Bluesin suomalaisiin ykkösnimiin lukeutuva  Micke Björklöf & Blue Strip-yhtye juhlii 25-vuotista taivaltaan mittavalla kiertueella. Laulaja ja huuliharpisti Micke Björklöf kiertää yhtyeensä kanssa helmi-huhtikuussa liki kahdellakymmenellä paikkakunnalla ja kesällä lukuisilla festivaaleilla.

Lapin keikoilla yhtye nähdään 25.3 Kemin Ankkurissa, 26.3 Rovaniemen Wiljamissa ja  27.3 Ylläksen Selvä Pyyssä.

Björklöf perusti Blue Strip -yhtyeen vuonna 1991 basisti Seppo Nuolikosken kanssa. Nykyisessä kokoonpanossa yhtye on toiminut jo yli viisitoista vuotta.

Yhtye on julkaissut kaikkiaan kuusi studioalbumia. Viimeisin Ain’t Bad Yet –levy äänitettiin Grammy-palkitun huipputuottajan John Porterin valvonnassa Rockfield-studioilla Walesissa ja se onkin saanut runsaasti suitsutusta, niin kansainvälisissä kuin kotoisissakin medioissa.

Taannoisessa Finnish Blues Awards 2015 -gaalassa albumipoiminta Last Train To Memphis nappasi vuoden parhaan blueskappaleen palkinnon ja Micke Björklöf & Blue Strip palkittiin vuoden yhtyeenä.

– Bluesissa minua kiehtovat sen raaka voima ja herkkyys. Vaikka bluesilla on pitkät perinteet, se on samaan aikaan modernia ja jatkuvasti uutta luovaa, vakuuttaa Micke Björklöf.

Suomalaisten bluesfriikkien lemppari  Knucklebone Oscar edusti White Knuckles Trionsa  kanssa  kunniakkaasti  maatamme viime viikonloppuna Memphisissä, Tennesseessä kansainvälisessä Blues Challenge –kisassa. Yhtye pääsi semifinaaliin, mutta loppukisaan eli 16 parhaan sakkiin ei noustu, johon valittiin ”kotivetoisesti” lähinnä pohjoisamerikkalaisia bändejä.

Amerikan pölyt White Knuckles Trio karistaa niskastaan viikonloppuna ja palaa suomalaiseen arkeen heittämällä kaksi keikkaa pohjoisessa; 5.2. Pakkasukko Blues N`Jazzissa,  Kemin Ankkurissa ja 6.2.  Varjo Pluus, Puuki & Burlesquessa, Rovaniemen Valdemarissa.

Omaperäisellä otteella perusbluesia soittava White Knuckles Trio on kitaristi  Knucklebone Oscarin, solisti-rumpali Yukka Whiten sekä pianisti Hillside Kumpulaisen kokoonpano.

Yhtye julkaisi viime vuonna kaksi kehuttua albumia: debyyttilevynsä Got It Bad sekä livelevyn Live at Suisto Eero Raittisen kanssa, joka oli myöskin Raittisen ensimmäinen levy lähes kymmeneen vuoteen. Yhtye sai äskettäin myös Finnish Blues Awards –gaalassa Vuoden tulokas -palkinnon.

Yhtyeen liideri Knucklebone Oscar julkaisi ensimmäisen levynsä jo vuonna 1996 eli tänä vuonna hänellä on juhlavuosi.  Sen kunniaksi hän palaa kehiin myös varsinaisen, nimeään kantavan bändinsä kanssa muutaman vuoden tauon jälkeen.

Yhtye on tullut tunnetuksi suoraviivaisesta ja energisestä rockista, joka on siirtynyt perinteisestä bluesista lähelle garagerock -soundia. Tulevalla levyllään bändi palaa kuitenkin lähemmäksi juuriaan eli tummansävyisen bluesilmaisun pariin. Uuden levyn julkaisee Stupido Records.

Tornionlaaksolaisjuuristaan tunnettu poptähti  Markus Krunegård tuli ensin tutuksi  yhtyeestä Laakso, jonka hän perusti vuonna 1999 kiirunalaisen kosketinsoittaja ja trumpetisti David Nygårdin kanssa.

