Vuoden 2012 lappilaisyhtye Grooving High Allstars on vienyt hyvää tuulta pohjoisesta etelään jo vuodesta 2007 lähtien.
Ahkera keikkailu on tehnyt yhtyeestä yhden Suomen suosituimmista bilebändeistä. Piakkoin yhtyeeltä julkaistaan ensimmäinen single Morning, johon on torniolaislähtöisen laulaja Elina Koiviston mukaan tulossa myös `viimeisen päälle hyvännäköinen musiikkivideo. `
– Biisi on saanut jo mukavasti kiinnostusta osakseen. Se pääsi oululaisen Salon Virhon TV-mainokseen ja se on soinut joissain baareissa ja yökerhoissa eri puolella Suomea tuttujen tiskijukkien suosiollisella avustuksella.
– Kunhan saadaan se virallisesti ulos, yritetään saada biisi soimaan myös radioissa.
Ja lisää on luvassa. Viikonloppuna Grooving High Allstars palaa entiseen opinahjoonsa Tornion Pop & Jazz Konservatorio Lappiaan, jossa yhtye sai alkunsa aikanaan hääkeikkoja varten.
Ensi perjantaina yhtye järjestää ensin opiskelijoille bilebändi-workshopin ja sen jälkeen painuu Lappian studioon äänittämään lisää omia lauluja.
– Jossain vaiheessa biiseistä koostetaan todennäköisesti albumi. Kaikki purkitettavat kappaleet ovat minun ja mieheni Erkin yhteisluomuksia. Erkki vastaa sävellyksistä, minä sanoituksista, ja lauluja on sovitettu bändin sisäisellä yhteistyöllä sekä myös tuottaja Seppo Santalan (Marble Heroes) avustuksella.
– Olen tosi innoissani tästä projektista. Musiikki kuulostaa meiltä ja biisejä syntyy mukavalla tahdilla. Niissä on sama tuttu tuhti energialataus ja iloinen meininki, johon GHA-fanit ovat tottuneet, Elina iloitsee
Hän kuitenkin topputtelee innostustaan, ja huomauttaa,että ensimmäinen etappi on kevään Erkin B-tutkintokonsertti. Yhtyeen kosketinsoittaja valmistuu nimittäin Helsingin Metropoliasta pop- & jazzpedagogiksi ja B-tutkintokonsertissa eli päättötyössä on mukana koko orkesteri ja uudet biisit saavat tulikasteensa.
Eikä tässä kaikki. Uutinen on myös, että Gruuvareiden laulusolistit Elina ja Mikko on kutsuttu suosituun TV2:n Tartu Mikkiin-ohjelmaan. Kuvaukset ovat viikon päästä ja jakso tulee ulos tv-vastaanottimista 15. maaliskuuta klo 21.00, joten yhtyeellä haipakkaa riittää, normaalin keikkailun lisäksikin.
Voice Of Finland-kilpailun viimeinen Ääni ratkaisee-osio nähdään 8.2. klo 20.00 Nelosella ja silloin mukana on vihdoin pohjoistakin väriä kun äänessä ovat rovaniemeläinen Inga Söder ja keminmaalainen Miia Junes.
Kaksi täysin erilaista ja kaksi kokemukseltaan täysin eri tasolta ponnistavaa laulajatarta, mutta Voice Of Finlandissahan ääni ratkaisee, eivätkä tuomarit tiedä esiintyjien taustoja.
Inga Söder on laulanut jopa Presidentin Linnan itsenäisyyspäiväjuhlissa. Hänet tunnetaan parhaiten jazzlaulajana. Näin hän on seurannut isänsä Juha Söderin jalanjälkiä, mutta taipuu hänellä poppikin, kuten oheisesta Auria-bändin videosta kuulee.
Hän on pitkälle koulutettu laulajatar, joka toimii nykyään laulun lehtorina Oulun Pop & Jazz konservatoriossa.
http://www.youtube.com/watch?v=6IwCkKLWoHc
Hauraan kauniin Johanna Kurkela-äänen omistava Miia Junes, on toistaiseksi esiintynyt vain Meri-Lapissa.
Pari vuotta sitten 17-vuotiaana hän osallistui Idolseihin, mutta tipautettiin heti teatteriviikonlopun 1.päivänä (31 muun kanssa) ja lähetettiin kotiin kasvamaan.
