Meeri Ponkala nukkui pois 80-vuotiaana. Häntä jäi kaipaamaan lähiomaisten lisäksi lukematon määrä torniolaisia ja ulkopaikkakuntalaisiakin. Kun suruviesti alkoi levitä facebookissa, Meeriä on muisteltu lämmöllä monella tavalla.
”Surullista. Iso osa Torniota on poissa. Asuessamme välillä etelässä, kotikonnuilla käytyämme, oli Meerin Grilli tietenkin lähes aina ensimmäinen etappi. Siellä suuri rakastettava persoona, josta ei ole muuta, kuin hyviä muistoja lähes kahdenkymmenen vuoden takaa, on nyt poissa”, Katja Hiltunen kirjoittaa.
”Meeriä parempaa ei ole. Opiskeluaikoina oli monesti rahat tiukassa ja olin tilaamatta ku kaverit tilas, Meeri totes että pittäähän sinunkin syödä ja pisti tuplajätin. Totes vaan että maksat sitte ku seuraavan kerran käyt ja maksoinhan minä, Mika Hietala muistelee.
Meeri oli niitä ihmisiä, joilla oli aina aikaa kuunnella muita. Hän teki pitkää päivää grillillään loppuun asti, eikä hän eläkkeelle jääntiä suunnitellut, koska nautti työstään.
– Työ on minulle terapiaa. On hienoa, kun saa olla nuorten parissa. He ovat välittömiä. Sanovat mitä ajattelevat, eivätkä puhu takanapäin ja siitä tykkään. Nuoret eivät ole myöskään pahansuopia, katkeria tai kateellisia kuten vanhemmat monesti, Meeri sanoi.
Hän myönsi saavansa hyvän mielen, jos pystyi auttamaan nuorta pitkän elämänkokemuksensa kautta. Usein Meeri kertoi joutuneensa terapeutin rooliin.
– Tytöt ovat paljon vahvempia kuin pojat. Pojilla on enempi huolia, eikä vanhemmille voi kaikesta puhua. He ovat liian läheisiä. Kun näen, että jollakin on paha olla, jututan. Kun saan lukot auki, toinen rohkaistuu ja puhuu. Usein pojilla mieltä painaa, jos tyttöystävä jättää tai välit ovat menneet muuten poikki.
Meeri oli yli nelikymppinen, kun hän heittäytyi yksityisyrittäjäksi. Sitä ennen hänellä oli hyvä työpaikka Pörhön autoliikkeessä.
– Olin Pörhöllä myyntisihteeri ja pääkassa ja sitä ennen Amarin laskutusosaston esimies, joten mulla oli kokemusta vain konttorihommista. Pörhöllä työ oli vaihtelevaa, mutta olin saanut päähäni, että ihmisen pitää keretä tehdä elämässä kahta täysin vastakkaista työtä. Perhe vastusti, mutta olin päätökseni tehnyt.
Ensin Meeri meni grilliharjoittelijaksi ja teki kahta työtä yhtä aikaa kunnes sanoi itsensä irti Pörhöltä ja alkoi kehitellä omia grilliherkkujaan.
– Oli se multa aika liikku. Aluksi ostin Ylitorniolta huonokuntoisen grillikopin. Siitä oli ikkunat rikki ja kokoa oli vain 4x4m. Se oli muutaman vuoden ja sen jälkeen olen laajentanut grilliä kaksi kertaa, Meeri muisteli.
Hän teki Meerin Grillistä Tornioon elävän kaupunkikohteen, joka tunnettaan kautta maan. Nyt paikan hengetär on kuitenkin poissa.
Lepää rauhassa Meeri!