Vuosina 2003-2007  pääosin englanniksi levyttävä Laakso oli yksi Ruotsin kovimpia indiebändejä.

Yhtye toteutti myös Markuksen pitkäaikaisen haaveen ja purkitti suomenkielisen levyn Mämmilärock. Tornionjoen rantamökissä taltioitu levy onnistui ja Radio Suomen musiikkitoimittaja, Iskelmä Suomi-tv-sarjasta Venlalla palkittu Pekka Laine tokaisi Soundi-lehdessä muun muassa: ” Voiko olla suurempaa häpeää; vuoden 2007 toistaiseksi parhaan suomenkielisen rocklevyn tekee ruotsalainen yhtye!”

Levy sisälsi muun muassa pieneksi kulttiklassikoksikin nousseen laulun Hurrin hurjaa elämää, jonka rempseänä esikuvana Markus piti setänsä Erkki Tiesmaan Eldankajärven jäätä. Levyn vierailijoista mainittakoon SM-hanuristi Tapani Tihinen ja Markuksen innoittaja, serkku Arto Tiesmaa.

Viime vuonna, piakkoin mies, laulut ja kitara-kiertueensa aloittava, Krunegård lyöttäytyi yhtyeen vanhojen soittokumppaniensa kanssa Popaganda-festivaaleilla. Heiltä  ilmestyi myös sinkku  Lack of time, mutta nyt Laakso tulee takaisin tosimielellä  ja 22. huhtikuuta tulee ulos viides albumi Greatful Dead  Adrian recordings-levy-yhtiön kautta.

Albumin tuottaa Jari Haapalainen, joka on vastannut lähes kaikesta aiemmastakin Laakso-materiaalista. Ennen pitkäsoiton ilmestymistä, ensi perjantaina 5. helmikuuta julkaistaan maistiaisena laulu So happy, so sad.

LAAKSO: Markus Krunegård (laulu, kitara & piano), David Nygård (hanuri, puhaltimet & kellopeli), Lars Skoglund (rummut) ja Mikael Fritz (basso)

– Tarkoitukseni ei ole olla ylimielinen, mutta minua ei jännitä enään mikään, eli pitäisiköhän tässä oikein huolestua, toteaa 4.–6.2. järjestettävälle  Huipulla Puhaltaa  -viikonlopulle saapuva Pirkka-Pekka Petelius kysymykseen, onko hänellä pupuja pöksyissä noustessaan lavalle festivaalin säestysorkesterina toimivan Boston Promenaden kanssa.

Perjantaina ravintolamaailma Taigassa esiintyvän Peteliuksen lisäksi tapahtumassa esiintyy lauantai-iltana tähtenä oleva Irina.

Perjantaina ja lauantain säestysorkesterina toimiva Boston Promenade koostuu viidestä solistista, kahdestakymmenestäyhdestä soittajasta sekä kapellimestarista. Vuonna 1964 perustettu big band -orkesteri on erityisen tunnettu laajasta puhallinarsenaalistaan.

Musiikki on jazziskelmää

Loppuvuodesta uuden albumin julkaisseen Peteliuksen edellisestä levystä on kulunut toistakymmentä vuotta, ja tuona aikana mies on ollut esillä enemmän näyttelijänä kuin laulajana.
Huipulla Puhaltaa tapahtuman taiteellisena johtajana toimivan Sami Pitkämön sävellyksistä ja Pirkka-Pekka Peteliuksen teksteistä koostuva Irti- niminen uusi pitkäsoitto sisältää nykyisin harvemmin kuultavaa, herkkää ja vakavaakin jazziskelmää.

Huumorimiehenä tunnettu Petelius ei kuitenkaan ole hylännyt hauskuutteluja, vaan kaikella on aikansa.
– Ei niitä tyylilajeja voi verrata keskenään. Tykkään ihan mahdottomasti tehdä molempia ja millekään uudelle en sano heti ei, Pirkka-Pekka vakuuttaa.
– On hienoa, kun saa tehdä monenlaista taidetta. Uudet lauluni ovat eräänlaisia tilannekuvia.

