Tornionjoen jäittenlähdön aikaan keväisin aika monen mieleen nousee Keksin laulu. Sehän kuvaa Väylän tuhoisan tulvan kulkua vuonna 1677.
Jo nyt Herra kesää tekee/ Luoja suuri suweapi/ Maria maata paljastaapi/ Tulwan tuopi tunturista/ Weden waaroista walottaapi/ Tornion jokeen johdattaapi.
Keksin laulun kirjoittaja oli Antti Mikkelinpoika Keksi (1622-1705), ensimmäinen nimeltä tunnettu suomenkielinen kansanrunoilija, jonka teksteistä on säilynyt jälkipolville myös herjaruno, joka kertoo vuosina 1636-1676 eläneestä Ylitornion kirkkoherrasta Nicolaus Ulopolitaniuksesta.
Aina ajankohtainen
Vielä tänäänkin Keksin laulu inspiroi taiteilijoita. Viimeksi sitä ovat esittäneet Wimme Saari ja Hasse Alatalo. Viimemainittu kansanmuusikko on verrannut runon tekstiä nykyajan räppiin. Alatalo on kirjoittanut myös kirjan Nurmen Lintu- Ängens Fågel, johon keräsi 1970-luvulla lauluja Ruotsin Tornionlaaksosta. Hän muun muassa törmäsi aareavaaralaiseen Ellen Siikavaaraan, joka osasi tulvalaulun ulkoa.
Hasse: ” Siikavaarat pitivät kestikievaria Aareavaarassa. Ellen ei ollut oppinut sitä koulussa tai lukenut kirjasta, vaan kuullut. Ehkä hänen äidiltään Ollan Mantalta tai joltain kulkumieheltä. Eli laulu oli kulkenut suusta suuhun.”
Pohjoisruotsalainen kansanmusiikkiyhtye J. P. Nyströms levytti osan Keksin laulua ruotsiksi vuonna 1987 Vårvinter-levylleen. Viimeksi sen innoittamana on syntynyt Mikael Niemen romaani Veden Viemäää (Fallvatten). Pajalalaiskirjailija kutsuu Keksin runoa Tornionlaakson kansalliseepokseksi. Myös Niemen menestyskirjasta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä löytyy huikea Keksin inspiroima kuvaus jäistä vapautuvasta joesta, joka soi kuin rock`n`roll.
Mikael: ” Kun kirjoitin kohtausta, tein sen ainakin sata kertaa ennen kuin hyväksyin. Tornionjokilaaksolaisen kirjailijan näytönpaikka on kirjoittaa jäittenlähdöstä.”
Juuret molemmin puolin Väylää
Syntyjään Antti Keksi on nykyiseltä Ylitornion Kaulinrannalta. Hänen isänsä oli Heikin Mikko. Avioiduttuaan 21-vuotiaana hän muutti ensin isännäksi Marjosaareen Keksin tilalle ja myöhemmin Tornionjoen toiselle puolen Torakankorvaan. Antti oli maanviljelijä ja sotilas, mutta eniten häntä kiehtoi runonlaulu. Hänellä oli kulkijan mieli ja sanomisen pakko. Hän kiersi talosta taloon laulujaan esittämässä ja hän oli suosittu kansan parissa.
Antin elämää paljon tutkineen professori Erik Wahlbergin mukaan Keksi oli myös neljännesmies.
– Ylitornio oli aika iso pitäjä siihen aikaan ja se jaettiin neljään osaan ja jokaisella lohkolla oli oma neljännesmies ja Antti oli yksi heistä.
Erik kertoo, että Keksin aikaan vuolaita koskia oli vähemmän ja hän kulki pitkin Väylää veneellä ”viran puolesta” arvioimassa vahinkoja, joten tulvalaulun kuvauksen hän arvelee olevan senkin puolesta niin tarkkaa.
Suurina katovuosina 1600-luvun lopussa Antti hankki lisäksi leipää perheelleen kiertämällä Norjan rantoja.
