Karismaattisen rovaniemeläisen kultakurkun Pepe Petrasen 60-vuotispäiviä juhlitaan 23. helmikuuta Lappia-talossa. Erikoisvieraina ovat Eero Raittinen ja Pave Maijanen. Mittava ja edustava on myös mukaan lupautunut paikallinen muusikkokaarti. Estradilla nähdään parikymmentä Petrasen soittokaveria ja ilonpitoa jatketaan konsertin jälkeen ravintola Valdemarissa jameilla, jotka alkavat klo 21.00.
Pepe on ehtinyt olla monessa mukana parinkymmenen Rovaniemellä vietetyn vuoden aikana. Hän on monipuolinen mustan rytmimusiikin tulkki, jonka ääni taipuu niin bluesiin, souliin kuin jazziinkin.
Petranen on syntynyt Oulussa, mutta hän muutti vanhempiensa kanssa Ruotsiin ollessaan kolmivuotias. Siellä olivat hänen ensimmäiset bändiviritelmät 16-vuotiaana.
Suomeen Pepe palasi 1980-luvun puolessa välissä. Hän perusti Sallaan lammasfarmin, mutta joutui lopettamaan sen muutaman vuoden jälkeen allergian vuosi. Siellä hän törmäsi ensi kertaa Wristshakerseihin, josta myöhemmin oli tuleva hänen tärkein yhtyeensä.
– Olin justiinsa muuttanut Ruotsista ja oli juhannusaatto. Sallatunturin juurella soitti humppabändi. Se ei ollut minun makuun ja niinpä nousin hissillä laelle ja yllätys yllätys, siellä soitti oikea bluesbändi ja diggasin sitä aivan mielettömästi, Petranen muistelee.
Wristshakers
Sallasta hän muutti Rovaniemelle ja ajautui pian musiikkipiireihin. Kickels Blues Band oli ensimmäinen bändikiinnitys, mutta kun kutsu kävi Wristshakersin vokalistiksi, kolme vuotta kaupunkiin muuton jälkeen, unelma toteutui. Pian sen rinnalle syntyi 1930-1940-lukujen happyjazzia soittava persoonallinen Astman Brothers, joka säesti muun muassa Remu Aaltosta.
Pepe on nähty myös teatterin pakeilla. Kun Lapin Ylioppilasteatterin ohjaaja Seppo Rintamäki näki hänet livenä, Petrasen karisma puri ja hän pestasi hänet rockmusikaali Caramban pääosaan ja seurauksena oli 10 loppuunmyytyä esitystä.
– Se oli kyllä suuri juttu. Siinä pääsi koskettamaan aivan eri maailmaa ja siitä oli hyötyä tähän bändihommaankin. Se sai hyvät kritiikit ja antoi innostusta ja uskoa omiin kykyihin, Petranen kertoo.
Toinen Rintamäen kanssa tehty proggis, jossa Pepellä oli tärkeä rooli oli Lust On Rock. Pääsiäisenä 2004 se yhdisti 70 rovaniemeläismuusikkoa The Symphonic Rock Big Bandiksi ja ketkä esityksen näkivät, ovat sanoneet elämystä ikimuistoiseksi.
Wristshakersin ohella Pepe muistetaan hyvin myös Tapion Maunuvaaran johtaman Hip To Be Bandin soulkeikoista ja viime vuosilta nostalgiabändeistä Green Mac (Peter Green`s Fleetwood Mac) ja Kinda Kinks (Kinks) ja… tietenkin Sixties-tapahtuma Rollaattorirockin järjestäjänä.