LAPSUUDEN LOPUN kitaristi Reijo Angeria (Kuva: Juha Kolehmainen)
Ensi perjantaina Svart Records julkaiseee jatkoa loppuunmyydylle PUNK ELÄÄ-7”-sarjalle. Toisessa osassa esitellään taas Suomi-punkin harvinaisia helmiä, joita ei alkuperäisinä juuri liikuskele.
Ylitorniolainen punkbändi Lapsuuden Loppu pääsi mukaan jo pari vuotta sitten Svartin kokoelmalle Veritahroja – Suomi-punkin salatut sävelet 1979–1983, mutta nyt Punk Elää-boksissa ovat kuultavissa sinkun molemmat puolet Tämän yön on tää kylä meidän ja Ruumis tiellä.
Sinkku purkitettiin Pekka Nurmikallion Microvox-studiossa, Lahdessa vuonna 1980 ja sillä soitti kitaraa kaikkien lappilaisten tuntema ravintola-ja hotelliyrittäjä Reijo Angeria ja muut yhtyeen jäsenet olivat Seppo Kuivakari, Markku Halminen, Jaska Palviainen ja Esa Liukkonen .
PUNK ELÄÄ vol 2: Systeemissäkö vika?! on rajoitettu painos, joka sisältää kolme singleä, Lapsuuden Lopun lisäksi Rattukselta ja Systeemiltä, kuvakansilla originaalien tapaan ja esittelyt bändeistä punkhistorioitsija Juho Hänniseltä. Tekstit ovat englanniksi, sillä Suomi-punkilla on kova kysyntä maailmalla, sillä aikoinaan kun levyjä painettiin vain parisataa, moni fani jäi nuolemaan näppejään.
Booklet: Lapsuuden Loppu (Childhood’s End) existed for a brief period first in 1979 and then with another lineup in 1980. This latter version of the band, who hailed from northern Finland, close to the Swedish border, wanted to steer clear of new wave which was rearing its head and becoming fashionable, and stuck to hard-hitting old school punk. They managed to self-release a self-titled seven inch before splitting up, original copies now almost impossibly rare to find.
Torniolaislähtöisellä Veli-Matti ”Läjä” Äijälällä ja hänen hardcore-orkesterilla Terveillä Käsillä on ollut hyvä vuosi.
LÄJÄ
Kun vuosi sitten turkulainen Svart Records julkaisi Terveitten Käsien tuotannosta viiden vinyylin boxin TK POP 1980 – 1989, 700 kappaleen painos myytiin loppuun muutamassa kuukaudessa. Myynnissä on kokoelmaa enää CD-muodossa. TK-levyt myyvät siis itse itsensä ilman mitään mediahypetystä ja keräilijämarkkinoillakin vanhat vinyylit kasvavat koko ajan korkoa. Esimerkiksi yhtyeen ensilevytyksestä 40 vuoden takaa Rock laahausta vastaan, jota painettiin 200 kappaletta, keräilijät maksavat tällä hetkellä jo 2000 euroa.
Valonkantaja 2019
TK-boxin julkaisua vauhditettiin myös herättämällä Terveet Kädet uudelleen henkiin muutaman vuoden telakoinnin jälkeen ja kun pieni keikkakimara oli menestys, yhtyettä nähdään ensi kesän festivaaleilla ja Brasilian kiertuekin on tulossa.
Loppuvuodesta Läjä Äijälä sai vastaanottaa myös Valonkantaja-elämäntyöpalkinnon. Sen lahjoitti helsinkiläinen Perttu Häkkisen säätiö, mistä mies on erityisen otettu, koska toimittaja Perttu Häkkinen (1979-2018) oli aidosti kiinnostunut marginaaleista. Alakulttuurivaikuttaja, joka arvosti sekä akateemista sivistystä, että itseoppineita taiteilijoita ja ajattelijoita.
-Hesassa oli kunnon menot, mutta se oli Etelä-Suomessa se, huomauttaa Äijälä, joka sai myös 500 euron stipendin marginaalitaiteen tekemiseen ja keikan The Kolmas-yhtyeelleen.
Kuten monesti on tullut kirjoitettua, ei ole Läjäkään profeetta omalla maallaan. Keikat Tornioon ja muuallekin Lappiin ovat Läjän bändeillä yhä tiukassa, vaikka maakunnan valtalehden Lapin Kansan järjestämässä Vuosisadan Lappilainen-äänestyksessä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi, Läjä Äijälä nappasi voiton. Äänestäjiä oli yli 4000 ja heidän kesken arvottiin yksi 250 euron hotellipaketti ja muita pienempiä palkintoja, mutta mitäpä jäi itse tittelin voittajalle käteen?
– Ei mitään…Tai sainhan mie tietty ilmaisen Lapin Kansan, sen jossa valinta uutisoitiin. Varmaan mielummin ois`oma poika Antti Tuisku pitäny voittaa, sillä eihän jänkhällä kukaan minua tunne tai näitä mun juttuja tiedä. Suurin osa minun äänistä tuli ihan muualta kuin Lapista, Äijälä hörähtää.