Keksin laulu ja Acerbi
Italialainen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbi kuuli Keksin tulvarunon vuonna 1799. Hän oli matkalla Nordkappiin ja pysähtyi juhannuksen alla pariksi päiväksi nykyisen Övertorneån pappilaan. Kirjassaan Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape hän kuvaa pysähdystään kaikinpuolin peräpohjalaisen vieraanvaraiseksi. Viivähdyksen kohokohta oli kiipeäminen Aavasaksan vuorelle, jonne Acerbi nousi maapallontutkija Maupertuisin jalanjälkiä. Keksin lauluun hänen huomionsa kiinnitti rovasti Svanberg ja näin runo kirjoitettiin ylös ensimmäistä kertaa.
Kaikkiaan Keksin lauluun sisältyy 212 säettä. Runossa Keksin kieli on terävää, kantaaottavaa ja elävää, jonka takia teksti on säilynyt sukupolvesta toiseen myös muistiperintönä. Antti myös moralisoi, viljelee huumoria ja käyttää pistävää ironiaa ylempiään kohtaan. Hän ei tunne alemmuutta, vaan pientä vahingoniloa rikkaita kohtaan, joita tulvan hävitys kohtasi.
Myös Acerbi oli ylpeä löydöstään.”Tämä runo on nyt ensimmäisen kerran kirjoitettu muistiin ja jollei sattuma olisi kuljettanut muuatta italialaista napapiirin taakse, olisivat runo ja runoilija aikaa myöten hautautuneet unohduksiin. Täten lappalainen runoilija saa kiittää maineestaan italialaista matkailijaa, mikä ei ehkä ole oudompaa kun jos joku italialainen runoilija joutuisi kuuluisuudestaan kiitollisuudenvelkaan lappalaiselle matkamiehelle.”
Tutkimusmatkansa jälkeen hän pyysi turkulaista Henrik Gabriel Porthania kääntämään Keksin tulvarunon latinan- ja ranskankielille. Hän kuitenkin kieltäytyi. Syyksi on arveltu Acerbin matkakirjan aiheuttaman sensaatiota Tukholmassa. Italialainen nimittäin julkisti kaikki lasin ääressä kuullut jutut. Uskaliaimmat niistä käsittelivät kuningashuonetta ja ruotsalaisten tapojen omituisuuksia.
Kalevalamitassa
1880-luvun alussa Keksin laulusta oli puolisen tusinaa kirjoitettua versiota. Vanhinta niistä säilytetään Acerbin arkistossa Mantovan Biblioteca Communalessa, Italiassa. Painetun asunsa se sai vuonna 1829, kun Oulun kirjapainon perustaja C.E.Barck painatti sen arkkiveisuksi. Arkkiveisut olivat aikansa sanomalehtiä. Niiden levikki oli suuri ja niitä myytiin siellä missä väki liikkui: Markkinoilla, kirkonmäillä, häissä, kinkereillä ja käräjillä.
Keksin laulua esitettiin Kalevalamitassa. Niinkuin muutkin runolaulut, se syntyi esitystilanteessa. Elävästä tilanteesta kertoo Acerbi: ”Kuulijain muodostaman piirin keskellä seisovat improvisaattori ja hänen kertaileva avustajansa. Jokaisen säkeen, jonka sepittäjä laulaa tai esittää, avustaja toistaa samalla nuotilla. Hän tarttuu säkeen viimeiseen tai viimeistä edelliseen sanaan. Lopettaa säkeen yhdessä sepittäjän kanssa ja toistaa sen sitten yksin.Näin sepittäjälle jää aikaa miettiä seuraavaa säettä. Taukojen aikana he virkistävät itseään oluella ja jaloviinalla ja jatkavat tätä tilapäisrunoiluaan useasti yöhön myöhään.”
Antti Mikkelinpoika Keksi kuoli 83 vuoden iässä rutiköyhänä. Perintöä hän jätti 15 äyriä. Hänelle on pystytetty Övertorneån Korvan kylään muistokivi.
Lainaus Arto Junttilan kirjasta: Poppia Väylän pyörtheistä II (Väyläkirjat 2014)
Ps. Vuoden 2021 juhannuksena julkaistiin Keksin Laulu kokonaisuudessaan levyllä. Arto Tiesmaa teki sävellystyön ja tulvaruno sai uuden elämän. CD on kunnianosoitus paitsi Keksille, myös vapaana virtaavalle Tornionjoelle. Tämän päivän runonlaulajien lisäksi levyn viimeisellä raidalla ääneen pääsee myös Ragnar Lassinantin ohjelmassa tutkija Erik Wahlberg, joka kertoo tarkemmin Antista ja tulvarunosta!
