Adam Huuva ja The Meänland voitti Keksin 2018
Torniolaisen Väylän Pyörteen koko toiminnan missio on ollut aina nostaa esiin pohjoista musiikkiosaamista. Osana sitä Keksi-musiikkipalkinto on ajanut hyvin asiansa ja palkinnon arvostus on kasvanut vuosi vuodelta ja nyt palkinnolle löytyvät jo omat suomen- ja saamenkieliset wikipediatkin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Keksi-musiikkipalkinto).
Tähän asti Keksi-musiikkipalkinnon ovat saaneet Talonpoika Lalli, Willy Clay Band, Ulla Pirttijärvi, Arja Havakka, The Meänland, Raj-Raj Band, Ville Liimatainen & Ajomiehet, Satama Open Air ja Mira Sunnari.
Vuosikymmenessä ehdokkaita on ollut satakunta ja ensimmäistä yleisöäänestystä lukuunottamatta voittajan valinnan on tehnyt 8-jäseninen asiantuntijaraati, joka on koottu aktiivisista musiikki-ihmisistä eri puolilta Lappia ja Tornionlaaksoa. Tässä Väylän Pyörteen dream team: Irene Määttä (Pello), Hannele Kenttä (Haaparanta), Yrjö Koskenniemi (Tornio), Jukka Rajala (Muonio), Risto Koskinen (Kemi), Sami Karvonen Ylitornio), VeePee Salmi (Rovaniemi) ja Sami Mikko Juhani Aikioniemi (Kemijärvi).
Ensi vuonna Keksi-huomionosoitus uudistuu enemmän tai vähemmän, mutta siitä sitten myöhemmin.
Tässä tulevat vuoden 2023 KEKSI-musiikkipalkinto-ehdokkaat:
LETKAJENKAN RUOTSIIN VIENNISTÄ 60 VUOTTA (Tornio)
Marraskuun 16. päivä 1963 Tornion yhteislyseon (nykyisin Tornion yhteislyseon lukio) teinit veivät letkajenkan Ruotsiin. Kolmattasataa nuorta jonojenkkasi Haaparannalle ja ja teinikunnan puheenjohtaja, hulluista ideoistaan tunnettu Atomi-Hanski alias Hannu Forssel luovutti letkajenkka-asiakirjan Haaparannan edustajalle.
Siihen oli kirjoitettu, että tempauksen tarkoituksena oli tehdä letkajenkka tunnetuksi muuallakin kuin Suomessa eli toivottaa sille maailmankaikkeudellista menestystä.
Torniolaiset olivat edellä aikaansa, ennustajia, sillä letkajenkan suurin suosio Suomessa oli vasta tulossa. Lapissakin alkoi armoton taistelu letkiksen epävirallisesta MM-tittelistä, vaikkei sitä länsirajan tempauksessa oltu edes tavoiteltu.
Letkajenkkaan kuului myös kuorma-auto ja sen lavalta jonojenkalle tahdit antoi Meri-Lapin ensimmäinen nuorisoyhtye The Falcons, joka pian oli myös rock ja pop.
Ruotsille olimme velkaa musiikillisesti ja torniolaisteinit kiittivät ja lähettivät letkajenkan Haaparannalta maapalloa kiertävälle radalle, muun muassa Japaniin.(Lisää aiheesta oikealla Tornio-dokkarissa kohdassa 22.49.)
MEDICINE MEN (Tornio)
Medicine Men – Markku, Petri ja Tapani
Taitavilla muusikoilla taipuu laadukkaasti, mikä tahansa, vaikka Beatles, mutta pääosin Medicine Menin sydän sykkii lännen lauluille uuden karhein Deep North-maustein.
Free Ride-yhtyeen nokkamiehen, laulaja-kitaristi Tapani Ollosen, basisti Markku Paavalniemen ja rumpali Petri Rankan triolla on kätevä tehdä keikkaa kauemmaksikin, tunturien taakse.
