Tornion vanhat punkkarit saavat harvinaista herkkua ja mieluisan alun 400-vuotispäivien juhlitaan, kun ensin helmi-maaliskuussa nähdään toimittaja Heikki Kemppaisen ottamia Terveet Kädet-valokuvia 1980-luvun alusta ja myöhemmin maaliskuussa (jos korona suo) tulee ensi-iltaan Janne Leimolan dokumentti Koneiden ja Kissojen Orja, joka kertoo Terveitten Käsien johtohahmosta Veli-Matti Äijälästä eli Läjästä.
Lyhyt pala filmistä on nähtävissä YouTubessa. Siinä Läjä kertoo ensimmäisestä ulkomaankeikasta Haaparannalle 1980 (seuraava 2000-luvulla). Tässä aiheesta
Terveet Kädet oli monen kasvavan muusikontaimen innoittaja, niin Janne Leimolankin. Hän muistelee tavanneensa Läjän ensimmäisen kerran Turussa vuonna 2007, jolloin järjesti Turkuun Terveille Käsille keikan ja bändi myös yöpyi Jannen luona.
-Kun muutin Rovaniemelle, halusin tehdä elokuvan jolla olisi jonkinlainen yhteys Lappiin. Pyörittelin muutamia henkilökuvauksia mielessä ja päätin, että kysyn Läjältä.
Janne on hardcore-musiikin ystävä ja soittaa monessa bändissä itsekin. Leimolalla on taiteen maisteriopinnot käynnissä Lapin yliopistossa. Aiemmin hän on opiskellut mediatuotantoa Turun taideakatemiassa, keskittyen elokuvatuottamiseen.
Punk iski Jukka Junttilaan vuonna 1977 kuin salama, jonka jälkeen musiikki vei mennessään (Kuva: JJ:n kotialbumi)
Tamperelainen Jukka Junttila tuli tunnetuksi 1980-luvun alkupuolella pienlehdistään. Pian hän halusi laajentaa toimintaansa ja vuonna 1985 perusti samanhenkisten ihmisten kanssa Hiljaisen Kulttuuriyhdistyksen, joka alkoi julkaista suomalaista sarjakuvaa ja pian myös levymerkki Hiljaiset Levyt näki päivänvalon.
Tällä hetkellä se on eräs vanhimmista suomalaisista indie-levymerkeistä ja julkaisutoiminta jatkuu edelleen.
Jukka julkaisee levyjä rakkaudesta musiikkiin ja Hiljaisilta Levyiltä on ilmestynyt jo yli 150 punk-ja kitararockhenkistä nimikettä. Seuraavaksi ilmestyy rovaniemeläisen Offside Reidars-trion debyytti.
Hiljaisten Levyjen kotisivulla Junttila muistelee, julkaisujensa historiaa ja tuoreimmassa blogissaan, hän palaa vuoteen 1989 ja kertoo, miten hän päätyi ottamaan Terveitten Käsien Ääretön joulu-klassikosta 500 kappaleen uusintapainoksen. Saman vuoden julkaisuihin kuuluu myös rovaniemeläisen Jalla Jallan Love charging battery, joka oli Hiljaisten Levyjen päänavaus ulkomaan markkinoille.
” Vaikken mielelläni tunnustaudu levyjen keräilijäksi, niin tosiasia on, että olin aika määrätietoisesti ostellut punkseiskatuumaisia koko 80-luvun.
En oikein voi ymmärtää miksi Terveitten Käsien Ääretön Joulu oli aikoinaan jäänyt ostamatta, mutta se oli yksi kokoelmani useista puutteista – ja yksi vaikeimman oloisista. Hinnallinen yläraja ostoksilla oli jo tuossa vaiheessa, mutta tämän TK:n kohdalla ei tarvinnut edes sitä miettiä, kun se ei tullut edes vastaan.
Uusintajulkaisuja ei 80-luvun lopulla toisten levy-yhtiöiden julkaisuista juurikaan tehty. Omista albumeistaan levy-yhtiöt tekivät halpasarja uudelleen julkaisuja, seiskatuumaisia ei uudelleenjulkaissut kukaan.
Jonkun kanssa, en muista kenen, juteltiin siitä että Ääretöntä Joulua ei löydy mistään. Siihen tämä joku totesi, että se pitäisi kyllä uudelleen julkaista. Tämä jäi sitten mietityttämään ja kun seuraavan kerran kun tapasin Epen (Poko records-pomo),niin otin asian puheeksi.
Aloitin hiukan kierrellen ja kaarrelleen. Kerroin kuinka vaikea levyä oli löytää ja niin edes päin. Ennen kuin ehdin edes ottaa uusintajulkaisua puheeksi, niin Epe sanoi, että jos haluat niin voihan sinä siitä ottaa uuden painoksen ja saat siitä sitten kappaleen kokoelmaasi. Olin vähän, että ai jaa. Vaikka oli ajattelut esittää asiaa, niin en ollut jotenkin uskonut että asia tapahtuisi ja nyt oltiin siinä pisteessä, että minun piti sanoa kyllä. Ennen kuin sanoin kyllä, niin kysyin Epeltä että mitä minun pitäisi maksaa lisenssoinnista. Epe totesi, että jos tuot yhden boxin (=25 kappaletta) levyjä kauppaan ilmaiseksi, niin homma on selvä.
Diilihän oli käsittämättömän hyvä. Ja kaupan päälle sain Epeltä mainioita juttuja alkuperäisen levyn tekemisestä tyyliin: Läjä Äijälä soitti Epelle Torniosta mumisi jotain puhelimeen, mistä Epe ei saanut oikein mitään selvää. Seuraavana päivän Epe soitti Läjälle ja kysyi, että mitä me sovittiin, Läjä mumisi taas jotain, eikä vieläkään tullut selvää, mutta eteenpäin kuitenkin päästiin.
Kun uusintajulkaisuja ei siis tuohon aikaan vielä tehty, ei ollut malliakaan siitä että homma tehtäisiin mahdollisimman samaan näköön. Onneksi jotenkin oivalsin itse asian kansien osalta, mutta etiketit tehtiin oman pään mukaan täysin uusiksi. Takakanteen lisättiin teksti: “Thanks to Petteri and Epe. Originally released by Poko Records as KÄDET 105”. Tätä lausetta ei Epe pyytänyt; minä itse halusin kiittää Epeä luvasta ja Petteriä joka kaivoi nauhat esille ja hoiti kopiot kansista, joista päästiin tekemään omat versiot. Mukaan tehtiin vielä liite, jossa toisella puolella olivat sanoitukset ja toisella TK:n siihenastinen diskografia.
Kun nauhasta ei ollut kustannuksia, niin oli rahaa käyttää hiukan parempiin kansiin ja kannet painettiin oikeassa painossa, eikä kopiointiliikkeessä kuten aiemmat singlejen kannet. Pahvikin oli vahvempaa ja kiiltävää. Matriisikaiverrukset tehtiin ja A-puolella lukee ”Lämmöllä” ja B-puolelle ”Kuusihäntäistä Kissaani Ulkoilutan”. Levystä tuli tavallaan joululevy, joka sopi erinomaisesti EP:n nimeen, sillä sen julkaisupäivä oli 7.12.1989. Tämä tosin ei ollut suunniteltua vain aivan vahinko.”
Hiljaisten Levyjen tuotantoa voi tilata ja lisää Jukan tositarinoita lukea täältä: HILJAISET LEVYT