Pentti Teräväinen: AINA VIIHTEEN PUOLELLA – Musiikkihistoriaa viihteen ja musiikin ongelma- ja viihdekäyttäjille (Discopress)
Pena
Mikko Alatalo sanoo Aina Viihteen Puolella-kirjassa ystävästään median monitoimimiehestä Pentti Teräväisestä: ” Pena on samanlainen elohopeakenkä kuin meikäläinen. Virtaa riittää- ja ideoita. Me varmaan kuolisimme ikävään Penan kanssa, jos meillä ei olisi koko ajan joku rauta tulessa. Me olemme hengenheimolaisia monella tavalla. Me tulimme pohjoisesta ja panimme tuulemaan omilla saroillamme Tampereella. Koko ajan meitä on puskenut työn eetos. Me olemme pohjoisen miehiä jatkuvalla savotalla. ”
Pena tuli Rovaniemeltä ja Mikko Kiimingistä ja ensi kertaa he tapasivat keväällä 1978 Tampereella ja edelleen he tekevät yhteistyötä. Moni muistaa heidät muun muassa teeveen Hittimittarista, radion mainiosta musiikkisarjasta Audiomatka Amerikkaan ja viimeisimpänä heitä on kuultu yhdessä useassa kaupallisessa radiossa, moniosaisessa Mikko 70v-ohjelmassa.
Ennen muuttoa Tampereelle opiskelemaan, Pena harjoitteli toimittajan työtä Lapin Kansassa. Musiikista hän kirjoitti pohjoisessa muun mussa Rockman-nimen alla ja myöhemmin Pohjolan Sanomiin Ramohvooniin. Armeijassa Sodankylässä jääkäri Teräväinen pyöritti kasarmiradiota ja tuntumaa hän sai myös Lapin radiossa.
Itse tapasin Penan ensi kerran Rovaniemen ravintola Haarikassa, jossa hän toimi dj:nä. Hän soitti parhaat menomusiikit ja vuonna 1977 Help-lehti rankkasi Penan Lapin ja Oulun läänin parhaaksi tiskijukaksi. Samaiseen lehteen ja taisi olla vielä samana vuonna tehtiin myös yhdessä Kuusrockista juttu.
Aina Viihteen Puolella-kirjassa Pena käy tarkoin läpi Discopress-yhtiön historiaa, jonka hän käynnisti vaimonsa Aijan kanssa Tampereella syksyllä 1980. Päivätyössä Pena kävi mainostoimistossa, mutta siinä sivussa teki myös DJ-keikkoja, lehtijuttuja ja toimitti Diskosusi-lehteään ja pikkuhiljaa alkoi toteuttaa omaa unelmaansa.
Vuosikymmenten mittaan hän on tuottanut tuhansia lehti- ja radiojuttuja sekä hittilistoja musiikin eri osa-alueilta, kaiken kruununa nykyään monipuolista musiikkia soittava Radio Musa.
Pena tiivistää kirjassaan: ”Olemme aikuisten musiikkiradio, jolle musiikki on tärkeintä ja joka erottuu muista musiikillaan, ei juontajilla!”
Kuukauden Levy! Tätä Suomi Tanssii! Lavakauden Päättäjäiset! Yli miljoonan levyn jakelua ravintoloihin ja medioille! Musiikkia & Media-tapahtuman isä! Irwin-museon puuhamies! Tuossa on vain pien osa, joista idearikas Pena muistetaan.
Esko Rahkonen oli ensimmäinen iskelmäartisti, johon Pena tutustui -6-vuotiaana. Eskon siskon perhe asui samassa talossa Rovaniemellä kuin Teräväiset. Sen jälkeen hän on haastatellut kaikki suomalaiset iskelmätähdet, monet useampaan kertaan. Yli 300-sivuista kirjaa värittävätkin pienet muistot kohtaamisista heidän kanssaan. Iloiset ja surullisetkin. Erityisesti jää mieleen Rauli ”Badding” Somerjoen haastattelu Helsingin Kalliossa, jonka Pena teki postiluukun kautta. Krapulasta kärsinyt laulaja ei päästänyt toimittajaa sisään, mutta suostui tulemaan suostuttelujen jälkeen ulos valokuvaan, joka kertoo kaiken hänen olotilastaan.
