Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Mikko Aaltonen kirjoitti Cheek tarjosi Jäähallissa maailmanluokan show’n– arviossaan 22. syyskuutta:
”Syypää sun hymyyn -hitissä lavalle nousi sellonsa kanssa Apocalyptica –yhtyeen Eicca Toppinen. Yllättävässä kahden erilaisen kulttuurin kättelyssä olisi ollut aistittavissa suuren urheilujuhlan tuntua, ellei kappaleen solistina toiminut Yasmine Yamajako olisi vienyt huomiota illan puhtaimmalla vokaalisuorituksella.”
Cheekin Syypää sun hymyyn- videossa, jota on katseltu YouTubessa jo yli neljä ja puoli miljoonaa kertaa, loistaa samainen Yasmine Yamajako.
Kuka on tämä kaunis tummahipiäinen nuori nainen, kysyn ja yllättäen vastausta ei tarvitse hakea kaukaa, sillä selviää, että tämä maailmankansalainen on tunnettua Voutilaisen musiikkisukua ja juuria löytyy Meri-Lapistakin.
Yasminen äiti Elise on nimittäin Irene ja Jukka Voutilaisen ensimmäinen tytär, joka sai alkunsa Torniossa ja putkahti maailmaan Länsi-Pohjan keskussairaalassa. Samoihin aikoihin, vuonna 1968, kauppoihin tuli myös Jukan laulama Tonics-sinkku, joten Voutilaisilla oli monta syytä juhlaan.
Elise lähti nuorena maailmalle ja rakastui Pariisissa beniniläiseen opiskelijapoikaan ja pari avioitui ja pian Yasmine, vanhin neljästä sisaruksesta, ilmoitti tulostaan. Perhe asettui Suomeen ja Porvooseen, mutta nykyään Yasminen vanhemmat asuvat jo Brysselissä.
Musiikki on kuulunut Yasminen elämään aina ja se ollut osa hänen arkea ja juhlaa. Jo varhain hän tiesi, että musiikista tulee hänelle ammatti ja esikuva löytyi läheltä, täti Laura.
– Laura on vaikuttanut myös siihen että olen nuoresta asti kokenut, ettei ole mahdotonta tehdä unelmistaan totta, sanoo Yasmine, joka on nähty Lauran kanssa yhdessä laulamassa muun muassa joulukiertueella muutama vuosi sitten ja Tartu Mikkiin-ohjelmassa.
Yasmine on opiskellut laulua muun muassa Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa, mutta myös Kööpenhaminassa ja Lontoossa. Hänen kolme veljeään ovat myös musikaalisia, mutteivät ole heittäytyneet mukaan musiikkimaailmaan.
– Musiikki on ollut aina perheessämme tapa kohdata ilot ja surut, enkä pienenä edes tiennyt arkeni poikkeavan muiden lasten arjesta.
– Myös isovanhempani Irene ja Jukka ovat aina olleet minulle hyvin läheisiä ja kannustavia. Luovuutta ja musikaalisuutta on kaikin puolin ruokittu, eikä ukkikaan mulle mitään tuutulauluja laulanut, vaan 1960-luvun rockia.
Yasminen ensimmäinen askel isolle estradille tapahtui 17-vuotiaana, kun hän pääsi mukaan Helsingin kaupunginteatterin musikaaliin. Vuosi oli 2008.
– Osallistun avoimeen hakuun ja minut valitiin High School Musical-esitykseen ja sain Gabriellan pääroolin.
– Varmaan meidän nuoren ikämmekin vuoksi musikaali otettiin erittäin positiivisesti vastaan. Mieleeni on jäänyt erityisesti tsemppaava kommentti Helsingin Sanomista, jossa sanottiin ääneni naulaavan kuulijan penkkiin.
Musikaalidebyyttinsä jälkeen Yasmine on nähty myös kaupunginteatterin Spring Awakening-musikaalissa ja Turun Samppalinnan kesäteatterin West Side Storyssa.
Hyvät kritiikit Yasmine sai Helsingin Sanomilta myös kolmen viikon takaisesta Cheek-keikastaan. Hän myöntää, että myönteistä palautetta on toki mukava saada, mutta sen luomat odotukset ja paineet hän koittaa pitää poissa mielestä.
– Tietysti haluan ottaa rakentavasta kritiikistä onkeeni ja kehittyä, mutta pyrin ajattelemaan, ettei ole ehdottomia totuuksia, vaan oleellisempi kysymys on resonoiko tulkintani kuulijan kokemusten kanssa.
– Haluan olla rehellinen artisti ja laulaa koko urani ajan samoista syistä kun silloin kun aloin lapsena laulaa eli pyrkiä siihen, että musiikkini koskettaisi mahdollisimman monia.
Yasmine uskoo, että suureen suosioon nousseen Cheekin salaisuus on juuri siinä.