Kolarissa  syntynyt laulu

Pirkka-Pekka Petelius on tehnyt pitkän uran esiintyvänä taiteilijana, ohjaajana ja laulajana, mutta myös luontotoimittajana. Ei siis ole ihme, että mies kertoo vierailevansa Lapissa useita kertoja vuodessa.

Ylläksellä Petelius muistelee käyneensä ensimmäisen kerran jo 1960-luvulla. Erääseen pohjoisen matkaan liittyy myös uuden cd:n nimikappale, jonka teksti sai toissakesänä alkunsa Kolarin rautatieasemalla.

– Tulen Ylläkselle ihan kivoilla fiiliksillä. Kun Boston Promenade on mukana, se avaa musiikkiini ihan uuden näkymän. Olen sitä mieltä, että puhaltimet tekevät orkesterin, Petelius pohtii.
– Yleisö on ottanut uutukaiseni hyvin vastaan. Esitin ensimmäisen kerran Irti- levyn kappaleita Viapori Jazzissa Helsingissä, ja konsertti sai todella hyvät arvostelut.

Haaveissa alkukesän Lappi

Lintubongausta ja muuta luonnontarkkailuun liittyvää harrastava Pirkka-Pekka Petelius kertoo Lapissa olevan talvisinkin hyvät mahdollisuudet siivekkäiden seuraamiseen.

Vastikään Itä-Lapista palannut Petelius luettelee nähneensä matkallaan tiaisten ja muiden peruslintujen lisäksi myös riekkoja ja kuukkeleita.

Yhdeksi haaveekseen hän mainitseekin mahdollisuuden tulla joskus pohjoiseen touko-kesäkuun vaihteessa, aikaan, jolloin luonto herää ja lintujen laulua kuulee lähes vuorokaudet ympäriinsä.

– Lappilaisuus kiehtoo. Siellä teillä elämänmeno on ajattomampaa ja rauhallisempaa. En halua enään suorittaa mitään. Ihminen on luotu olemaan ihminen eikä tekemään koko ajan jotain, Pirkka-Pekka pohtii ja toivoo Taigan konserttiin saapuvien ottavan konsertissa rennosti ja nauttivan musiikista.

Teksti: JUKKA

www.kuukkeli.com

Dave Lindholm

Äkäslompolon viisas mies Uuttu-Kalle kehoittaa  tosi-Lappiin matkaavien  jättävän hoppuilun ja hätäilyn napapiirin pahemmalle puolelle. Hän neuvoo myös katsomaan aikaa poronkellosta, koska sen viisarit eivät näytä joutavia, vaan ne kilkattavat somasti tunturissa.

Onneksi  Ylläs Jazz Bluesissa ehti tehdä pitkän lenkin päiväsaikaan tunturimaisemissa, mutta illalla ilman rannekelloa ei pärjännyt. Ja kun aikaa oli rajallisesti, pakko oli tehdä valintoja. Maitohapoille ei kannattanut juosta.

Etelän miehet Tapio Rautavaara ja Reino Helismaa kävivät Ylläksellä keikoilla ja lomailemassa kauppias Jouni Kaulasen majoittamana 1940-luvun lopusta lähtien. Nykyään stadilaisista Dave Lindholmilla on myös  Äkäslompolo-passi, jota ei tarvi uusia, vaikkei hän ole tietääkseni levyttänyt yhtään lapinlaulua.

Äkäshotellin päiväkonsertissa oman tien kulkija DAVE LINDHOLMin pelkistetty tyyli puri. Hän antoi suomenkielisissä biiseissä  kitaran  laulaa vaan. Dave käytti isoa kynää suurpiirteisesti, eikä kikkaillut. Yksinkertainen oli kaunista.

Sitähän se kaikki on, Voi kun riitäis pieni taivas, Puhelinlasku on mun, Anna kitaran laulaa vaan, Hoida puut, Pieni ja hento ote. Hienoja biisejä kaikki. Daven ajatuksista, harmituksista ja  toteamuksista yhteenpunottuja lauluja, joita on mukava rallatella ja  joiden seurassa voi myös herkistyä.