KaikkinensaPena tarjoaa kirjassaan mielenkiintoisen syväsukelluksen suomalaisen populaarimusiikin historiaan. Hän vie kulissien taakse, raottaa usein raadollistakin musiikkibisnestä, muttei mässäile. Lainaukset Penan kantaaottavista kolumneista ovat myös arvokasta ajankuvaa.
Mikko Alatalon lisäksi myös Lasse Norres, Erkki Puumalainen, Markku Urhonen, Seppo Tammilehto ja Kari Helopaltio valottavat oivallisesti Discopressin yli neljä vuosikymmentä kestänyttä taivalta.
Toukokuussa juhlittavien Tornio-päivien kunniaksi kaupunki ilahduttaa asukkaitaan musiikkilahjoilla!
Teeveen suosittu SuomiLove-ohjelma on inspiroinut kulttuuritoimiston väkeä ja he ovat tehneet konseptista oman versionsa.
Lauluesitys tuodaan suoraan henkilön tai yhteisön luokse ja musiikkiyllätyksistä vastaavat Julia & Jukka Lamminen, Jon Sebastian ja Saana Ylitepsa & Eemi Vanhala-duo.
Artistit tulevat esittämään lahjan saajalle yhden kappaleen sovittuun aikaan ja paikkaan Tornio-päivien aikana 7. – 15.5.
Musiikkilahjat annetaan hyvin perusteltuihin kohteisiin, henkilöille tai yhteisöille. Laulun saaja voi olla esimerkiksi yksinäinen vanhus, 50-vuotishääpäiväpari tai tärkeää työtä tekevä poppoo.
Tornion kaupungin laulutervehdyksiä on luonnollisesti rajallinen määrä ja lopullisen valinnan tekee Tornion kulttuuritoimi.
Lahjan ehdottajan musiikki tullaan toteuttamaan mahdollisuuksien mukaan ja toiveita vastaanotetaan 23.3.-11.4. osoitteessa www.tornio.fi/kulttuurilahja
PITKÄN URAN musiikin kentällä tehnyt Riku ”Roku” Rousu julkaisee 6. toukokuuta ensimmäisen sooloalbuminsa The Imaginary One-Night Stands, jonka musiikki, mestaria itseä lainaten, kumartaa 1960-luvulle, syöksähtelee powerpopista psykedelian syvyyksiin ja sinkoilee hallitun hallitsemattomasti friikkirockista folk-balladeihin.
Levyltä on julkaistu ennakkoon kaksi videosinkkua; unenomainen rakkauslaulu My Dreams ’95, ryyditettynä hyppysellisellä Barry White-tyylistä makukamarisoulia ja isoa iskelmää ja tänään ilmestyi kipinöivä rock`n`roll Video Games & Heroin, jonka videon on ohjannut A.E. Jänkälä, torniolaislähtöinen, kuten Rokukin, joka avaa hiukan lauluaan:
-Biisi flirttailee old school-videopelimaailman kanssa. Se kertoo sopivasti kieli poskessa eräänlaisen kasvutarinan opetuksineen: Kaikkea saa ja pitääkin kokeilla, mutta joidenkin asioiden kokeilu kannattaa jättää suosiolla vanhoille päiville.
JO VUOSIA SITTEN Soundi-lehden arvostettu toimittaja Asko Alanen julisti: ” Roku Rousu on valmis maapalloa kiertävälle radalle. Tsekatkaa rock`n`roll-vauhtiveikon nykykiekaisut, niin ette tipu kyydistä!”
Mie kuitenkin tipahin. Roku Rousun nimi oli vilahtanut lukuisissa oululaisbändeissä ja useilla niiden levyillä, mutta kaipasin tienviittaa, sillä tahtoi tai ei, laulaja-lauluntekijä ja liiderihän hän on ja Roku Rousu- nimi on toivottavasti parrasvaloissa jatkossa muissakin kuin tässä The I.O.N.S. -proggiksessa.
