LIVE: Kemi sai RICK ESTRININ kuumat kollit kehräämään!
RickEstrin2b

RICK ESTRIN

LIVEMikä show! Amerikkalaisbändi Rick Estrin & The Nightcats pani lauantai-iltana hyrskyn myrskyn Kemin Ankkurissa ja runsaslukuinen yleisö kumarsi ja kiitti. Saatiin aimo annos valoa kaamokseen ja  roots-musiikin ystävät avasivat ensimmäisen ison joulupaketin, jolla varmasti  jaksaa, ainakin tammikuun loppuun Pakkasukko Blues N`Jazziin asti.

Heti alusta oli selvä, että Rick Estrin oli pomo. Hänen väkevä huuliharpunsoitto kulki etunenässä ja sillä vietiin homma satamaan. Myös hänen varma esiintyminen laulajana ja Cab Calloway-habitus olivat yksyhteen musiikin kanssa. Kuitenkaan ilman vaaleaa viikinkiä, kitaristi Kid Andersenia, show ei olisi ansainnut täysiä pisteitä.

Rick Estrin & the Nightcats olivat maailmankiertueensa viimeisellä keikalla. Show keinuteltiin käyntiin letkeän jazzahtavalla Handle with care-biisillä ja tanssilattia liukastettiin Leiber-Stoller-tyyppisellä Clothes line-kipaleella. Molemmat yhtyeen viimeisimmältä You Asked For It-Live!-albumilta.

Homma oli saatu raiteille, joten ei muuta kuin isompaa pykälää silmään. Ihmiset tsemppasivat ja Amerikan kollit kehräsivät! Jenkit olivat kuin Roope Ankan kassaholviin päässyt karhukopla, joka ei pannut rahoja omaan taskuun, vaan käytti rahat yhteiseen hauskanpitoon.

Ankkurissa svengasi ja välillä meno oli uskomattoman villiä. Kun Rick kyykytti kansaa ja käänsi korvanlehteä, hän sai ihmiset huutamaan.

Tuomas, Antti ja muu RyMy-sakki ovat ”kasvattaneet” Kemiin porukan, joka osaa elää musiikissa mukana ja reagoida. Muun muassa kun yleisö vastasi Estrinin Dump that chump-huutoihin, ne olivat kuin suoraan Nightcatsien liveltä, joka kuitenkin on äänitetty Amerikan maalla, siellä missä rootsmusa on kasvanut ja kehittynyt.

Välillä kärpässarjalainen Rick pörräsi hämmästyneen raskaan sarjan mestarin Kidin ympärillä kuin herhiläinen. Kuin riitaan haastaen, mutta onneksi kaikki nyrkinheiluttelu päättyi aina Rickin dollarihymyyn.

Nightcats oli viimeisen päälle viihdyttävä bändi. Se jo yksistään oli jo kuulemisen ja näkemisen väärtti. Maestro Estrin sen myös tiesi ja poistui välillä pukuhuoneen puolelle. Rumpali J.Hansen pani rokaten ja rollaten, eikä hänen Mick Fleetwood-henkisestä rullauksesta voinut olla pitämättä. Samaa voi sanoa Lorenzo Farrellin urkufilleistä. Tyylitietoista toimintaa.

RickEstrinKid4b

KID ANDERSEN

Kuitenkin illan kunkku oli kitaristi Kid Andersen ja illan kliimaksi instru The Legend of the Taco Cobbler. Vaalea viikinki antoi kitaransa laulaa. Välillä hän soitti ja sätkytteli kuin salamaniskun saanut, liu`utti ja laulatti kitaraansa kuin sekopäinen ja surffasi ympäri maailman, vei milloin itäisille maille, milloin flamencon kotimaahan, ja milloin perehdytti Ennio Morriconen italowesternien musiikiin.

Mitään blueskyyneliä Ankkurissa ei vuodatettu. Broke and lonesome oli ehkä illan hitain, paras valinta, yhtyeen Twisted-albumilta. Samaa voi sanoa myös laulusta Callin`all fools, joka on taas One Wrong Turn-albumin ehdoton helmi. Sekin kuultiin.

Illan loppupuolen huiput olivat, livesuosikki Dump that chumpin lisäksi W. C. Handy-palkinnollakin muistettu My next x-wife, Don`t do it ja You can`t come back?.

Hieno ilta! Ei voi muuta kuin kiittää kemiläisiä. Itse ainakin aion jatkossa ottaa itseä niskasta kiinni, muuten jää monesta hyvästä paitsi. Nythän paikalla oli enemmän luulajalaisia kuin torniolaisia.