Viime jouluna hän ihastutti merilappilaisia levyllä, jossa hän esittää joululauluja kitaran ja jousien säestyksellä. Haaveena hänellä on kuitenkin oikea levytyssopimus ja levyttää omia kappaleita, joista saa esimakua Mikseri.netistä: http://www.mikseri.net/artists/miiajunes.139475.php
Toistaiseksi Voice Of Finlandin sato on ollut viimevuotista huomattavasti heikompaa. Oululaiset sielukasääniset Maya Paakkari ja Niina Kähönen ovat pohjoisen valttikortit tällä hetkellä, mutta Lapin laulajat toisivat mukaan taitoa ja persoonallisuutta, joten toivotaan molemmille jatkopaikkaa.
Tornedalens Bästa Band 2012-äänestyksessä oli kaksi yhtyettä ylitse muiden. Molemmat tunnetaan jo hyvin Suomenkin puolella. Voiton vei pajalalainen Raj-Raj Band 130 äänellä ja toiseksi tuli haaparantalainen The Meänland 101 äänellä.
Sama kaksikko valtasi kärkisijat myös vuonna 2011, kun Väylän Pyörteessä äänestettiin parhaasta meänkielisestä laulusta.
Kolmanneksi paras ruotsintorniolaaksolainen yhtye oli kovassa nousussa oleva, lähtöjään haaparantalaiskiirunalainen The Hardships 15 äänellä.
Nythän haettiin vuoden lappilaisyhtyeen rinnalla myös Ruotsin Tornionlaakson parasta bändiä, mutta mikäli olisi etsitty yhtyettä Väylän molemmilta rannoilta mitalikolmikko ei olisi paljon muuttunut. Silloin kärki olisi: Raj-Raj Band, Hämärästä Aamunkoittoon ja The Meänland.
Jos merilappilainen Grooving High Allstars hävisi viime huhtikuussa Yle TV2:n Bilebändi-kisan voiton täpärästi, niin Väylän Pyörre Musiikkiuutisten järjestämässä Vuoden 2012 Lappilainen Yhtye-äänestyksessä poppoon voitto oli selvä.
Yhtye sai 208 ääntä eli 20% kaikista annetuista, kun toiseksi tullut kemiläinen Slap Betty 167 ääntä. Kisan kolmonen oli pellolainen Hämärästä Aamunkoittoon 107 äänellä. Seuraavina tulivat sitten juuriltaan torniolaiset Greedy Pig ja Free Ride.
Listan ulkopuolelta eniten ääniä saivat Oskari Heikkinen & Arktinen Voodoo ja Laplanders.
Kaikkiaan yli tuhat äänestäjää otti osaa valintaan eli vaaliuurnilla kävi enemmän ihmisiä kuin Vuoden Iskelmäartistia valittaessa, vaikka äänestysaika oli kahta viikkoa lyhyempi.
Kaikkien osallistuneiden kesken suoritetussa arvonnassa vapaalipun Lapland Tattoo Weekendin (8.-9.2.) kaikkiin tapahtumiin (www. laplandtattoo.com) voitti Marika Nikula.
Onnittelut voittajille ja kiitos kaikille äänestäneille aktiivisuudesta!
Näyttelijä-ohjaaja Peter Franzenin omaelämänkerralliseen romaaniin Tumman veden talvi pohjautuvan elokuvan talvikuvaukset alkavat ensi maanantaina 11. helmikuuta Keminmaalla. Puolet elokuvasta kuvattiin viime elokuussa niin ikään Franzenin kasvumaisemissa.
Tumman veden päälläon ravistava kuvaus pikku Peten selviytymisestä ja kasvamisesta rakkauden ja helvetin välitilassa 1970-luvun Pohjois-Suomessa.
Seitsenvuotiaan Peten vanhempia näyttelevien Samuli Edelmannin ja Matleena Kuusniemen lisäksi mukana ovat muun muassa Ismo Kallio, Marja Packalén, Mari Perankoski, Tommi Raitolehto, Jonna Järnefelt ja Elina Knihtilä sekä keskeisessä sivuosassa Peten (Olavi Angervo) biologisena isänä ohjaaja Peter Franzén.
Ensi-ilta on 6. syyskuuta. Elokuvan tuottaa Solar Films. Kotimaiset tv-oikeudet on saanut Nelonen.
Tumman veden talvion aseista riisuvan herkkä mutta myös riemastuttavan hauska kasvukuvaus. Franzén tavoittaa mainiosti pikkulasten tavan katsoa maailmaa. Tarinaa kuljetetaan pienten huomioiden, esineiden, tuoksujen ja tunnelmien kautta kohti suurta draamaa, hetkeä jolloin lapsuus ei olekaan enää sitä mitä lapsi luuli sen olevan.
