Aikamoinen musiikki-ilta tulossa. Puoliseitsemän-ohjelmassa TV1:ssä vieraana Jari Sillanpää, kahdeksalta Vesa-Matti Loiri Vain Elämää-sarjan aloitusjaksossa Nelosella ja kaiken kukkuraksi Yle Femmalla klo 23.00 dokumentti roots-sensaatio Doug Seegersistä, kodittomasta nashvilleläisestä katusoittajasta, josta yhdessä yössä tuli kaikkien ruotsalaisten suosikki.
Mitä on tapahtunut sen jälkeen, sen kertoo dokumentti Efter Jills veranda: Doug Seegers.
Kaikki alkoi siitä, kun hänen laulunsa Going down to the river tuli ruotsalaisten tietoon counrylaulaja Jill Johnsonin tv-ohjelman Jills Veranda kautta viime vuoden lopulla.
Hotdogmyyjältä saamansa vihjeen perusteella Jill suunnisti tv-ohjelmansa vieraan Weeping Willowsin Magnus Carlssonin kanssa kuuntelemaan tuntematonta katusoittajaa ja molemmat olivat aivan ällikällä lyötyjä.
Dougin ainutlaatuisen ääni vangitsi ja muutamaa päivää myöhemmin hän oli jo levyttämässä biisiään samassa studiossa, jossa itse Johnny Cash oli purkittanut laulujaan.
Dougin kappale nousi Ruotsissa ykköseksi niin Itunesissa kuin digilistallakin. Jillin ehdotuksesta Seegers päätyi kymmenvuotista taivaltaan juhlivalle Rootsy-yhtiölle, jonka historian ensimmäinen kiinnitys oli muuten kiirunalainen Willy Clay Band.
Hittikappaleensa jälkeen Doug on teki Nashvillessä albumin, jonka Will Kimbrough tuotti ja jolla vierailevat muun muassa Emmylou Harris ja Buddy Miller.
Ruotsissa levy on myynyt jo kultaa ja kesällä hän teki naapurissa yli 60 keikkaa.
Nyt Amerikan suurin riippumaton levy-yhtiö Rounder records, jonka talliin kuuluvat muun muassa Robert Plant, Alison Krauss ja Son Volt on tehnyt sopimuksen Dougin levyn julkaisemisesta USA:ssa ja Kanadassa.
Hänen oli määrä esiintyä Emmylou Harrisin Red Dirt Boys-bändin kanssa lokakuussa muun muassa Luulajassa, mutta amerikkalaiset halusivat pitää Dougin kotimaassaan promoamassa Going Down To The River-albumia.
Juuriltaan tornionlaaksolainen Aftonbladetin musiikkitoimittaja Markus Larsson näki Dougin esiintyvän Music & Arts-tapahtumassa Tukholmassa elokuussa:
”Seegers esittelee kappaleitaan, kertoo pieniä tarinoita entisistä vaimoistaan, alkoholinkäytöstään ja vankilareissuista. Huomaa, että hän on soittanut kadulla ansaitakseen leipänsä. Jotta saisi rahaa ja jotain syödäkseen, yleisökontaktin on synnyttävä nopeasti. Hän osaakin luoda helposti rennon ja kotoisan tunnelman.
Hän kuulostaa Gene Clarkilta, joka yrittää laulaa kuin Hank Williams. Hän edustaa vanhaa countryn ja honkytonkin koulukuntaa. Myös hänen vaikuttava äänensä kumpuaa jostain kauempaa. Tuntuu kuin se olisi löydetty argeologisissa kaivauksissa jossain päin Teksasia.
Musiikki on läskiä ja ruskeita papuja. Kyytipoikana iso kuppi Lucky Luke-kahvia, jonka väkevyys sulattaa rautatiekiskon ja saa Clint Eastwoodinkin irvistämään.
Jos materiaali säilyttää saman tason jatkossakin mitä nyt, Doug on sensaatio. Ylitse muiden on tietenkin kappale Going down to the river. Eikä koskaan ole syytä moittia artistia, joka esittää Gram Parsonsia.”