Staalon Kaato- produktio lähti liikkeelle helsinkiläisen The Bad Ass Brass Band- yhtyeen johtohahmon Pentti Luomakankaan pitkäaikaisesta haaveesta viedä Lappiin  ja paikkoihin, joissa yleensä juuri kukaan ei käy esiintymässä, 14-henkinen balkanilaisrytmein soittava puhallinyhtye vierailevine solisteineen. 

Nyt  Staalon Kaato- kiertue on jo kulttiklassikko ja kolmannen kerran se starttaa 3.9. Kilpisjärven retkeilykeskuksesta ja päättyy 8.9. Sevetin Baariin Sevettijärvellä. 

Kiertuekokoonpanossa vaikuttaa Sielun Veljet yhtyeen taidokas sekä omaperäinen kitaristi Jukka Orma esittäen yllättävää sekä omaperäistä materiaaliaan. Saamelaisedustuksena on Kaamasmukan Punainen Paholainen Ailu Valle räpäten saamen kielellä. Aina tulinen, kaunis, herkkä sekä energinen Tundramatiks on värvännyt joukkoihinsa Rubikista tutun bassovirtuoosi  Arttu Hasun, joka  julkaisee lähitulevaisuudessa soololevyn, jossa saamme hämmästellä muun muassa etelän miehen joikua. USAn folksuurlähettiläs Matthew John Jr laulaa hämmästyttäviä tarinoita Usasta, mielen syvyyksistä sekä arjesta ja kokoonpanon soundin kruunaa garagesaksofonin riipaiseva tulkki Pentti Luomakangas.

ti 3.9 klo 21 Kilpisjärven Retkeilykeskus 20 €

ke 4.9 klo 21 Selvä Pyy, Äkäslompolo, 20 €

to 5.9 klo 21 Huippuravintola Kaunispää, Saariselkä, 20 €
(pe 6.9 klo 13.15 Ivalon Yläaste)

pe 6.9 klo 21 Inarin Kultahovi, 20 €

la 7.9 klo 18 Alaikäiskeikka, Pub Rastigaisa, Utsjoki (muutama €)
la 7.9 klo 21 Pub Rastigaisa, Utsjoki, 20 €

su 8.9 klo 21 Sevetin Baari, Sevettijärvi, 20 €

pe 13.9 klo 21 Liberte, Helsinki 

Kyösti Mäkimattila (kuva:Seppo Hagfors)

Ile Vainio on mukava mies ja Varjokuva ja sen solisti Kyösti Mäkimattila loistavia tanssimusiikin ammattilaisia.

Kummastusta muissa levy-yhtiöissä on herättänyt kuitenkin, että Vainion levy-yhtiö AXR Music on asettanut kisaan kaksi omaa pitkän uran tehnyttä artistia, Kyöstin lisäksi Bablon ja Ile vielä istuu finaaliraadissa, joka valitsee tangokuninkaan.

Eräskin levyfirman pomo kirjoittaa: ” YLE ei saisi olla tällaisessa osallisena. Hyvä jos asiasta puhuttaisiin enemmän, sillä se syö viihteeltä uskottavuutta.”

Kun valintaprosessia on seurannut, käytännössähän voitaisiin ensi vuonna nimetä esimerkiksi Reijo Taipale ja Eino Grön suoraan finaaliin ja siitähän varsinainen jännitysnäytelmä saataisiin aikaiseksi.

Toinen juttu, mikä on aiheuttanut napinaa, varsinkin laulajissa, etteivät finalistit ole samalla viivalla. Vainion tallin artistilla  on moninkertainen fanipohja muihin verrattuna, mutta toivottavasti kansa ja tuomaristo kiinnittävät huomionsa artistien laululahjoihin, mikä lienee se ykkösasia?

Kyösti Mäkimattila on Seinäjoen Tangokunigaskisan suuri ennakkosuosikki ja todennäköinen voittaja.