Rennosti Lindholm loihti Pirtukirkkoon hartaan tunnelman, mutta sopivasti kesken huolettoman kitaravispauksen Tätä iloista siltaa et kävele yksin-kappaleessa, hän lähetti kuulijat Ankkalinnaan ja kesken Joo joo mä rakastan sua-vakuuttelun, hän irroitti kitaransa kieliltä yllättävän alakoukun. Hauska oli myös lyhyt ralli Nuoret ja vanhat, jonkinlainen tribuutti M.A. Nummiselle.

Daven konsertin viimeinen biisi oli osuvasti hänen suurimman esikuvansa Bob Dylanin tekemä Farewell Angelina viidenkymmenen vuoden takaa. Molemmilla herroilla on takanaan pitkä ja monipuolinen ura, Lindholmillakin yli 50 albumia, niin soolona kuin bändin kanssa.

Eero Raittinen & Housepattons

EERO RAITTINEN esiintyi pienessä intiimissä ravintola Porossa, ison nahkaisen sateenvarjon alla, joka oli koristeltu periteisen saamelaisrummun kuvioin.

Eero lauloi ja löi tahtia baarijakkaraan ja kitaraduo Housepattons, Timo Vakkilainen ja Tero Pulkkinen, säesti. Hän vei kuulijat bluesin, countryn ja rockin alkulähteille. Samalla kuultiin Eeron tärkeiden ihmisten kuten esimerkiksi Elviksen, Hank Williamsin ja Levon Helmin laulamia biisejä.

Taata Raittinen on armoitettu tarinaniskijä ja rootsmusiikintuntija. Hän ei tarvi tietokonetta, saati wikipedioita, sillä  tieto on karttunut vuosikymmenten varrella. Hänen elämänkerta olisi jo enemmän kuin paikallaan.

Tunnelma Porossa oli sähköinen, pientä eripuraakin yleisössä oli kuin muinaisissa savuisissa  jook jointeissa, mutta Raittisen karismaattinen persoona ja Housepattonsin leppoisa musisointi rauhoitti.

Heidän setissä kuultiin muun muassa biisit Roll in My Sweet Baby’s Arms, Lonesome cowboy, Hey good lookin, Crawfish, Wide river to cross ja I washed my hand in the muddy water.

Tuomari Nurmio

TUOMARI NURMIO on esiintynyt viime vuosina yllättävän vähän pohjoisessa. Onneksi siihen on nyt tullut korjaus. Pakkasukon soolokeikka vuosi sitten ja nyt keikat Ylläs Jazzissa, osoittivat, että kansa rakastaa Nurmiota. Päivällä eräs naishenkilö yllätti Daven keikkaa kuuntelemaan tulleen Tuomarin jopa märällä pusulla.

Äkäshotelli oli tupaten täynnä, kun Nurmio aloitti Hoedown-yhtyeen kanssa räväkästi muutamalla klassikolla tyyliin, Baby please don`t go ja Ramblin man. Sen jälkeen siirryttiin Judge Bonen tarinoiden pariin eli heidän mainion yhteisalbuminsa biiseihin.

Esa Kaartamo

Tales of Judge Bone vie vanhaan länteen. Nurmio tekee sen karheasti, ei romantisoiden. Hän maalaa kuin Quentin Tarantino lännenleffoissaan.

Livenä mukana oli tietysti mausteena yleisön kaipaamaa Ramona- ja HudaHuda-meininkiä, mutta kumman hyvin Judge Bone-levynkin biisit upposivat.

Jos albumilla, Olli Haaviston steelkitara, Jarmo Nikun banjo ja mandoliini ja Ninni Poijärven viulu nousevat pintaan, livenä keikan kurko oli kitaristi Esa Kaartamo. Hänen hyvinajoitetut sisääntulonsa, soolot ja kitararyöpytykset ja -sivallukset  olivat sitä ydinmehua, joka sai yleisön villiksi; rokkaamaan, keinumaan ja tunnelmoimaan.

