Mustaparr
an Päämajan olohuone jo itsessään oli merellisessä rekvisiitassaan kutsu vanhaan laivaan. Kun siihen päälle vielä lisättiin Tylyn Maineen kertoma tarina Iisakki Mustaparrasta, korskeat laulut, hoilaukset ja rallatukset, ei ollut vaikea sukeltaa historian aaltoihin.
TYLY MAINE
Muusikot Jari ”Päne”Pänttäjä ja Tapani ”Tapsa” Ollonen olivat kutsuneet kuulolle myös kavereitaan, joten tunnelma lauantain esityksessä oli välitön ja rento, vaikkei tanssin pyörteisiin antauduttukaan.
Mustaparran Päämaja
TAPSA
Kahdeksan keikan rupeaman viimeisellä akustiset kitarat olivat saaneet tuekseen lyömäsoittajan, entisen TK-legendan Petri Rankan, jonka soittoa viimeksi olen kuullut Kotka Rankki Ohutta Yläpilveä-yhtyeen ja Arto Tiesmaan levyillä.
Ilta aloitettiin instrumentaalilla, jonka jälkeen laiva lastattiin Pänen laulamalla Tervaa, tervaa-kappaleella ja matka Seittenkaaresta kohti Tukholmaa alkoi Tapsan Tuulessa laulumme soi-laululla.
Herroja kuunnellessa, ihastellen mielessä virkkoi, että Päne ja Tapsa ovat oman tiensä kulkijoita. Karheus ja juurevuus ovat läsnä, tekivät he sitten hommaa rockin tai kelttiläisirlantilaisen kansanmusiikin pohjalta. Lauluissa räyhähenki säilyy, mikä teki Mustaparran tarinastakin todellisemman, enemmän verta ja lihaa.
Kapakkaympäristöön hyvin sopiva Kuppaknappa oli laulu ”eteläntuliaisista”. Tekstissä riimi kulki juohevasti tyyliin; kuppaknappa, nippa nappa, ukko akka, hengissä on lain.
Mustaparran isähahmo Hannu Alatalo päämajan hämärässä
Musiikissa oli vahva rytminen ote ja latinki. Jos Kuppa-laulun ja Tylyn Maineen kytkisi sähköverkkoon, se kuulostasi varmasti Tuomari Nurmiolta rankimmillaan. Voimaa ja syvyyttä oli myös 13 Tornion miestä-laulussa, jossa onnettomat merenkulkijat joutuvat Tukholmassa tyrmään. Pänen kolkko laulutapa nosti karvat pystyyn ja kalisutti jo Tom Waitsin kammoa tarinointia. Heavypoljento oli myös Syntinen tahtoo laulaa-rallissa: Syntinen tahtoo laulaa, se hiipii pitkin kaulaa. Vaan piätellä pittää, ei saada, ei kehtaa, hihhulina pittää…
PÄNE
Vaikka ihmisen arki Mustaparran aikaan oli paljolti pimeydessä tarpomista ja taistelua jokapäiväisestä leivästä, rakkaus oli myös läsnä. Kuultiin Tylyn Maineen esittämänä Iisakin ja Elinan häälaulu. Huumori oli toinen ihmiset elossa pitävä voima. Parhaimmillaan se tuli esiin 1700-luvun hengessä tehdyssä rallissa Keskikatu, rievatun katu, joka kertoo viinaan menevästä kapakkasoittajasta, joka ei selviä koskaan kotia asti, koska Tornion Keskikatu on niin pitkä. Kyseessä on muuten Greedy Pigin Boogiedriller-albumin viimeinen raita Neighbourhood, joka on käännetty ja sovitettu aivan uuteen uskoon.
Kaikkinensa hieno ilta. Tekstit olivat hiottuja, lauluissa särmää ja stemmat toimivat. Kuuli, että Päne ja Tapsa olivat panostaneet hommaan tosissaan.
Molemmat ovat motivoituneet Tylystä Maineesta. Pänen mukaan, jos kaikki menee putkeen, tulevaisuudessa Mustaparta-lauluja kuullaan englanniksi ja ehkä isommankin bändin esittämänä.
– Tämä ei ole yhtään vähempiarvoisempaa kuin joku Greedy Pig. Oikeastaan tuoreudeltaan vieläkin kiehtovampi.
Näissä lauluissa yhdistyy poikavuosien bändit, oma äidinkieli ja kotipaikkakunta. Eihän me omista sukujuurista eroon päästä. Ylpeähän niistä pitää olla.