– Paitsi että Jare on tehnyt vuosien ajan todella paljon töitä, hänen kappaleissaan sanotaan asiat niin rehellisesti, että ne puhuttelevat suurta yleisöä. Hän on myös taitava luomaan kappaleisiinsa mieleen painuvia huukkeja.
Cheekin loppuunmyydyt Helsingin konsertit ovat Yasminella vielä hyvässä muistissa ja niitä on yhä mukava fiilistellä.
– Keikoista jäi tunne, että olin osallisena suomalaiselle musiikille tärkeässä nytkähdyksessä.
– Kaikkinensa ne olivat mulle hyvin merkittävä, jännittävä ja inspiroiva juttu.
Yasminen yhteistyö Cheekin kanssa alkoi vuoden 2012-albumilla Sokka Irti ja silloin tällöin he esiintyvät yhdessä vieläkin, Yasminen bravuurina tietenkin Syypää sun hymyyn.
– Cheekin ystävä ja minun kollega Helsingin kaupunginteatterista ehdotti ja pääsin laulamaan ensin taustoja albumille ja pari päivää sessioiden jälkeen Cheek soitti sitten ja kysyi, haluaisinko kokeilla featata vielä yhteen kappaleeseen. Olin juuri pakkaamassa Lontoon reissua varten, mutta paria tuntia ennen lähtöä ehdin käydä studiolla laulamassa oman osuuteni.
– Syypää sun hymyyn-biisistä ei ollut tarkotus tulla alunalkaen sinkkua, mutta onneksi tuli, sillä featti kappaleessa on tuonut minullekin kontakteja ja tietysti näkyvyyttä.
Yasminella onkin oma albumi suunnitteilla. Hän puntaroi vielä oikeaa levy-yhtiötä, mutta musiikista hän paljastaa sen verran, että tulossa on RNB;tä, hiphoppia ja soulia.
Entäpä Yasmine Yamajako, mahtuuko elämääsi muutakin kuin musiikkia?
– Olen kiinnostunut monista asioista, joista musiikki on välillä jopa harmikseni ykkönen, sillä en haluaisi kokea sitä työksi. Yksi minulle tärkeä juttu musiikin ulkopuolella on lasten ohjelmien dubbaus ja toinen KYTKE-projektissa mukana olo. Olen Walter-yhdistyksessä luennoitsijana ja meidän pyrkimys on edistää avarakatseisuutta monikulttuurisessa Suomessa.
SIELTÄ TÄÄLTÄ Elävä legenda Vesa-Matti Loiri julkaisee uuden albumin Tuomittuna Kulkemaan 1. marraskuuta.
Levy on tehty Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaani-orkesterin kanssa. Kipinä yhteistyöhön syttyi Tie Pohjoiseen-elokuvan siivittämänä. Tuure oli tehnyt yhteistyötä Loirin kanssa kappaleiden kirjoittamisen myötä ja Kaihon Karavaani oli mukana Tie pohjoiseen-elokuvassa.
– Oli hieno kokemus tehdä Kaihon Karavaanin kanssa töitä. Levyllä on mielestäni todellista aitoa fiilistä ja mystiikkaa, Loiri kertoo.
Loiri ja Kaihon karavaani soivat hyvin yhteen. Kaihareiden tyylipuhdas rautalankasoundia sivuava popiskelmä ja Loirin ajoittain jazzmaisestikin fraseeraava tulkinta ovat toimiva yhdistelmä. Herkkyys ja rouheus kulkevat levyllä käsi kädessä.
Herkimmästä päästä levyltä nousee duetto Jenni Vartiaisen kanssa Halvalla-kappaleesta. Yhteiskunnan pahaa oloa ja välinpitämättömyyttä kuvastaa mestariteos Ismo Alangon Syvä maanantai.
Loirin liekki taiteen tekemiseen roihahti Kaihon karavaani-yhteistyön lisäksi, kun levyn tekijäkaartiin ilmoittautui nimekäs joukko Suomen arvostetuimpia kirjoittajia. Levyn teksteistä ja sävellyksistä vastaavat mm. Olavi Uusivirta, Matti Johannes Koivu, Ismo Alanko, Paula Vesala sekä Juha Tapio. Levyn on tuottanut Sampo Haapaniemi.
Viime vuonna 50-vuotista taiteilijauraansa juhlinut Vesa-Matti Loiri aloittaa perinteisen joulukiertueensa marraskuussa.
Suomalaisohjaaja Jalmari Helanderin molempien kokopitkien leffojen tarinat liittyvät Lappiin. Kuitenkaan kumpaakaan ei ole filmattu pohjoisessa.