Peter Franzén osaa tislata tärkeän epätärkeästä, tehdä draamaa arvaamattomista ja läikehtelevistä yksityiskohdista. Elokuva on kirjan lailla osa syvien suomalaisten lapsuuskuvausten vankkaa traditiota.
Yksi 1960-luvun merkittävimmistä popmuusikoista Kaj Wallin soitti 1960-luvulla sellaisissa yhtyeissä kuin The Islanders, Beatmakers, Jormas ja Caj Incorporated.
Kaj tervehtii ilolla Ann-Christinen paluuta studioon Katja Lukinin kanssa yli 40 vuoden tauon jälkeen.
Ann-Christinen Meren rantaan-laulussa Wallin soitti bassoa, kun se ensi kerran levytettiin vuonna 1965.
– Kappale merkattiin levyetikettiin kyllä Esko Linnavallin yhtyeen nimiin, mutta todellisuudessa Ann-Christinen taustalla soitimme me, the Islanders, Wallin paljastaa.
Ann-Christinen Meren rantaan-sinkun toiselle puolelle tuli tuolloin laulu Työtä tahdo tehdä en. Molemmat kappaleet Ann-Christine lauloi levylle myös niiden alkuperäiskielellä eli englanniksi. See see rider & Never gonna work- sinkku julkaisiinkin muun muassa Länsi-Saksassa, Tsekkoslovakiassa ja Italiassa.
Kaj kehoittaakin kuuntelemaan esimerkiksi Islanders-rumpali Kurre Matssonin soittoa, jonka tyylistä ei voi erehtyä. Sinkun lisäksi hän nostaa esimerkiksi YouTubesta Ann- Christinen Coming home baby ja Right now-biisit, jotka nekin on merkattu virheellisesti, nyt Renegadesin nimiin, vaikka heidän panos kuuluu vain taustakuorossa.
Paljon virheitä. Ihmetyttääkin onko suomalaisen rockin historiankirjoitus todella näin hataralla pohjalla?
– On paljonkin faktoja, joita ei ole julkaistu ja kertomuksia jotka monistakin inhimmillisistä syistä ovat muuttaneet muotoa ja oikeellisuutta. Kuka lie katsellut asioita mistäkin perspektiivistä ja muistikin on aikamoinen epeli.
– Lopetin juuri äsken pitkän puhelun Firstin Lefa Kiviharjun kanssa, jossa muistelimme asioita, joista monellakaan ei ole tietoa saatikka, että media olisi ollut niistä kiinnostunut 1960-luvulla. Toki Seppo Bruun, Markku Veijalainen, Erkki Pälli ja Antti Einiö ovat hyvin raportoineet tuota aikaa , mutta ei heilläkään ole sitä tosi insidetietoa merkittävistä tapahtumien kulkuun vaikuttaneista asioista tai erilaisista ajan teknisistä jutuista, Kaj tietää.
The Islanders oli suomalaisen popin pioneeriyhtye. Se perustettiin 1962 kesällä ja alkuperäiskokoonpanon muodostivat Pepe Willberg , Kaj Wallin , Hasse Walli ja Stig Selin.
– The Islanders eli saarelaiset. Kaikki perustajat, paitsi Hasse, olimme Lauttasaaresta. Siitä nimi. Me aloitettiin rautalankamusalla ja nimenomaan Shadows- biiseillä ja sittemmin levytettiin useitten artistien kanssa Ann-Christinen lisäksi muun muassa Dannyn , Ankin, Andy Einiön ja Kari Kuuvan kanssa. Olimme myös monien ulkomaisten artistien taustabändinä Suomessa, vahvistettuna puhaltimilla.
Kaj Wallin pääsi the Islandersin mukana myös kiertämään ensi kertaa Lappia vuonna 1964 . Danny oli silloin yhtyeen vokalisti.
– Sieltäpäin on paljonkin muistoja ja kerrottavaa. Tapahtui vaan niin paljon uutta ja uskomatonta koko ajan ettei tahdo muistaa muuta kuin, että tuntui kuin olisi istunut raketissa joka kiihdytti aivot takaraivoon, Kaj naurahtaa.
– Muistan erityisesti sen uskomattoman kuivan ja narisevan lumen sekä tosi kylmän siniharmaan päivien kajon , ja kun ajettiin, oli kuin unien maassa olisi liikkunut loputtomilta tuntuvia ajattomia taipaleita.
– Pohjoisin paikka muistaakseni oli Ivalo, missä esiinnyttiin. Talvella pakkasta oli yli -40 , mutta punainen iso Ford farmari toimi hyvin. Siinä oli iso V8 kone ja eikun akku aina lämpimään yöksi ja niin se hörähti käyntiin kuin ei pakkasta olisikaan.