Judge Bone-albumin vahvoja biisejä ovat Love in Laredo, Buffalo`s bone ja 15 000 heads. Sitä ne olivat myös livenä.

Loppukaneettina. Aivan loistava keikka. Kun 1970-luvun lopulla aloin Lapin Kansan musiikkikriitikkona, samoihin aikoihin Tuomari Nurmio nousi parrasvaloihin ja suosikiksi. Jossain vaiheessa välimme viilenivät, mutta nyt Judge Bone-levyllä ja elävänä kuultuna Nurmio tuntuu taas selkäpiissä. (AJ)

The Meänland  tekee videon tuoreesta sinkkubiisistään Akka huutaa ja pauhaa ja pyytää kaikki kynnelle kykenevät bilethään ja mukaan kuvauksiin.

Paikkana on vanhan Tornion linja-autoaseman x-Cafe, kaupungintalon naapurissa ja aika on ensi lauantai 6.2. klo 20.00-22.00.

Meänlandin videon teossa ovat liikkeellä nuoret verevät  voimat molemmin puolin rajaa.

 – Sami Vuokila toimii tuottajana ja seremoniamestarina. Hän vielä ohjaa, kuvaa ja leikkaa videon yhdessä Olli Saarenpään kanssa.Ruotsinsuomalaisen kansankorkeakoulun oppilaita on myös tekemässä  ääntä ja valaistusta  ja Juha Kolehmaisen Crea-firma auttaa lavastuksessa työpanossponssilla.Lisäksi graffititaitelija Stig Olav Tony Fredriksson  tägää meijän logon seinäkankhaalle, yhtyeen laulaja Adam Huuva kertoo.

Meänlandin bileisiin mahtuu vielä. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta kaikkia reggaeretkelle mukaan haluavia pyydetään ilmoittautumaan tänne: https://www.facebook.com/events/1395290344102861/

Huom! Akka huutaa ja pauhaa-biisin voi ladata omaksi  iTunesista  tai kuunnella  Spotifyista!

Hurriganesin perustajajäsen Ile Kallio palasi rock’n’rollin pariin keväällä 2013 uudella Ile Kallio Big Rock Band-kokoonpanollaan. Vuosi sitten ilmestyi yhtyeen alkuvoimaista bluesrockia sisältävä debyyttialbumi Shook Up ja sen jälkeen pitkin Suomea on kierretty menestyksekkäästi.

Kahdeksanhenkisen bändi sai alkunsa, kun  rumpali Okko Laru ja laulaja Patrik Eriksson soittivat Ilelle ja sanoivat, että sun pitää panna kunnon rokkibändi pystyyn ja siihen pitää saada kunnon torvisektio! Vaatimus oli senverran kova, että järjestettiin istunto. Sen seurauksena syntyi poppoo  Ile Kallio Rock Big Band.

Ilen bändissä vaikuttaa alan luottomiehiä, Okon ja ruotsalaisen Patrikin lisäksi, muun muassa basisti Masa Maijanen ja kosketinsoittaja Puke Kataja. Panu Syrjäsen luotsaama torvisektio tuo musiikkiin tanakkaa lisävoimaa.

19. maaliskuuta Ile Kallion johtama rykmentti vauhdittaa Torniossa viihdekeskus Torandan ICE-tapahtumaa, jossa päivällä Tornionjoen jäällä kohtaavat suomalaiset ja ruotsalaiset jääkiekkolegendat. Leijona-paidassa nähdään muun muassa Jari Kurri, Esa Tikkanen ja Jarmo Myllys.

– Hienoa, että ICE- bileisiin saatiin Hurriganes-legenda ja rockikoni! Luvassa on kaikkien aikojen juhlat  jääkiekko-ottelun ja jääravien päälle, lupaa Torandan kehitysjohtaja Jukka Auraneva.

ILE KALLIO BIG ROCK BAND: Ile Kallio, kitara, Patrik Eriksson, laulu, Okko Laru, rummut, Masa Maijanen, basso, Puke Kataja, koskettimet, Panu Syrjänen, tenorisaksofoni, Mikko Koponen, trumpetti & Markus Holkko, baritonisaksofoni