Posts Tagged “1960-luku”

Englannin ensimmäinen listaykkönen vuonna 1960, EMILE FORD, oli tuttu Tornionlaaksossa

by Arto.

Emile Ford & The Checkmates

Tasan 60 vuotta sitten Englannin singlelistan kärjessä oli Emile Fordin laulama What do you want to make those eyes at me for. Se pysyi ykkösenä kuusi viikkoa ja saavutti miljoonamyynnin. Emile yhtyeineen oli voittanut Lontoon Sohossa talent-kisan 1959 ja päässyt levyn tekoon Pye recordsille, jonka kuumin nimi oli silloin Lonnie Donegan. 

1960  brittien suosikkilaulajia olivat muun muassa Cliff Richard, Adam Faith ja Marty Wilde, mutta Emile oli ensimmäinen tummaihoinen, joka nousi listaykköseksi. Yhden hitin ihmeeksi hän ei kuitenkaan jäänyt, vaan vielä samana vuonna hän nousi Top20:een lauluilla On a slow boat to China, You’ll never know what you’re missing, Them there eyes ja Counting teardrops ja niinpä New Musical Express-lehden lukijat äänestivät Fordin Parhaaksi Uudeksi Artistiksi vuodelle 1960.

Fordin suuri menestys kesti vuodet 1960-1963, jolloin riitti keikkoja kuin tv-esiintymisiäkin. Hän lauloi paljon pakettikiertueilla artistien kuten Bobby Darinin, Everly Brothersin, Shadowsin ja Duane Eddyn kanssa.

The Beatles lämppäröi Emile Fordia 1962

Ruotsissa Emile esiintyi ensi kertaa  Tukholman Gröna Lundissa 1962 ja jo seuraavina vuosina hän lauloi ympäri maata, tullen tutuksi Tornionlaaksoa myöten, esiintymispaikkoina muun muassa Haaparanta, Kukkola ja Övertorneå.

Kun Suomen puolella ottaa puheeksi 1960-luvulla länsirajalla vierailleet ulkolaiset artistit, monet muistavat Emile Fordin ensimmäisenä. Syynä tietenkin se, että hän vieraili täällä usein,  koska hän oli asettunut asumaan neljänsadan kilometrin päähän Lyckseleen. Tarina kertoo, että eräällä kiertueella, hän oli etsinyt puhelinta ja eräässä talossa Lyckselessä, oven oli avannut kaunis Carina, johon rakastui ja he menivät naimisiin.

Emile Ford oli syntyjään Saint Luciasta Karibian saarilta, mutta hän kouluttautui Englannissa ääni-insinööriksi. Laulamista ja soittamista suurempi intohimo Fordille olikin ”täydellisen soundin etsiminen”. Löysikö hän sen ehkä Pink Floydin Division Bell-albumilla, jolla hän toimi neuvonantajana. Jokatapauksessa hänen teknistä tutkimustyötä arvostettiin ja käytettiin myös mm. Stingin ja Michael Jacksonin levyillä. Yksi hänen varhaisimmmista keksinnöistä oli Music Minus One-systeemi, joka loi perustan karaokelle.

Ruotsissa Emile eli vuodet 1963-1972 ja oli varsin suosittu ja hänen levytyksensä Little June, joka oli käännös ”Laulavan saamelaisen”  Sven-Gösta Jonssonin hitistä Lillemor, nousi niin  Kvällstoppeniin kuin Tio i Toppiinkin. Myös Still ja Twilight time olivat ruotsalaisten mieleen.

Puolet vuodesta Ford keikkaili, usein skellefteålaisen Yngve Forsellin yhtyeen kanssa ja puolet hän vietti kotona Lyckselessä perheensä seurassa ja omassa studiossaan äänikokeiluja tehden. Jo läpimurtonsa vuosien tienesteillä  hän oli perustanut studion Barbadokselle ja Ruotsi-vuosien jälkeen, hän perusti kolmannen studion myös Los Angelesiin, jossa teki studiotöitä maailmannimille.

Levyttikin hän aina silloin tällöin. Parhaiten laulajan uran jälkeistä kautta edustaa, tuttuja klassikkoja sisältävä  albumi  My Kind Of Country Music vuodelta 1979, jonka hän teki legendaarisen steelkitaristi B.J. Colen kanssa, joka on soittanut kaikkien kanssa, Rockpilesta Tom Jonesin viimeisiin roots-levyihin asti.

Emile Ford, koko nimeltään Michael Emile Telford Miller,  kuoli 78-vuotiaana Lontoossa 11. toukokuuta 2016. Suomen puolella hän ei aikakirjojen ja asiantuntijakyselyjeni mukaan koskaan esiintynyt.

https://www.youtube.com/watch?v=ZCN–6DYEsc

https://www.youtube.com/watch?v=RRk8eBqcOLA

MUSA-LAPPI-kirjassa kaivellaan vanhoja ja vinyyli rahisee

by Arto.