Yhtye soittaa sopivasti tuttua ja tuntematonta rokkia, bluesia, countrya, hillibillyä. Rapakon takana puhutaan americanasta, mutta meillä se on nordicanaa.
ELINA JA MARKO HAAPANIEMI (Kemi)
Haapaniemet tunnetaan Meri-Lapissa lahjakkaina laulajina ja näyttelijöinä. Kun pariskunta on kahdestaan liikkeellä, laulujen lomaan he kehittelevät hauskoja välispiikkejä, mutta kun he ovat keikalla, bilebändi Sharp Cronen tai iskelmäorkesteri The Steelsin kanssa, he keskittyvät enempi vain hyvän tanssiboogien luomiseen.
Molempien yhtyeiden musiikkia on kuultu muun muassa elokuvassa Napapiirin Sankarit, osa II, mutta vain Steels näkyy kuvissa. Kappaleista erikoisin on Elinan iskelmällinen sovitus JVG:n räpbiisistä Häissä. Leffassa soivat myös coverit lauluista Pettävällä jäällä ja Häämuistojen valssi.
Elina on tällä hetkellä aikuisopiskelijana Tornion Pop & Jazz Konservatorio Lappiassa. Mieleen on jäänyt hänen esityksistä tuoreimpana Musiikkitalon estradilta hänen koskettava tulkintansa Tornio 400 vuotta-laulukilpailun voittajakappaleesta Kotikaupunkini, ja monet muut laulut aiemmin näytelmissä torniolaisessa Mikin Vintti-musiikkiteatterissa, jonka kantavia voimia Elina ja Marko ovat olleet vuosia.
Marko on ollut aina Elinaa enempi esillä ja osallistunut muun muassa moniin kilpailuihin. Kaikki alkoi 1980-luvulla simolaisessa Vintage-yhtyeessä, jossa hän oli voittamassa kolmannen sijan Paavo Kuljun järjestämässä Lappi Rock-kisassa. Myöhemmin hänet on kruunattu Lapin tangokuninkaaksi ja hän on ollut finalisti Seinäjoen tangomarkkinoiden tangokuningas-kisassa ja tuoreimpana Laila & Olavi-laulukilpailun voitto.
TEPA LUKKARINEN (Kemi)
Pohjoisessa rootsmusiikista vähänkin tietoinen tietää Tepan, klubikeikoilta kitaran kanssa ja yhtyeestä De Soto, jota hän on liidannut neljäkymmentä vuotta ja joka on ollut monen kemiläismuusikon korkeakoulu.
De Soto on julkaissut puolentusinaa albumia (Friday Night paras!) ja esiintynyt muun muassa Järvenpään Puistobluesissa, samana vuonna kuin Buddy Guy ja Albert Collins!
Texas-kitaristit Johnny Winter ja Stevie Ray Vaughan ovat Tepan suurimpia esikuvia ja jälkimmäisen vaikutus näkyy ulkoisestikin, mustaa lierihattua ja levynkansia myöten.
Tepa on sielultaan roots-mies, mutta leivän syrjässä taitava kitaristi on pysynyt tekemällä myös silloin tällöin sessiohommia. Triviana kerrottakoon, että hän on soittanut muun muassa Jope Ruonansuun ensimmäisillä levyillä, ja CMX:n esikoisella Kolmikärki hän vetää kitarasoolon kappaleessa Pyörivät sähkökoneet.
Tepan uusin levy Countryman on ensimmäinen, joka on merkattu yksin hänen omaan piikkiinsä ja Blues Newsin haastattelun mukaan, pöytälaatikosta biisejä löytyy lisääkin. Puolittain hän lupaakin seuraavaksi kunnon blueslevyn.
SOUVARIT 45 VUOTTA (Rovaniemi)
Sanoittajamestari Vexi Salmi on sanonut Lasse Hoikan Souvareista, että se on yleisön palvelija sanan parhaimmassa merkityksessä.
