Levyarvio: RATZ´n ROLLILTA tiukka lahjapaketti
The Ratz´n Roll: Yrjö Koskenniemi (vas.), Pekka ja Vesa Kumpulainen ja Harri Väänänen

 The Ratz´n Roll: Hells Bells…Needles And Wine

”Black man rhythm with a white boy beat…”, laulaa haaparantalaistorniolaisen The Ratz´n Rollin vokalisti Harri Väänänen yhtyeen Hells Bells…Needles And Wine-levynsä ainoassa lainabiisissä Dr Feelgoodin Milk and alcoholissa.

Näinhän se on. Ensinnä Missisipin ja sitten vasta Tornionjoen suistosta löytyy Ratz`n Rollinkin juureva perusta, jolta ponnistetaan.

Takana yhtyeellä on paljon soittovuosia ja kyllähän sen kuulee. Hyväolo-hitistäkin on värkätty hyvin kulkeva, jymäkämpi ränttätänttä. Muuten mennään omilla biiseillä. Nautitaan ja rokataan, ei kuin raivo härkä, vaan perinteitä kunnioittaen, äijämeiningillä.

Ratz`n Rollin   kivijalka muurattiin 2006 Haaparannalla, kun  yhtyeen  ainoa alkuperäisjäsen Harri Väänänen (Gamblers, XL,  Zystem Bag, Smith & Jones) päätyi jammailemaan Pertti Siivolan, Tapio Alajärven ja Kaj Strangin kanssa. Alkuun yhtye soitti Piratesta ja muita rhythm`n blues- klassikoita, kunnes alkoi syntyä omia biisejä.  
Legendaarisen rumpalin  Siivolan (1959-2016)  kanssa, joka  ehti soittaa myös muun muassa Jake Voutilaisen Alfassa ja Päne Pänttäjän Greedy Pigissä,   yhteisiä vuosia kertyi kymmenkunta.  Kuitenkin miesvaihdoksissa Ratz`n Rollilla on ollut onnea. Basisti  Kaj Strangin tilalle löytyi basistijärkäle Pekka Kumpulainen ja Hurriganesta fanittavan kitaristi Tapani Alajärven erottua vuonna 2012 paikkaajaksi saatiin nopeasti toinen Albert Järvinen-diggari Yrjö Koskenniemi. Lisäksi rumpuihin tuli, Siivolan taivaalliseen orkesteriin siirtymisen jälkeen, basistin veli Vesa Kumpulainen, joten rytmiryhmä löysi yhteisen sävelen helposti.

Yhtyeen CD-julkaisuista Rat trap ilmestyi 2011 ja Time machine 2015, mutta tuorein seitsemän biisin Hells Bells…Needles And Wine on ehdottomasti paras.

Vaikka Harri ja Yrjö tekevät yhtyeen biisit, ne sovitetaan yhdessä ja koko nelikko pääsee väläyttämään osaamistaan.

Nimensä mukaisesti, uutuus helistelee myös AC/DC:tä, mutta Harrin kiekaisut ovat kohdillaan ja täytyy sanoa, että hänen laulunsa toimii. Heavyä korkealta Deep Purple-hengessä ja kitaroita, jotka soivat kuin Thin Lizzyllä, Status Quolla tai Hurriganesilla! Roll the dice, Rosie ja Stupid ovat levyn helmiä.

Ei muuta kuin lisää hanaa, Ratz`n Roll, sillä vanhetessa se viinikin paranee!

Arto Junttila