– Minä olin se joka aina joutui ajamaan mutta kun Pepe oli juuri saanut kortin ennen kyseistä talvikiertuettamme halusi hän välttämättä ajaa siellä pohjoisessa vaikka hänellä ei ollut vielä riittävää kokemusta moisista lumikeleistä ison ja painavan auton kanssa.
– Sittenhän sitä löydettiin itsemme syvältä hangesta, mutta onneksi ei tapahtunut mitään vakavaa. Pepeä tämä tapahtuma nauratti hillittömästi , mutta silloinen rumpalimme Kurre Mattson oli ulosajosta tosi vihainen. Hän oli ollut aikoinaan hyvin vakavassa auto-onnettomuudessa ja hän halusi aina ehdottomasti että minä ajan.
Kaj Wallinilla on paljon mielenkiintoista kerrottavaa Suomi-rockin alkuhämärästä, jota ei kirjoista löydy. Kun vielä koko the Islanders on hyvissä voimissa, herätkää rockkirjailijat, sillä on viimeinen hetki ottaa tarinat talteen. Myös soitto porukalta yhä sujuu. Se kuultiin viimeksi Pepe 50v-tien päällä-juhlakonsertissa 18.10.2012, joka toivottavasti piakkoin saadaan myös tv-ruutuihin.
http://www.youtube.com/watch?v=ZIuFwVDlQ78
http://www.youtube.com/watch?v=uXr_Gpf6qtg
Englanninkieliseen sinkku-versioon, Esko Linnavallin yhtye on onneksi korjattu Islandersiksi.
Oulunsalolainen iskelmätutkija Veikko Tiitto on kirjoittanut lähes 800-sivuisen romaanin Irwin Goodmanista.
Tiitto tunnetaan parhaiten Jamppa Tuomisen elämänkerran toisena kirjoittajana, mutta myös lukuisista Pomus-tietokannan asiantuntevista biografioista ja discografioista.
– Arvostan Irwiniä muusikkona yli kaiken ja hänen tuotannostaan harrastukseni lähes 40 vuotta sitten lähti käyntiin. Minulla on Irwinistä aivan oma näkemykseni, sellainen jota ei paljon julkisuudessa ole esille tullut.
– 1970-luvulla seurasin Irwinin vaiheita melko tarkasti, joten paljon on jäänyt mieleen ihan omakohtaista muistitietoa, kertoo Veikko ja toivoo, että kirja julkaistaisiin 14. syyskuuta, jolloin tulee 70 vuotta kuluneeksi Irwinin syntymästä
Kirjan kirjoittamisen Veikko aloitti vuonna 2009 ja tällä hetkellä romaani kulkee työnimellä Laulajan Testamentti.
Kirja keskittyy Irwin Goodmanin viimeisiin elinpäiviin, hänen keikkamatkaansa itärajan taakse 11.-14. tammikuuta 1991.
Veikko Tiitto
– Sairas Irwin yrittää raahautua vielä viimeisillä voimillaan keikalle. Matkalla hän muistelee mennyttä elämäänsä, nuoruuttaan ja uraansa nousuineen ja laskuineen. Hän saa samalla valmiiksi kaksi laulua, jotka on luvannut tehdä. Mikkelin kautta ajetaan Viipuriin, mutta lääkärissä käynnin takia laulaja myöhästyy keikaltaan. Paluumatkalla 14. tammikuuta hän menehtyy, kirjailija tiivistää.
Tiitto uskoo, että hänen Irwin-romaaninsa on vain välivaihe, mikä tarvitaan, jotta joku uskaltaa tosissaan tarttua tekemään oikeaa elämäkertaa, sillä sellainen hänestä Irwinistä vielä puuttuu.
– Minusta Vexi Salmi on Irwinille elämänkerran velkaa. Minä en ainakaan sellaisina pidä noita hänen kahta melko viihdepainotteista romaania, jotka Irwinin kuoleman jälkeen ilmestyivät.
Jos ei Vexi sitä tee, Veikko uskoo, että sen tekee varmasti joku muu, sillä Irwin Goodman kiinnostaa ja myy.
Veikko Tiiton Irwin-romaanin kustantaa ranualainen Mäntykustannus.
Irwin Goodmanista puhutaan myös sunnuntaina 3.2. YLEn Radio Suomessa klo 13.00, kun otetaan varaslähtö Pekka Tapani Laineen Iskelmä-Suomi-sarjaan.
