
Tapahtumarikkaan illan aikana oli mukava myös bongata yleisön seasta monia Feelgoodin uraan vaikuttaneita henkilöitä muun muassa legendaarinen roadmanageri Dean Kennedy. Uskaltautuipa allekirjoittanutkin ontuvalla enkullaan muutaman kanssa juttusille ja samalla nimmarikokoelma täydentyi.
Kyllä taas riittää sulateltavaa ja muisteltavaa pitkäksi aikaa!
Suomalaiset Dr Feelgood-fanit tapasivat Wilko Johnsonin viime lauantaina (kuva: Janne Hyvönen)
Huolestuneena on odoteltu tietoja brittiläisen kitaralegenda Wilko Johnsonin terveydentilasta. Vuoden alussahan häneltä diagnosoitiin haimasyöpä ja elinaikaa luvattiin vuoden verran.
Viimeisin virallinen ilmoitus tuli 24.maaliskuuta, jolloin Johnson perui viimeiset jäähyväiskiertuunsa keikat tervedentilaansa vedoten.
Varsin dramaattinen on myös viimeisimmän laajemman Wilko -haastattelun julkaisseen Vive Rock!-lehden otsikko: THE LAST INTERVIEW: ”I´m very easy about the idea of death”
Nyt kuitenkin Brittein saarilta vuotuisesta Lee Brilleaux Memorial-tapahtumasta palannut suomalaisdelegaatio tuo hiukan valoa pimeyteen.
-Wilkoa ei Dr Feelgood-juhlissa nähty, mutta seuraavana aamuna oltiin kiertämässä Southendiä ja askeleet veivät Railway-hotelliin. Sattumuksen oikusta vai oliko papin siunauksella osuutensa ja kas kummaa Wilko Johnson oli siellä oluella, kertoo Esa Seppänen iloisesta yllätyksestä, jota jokainen reissussa ollut suomalainen Dr Feelgood-diggari taatusti mielessään toivoi, muttei voinut kuvitella, että se myös toteutuisi.
– Wilko otti meidät suomalaiset hyväntuulisesti vastaan ja mies tuntui vielä suhteellisen hyväkuntoiselta. Ottipa eräs meistä Wilkon nimmarin käsivarteensa ja lähti heti perään tatuointiliikkeeseen, Lapin poika jatkaa haikeus mielessään, sillä varmasti tapaaminen kitaristilegenda Wilko Johnsonin kanssa tulee jäämään hänen viimeiseksi.
Juuriltaan tornionlaaksolaisen Baskeryn kolmas Berliinissä purkitettu albumi, julkaistaan syksyllä. Fall Among Thieves- ja New Friends-kiekot saavat näin mainiota jatkoa, mikäli kaikki pitkäsoiton biisit ovat yhtä koukuttavia kuin tämä No no-maistiainen.
Bondessonin sisarusten Gretan, Stellan ja Sunnivan musiikki on sekoitus rosoista bluesia, banjopunkkia ja kaunista stemmacountrya, josta ei mitään puutu.
Skotlannista kotoisin oleva laulajatähti Maggie Reilly tekee syksyllä julkaistavan Heaven Sent -albumin myötä lokakuussa viiden konsertin mittaisen kiertueen Suomessa. Oulun Teatriassa laulajatar esiintyy lauantaina 26. päivä lokakuuta.
Maggie Reillyn ura on polveillut 1970-luvulta lähtien monipuolisena. Parhaiten hänet tunnetaan sellaisista ikimuistoisista hiteistä kuin Moonlight Shadow, Every Time We Touch, To France ja Family Man.
Laulajattaren musiikillisiin yhteistyökumppaneihin on kuulunut mm. Karl-Heinz Stockhausen, Mike Oldfield ja Pink Floydin Dave Gilmour, joiden kanssa Reilly on duetoinut ja tehnyt musiikkia.
