SAVERIO MACCNE
Kun kuulin, että Argentiinan suurkaupungin Buenos Airesin kasvatti, bluesmuusikko Saverio Maccne, asustaa Tornion Kourilehdossa, ajattelin, että vain rakkaus voi tuoda hänet ”keskelle ei mitään” ?
-Tietysti tärkein syy, miksi asun täällä on vaimoni Silja (Kroschel), joka on kotoisin Torniosta. Kuitenkin minulla on ollut myös tarve löytää paikka, jossa sieluni ja ruumiini voivat hyvin, löytää tasapaino ja harmonia, ja se on löytynyt Pohjois-Suomesta. Tulin tänne ensi kerran kuusi vuotta sitten ja nyt olen asunut täällä jo melkein kaksi vuotta.
Olet esiintynyt muun muassa Pakkasukko Blues`n Jazzissa ja kesällä olet mukana Kalottjazz & Bluesissa (1.7.) ja Inarin Gamas Bluesissa (29.7). Onko luvassa muita esiintymisiä?
-Kyllä, kesäksi on sovittuna muutamia muitakin keikkoja Suomessa ja minikiertue Hollantiin.
Suomessa uuden bluesyrittäjän on vaikea saada keikkoja, isossa Argentiinassa keikkoja lienee tarjolla enemmän?
– Itseasiassa tilanne on päinvastoin. Argentiina on suuri, mutta siellä on myös paljon muusikoita, mutta erittäin vähän esiintymispaikkoja. Baarit ja klubit polkevat myös hintoja, eivätkä satsaa laatuun.
Suomessa näyttää paremmalta. Olen aina uskonut, että asiat tapahtuvat omalla painollaan ja luonnollisesti. Vaikkei mulla keikkoja ole vielä paljon, en ota stressiä. Samalla kun ihmiset pikkuhiljaa tutustuvat musiikkiini, minä keskityn säveltämiseen ja uusien improvisointimetodien harjoitteluun.
Erikoinen Mies-musiikkinäytelmää esitetään Tornion Seminaarin koululla: la 14.5. yleisökenraali klo 19, su 15.5. ensi-ilta klo 16, ke 18.5. klo 15, to 19.5. klo 19, ti 24.5. klo 18 ja to 26.5. klo 18.
Ensi viikonloppuna saa ensi-iltansa Torniossa TeatteriRajan musiikkinäytelmä Erikoinen Mies , jossa olet myös matkassa?
-Totta. Sävelsin näytelmän tärkeisiin kohtauksiin joitain avainmelodioita. Lisäksi sovitin tunnettuja suomalaisia perinneiskelmiä ja sävelsin joitain täysin uusia sooloja niihin.
Itse näyn ja soitan lavalla ja pääsolistina on Riikka Frantti ja muissa rooleissa Jaana Väisänen ja Irma Ihalainen-Kemi. Mukana on myös improvisoituja osuuksia.
Olet julkaissut urallasi neljä albumia; Entre Sueños y Realidades (2007), On The Way (2010), Bucaro (2013) ja Crossing The Crosscurrents (2014). Onko milloin tulossa seuraava pitkäsoitto?
-Itseasiassa kaksikin. Tällä hetkellä viimeistelen espanjankielistä rockalbumia. Sen nimeksi tulee Parte de Ello. Levyllä laulan ja soitan kaikkia soittimia itse, paitsi rumpuja, jotka äänitettiin Buenos Airesissa. Työstän myös uutta materiaalia englanninkieliselle bluesrockalbumille, jonka äänitykset aloitetaan täällä Meri-Lapissa loppukesästä.
Argentiinalaismusiikki tarkoittaa suomalaiselle tangoa ja Piazzollaa. Vaikka olet Buenos Airesista, miksi valitsit toisen tien ja bluesin ?
-Kasvoin argentiinalais-italialaisessa perheessä, jossa tangon lisäksi kuunneltiin sunnuntaisin radiosta myös vanhoja italialaisia canzonettoja, joita esittivät laulajasuuruudet kuten Beniamino Gigli, Enrico Caruso, Carlo Buti ja Tito Schipa.
Vaikka lapsuudessa Argentiinan ja Italian perinnemusiikki ympäröi minua valitsin kitaran ja bluesin tai ehkäpä blues valitsi minut.
Bluesin kautta minulle avautui uusi maailma. Se sai minut kiinnostumaan uusista asioista, opetti uudenlaista ajattelua ja johti intohimoisesti tutkimaan ja opettelemaan enemmän ja enemmän ja tietysti blues sai sieluni soimaan ja kosketti syvimpiä tunteitani.
Niinpä nyt 26 vuotta myöhemmin täällä Torniossa olen yhä rakastunut bluesiin. Tuntuu kuin eläisin elämäni ensimmäistä päivää, kun opin koko ajan uutta.
Blues ei poissulje myöskään jazzia ja rockia. Minulle musiikki on yhtä, vain nuottien järjestys vaihtelee ja kuinka niitä soitan.
Ketkä soittajat ovat innoittaneet sinua eniten?
– Kitaristeista, genreni ulkopuolelta arvostan Paco de Luciaa, mutta omaan soittooni ovat vaikuttaneet monet suuruudet kuten Stevie Ray Vaughan, Jimi Hendrix, Eric Clapton, Joe Pass ja Wes Montgomery. Kuitenkin on tärkeää luoda oma soundi ja tyyli, suodattaa, oppia suurilta soittajilta kyllä, muttei kopioida.
Olet esiintynyt katusoittajana ja eri festivaaleilla ympäri maailman, missä sinut tunnetaan parhaiten?
-En tiedä kuinka tunnettu olen, mutta yksi asia kuitenkin on varma, että musiikkini on levinnyt useampaan maailman maahan kuin missä itse olen käynyt. Sitä on kuunneltu sekä Pohjois- että Etelä-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa ja monissa Euroopan maissa.
Minkälaista musiikkia olet kuunnellut viime aikoina?
-Viime aikoina olen kuunnellut jonkun verran instrumentaalijazzia ja klassista musiikkia, mutta aika on mennyt enemmän omien biisien tekemiseen ja levyttämiseen ja näytelmämusiikin kanssa.
Mikä oli ensimmäinen ostamasi levy?
-Ensimmäinen levyhankintani oli Eric Claptonin The Journeyman, jolta laulu Hard times iski minuun kuin salama ja sai innostumaan bluesista ja jazzista.
Minkälaisella musiikilla virittäydyt lauantai-illan viettoon?
– Riippuu tilanteesta. Paras tunnelma minulle syntyy kuitenkin livemusasta ja hyvistä blues- ja rock-keikoista, ei niinkään levyistä.
Entäpä mikä käy parhaiten musiikiksi sunnuntaille?
-Nykyään valitsen sunnuntain auvoisiin aamuhetkiin mieluiten Miles Davisin Kind of Blue-levyn ja sitten jatkan tietysti kuuntelemalla canzonettoja niin kuin lapsuudessa.