KUN ROKU ROUSU LÄHTI alkuvuodesta 2020 työstämään debyyttialbumiaan, hänen oli tarkoitus soittaa levylle kaikki soittimet itse, mutta joutui turvautumaan kaveriapuun. Pitkäsoiton odotusarvoa lisääkin se, että pitkästä aikaa vanhat Moses Hazyn soittajat, Joonas Karjalainen ja Mikko Siven, ovat vauhdittamassa Rokun menoa, puhumattakaan kosketinsoittaja Sussu ”Markun tyttö” Ketolasta, joka on ehtinyt paiskia muusikon töitä rakkaan Suomen Tulli-yhtyeen lisäksi muun muassa Noora Louhimon, Samae Koskisen ja Jean S-yhtyeen kanssa.
Kaikki ovat Tornion Pop & Jazz Konservatorio Lappiasta ponnistaneita musiikin ammattilaisia. Rajakaupungissahan legendaarinen Moses Hazykin sai alkunsa. Yhtye toimi aktiivisesti vuodet 2004-2011, julkaisi kolme kehuttua pitkäsoittoa, valittiin vuoden livebändiksi rocklehti Rumbassa ja keikkaili ahkerasti muun muassa Venäjällä, Pohjois-Amerikassa, Baltiassa ja Kiinassa, jossa yhtye kiersi kaksi kertaa ja faneja siellä heillä on enemmän kuin 🙂Dannyllä. Suuren yleisön yhtye saavutti myös television välityksellä, kun heidän musaansa soitettiin MTV:n Dirty Sanchez -sarjassa, joka näkyi 230 miljoonassa kotitaloudessa.
Tätä päivää on kuitenkin Roku Rousu & The I.O.N.S. ja albumi The Imaginary One-Night Stands, jonka julkkareita juhlitaan aluksi etelässä, 6.5. Helsingin Loosessa ja 7.5. Tampereen Telakalla.
Vuosi sitten torniolaislähtöisen Saagan singlet Mun sydän ei osaa puhua ja Tokio soivat Ylen aalloilla muun muassa Levylautakunnassa ja YleX:n Nosteessa-ohjelmassa.
Nyt musiikin ja tanssin ammattilainen Saaga Suonvieri asuu pääkaupungissa ja on julkaissut EP-levyn Suensaari Express, joka nimeä myöten vie hänen ajatukset pohjoisen vuosiin.
Taustalla soi akustinen kitara ja koskettimet kevyesti. Nuoren naisen pop on haurasta, mutta voima on sanoissa. Häntä ei voi ohittaa, puhumalla pienkaupungin herkästä runotytöstä, sillä hän on sielu auki ja käsittelee tunteitaan rohkeasti. Hänestä on kasvanut urbaani maailmankansalainen.
Tarttuvia lauluja hän osaa tehdä. Alussa mainittujen lisäksi muun muassa uuden levyn Se ei ole totta on sellainen. Suomessa tällaisia naispuolisia indieartisteja on kuitenkin paljon. Miten nousta massasta? Saagalta se voi onnistua. Pienestä voisi aina kasvaa myös suurta ja erilaista, mutta lahjakkuuden lisäksi se vaatisi tietysti onnea. Saaga siinä, missä Litku Klemettikin? Joka tapauksessa menestystä Saagalle ja hänen valitsemalleen tielle, oli se sitten musiikkia tai kulttuuria monipuolisesti.
Kaihoisaa punkrockia soittava rovaniemeläinen Puhelinseksi julkaisee toisen täyspitkän albuminsa Vieraita Toisillemme kesäkuussa Svart Recordsin kautta.
Tässä pitkäsoiton nimikappale, joka tuo kyllä paikotellen mieleen Yö-yhtyeen, joten sitä on helppo kuunnella ikään katsomatta eli millään hardcorella ei pelotella.
Radiokanavilla voimallisesti soivien sanaloruttelujen vastapainoksi on mukava korvia kylvettää myös teksteillä, joissa on koskettavuutta ja asiaa.
Lauluntekijä-laulaja-kitaristi Otto Mikkolan lahjakkuus on jo laajasti noteerattu. Kannattaa kuunnella myös hänen toista yhtyettä Autiomaata ja sen juurevia tarinoita.
Yleisesti tulevan albumin lauluista levy-yhtiön tiedote kertoo, että ne käsittelevät yksinäisyyttä, vieraantumista, mielenterveysongelmia sekä tietysti särkynyttä sydäntä.
Kolarilaislähtöinen Tiina Vaattovaara kävi opiskelemassa Torniossa biisintekoa ja hanat aukesivat.