Kuitenkin kysyy, mihin Kyösti tätä titteliä tarvitsee. Tietenkin se tekee hyvää ensimmäiselle sooloalbumille, mutta kun musiikki ei paljon muutu ja keikkoja riittää ilmankin. Iskelmäähän se on jatkossakin, soolona tai bändin kanssa. Hyvinä esimerkkeinä vaikkapa  Yölinnun Simo Silmu, Taikakuun Janne Raappana ja Souvareiden Lasse Hoikka.

Kyöstin johtama Varjokuva haki 2000-luvun alussa vauhtia pohjoisesta Ylläs Soikoon-tapahtumasta osallistumalla kaksi kertaa Tanssiyhtyeiden SM-kisaan ja voittamalla molemmilla kerroilla. Varjokuvan ura urkeni ja yhtye pääsi kahdeksi kesäksi TV2:n Kesäillan valssi -ohjelman vakio-orkesteriksi Se tuli huomatuksi ja kiinnitetyksi AXR-levy-yhtiöön, jonka jälkeen hittejä on riittänyt.

Varjokuvan olen kerran nähnyt livenä juuri Ylläs Soikoon-tapahtumassa Kaivohuoneella. Alkuillasta he soittivat perinteistä tanssimusiikkia ja loppuillasta silkkaa rockabillyä.

Seinäjoen Tangomarkkinoiden Tangokuningas-finaali 13.7. klo 21.00 YLE tv1:ssä ja Varjokuva Ylläs Soikoon-tapahtumassa 18.-20.7.

Äkäslompolo, Rillumarei ja Tornio

Reino ”Repe” Helismaa, jos kuka oli antanut sydämensä Lapille. Jo 1940-luvun lopulla hän vietti viikkoja Äkäslompolossa hiihdellen ja ladaten akkuja. Sotien jälkeen kylä oli lähes matkailijoiden ulottumattomissa, mutta Jouni Kaulasen perustettua kylään kaupan ja majoitustiloja Ylläksestä tuli pikkuhiljaa ”tunturihiihtäjän keidas”.

Repe muistetaan tuhansien iskelmien tekijänä. Niistä 1500 päätyi levylle ja monista niistä tuli ikivihreitä. Yksi elämään jäänyt klassikko on Äkäslompolossa syntynyt Rakovalkealla, jonka levylle lauloi Tapio Rautavaara.

Näin kertoo Jätkäpoika ja runoilija-kirja:

” Urheilumiehinä Helismaa ja Rautavaara kiintyivät hiihtämiseen Lapin talvisissa maisemissa Ylläs- ja Kesänkituntureilla ja porukalla osallistuivat niillä järjestettyihin hiihtoretkiin. Lapissa hiihtäminen oli jotain muuta kuin tavallista hiihtoa; se oli retkeilyä, maisemien ihailua ja myös lauleskelua tulilla.

Helismaa oli herkkä ja vastaanottavainen luonne ja sukelsi helposti Lapin lumoihin. Täällä hän rauhottui, kun kiersi Yllästä, Kesänkiä, Kueria ja muita tuntureita. Rakotulia poltettiin, ja kun toiset kaivoivat repuistaan kahvipannut, emalimukit ja kuksansa, Helismaa kaivoi kitaran. Hän oli hyvä seuranpitäjä ja tunnelman kohottaja, ja tunturi oli laulujen arvoinen paikka.

Eräänä päivänä hän tuli Kaulasen Jounin tupaan ja sanoi tälle:” Nyt meillä on kuule uusi laulu, se on yöllä rakovalkealla tehty. Minä vetelen sen nyt.”

On yö ja tähdet taivahalla loistaa välkkyen,

kun kirkas hohdettaan luo tunturille.

On ympärilläin erämaa ja outo hurma sen,

on avautunut sydämeni sille. 