Suomalaiset kävivät levyostoksilla Knutte Lugnetin putiikissa Haaparannalla jo 1950-ja 1960-luvuilla (kuva: Haparanda Bildarkiv)

MUSA-LAPPI, Muinaiskaivauksia ja vinyylin rahinaa nuoren rytmin juurilta on makasiinityyppinen kirja, joka sukeltaa pintaa syvemmälle. Se antaa äänen arjen musiikkisankareille; lappilaisille kokijoille, näkijöille ja tekijöille. Sanansa sanottavana on myös tornionlaaksolaisilla, molemmin puolin Tornionjokea.

Kirja selvittää faktoja ja moni mysteeri selviää. Se tutkii ja vastaa muun muassa kysymykseen, kuinka paljon on totta etelän medioiden levittämissä 50 vuoden takaisissa musiikkiuutisissa Lapista. Vaikka monelta tarinalta katkeavat siivet, kirja ei ilkeile, vaan kertoo paloja pohjoisen kevyen musiikin historiasta rehellisesti.

Vuosikymmeniä on vatkattu esimerkiksi tangoskandaalista Aavasaksalla 1967 ja rock-ikoni Lemmyn Pello-visiitistä 1985. Kun tapahtumista on kerrottu tarpeeksi ahkerasti, totuus on hämärtynyt. Onko ehkä puhuttu jopa väritettyä totuutta eli mitä oikeasti tapahtui, sen Musa-Lappi paljastaa.

Kirjassa selvitetään myös pitkän kaavan kautta Ruotsin Haaparannan merkitystä musiikin leviämiselle rajan yli Lappiin. Väistämättä lukijan mieleen nousee epäilys: Tuliko se rokki sittenkään ensin stadiin vai ehkä Tornioon?

Musa-Lapin haastattelussa on myös 90-vuotias Sinikka Tunturi, Lapin ensimmäinen iskelmälevyttäjä vuodelta 1951 ja suositun hittilaulaja Hannen surullinen tarina. Ruotsin Lapissa läpikäydään Pohjois-Kalotin merkittävimmän 1960-luvun bändin Shanesin ja Tornionlaakson historiaa. Merkittävistä kesätapahtumista tarkastelun alla on Posion Juhannus, jonka suurin vetonaula ei ollut Samantha Fox. Tähän päivään meidät tuo bluesmies Slim Butler, joka kertoo muun muassa Roots N`River Blues-festivaalin parhaista hetkistä.

Säännöstä täytyy olla aina poikkeus. Musa-Lappi myös puntaroi suomalaisen rockjournalismin tasoa ja kirjaan on haastateltu brittiläisen Rockin` Vickersin muusikoita. Saamme vihdoin vastauksen, kävikö Lemmy 1960-luvulla Suomessa ja ostiko Stockmannilta itselle lapinpuvun.

Musiikkitoimittaja Arto Junttilan Musa-Lappi on jatkoa hänen kahdelle Poppia Väylän pyörtheistä -teokselleen. Tornion ja Tornionlaakson jälkeen, kirjoittaja kuuntelee Lappia laajemmin ja täydentää myös aiempien tietoja. Paitsi kirjoissa Junttila on pitänyt vuosikymmeniä ääntä lappilaisesta musiikkiosaamisesta kirjoittamalla juttuja kymmeniin lehtiin ja julkaisemalla Väylän Pyörre -nimen alla levyjä ja pyörittämällä nettijulkaisua, jonka kruununa on vuosittain jaettava lappilainen KEKSI-musiikkipalkinto.

Kirjaa saa tällä hetkellä 10€:lla Tornion Musiikista ja Rovaniemen Musiikkikirjastosta+Suomalaisista Kirjakaupoista Torniossa ja Kemissä, Haparanda stadsbibliotekista  ja Ylitornion MT-toimistosta.

Tilata  voi myös suoraan; arto.junttila@pp.inet.fi tai 040 839 4552 tai Facebook-viestillä.

Lehtileikkeitä:

Lapin Kansa 11.2.https://www.lapinkansa.fi/vapaalla/tietokirja-musiikinhistoriaa-katveesta-paivanvaloon-3412719/?fbclid=IwAR2DwEWbznfRi6xyvdN34XvfZdlUReHkjy8Fu5Fb2wKApogQsJyYrPDbH9Y

Meän Tornionlaakso-lehti: https://tornionlaakso.net/paikallisuutiset/436-mielenkiintoisia-tarinoita-lapin-musiikkielamasta-2?fbclid=IwAR18rP2DJ6QoTmY_Td_SoOzQzkTh_hT2iVL75EyaZTgLOqiZ7iWf3qLPWoY

Kuukkeli-lehti:http://www.kuukkeli.com/uutiset/musalappi-valottaa-pohjoisen-musiikkihistoriaa-6.153.28501.e531b085e9?fbclid=IwAR3QD3nv9hHJ_0uY5qEUZ4uv1mTjEAok3bI10BiTMD2rA8Hic3Bxkt_anYE