Nyt Oulussa työskentelevän musiikinopettajan eri tyylin tuotoksia voi bongata milloin Radio Pookin listalta toisten laulamina tai Spotifyn New Music Friday ja Suomirock tänään –soittolistoilta, joilta löytyy Tiinan Saa Kiljua-yhtyeen Sunnuntaiaamu-kappale.
Reipas ja menevä punkhenkinen ralli kesäisen leppoisine lyriikoineen.
– Kyseessä on tarina ihmisestä, joka herää rannalla sunnuntaiaamuna eikä ihan heti muista, mitä on tapahtunut. Elämä heittelee joskus, eikä auta kuin ottaa se mikä vastaan tulee ja kääntää kasvot aurinkoon, kertoo Tiina.
Saa Kiljua on saanut nimensä Fingerporista ja se on kokeneiden muusikkokaverusten perustama musiikillinen puuhamaa, jossa punk ei kuole koskaan.
– Tulevan albumimme teemana on halu pomppia olkkarissa, huutaa äänet käheäksi ja unohtaa kaikki paska hetkeksi, laulaja paljastaa.
Pitkäsoitto ilmestyy syksyllä ja sen äänittämisestä ja miksaamisesta vastaa Janne Huotari, joka on tehnyt töitä muun muassa Aknestikin ja Terveitten Käsien kanssa.
Saa Kiljua: Tiina Vaattovaara (laulu), Ilkka Immonen (basso, taustalaulu), Jyrki Niemelä (kitara) & Matias Haapaniemi (rummut)
Torniolaisen Popmusiikin Tarina oli hieno ja viihdyttävä kokonaisuus. Pop & Jazz Konservatorio Lappian nuoret olivat tehneet suuren työn kapellimestari Tuomas Lampelan johdolla. Yllättäviä leikkauksia ja käänteitä tunnelmasta toiseen riitti, eikä ikävystymään päässyt.
Juontajapari Essi Turunen ja Mikko Koivulehto
Tekstihän oli minulle suurimmaksi osaksi tuttua omien Poppi-kirjojeni sivuilta, kuvia oli mukana arkistostani ja muutenkin oli ilo olla pienesti avuksi aina, jos tarvittiin.
Vähän tunnen olevani jäävi sanomaan mitään, mutta muutaman huippuhetken haluan nostaa esiin, kun Lapin Kansa-jutussani se oli rajallista.
Laulajista ylitse muiden oli sielukasääninen Jenny Mulenga, niin Harmony Sisters-Raijan ohjelmistosta napattu Rififi kuin Nina Myan Deep in the water olivat silkkaa tähtipölyä. Swingin ja soulin kutsuihin vastasi ilolla ja on ihme, jos tästä laulajattaresta ei kuulla pian laajemminkin.
Jenny ja mustan rytmimusiikin pyörteissä myös Tuomas Lampela viulussa
Missään vaiheessa illan aikana ei päässyt liikaa vaipumaan nuoruusmuistoihin. Toki Tonicsin Hei Herra Hetkinen hienoine laulustemmoineen muutaman kyyneleen irrotti, mutta pian nurkan takaa rymistelivät nuoret miehet TK-sikermällä. Heitä tuhat kertaa paremmaksi pani kyllä tyttöbändi, jonka versio Zacharius Carls Groupin Big River-rokista oli uskomaton liveveto! Kaksi naislaulajaa ja mikä nuoruuden energia koko bändissä!
Tonics: Hei Herra Hetkinen
Zacharius Carls Group: Big River
Upeaa kuultavaa oli myös Tuomas Lampelan sovitus CMX:n Ruosteesta ja ennen kaikkea Jukka Pojan Älä tyri nyt-laulu sovitettuna kuorolle toi siihen aivan uuden syvällisemmän tason ja alleviivasi tekstiä.
Yllätys oli myös Tornio 400-laulukisan voittajabiisin Kotikaupunkini esitys. Elina Haapaniemen äänestä olen aina pitänyt, Mikin Vintin näytelmistä lähtien, mutta nettikuuntelussa kappale häipyi äkkiä mielestä, mutta nyt se hiveli ja sai kuoroineen ja bändeineen arvoisensa täyteläisen esillepanon. Oi jospa hetken olisi saanut napattua purkkiin ja jos lupa olisi annettu, sellaisenaan olisin sen julkaissut Väylän Pyörre-levyjen kautta.
