Levyarvio: JARRING tuo hyvää tuulta ja herättelee ajatuksia
.
JARRING : Monumental Row (Jarru 005)
Rovaniemeläisen Jarringin instrumentaalimusiikki saa viihtymään ja kuuntelemaan.
Renessanssimies Jari Pulsan tenorisaksofoni puhuu ihmisten kielellä, mutta mistään easy-listening- tai hissi-musiikista Monumental Row-levyssä ei ole kyse.
Soitto ammentaa vaikutteita 1950-1960-luvuilta, jolloin instrumentin jazztaitajat olivat parhaimmillaan. Silloin oli erityylisiä tarinaniskijöitä John Coltranesta ja Sonny Rollinsista Stan Getziin.
Eikä muhkeasti soiva foni vie ajatuksia vain jazziin, vaan kepeästi silmien eteen lehahtaa myös Vespa-parvi ja svengaava Lontoo eli aika ennen bluesboomia, Graham Bondin ja Aleksis Kornerin rytmimusiikki.
Jarringin pääosan esittäjät Monumental Row-levyllä ovat punksukupolven kasvatit Jari, joka muistetaan yhtyeistä Lapin Kullat, Karu Selli, The Vävyt ja Avanto ja kosketisoittaja Marko Kantola, joka soitti Nightingalesissä, joka levytti Hiljaiset Levyt-yhtiölle. Rytmiryhmän muodostavat rumpali Olli Koskela ja basisti Matti Väätäjä.
Monumental row ja levyn päättävä Polaroid springboard ovat Jarringin levyn rytmisesti rikkaimmat. Niissä Jarin foni ja Markon koskettimien leikki synnyttävät monenlaisia elokuvallisia Lappi-kuvia kuten vaikka Leijat Rovaniemen yllä ja Ihania naisia Ounaskosken uimarannalla…Kapybara on mainio lattaribiisi, mutta parasta Ilkamat-meininkiä on kuitenkin alastomimmassa Korundi Cafe Bluesissa. Siinä on sitä Lontoota, pörinää, kolinaa ja maailmanpyörää.
Levy äänitettiin kolmessa sessiossa Rovaniemen Musiikkikirjastossa. Tuottajana ja äänittäjänä hääri Ivalon Phil Spector Timo Rehtonen.