Laulu päätyi Aimo Jäderholmin ohjaamaan lyhytfilmiin Laulu Tunturista, joka kertoi pohjoisen koskemattomasta luonnosta. Se kuvattiin maaliskuussa 1949 Ylläksen maisemissa ja kun se esitettiin Helsingin Kino-Palatsissa, monet tulivat katsomaan pelkästään sitä illan pääelokuvan sijaan. Filmin kautta Rakovalkealla-laulusta tuli hyvin suosittu.

Repe kirjoitti paljon muitakin Lappi-aiheisia lauluja. Viisikymmentä niistä hän kokosi muun muassa Fazerin vuonna 1951 kustantamaan kirjaan: Tunturilta tuulee-hiihtäjien ikioma laulukirja, jonka laulut loivat pohjaa lappilaiselle iskelmälle, jonka perinteen jatkajia ovat esimerkiksi Souvarit.

Repe kirjoitti myös hupailuja radiolle, teattereille ja elokuviin. Hänen 32 elokuvakäsikirjoituksestaan muistetuimpia ovat Pekka ja Pätkä -elokuvat, Lentävä kalakukko ja ennen muuta Rovaniemen markkinoilla.

Rillumareihan sai alkunsa Rovaniemen markkinoilla-elokuvasta, joka kuvattiin Lapin pääkaupungissa kesällä 1951. Kansan rakastama, mutta kriitikoiden runttaama jätkäkulttuuria ihannoiva filmi toi valkokankaalle Repe Helismaan ja Toivo Kärjen rempseät laulut ja teki tutuksi Esa Pakarisen esittämän Severi Suhosen. Sen tuomilla voitoilla tehtiin sitten Tuntematon Sotilas, josta vinkin elokuvatuottaja Särkälle antoi Toivo Kärki.

Legendaarinen hotelli Pohjanhovi oli Rovaniemen markkinoilla-elokuvan teon keskus ja siellä järjestettiin kuvausten lomassa myös iltamat, jotka keräsivät 700 kuulijaa.

http://www.youtube.com/watch?v=I6-F4NpiBJM

1950-luvulla Helismaa kiersi ahkeraan Suomea ja veri veti aina pohjoiseen. Torniossa Reino Helismaan kiertueporukalla oli tapana yöpyä aina kaupunginhotellissa. Ohjelmaan kuului myös käynti Haaparannan puolella ostoksilla. Ruotsi oli silloin tavarataivas suomalaisille ja sieltä sai esimerkiksi nailonpaitoja ja sähköparranajokoneita kohtuuhintaan, mutta ongelmia aiheutti tulli.

Kerran iltamien jälkeisenä päivänä Helismaa lähti hanuristinsa Esa Kaartisen kanssa Haaparannalle. Kaartinen osti puvun ja puki sen omansa alle. Hänellä oli kaksi pukua päällekäin ja nailonpaitoja niin paljon kun mahtui, osa niistä oli sullottu käsivarteen.

Helismaalla oli jenkkikassi, jonne hän sulloi ensin nailonpaitoja ja sukkia, sitten hedelmiä väliin ja taas nailonia ja niin edelleen. Tavaraa niin paljon, että käry olisi käynyt, jos kassi olisi pitänyt avata. Helismaa sanoi, että hän näyttää miten mennään tullista ohi. Tullimiehet tunsivat heidät kun olivat olleet edellisenä iltana juhlissa.

”Päivää!”

”No, mitäs taiteilija Helismaalla on siellä kassissa?”

”No, minä panin sinne pohjalle ensin muutamia sukkia ja sitten nailonpaitoja. Sitten minä laitoin hedelmiä väliin ja taas laitoin nailonpaitoja väliin ja taas laitoin sukkia ja nailonpaitoja ja yhden puvuntakin. Sitten panin taas hedelmiä tähän päälle niin kuin näkyy- nämä ovat ihan hämäyksen vuoksi!”

” Sillä lailla! Olkaa hyvä ja menkää!”,sanoivat tullimiehet ja hihittivät.