Kansaivälisen läpimurron hän teki erilaisella joulupukkielokuvalla Rare Exports, joka kuvattiin Pohjois-Norjassa ja parhaillaan tekeillä olevan Big Gamen ”tunturikohtaukset” filmataan Alpeilla.
Harmi, sillä Big Gamen pääosaa esittävän superstaran Samuel L. Jacksonin olisi mielellään nähnyt Pohjois-Suomessa. Nimekkääseen näyttelijäkaartiin kuuluvat myös, Oscar-voittaja Jim Broadbent (Moulin Rouge, Iris) ja Ray Stevenson (Rooma-sarja, Thor, G.I. Joe: Kosto)
Big Game on eeppinen seikkailuelokuva, jossa yhdistyvät 1980-luvun klassiset E.T ja Karate Kid Die Hard-tyyliseen toimintaleffaan.
Elokuvan tarinassa Air Force One on Suomen ilmatilassa kuljettamassa Amerikan presidenttiä (Samuel L. Jackson) valtiovierailulle, kun matka keskeytyy ja kone pudotetaan Lappiin. Terroristien suunnitelma on kaapata presidentti ja se onkin onnistumassa, mutta 13-vuotias suomalaispoika, Oskari (Onni Tommila), löytää presidentin ennen terroristeja ja päättää auttaa tätä.
Kolme eniten peukkuja kerännyttä videota nähdään Docventuresissa YLE TV2:ssa keskiviikkona 9. 10. klo 22.10.Voittajan ratkaisee Levyraati, johon kuuluvat ohjelman isäntien Riku Rantalan ja Tunna Milonoffin lisäksi Paleface.
Generation Z:n musiikki on jännä sekoitus metallia ja karibialaista rytmipoljentoa, jonka takaa löytyy uuden sukupolven musiikintekijä Janne A Anttila Torniosta. Hänet tunnetaan parhaiten Meri-Lapissa sinfonista metallia soittavasta bändistä Polar Night Fandango.
– Generation Z on vapaamuotoisempi proggis kuin Polar Night Fandango. Ei ole ainakaan vielä mitään kokoonpanoa. Brave step nauhoitettiin Englannissa asuessani, ja äänityksistä vastasi unkarilainen kaverini, joka myös soitti bassot sekä leadkitaran. Itse lauleskelin ja soitin kompit. Eräs brittikaverini hoiti sitten videon kuvaamisen, Anttila kertoo.
Matkailualaa Brittein saarille Bournemouthissa ja työharjoittelun Jamaikalla tehnyt Janne on palannut nyt ainakin toviksi kotikonnuilleen.
– Tunnen kyllä Jamaikan kutsun aika voimakkaana, sekä musiikin että muunkin tulevaisuuden suhteen. Ollaan oltu jamaikalaisen rumpalikaverini kanssa yhteyksissä ja ollaan suunnitteltu musajuttujen lisäksi myös jonkinlaista vegeravintolaa.
Itävaltalainen metallibändi Garagedays on saanut kunnian esiintyä hardrockstaroista kootun Project Rockin Suomen ja Viron keikoilla.
Ennen Tornion Umpitunnelia, 22. marraskuuta, yhtyeet esiintyvät Tallinnassa, Helsingissä ja Kokkolassa.
Loppuvuodesta julkaistaan Garagedaysin uusi albumi Passion Of Dirt, jonka laadun takuumiehinä ovat toimineet Tuskassakin viime kesänä esiintyneen King Diamondin kitaristi Andy LaRocque ja Primal Fearin solisti Ralf Scheepers.
Garagedays saa inspiraationsa klassisesta 1980-luvun metallista ja trashista. Luvassa on siis ikimuistoinen raskaamman rockin ilta, sillä pääesiintyjän Project Rockin genre on lähinnä hardrock ja heavy, kun tähtiviisikon bändihistoriaa katsoo.
Laulaja Tim ”Ripper” Owens on vaikuttanut Judas Priestissä ja Yngwie Malmsteenin bändissä, kitaristi Keri Kelli Rattissä, Alice Cooperin ja Slashin bändeissä, basisti Rudy Sarzo Whitesnakessa, Diossa ja Ozzy Osbournen bändissä, rumpali James Kottak Scorpionsissa ja Kingdom Comessa ja kosketinsoittaja Teddy ”ZicZac” Andreadis Guns N´Rosesissa ja Alice Cooperin yhtyeessä.
Levin Hullu Poro Areenalla järjestettävä Hullu Porock viettää tulevana talvena 20-vuotisjuhliaan.
Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna, 7.-8.2.2014 järjestettävän kaksipäiväisen sisäfestivaalin ohjelmistossa nähdään kotimaisen rockin huippunimiä.
Tapahtuman pääesiintyjänä on kansainvälisestikin palkittu Von Hertzen Brothers, joka esiintyy avajaispäivänä.
