Verevää menoa ja vauhtia riitti Tom Jonesin konsertissa
TOM JONES Club Teatria Oulu 3. 8.
Oulun konsertin jäätävässä aloituksessa John Lee Hookerin Burnin hellissä Tom Jones mourusi ja ärjyi kuin raivo härkä ja taustalla löivät isot tulilieskat. Hän lauloi: “Maybe there ain`t no heaven, maybe there ain`t no hell. Maybe there ain`t no heaven, no burning hell. No! Yeah hey!”
Walesin tiikeri oli kuin uudestisyntynyt. Hän sai yleisön reagoimaan ja tanssimaan. Taustalla soitti, ei mikään pompöösi viihdeorkesteri, vaan nuori ja energinen roots-bändi, joka antoi laululle tilaa. Ensi vuonna mestari täyttää 80 vuotta. Vaikka laulajalla on viime vuosina ollut jonkin verran terveyshuolia ja konsertteja on jouduttu perumaan, hänen instrumenttinsa oli edelleen huippukunnossa.
Missisipin suiston Hooker-tamppaus sai yleisön haukkomaan henkeä ja sen jälkeen kuljettiin Teksasin hiekka-aavikon ZZ Top-boogittelun Run onin kautta Randy Newmanin lauluklassikkoon Mama told me not to come, jonka teki tunnetuksi Three Dog Night.
Oulun konsertin runko muodostui 2010-luvulla julkaistuista albumeista; Praise & Blame, Spirit in the Room ja Long Lost Suitcase, jotka sisältävät bluesia, boogieta ja gospelia. Tom Jones kertoi yleisölle, että kaikki lähti Elviksestä. Las Vegasissa esiintyessään 1960-70-luvuilla, molemmilla oli huone Hilton-hotellissa ja tavatessaan, heillä oli tapana laulaa yhdessä gospelia ja kerran Elvis kysyi Tomilta, milloin aiot tehdä gospel-levyn.
Kun Tom solmi rahakkaan levytyssopimuksen Island Recordsin kanssa, hän katsoi, että nyt on gospel-levyn aika, mutta kun yhtiön pomomies David Sharpe kuuli Praise & Blamen, hän parahti: ” Olemme maksaneet omaisuuden Mercedeksestä, nyt saammekin ruumisauton ja kaksitoista laulua virsikirjaan.” Hän erehtyi kuitenkin pahasti. Vaikka Jonesilla on yli 50-vuotisella urallaan ollut iso liuta hittejä, eniten positiivista palautetta hän on saanut tämän vuosikymmenen levyistä. Praise & Blame antoi uuden nosteen Tomin uralle 11 vuoden kuivan kauden jälkeen.
Välillä liikuttiin hyvinkin syvissä vesissä
Kieltämättä Jonesin konsertista välittyi elämälle kiitos-fiilis, uskon ja kuoleman pohdinnat ja muut isot asiat. Kaikista syvimmälle Tomin laulu meni alun Susan Wernerin Did trouble me-gospelissa, mutta vaikuttavia olivat myös luennat Blind Willie Johnsonin Soul of a manistä ja Leonard Cohenin Tower of songista. Väkevää oli myös musiikki. Suurin yllätys oli kuitenkin, että vanhat hititkin oli sovitettu uudelleen ja riisutuissa versioissa bongot soivat päällimmäisenä I`s not unusualissa, hanuri Delilahissa ja piano I`ll never fall in love againissä. Laulujen myötä Jones lähetti myös tutuilleen terveisiä yläkertaan niin Salomon Burkelle (Cry to me) kuin Louis Armstrongillekin (What a wonderful world).
Tom Jonesin laulu tuli allekirjoittaneelle paremmin tutuksi 1960- ja -70-lukujen vaihteessa hänen tv-showstaan. Vähäisessä tarjonnassa ohjelma oli tärkeä musiikkinälkäiselle 16-vuotiaalle, sillä siinä näki monia maailmantähtiä ensi kertaa livenä, tosin isännän iso ääni jyräsi liiankin usein vierailijan. Toinen seikka, joka ärsytti Jonesissa olivat hänen tanssiesityksensä. Kun oli kerran nähnyt mustavalko-Blaupunktista soulin kummisedän James Brownin riisuvan viittansa ja näyttävän huikeat askelmerkkinsä, parempaa ei ollut enää olemassa.
Mutta nyt Tom Jones on saanut kaiken anteeksi. Jos Kuningatar Elisabet II on fanittanut häntä miehen uran alusta, minä repsahdin vasta tämän vuosikymmenen alussa, kun kuulin hänen albuminsa Praise & Blame. Silloin hän kertoi tekevänsä oman vastineensa Johnny Cashin American Recordings-levyille, jotka jäivät artistin viimeisiksi henkäyksiksi.
Oulun kaksituntisen konsertin Tom veti ilman taukoa (ja ilman vesipulloa), joten hän oli vahvasti elossa. Hänen upea lauluesitys kruunasi illan, ja bändikin toimi hyvin, vaikkakin yhtyeestä puuttuivat viimeisten levyjen keskeiset muusikot Ethan ”Glynin poika” Johns ja Jeremy Stacey.
Teksti & kuvat: Arto Junttila
Hieno ilta juurevaa bändiä myöten
Oulun konsertin biisilista
Burning Hell
Run On
Mama Told Me Not to Come
Did Trouble Me
Raise a Ruckus
Sex Bomb
Fever
Take My Love
Great Balls of Fire
Cry to Me
Delilah
Soul Of a Man
Tower of Song
I’ll Never Fall in Love Again
Green, Green Grass of Home
What’s New Pussycat?
It’s Not Unusual
You Can Leave Your Hat On
If I Only Knew
I Wish You Would
What a Wonderful World
Kiss
Strange Things