Helismaa sanoi tullin ulkopuolella:

”Koskaan ei saa valehdella tulleille!”

Erään toisen kerran kiertueporukka  lähti Haaparannalle lavatansseihin. Kaikki olivat juhlatuulella, koska oli vapaapäivä ja hyvä sää.Helismaa kulki Kaartisen kanssa kaulakkain flinderi taskussa.

”Yksi humalainen taluttaa toista humalaista”, sanoi yksi ohikulkenut suomeksi.Juhlijat kääntyivät ympäri. ”Mitä sä kuulit?”, Kaartinen sanoi Helismaalle. Kaveri toisti saman pilkallisesti, ja Kaarinen viittasi hänet läheiseen metsikköön ja vetäisi koukun kylmästi hänen leukaan. Kaveri kaatui ja lähti sitten kiireesti karkuun. Helismaa sanoi sen jälkeen toiselle, pienemmälle kaverille hyvin uhmakkaasti:”Ja nyt on minun vuoro!” Pikkumiehen lähdettyä juoksujalkaa kaverinsa perään Helismaa katsoi Kaartiseen ja sanoi:” Alanko kirjoittaa elokuvakäsikirjoitusta NYRKIN VOIMALLA- ja sinä näyttelet sen pääosan.

Tämän jälkeen Tornion perukoilla liikkui huhu, että Haaparannasta tulee porukka, joka antaa Helismaan kiertueen tyypeille kuonoon. Helismaa odotti porukkaa jokaisessa esiintymispaikassa ja uhosi, että tulkoot vaan!

LÄHDE: Jukka Pennanen & Kyösti Mutkala: Jätkäpoika ja runoilija

Nykyisin Rovaniemellä asuva Talonpoika Lalli on hivuttautumassa pikkuhiljaa Suomen sanansivaltajien eliittiin, mutta pohjoisesta matkanteko vain ottaa pidemmän ajan.

Lalli Mikko Henrikki Mustakallio on syntynyt Ivalossa vuonna 1989, mutta varttunut aikuiseksi Ylitorniolla. Hän on ammatiltaan talonrakentaja eli leipä tulee rakennuksilta ja räppi on rakas harrastus.

Lallin äiti on tunnettu kulttuurivaikuttaja ja tutkija Marja Mustakallio Mataringistä. Isä taas on taidemaalari Pekka Hermanni Kyrö, joka työskentelee Ivalon Rykimässä. Pariskunta on eronnut, mutta Lallin suhde vanhempiinsa on yhä lämmin. Sen kuulee räpistä Laula se laulu, joka kertoo heistä.
Lallilla on sana hallussa ja hänen menestykseen on helppo uskoa. Esikuvikseen hän on listannut J.Karjalaisen, Shaggyn, Nylon Beatin ja Tuomari Nurmion.

Roihu-lehdessä hän kertoi, mistä kaikki alkoi: ”Ensimmäiset riimit kirjoitin yläasteella samana päivänä kun pääsin kasiluokalta. Silloinen räppiposse Ylitorniolla oli HKM Mafia. Se on edelleen ainut oikea posse johon yhä kuulun. Edorf Ivalosta oli just voittanut räpin SM-kisat. Kuuntelin paljon Guerra Nortea, Ambassaa ja muuta suomiräppiä. Siitä se sit lähti kun kattoi jätkiä kun räppäsivät. Eka mun biisi oli Kirkkain tähti vuonna 2005. Se oli rakkauslaulu silloiselle tyttökaverille.”

Öölifestien yksi tähtinimistä oli Jesse Kaikuranta

– Meidän työntekijöitä oli viime viikonloppuna kaikkiaan neljässätoista tapahtumassa ja Pikisaaren Öölifestit oli yksi niistä, kertoo Event Worksin kiireinen toimitusjohtaja Markku Köngäs, joka itse oli töissä Oulun Rotuaarilla.