Reilly on uransa aikana esittänyt myös jazzia sekä funkrockia eri kokoonpanoissa, ja vuonna 2006 julkaistulla Rowan-albumilla hän haki innoistusta skottilaisesta ja englantilaisesta kansanmusiikista.
Reillyn viimeisin studioalbumi, vuonna 2009 julkaistu Looking Back, Moving Forward sisältää uudelleentulkintoja Reillyn kappaleista. Uuden, syyskuussa 2013 päivänvalon näkevän Heaven Sent -albumin kerrotaan olevan tyyliltään uskollisesti ”Maggie Reillyä”.
La 26.10 Oulu, Teatria, Klo 20.00 (ovet klo 19.00), Liput alk. 38,50€ Lippupalvelusta
TAKAISIN TORNIOON, vol III järjestetään 14.syyskuuta
Ensi lauantaina Clevelandista, Ohiosta kahden viikon Amerikan kiertueensa aloittava Terveet Kädet kunnioittaa läsnäolollaan 14. syyskuuta Torniossa, paitsi Särkynyt lyhty-obeliskin paljastustilaisuutta, myös heittämällä samana iltana keikan ravintola Umpitunnelissa.
Asian vahvistaa entisten ja nykyisten torniolaisten,Takaisin Tornioon-facebook-ryhmän aktiivi Catzi Clay.
– Oli tosi jännä homma, kun soitettiin eilen kaupunginarkkitehti Jarmo Lokiolle ja kysyttiin, että koska tuo veistoksen paljastus on ja kerrottiin että TK on tulossa meidän kolmansiin Takaisin Tornioon-pippaloihin soittamaan. Lokio oli aivan täpinöissään ja muutaman puhelun jälkeen hän sai soviteltua obeliskivihkiäiset samalle päivälle meidän juhlien kanssa.
Catzi kertoo, että tieto Terveitten Käsien näkymisestä Särkynyt lyhty-teoksessa, on saanut valtavan innostuneen vastaanoton ja kaikilla SuomiPunk-nettisivuilla käy kova kuhina.
– Aiemminhan meidän Takaisin Tornioon-jutut on järkätty pääasiassa fb-ryhmälle, mutta nyt odotetaan Tornioon isompaa laumaa keesipäitä juhlimaan, siksi tuo keikkapaikankin vaihto Jetsetistä suurempaan Umpitunneliin.
Terveitten Käsien lisäksi lauteilla nähdään muitakin kovia bändejä. Catzin mukaan ohjelma on vielä vaiheessa, mutta yllätyksiäkin on luvassa.
Yksi varma tulija TK-juhliin 14.9. on turkulainen Vesa Iitti, joka perusti 2009 facebookiin ryhmän Tornio should raise a Terveet Kädet statue, joka keräsi laajalti huomiota.
– Kerrassaan mahtavaa. Tornioon olen aiemmin tehnyt ainoastaan läpikulkumatkoja, mutta nyt asia pitää korjata.
– Hatunnosto Tornion päättäjille! Kyllä Läjä Äijälä ja kumppanit ovat patsaansa ansainneet!, iloitsee Vesa ja muistelee, että TK-patsasryhmän ollessa tuore jäseniä oli reilut 1500.
– Tornion päättäjille lähetin myös sähköpostia aika ajoin. Niissä kerroin muun muassa parhaita perusteluita ja innostuneita puheenvuoroja, mitä asian puolesta oli tullut.
Useimmat olivat saapuneet paikalle jo edellisenä iltana. Ohjelmassa oli mukavaa yhdessäoloa ja kuulumisten vaihtoa. Osalla kävijöistä takanaan oli jo yli 10 memoriaalia. Itse juhlapäivä alkoi perinteisellä Walkilla, jonka Dr Feelgoodin ikiaikainen manageri Chris Fenwick veti tuttuun tyylikkääseen tyyliinsä fanien ja tiedotusvälineiden seuratessa.