Koronapölön vuoksi Tornio 400-spektaakkeli jäi varmasti monelta näkemättä, mutta mikä estää joskus ottamasta esityksiä vaikka uusiksi.
Tuomaksen tiimi yhteistsempissä ennen esitystä
Vaikkei se live-elämystä korvaakaan, katso suurproduktio tästä ja kerro mitä tykkäsit?
Markku Köngäs EventWorksin toimistossa Tornion Kromilaaksossa
Kemin kesätapahtumien lippulaiva Satama Open Air sai tämänvuotisen KEKSI-musiikkipalkinnon. Toiseksi tuli rovaniemeläinen laulaja Jarkko Honkanen ja kolmanneksi Kaamosjazz-festivaali Saariselältä.
Satama Open Air-festivaali järjestettiin elokuussa nyt kymmenettä kertaa ja se oli kolmatta kertaa loppuunmyyty eli keräsi 12 000 kuulijaa.
Alussa Satama Open Airiä ”isännöi” Sonata Arctica. Tänä päivänä lavalla nähdään vuosittain Suomen radioiden soitetuimmat tähdet ja tuoreimmat nimet Vain elämää-tv-ohjelmasta.
-Ensi vuoden ohjelmakin on jo valmis. Yli kahdestakymmenestä buukatusta artistista vain yksi on sama kuin tänä vuonna. Kuitenkin ennen kuin tehdään lopullinen päätös ensi kesän festivaalista katsotaan, miten tämä korona kehittyy, sanoo järjestäjä Markku Köngäs EventWorksistä, joka firmansa kautta on hyvällä näköalapaikalla koko Suomen musiikkitapahtumiin, joiden lipunmyynti hänen mukaansa tällä hetkellä on surkeaa.
-Toki valopilkkujakin löytyy. Yksi niistä on oululainen Euroviisu-menestyjämme Blind Channel, jonka loppuunmyytyjä konsertteja on ollut ilo olla järjestämässä, mies kehaisee.
Satama Open Air 2021 (Kuvat: Rami Ranta)
KEKSI-musiikkipalkinnon voittajasta Kemin Satama Open Airistä EventWorks on kehittänyt turvallisen ja luotettavan tapahtuman. Se ei petä ja asiakas tietää, mitä rahallaan saa. Samaan Köngäs joukkoineen pyrkii Torniossa paluun tehneellä Twin City-festivaalilla, jonka ysärihenkinen formula kaipaa hänestä vielä hiomista. Yksi kuitenkin tapahtumaperheestä putoaa pois.
-Ensi kesänä luovutaan Ilo Irti-keikoista. Ne olivat lähinnä ensiapua ihmisille, sallituissa rajoissa, korona-ajan ahdistukseen, Köngäs kertoo.
KEKSI-musiikkipalkinto jaettiin nyt kahdeksatta kertaa. Sen jakaa Väylän Pyörre-nettisivusto ja päättää eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa koottu tuomaristo.
Keksi 2021 Top 5
Satama Open Air (Kemi)
Jarkko Honkanen (Rovaniemi)
Kaamosjazz (Saariselkä)
Rajahurrit (Haaparanta)
Teemu Ylinikka (Kemi)
Vuosikymmenten mittaan hän on tuottanut tuhansia lehti- ja radiojuttuja sekä hittilistoja musiikin eri osa-alueilta, kaiken kruununa nykyään monipuolista musiikkia soittava Radio Musa.
Esko Rahkonen oli ensimmäinen iskelmäartisti, johon Pena tutustui -6-vuotiaana. Eskon siskon perhe asui samassa talossa Rovaniemellä kuin Teräväiset. Sen jälkeen hän on haastatellut kaikki suomalaiset iskelmätähdet, monet useampaan kertaan. Yli 300-sivuista kirjaa värittävätkin pienet muistot kohtaamisista heidän kanssaan. Iloiset ja surullisetkin. Erityisesti jää mieleen Rauli ”Badding” Somerjoen haastattelu Helsingin Kalliossa, jonka Pena teki postiluukun kautta. Krapulasta kärsinyt laulaja ei päästänyt toimittajaa sisään, mutta suostui tulemaan suostuttelujen jälkeen ulos valokuvaan, joka kertoo kaiken hänen olotilastaan.
Keksi 2021 Top 5