Vaikka Öölifestit pääsi vain puoleen yleisötavoitteestaan eli noin tuhanteen, muutaman yön yli nukuttuaan, Köngäs lupaa tapahtumalle jatkoa myös ensi vuonna ja ensimmäisiä varauksia aletaan tehdä jo elokuussa.

– Saatiin niin hyvää palautetta, ettei päätöstä ollut vaikea tehdä. Ihmiset viihtyivät, eikä ulkopuoleltakaan ole tullut valituksia.

Köngäs on sitä mieltä, että Tornion kesä tarvitsee tapahtumien kirjoonsa Öölifestit ja uskoo vahvasti, että muutamassa vuodessa se lunastaa paikkansa.

– Meidän ykköstuote on edelleenkin Kemin Satama Open Air-festivaali, jonka lippujen ennakkomyynti on ollut huomattavasti vilkkaanpaa kuin viime vuonna.

– Öölifesteihin panostus ja ennenkaikkea mainostus on ollut paljon vähäisempää. Pääasiassa tapahtumasta on rummutettu netissä.

Vaikka logistisesti Pikisaari on vaikea kapean sillan vuoksi ja se tuo lisäkustannuksia työtunteina, Köngäs vakuuttaa, että luonnonkaunis Pikisaari on jatkossakin Öölifestien pitopaikka.

– Kun väki purkautuu Pikisaaresta kaupungille, Öölifestien menestyksestä hyötyvät muutkin yrittäjät, Markku Köngäs toteaa ja puhuukin mieluummin yhteistyöstä kuin kilpailusta, eikä koe vielä muotoaan etsiviä Öölifestejä esimerkiksi Twinkkareiden kilpailijaksi, vaan yhtenä  Tornion kaupunkikeskuksen elävöittäjistä.

TOTTA, EI TARUA  1960-luvulla Haaparannan Lastenpäivät olivat suosittu tapahtuma. Se oli kuin Linnanmäki pienoiskoossa. Tapahtuma järjestettiin samassa paikassa kuin tulevan viikonlopun Classic MotorMeet, josta kehitellään vuosi vuodelta suurempaa tapahtumaa ja aineksethan ovat hyvät.

Lastenpäivillä nähtiin muun muassa Rock-Olga, the Shanes, Little Gerhard ja ammattinyrkkeilijä Floyd Patterson.

50 vuotta sitten, tarkemmin 22.7.1963, tapahtuman pääesiintyjä oli ruotsalainen THE TELSTARS. Muina esiintyjinä olivat Seija Lampela, Lasse Pöysti ja torniolaisen Osmo Leipälän Sway-yhtye.

The Telstars tunnettiin Ruotsin television suositun musiikkiohjelman Drop in housebändinä. Samaisessa ohjelmassa esiintyi lokakuun lopussa 1963 myös ensivierailullaan ollut the Beatles, jonka kiertueen lämppäribändiksi he myös pääsivät.

The Telstarsin perustivat tunnetut orkesterimuusikot Gösta Nilsson and Rolf Bäckman, jotka tunsivat viehtymystä jazziin ja niinpä Telstarsin ensimmäisen albumin nimi oli The Telstars playing  pop-jazz.

Suureen suosioon yhtye pääsi laulullaan Håll dej till höger, Svensson, joka oli Ruotsin kampanjalaulu, maan siirtyessä oikeanpuoleiseen liikenteeseen  3. syyskuuta 1967. Solistina oli Rock-Boris Lindkvist, jota Telstars säestää alla olevassa videossa Drop in-ohjelmassa.

Niinkuin monet rocksolistit, niin bänditkin, Telstars muiden mukana siirtyi  pikkuhiljaa ruotsalaisen Souvari-musiikin  puolelle, josta leipä irtosi helpommalla. Hepstarsin Sunny girl-ruotsinnos oli kevyt askel siihen suuntaan.