Liki jokainen musiikkia seuraava suomalainen tietää Edu Kettusen tunnetuimman kappaleen Lentäjän poika, joka on päässyt peruskoulujen musiikkikirjaankin. Kettunen tunnetaan laajalti myös toisesta järkälemäisestä hitistä. Minä olen muistanut -kappaleen hän teki Kim Lönnholmille vuonna 1989.
Perjantaina Kettunen esiintyy pitkän tauon jälkeen Kemissä. Hän nousee lavalle Pakkasukko –tapahtuman avauspäivänä Merihovissa Ninni Poijärven (viulu, laulu), Mika Kuokkasen (kitara) ja Masa Maijasen (basso) kanssa.
– Edellisestä Kemin keikasta onkin vierähtänyt älyttömästi aikaa. Se taisi olla Broadcast-yhtyeen aikoihin joskus 1980-luvulla.
Miehen mukaan hänen materiaalinsa istuu taatusti hyvin Pakkasukon tapaiseen rytmimusiikkitapahtumaan.
– Musiikissani on yllättävänkin paljon bluessävyjä verrattuna siihen miten ihmiset monesti musiikkini mieltävät. Jazzia siitä ei juuri löydy, mutta modernin rytmimusiikin lokeroon tuotantoni mahtuu oikein heittämällä, Kettunen naurahtaa.
Perjantaina Kettunen tarjoaa festivaaliyleisölle laajan valikoiman tuotannostaan. Illan yhtenä punaisena lankana onkin suomenkielinen rootsmusiikki.
– Mukana on niin vanhoja biisejä kuin muutama uudempikin viimeisimmältä albumiltani Pomminpurkajan maanantai.
Pomminpurkajan maanantai ilmestyi lokakuussa 2012. Se on huhtikuussa 53 vuotta täyttävän laulaja/lauluntekijän jo peräti 20:s albumi. Ensimmäinen, Broadcast –yhtyeen nimikkolevy näki päivänvalon vuonna 1981.
Kemin eikä myöskään lauantaisella Ylläs Jazz & Bluesin keikalla kuulla ihka uutta Kettusta, vaikka seuraava albumin työstö onkin jo hyvällä mallilla.
– Kyllä, teen uutta levyä, mutta se julkaistaan aikaisintaan loppuvuodesta tai ensi vuoden alussa, Kettunen huomauttaa.
Kettunen kertoo niin laulujen teon kuin keikkailunkin maistuvan jälleen oikein hyvälle. Hän piti Broadcastin lopettamisen jälkeen täydellisen 20 vuoden tauon. Sen jälkeen yksittäisten esiintymisten ja keikkavierailujen jälkeen hiukan tiiviimpi keikkailu alkoi vuonna 2007.
– Nyt tunnen itseni jälleen hyvinkin innostuneeksi. Liekö sillä jotain osuutta, kun ikääkin on jo tämän verran ja tyhjä hypetys on jäänyt vähemmälle, vuonna 1961 syntynyt muusikko aprikoi.
Kettunen paljastaa, ettei keikkailu Broadcastin aikaankaan erityisemmin maistunut.
– Olin enemmänkin vaivautunut, ja monesti lavalla mietin, että mitä helvettiä minä täällä teen.
Ura musiikin parissa on silti ollut selviö nuoresta pitäen.
– Päätin jo hyvin varhain, että pyrin tekemään musiikkia koko loppuelämäni, tavalla tai toisella. Ja niin, että pysyn alalla, vaikka suosio välillä notkahtaisikin.
Ja näin on käynyt. Kettunen on tehnyt esiintymisten lisäksi lauluja itselleen ja muille sekä tuottanut levyjä. Soolouran ja Broadcastin lisäksi mies levytti Mikko Kuustosen ja Esa Kaartamon kanssa niin kutsutut KKK-albumit vuosina 1998 ja 2002. Vuosien varrella Kettunen on kirjoittanut kaksi kirjaakin. Nyt vireillä on myös mittava elokuvaprojekti.
Viime aikoina Kettunen on tehnyt biisejä lähinnä itselleen. Hänen mukaansa on todella iso ero, tekeekö biisejä itselle vai muille.
– Itselle biisejä on huomattavasti helpompi tehdä. Muille tehdessä täytyy ottaa huomioon älyttömän monta asiaa ja välillä se on hyvinkin tuskaista hieromista.
Sanoitusten teko on Kettuselle hyvinkin mieluista ja hän on tunnettu siitä, että hän ei halua kahlita itseään loppusointuihin ja -riimeihin. Erityisesti mies yrittää välttää banaaliuden ja korniuden ansat ja saamaan teksteihin paljon eri tasoja.
– Tärkeintä kuitenkin on, että teksti soi luontevasti. Kun aloitan biisin tekemisen, hyvin harvoin osaan edes aavistaa lopputulosta. Työ muuttuu lähes aina matkan varrella.
Virallistakin tunnustusta on tullut, vuonna 2006 hän sai Juha Vainio -rahaston tunnustuspalkinnon, joka myönnetään vuosittain ansioituneelle suomalaiselle sanoittajalle.
Juhani Hiltunen