Keväällä ilmestyneen Nine Lives -albumin kiertuetta edelleen jatkava veljeskolmikko voitti hiljattain Lontoossa järjestetyssä Progressive Music Awards -gaalassa arvostetun Anthem Of The Year -palkinnon kappaleellaan Flowers And Rust.
Illan toinen yhtye on oululainen Poisonblack, joka teki syksyllä paluun keikkalavoille ajankohtaisen Lyijy-levyn tiimoilta.
Festivaalin jälkimmäisen illan vetonaula on runsaan kymmenen vuoden tauon päätteeksi Hullu Porockiin palaava hardrock-jyrä Peer Günt sekä helsinkiläinen mimmiviisikko Barbe-Q-Barbies, joka on viimeisen vuoden aikana keikkaillut muun muassa W.A.S.P.:in ja Girlschoolin kanssa.
Ensimmäisen kerran talvella 1995 järjestetyssä Hullu Porockissa on vuosien saatossa vieraillut runsas joukko raskaan rockin ja metallin kärkinimiä Nightwishista Sonata Arcticaan ja Hanoi Rocksista Amorphisiin.
Viime syksyn tv-tapaus oli Nelosen Vain Elämää –sarja. Sen toinen kausi starttaa perjantaina 4.10. klo 20.00. Ohjelmassa ovat mukana Jukka Poika, Maarit, Anna Abreu, Juha Tapio, Pauli Hanhiniemi ja Ilkka Alanko.
He viettävät yhdessä viikon Hirvensalmen Satulinnassa ja esittävät omia tuoreita versioitaan toistensa suurimmista hiteistä.
Tiivis puristus, pitkillä kuvauspäivillä ja vähällä yöunella nostaa luonnollisesti tunteet pintaan ja luvassa on jälleen niin kyyneleitä kuin herskyvää nauruakin.
Ensimmäisen jakson isäntä on Ilkka Alanko, jonka biiseistä ohjelmassa kuullaan Poplaulajan vapaapäivä, Tie ajatuksiin, Juppihippipunkkari, Elän vain kerran, Kullanhuuhtoja ja Luotsivene.
Jukka Poika Rousun vuoro on 18. lokakuuta. Häneltä kuullaan muun muassa versio Maaritin Jäätelökesästä.
Molemmat laulajat ovat muuten ajankohtaisia uuden albumin vuoksi. Jukka Pojalta ilmestyy kokoelma ja Maaritilta viiden vuoden tauon jälkeen uutta musiikkia sisältävä levy Miten Elämästä Kertoisin, joka julkaistaan 25.10. Mikäpä olisi järkevämpi sauma julkaista kiekko, joten odotellaan kultaa ja platinaa.
Viime syksynä Vain Elämää sai ennennäkemättömän suosion ja ohjelmasta julkaistut kokoelmat myivät yhteensä huikeat 135 000 kappaletta. Huippumenestys takasi, että siinä esiintyneillä artisteilla, Katri Helena, Jonne Aaron, Nipa Neumann, Cheek, Erin, Jari Sillanpää ja Kaija Koo, on riittänyt pitkin vuotta yleisöä myös keikoilla.
Suomiräpin Hannu Hanhi Cheek korjasi isoimman potin, teki pophistoriaa, niin levy-kuin konserttirintamalla, mutta Vain elämää-artistien suosio, näkyi myös pohjoisen kesäfestivaaleilla. He siivittivät niin Rovaniemen Simerockin kuin Kemijärven Iskelmätulet yleisöennätyksiin ja Kemin Satama Openissakin Jonne Aaron yllätti vetämällään yleisömäärällä.
Luonnollisesti ohjelma on saanut kritiikkiäkin, varsinkin toisilta artisteilta. Ismo Alanko tölväisi Vain Elämää-sarjaa Vuoden turhin laulu-videollaan ja Paskaa-sanaan ovat Kauko Röyhkä ja Jouni Hynynen kiteyttäneet mielipiteensä. Heitä tosin on vaikea kuvitella näyttämässä tunteitaan Vain Elämää-ohjelmassa ja jälkimmäiseltähän puuttuvat tyystin ne tarvittavat hitit.
Monella tapaa Vain Elämää on kuitenkin ollut piristysruiske suomalaiselle musiikkielämälle. Ohjelma on kiinnostanut laajasti ihmisiä yli ikäpolvirajojen.
Vain Elämää-formaatti on saanut suuren suosion myös Ruotsissa nimellä Så mycket bättre. Siellä se on valittu kaksi kertaa suosituimmaksi viihdeohjelmaksi. Naapurissakin se on vaikuttanut artistien suosioon. Esimerkiksi Pugh Rogefeldt ja hänen laulunsaon löydetty uudelleen.
Suomipopin kuningattaren Maaritin Jäätelökesä menneen kesän muistoksi, vielä kerran!
