Tässä ja nyt: Suomen Oscar-elokuva Hymyilevä mies ei olisi syntynyt ilman MIKKO MYLLYLAHTEA
mikkom2

Mikko Myllylahti

TassaNyt1960-lukulaista tunnelmaa huokuva Hymyilevä mies  on ehdottomasti vuoden kotimainen elokuva. Juho Kuosmasen ohjaama tarina nyrkkeilijä Olli Mäestä sai maailmanensi-iltansa keväällä Cannesin elokuvajuhlilla ja voitti siellä arvostetun Un Certain Regard -sarjan ensimmäisenä suomalaisena elokuvana. Sen jälkeen elokuva on kulkenut voitosta voittoon.

mikkomyllylahti

Mikko ja Hymyilevän miehen naispääosaa esittävä Oona Airola Cannesissa

Vanha sanonta; Alussa aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo, pitää paikkansa myös Hymyilevän miehen kohdalla. Elokuvan ohjaaja Kuosmasella oli vaikeuksia käsikirjoituksen kanssa, mutta kun hän pyysi apuun torniolaislähtöisen elokuvan ammattilaisen ja runoilija Mikko Myllylahden, tarina alkoi avautua uudella tavalla.

– Näin se taisi tapahtua. Homma alkoi sujua ja meidän Hymylevä mies-käsikirjoitus lähti hyvin käyntiin myös tuotannollisesti,  Myllylahti muistelee.

Mikko  itse on ohjannut toistaiseksi lyhytelokuvia ja julkaissut neljä runokirjaa. Hymyilevän miehen menestyksen myötä, käsikirjoittajana hän on saanut useita työtarjouksia ulkomaita myöten, mutta tällä hetkellä hän sanoo keskittyvänsä kirjailijantyöhönsä. Lisäksi  Myllylahti valmistelee parhaillaan myös ensimmäistä omaa kokoillan elokuvaansa, joka kulkee työnimellä Metsurin tarina.

– Viime viikolla olin esittelemässä Metsurin tarinan käsikirjoitusta liudalle ulkomaisia myyntiagentteja ja rahoittajia. Juttu tuntui saavan erinomaisen vastaanoton ja toivon kovasti että se etenee tulevan talven aikana monella rintamalla, Mikko sanoo ja paljastaa, että elokuva on tarkoitus kuvata keväällä 2018 pohjoisen maisemissa. Paikkakuntaa hän ei ole vielä päättänyt.

–  Olen käynyt  tutkimassa paikkoja muun muassa Muoniossa, mutta toisaalta myös Koillismaa ja Kuusamo voisi olla sopiva miljöö. Jää vielä nähtäväksi, mies tuumaa.

Mikko, tarkemmin omaan historiaasi, synnyit samana vuonna 1980, kun punkbändi Terveet kädet sikisi Tornio-angstista. Vietit nuoruutesi rajakaupungissa, miten selvisit hengissä ?

– Hahaa…Kyllähän se pikkukaupungin angsti tuli tutuksi 90-luvullakin. Näin jälkikäteen pohdiskellen, tuntuu kyllä että Tornio oli loppujen lopuksi hyvä paikka kasvaa taiteilijana, omaehtoista tekemistä oli runsaasti (bändejä erityisesti), vaikka marginaalissa oltiinkin selvästi. Toisaalta uskon edelleen että taide elää ja uusiutuu vahvasti marginaalissa, ei virallisissa instituutioissa tai näkyvissä suurissa hankkeissa.

Uskotko, että runous pelasti sinut vai joku muu?

– En tiedä pelastiko runojen kirjoittaminen, mutta tärkeää se oli silloin ja on tietysti edelleen. Luulen että viimeisimmässä ja tunnetuimmassa runokirjassani Väylä palaamalla tuttuun pohjoisen maisemaan, pystyin myös uusiutumaan runoilijana.

mikkomvaylaTornio-vuosinani myös kesäteatteri oli mulle tärkeä juttu. Sain siellä ensikosketuksen näyttelemiseen, sekä tietysti sain ensimmäistä kertaa seurata läheltä ohjaajan työskentelyä ja sitä miten draamateksti herää yleisölle eloon. Erityisesti Kari Kinnaslampi ja Taisto Yrjänä ovat jääneet mieleen. Taisto oli tärkeä mentori ja kannusti runojen kirjoittamisessa kovasti. Mietin vieläkin usein hänen näytelmäänsä Juudaksen evankeliumi, jossa esiinnyin. Se oli valtavan hieno teksti.

