Taas On Meno Päälä-konsertissa osoitettiin kunniaa pajalalaiselle kansanviihdyttäjäkaksikolle Kaggen & Bengt-Ola, mutta ennen kaikkea lauantai- iltapäivä oli paikallisen musiikin jykevä voimannäyttö.
Pajalan Folkets Hus oli myyty loppuun jo torstaina, mutta vielä esityksen alla puolensataa ihmistä oli kyselemässä peruutuspaikkoja. Illan mainio juontaja KG Aasa vitsailikin, että illan onnellisin mies oli sponsori Allan Lehto, joka näin sai perua perjantain lehtiin tarkoitetut ilmoitukset.
Aika monta kertaa on tullut istuttua Hetan Marianpäivien konserteissa. Niissä on kokenut, kuinka saamelaisten yhteenkuuluvuuden henki vaikuttaa ulkopuoliseenkin.
Samaa aistin Pajalassa. Illan maagisin hetki oli Magnettes-duon, Sanna Kalla ja Rebecka Digervall esiintyminen. Lauloivat tietenkin rakkaudesta,mutta kuljettivat syviin vesiin. Laulu keinutti venettä ja kysyi Who you are?, mutta samalla sanat puhkuivat päättäväistä tahdonvoimaa.
Kun he lainasivat ”lainin” Torvald Pääjärven klassisesta Ei se kannatte-laulusta ja rykäisivät päälle we are the best, tytöt osuivat. Silmäkulma kostui muillakin kuin allekirjoittaneella. Hauras, vähäeleinen ja kaunis esitys.
Yllättävää ja ilahduttavaa oli kuulla, miten juuri nousevan polven edustajat ottivat esityksensä kaikella vakavuudella ja hartaudella.
Viktor Fors Mäntyrannan versio Totta Näslundin laulusta Sex fot under oli vaikuttava. Laulun lisäksi hänen peltikitara ja Markus Forsbergin itkevä punainen sähkis syvensivät vielä Tom Waits-mäistä tunnelmaa. Viktor lupasi meänkielentää tekstin pian. Jos niin tekee, laulu takuulla uppoaa tornionlaaksolaiseen maaperään.
Pajala Truck CO:n Marie Willman lähetti terveiset yläkertaan juhlakaluille hyvin aikaan sopivalla tuulilaululla September.
Hilpeämpää menoa konsertissa tarjosivat konkarit Raj-Raj Band ja Jord. Soiton riemu on molemmilla yhä tallella ja yleisö kertalaakista mukana. Illan juhlittujen sankarien repertuaarista Raj-Raj Band oli napannut J. Alfred Tannerin kupletin Amerikan laulu ja yhtyeen tuoreelta albumilta kuultiin Rolf Digervallin rillumarei Rantakylän mies. Jord taas yllätti Duke Ellingtonin jazzstandardilla Don`t get around much anymore, jossa kuultiin upeaa laulantaa Susanne Rantatalolta ja Johanna Lindgreniltä ja jammailua, joka äityi Erling Fredriksonin ja Jan Johanssonin toimesta niin voimalliseksi, että seuraavassa Soma-polskassa, Erlingin pystybasson jalka petti. Se ei kuitenkaan menoa häirinnyt, vaan kekseliäs muusikko parilla vippaskonstilla, sai soittonsa yleisölle kuuluviin, ja jami päättyi kaksinverroin mehukkaampaan loppukiihdytykseen.
Eniten illan esiintyjistä Kaggen & Bengt-Ola-lauluissa oli kiinni Peter Fredriksson, jolle laulut olivat tuttuja lapsuudesta, koska Kaggen asui naapurissa. Suomalaista tangoa taas esitteli pajalalaisille Daniel Sandström. Hän lauloi tangot Kuu, kylmä kuningatar ja Jos minut vielä kohtaat. Hän osallistui aikanaan Seinäjoen Tangomarkkinoille ja sijoitus oli 11.
Luonnollisesti Taas On Meno Päällä-konserttia siivittivät myös hauskat tarinat. Kaggenista jäi erityisesti mieleen, että hän muisti kaikki Ruotsin kalenterin nimipäivät ulkoa ja opettajana hänellä oli arvosteluasteikko: Aika hyvä, Villin hyvä ja Riethaan hyvä. (5/5 Väylän Pyörrettä)