Olet lähtöisin Tornion Kivirannalta,  jossa syntyi paljon hyvää musiikkia sinun nuoruudessasi, miten hyvin tunsit sikäläiset musiikkikuviot?

–  Zacharius Carls Groupin soittajat ovat kaikki kavereitani ja olen myös itse soitellut heidän kanssaan monesti Marttalan Olli-Pekan autotallissa. Tosin omat soittotaitoni olivat melko rajalliset silloin, kuten ovat vieläkin. Yksi ensimmäisiä kuvauskeikkojani taisi muuten olla Zachariuksen keikan taltiointi 90-luvun puolivälin Kevarissa, jonka he voittivat. Nauha on vieläkin tallessa.

Vaikka muut taiteet ovat vieneet sinut, musiikki on myös ilmeisen tärkeää sinulle edelleenkin?

–  Totta.  Kun kirjoitin ensimmäistä runokokoelmaani taustalla soivat amerikkalaiset jazz-standardit sekä erityisesti Lee Morgan, joka päätyi teoksen nimirunoonkin asti. 20-vuotiaana taas filosofian opiskelu vaihtui elokuvaan, kun näin Lars von Trierin musiikkielokuvan Dancer in the dark. Olin erityisesti vaikuttunut Björkin roolisuorituksesta.

Ja viimeksi kun olen askaroinut Metsurin tarinan kimpussa, olen kuunnellut erästä Brahmsin sellosonaattia ja kitaristi Timo Korhosen Tárrega-levytyksiä, mutta myös Daniel Lanois’n kitara-ambienttia.

Terveisiin käsiin vielä palaten, veljesi esitti torniolaisen Arto Koskisen leffassa Kahlekuningas TK-rumpalia ja nyt hänellä on taidenäyttely Aineen taidemuseolla. Mistä syntyy Myllylahtien poikkitaiteellisuus?

En osaa oikein itsekään sanoa mistä kiinnostus taiteisiin kumpuaa.  Vanhemmat eivät ole taiteilijoita, mutta kotona on vallinnut aina kannustava ja suvaitseva ilmapiiri. Minulla on neljä nuorempaa sisarusta ja taidamme kaikki olla jollain tavalla taiteiden kanssa tekemisissä, minä ja Ristomatti jo ammattiemme puolesta. Siskoni Anna-Leena on valmistunut musiikkiterapeutiksi ja on meistä lahjakkain musiikissa, erinomainen laulaja kaiken muun lisäksi! Myös nuoremmat veljeni Lauri ja Heikki soittavat paljon ja ovat muutenkin hyvin luovia.

Osaatko sanoa, oletko enempi  elokuvantekijä vai runoilija ?

– En pysty valitsemaan näiden väliltä, eikä minun onneksi ole tarvinnutkaan. Teen molempia, kuten olen tehnyt tähänkin asti.  Runojen kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, vaikka pidänkin siitä ja häivyn silloin tällöin yksin viikoksi jonnekin piilopirttiin tai suurkaupunkiin kirjoittamaan. Elokuvia taas tehdään porukassa, ja siitä saa valtavasti energiaa.

losolvidadosMikä on sinun kaikkien aikojen suosikkielokuva ?

– Niitä on niin paljon että on mahdotonta sanoa yhtä. Mutta sanotaan vaikka Luis Bunuelin Los Olvidados, jonka yhdistelmä realismia ja runoutta on täysin ainutlaatuista edelleen.

Kuka on suosikkirunoilijasi?

– Tähänkin on mahdotonta vastata, mutta ruotsalainen Tomas Tranströmer on sellainen johon palaan aina uudelleen ja uudelleen.

Mikä oli elämäsi ensimmäinen ostamasi musiikkialbumi?

– Sen muistan hyvin. Ostin albumin Tornion Öömannin musiikkikaupasta syksyllä 1993, jolloin olin juuri aloittanut yläasteen kaupungissa. Levy oli Pearl Jamin Vs.  Muistan vieläkin kuinka hyvältä cd-soundit kuulostivat suttuisten kopioitujen kasettien jälkeen.

Mikä biisi tällä hetkellä uppoaa parhaiten ?

–  Kuuntelen toisaalta paljon klassista ja toisaalta lähinnä amerikkalaista vaihtoehtorokkia. Viimeksi mainitusta esimerkiksi  Grizzly Bear -yhtyeen biisi Yet Again on aivan valtavan hieno.

www.mikkomyllylahti.com