Kun tanssiva yleisö pikkuhiljaa ikääntyy, parhaillaan 45-vuotisjuhlakiertueella oleva yhtye on huomioinut heidätkin ja ainakin hetkeksi siirtynyt lavoilta konserttisaleihin.
Souvarit on lappilainen menestystarina, jonka kaltaista pohjoinen kevyt musiikki tuskin koskaan enää kokee, ainakaan levymyynnin osalta. Yli miljoona myytyä albumia, joista suuri osa on ostettu yhtyeen keikoilta. Souvarit on pärjännyt ilman suurten radioiden voimasoittoa ja näin ollen ilman suuria radiohittejäkin. Kultasuoni on siis pulpunnut ahkeraan, esimerkkinä vain vuosi 1997, jolloin he saivat viisi kultalevyä.
Yhtyeen välitön lavameininki ja Reino Helismaan romanttisen Lapin hengessä tehty perinteinen tanssimusiikki on purrut aina kansan syviin riveihin. Ruotsalaisen dansband-musiikinkin he ovat istuttaneet Suomeen.
Vuosikymmen sitten Souvarit puhuivat vielä lopettamisesta, mutta nyt mennään vuosi kerrallaan ja hyvä niin.
SIMEROCK 20 VUOTTA (Rovaniemi)
Festivaalijärjestäjä Samuli ”Sime” Yliaskan ura lähti hänen mummolansa takapihalta Rovaniemen Kolpeneentieltä. Kun paikallisten bändien lisäksi pääesiintyjäksi saatiin itse Apulanta, pystytettiin teltta. Ulkona pakkasta oli -25, mutta ilmaistapahtumaan kerääntyi yli tuhat ihmistä. Vaikka poliisi lopetti festivaalit alkuunsa turvallisuuden vuoksi, Simelle tapahtuman menestys antoi kipinän oikeille festivaaleille.
Kesällä 2023 Lapin suurin musiikkitapahtuma Simerock täytti 20 vuotta ja se oli loppuunmyyty. Viikonlopun yleisömäärä oli 26 000 ja sitä kunnioitti läsnäolollaan muun muassa viisumenestyjä Käärijä ja muu Suomen ykköskerma.
Kun Simerockilla on osaava uusia ideoita kehittelevä tiimi ja kun sen maine on hyvä, menestys varmasti jatkuu.
FREDRIK HANGASJÄRVI (Pajala)
Huippusuositun pajalalaisen Raj-Raj Bandin jäätyä telakalle, rikspelimanni, hanuristi Fredrik Hangasjärvi on satsannut omaan soolouraansa. Viime vuonna ilmestyi hänen esikoisalbuminsa, ja sen tiimoilta hän kokosi 7-jäsenisen superyhtyeen, jossa vaikuttaa muun muassa Sanna Kalla poptrio Magnettesista.
Lisäksi Suomen Kultaisen Harmonikan voittajan Heidi Haapasaaren kanssa (nyk. Imberg) Fredrik on viihdyttänyt tornionlaaksolaisia perinteisellä haitarimusiikilla molemmin puolin Väylää. Tuli Palo-yhtye on myös toiminnassa yhdessä toisen rikspelimannin, jällivaaralaisen viulisti Daniel Wikslundin kanssa.
Parhaiten hänet kuitenkin muistetaan Raj-Raj Bandista ja sellaisista kappaleista kuten Sekanen Paturi tai laulajana Jahtitarinasta. Teeveestä tuttukin hän on, nimittäin Suomessakin nähdystä Ruotsin SVT:n tuotannosta Bastubaletten (Här dansar vi inte)
MIHKKU LAITI (Utsjoki)
Pohjoissaameksi räppäävä Mihku Laiti artistinimeltään Yungmiqun tuli suomalaisille tutuksi suositusta tv-ohjelmasta Talent-Suomi (2021), jossa hän pääsi parhaitten joukkoon.
Dokumentin tekijä Petteri Saario seurasi Mihkun Talent-matkaa etelän parrasvaloissa ja elämää Utsjoella ja syntyi mainio Revontulten räppäri-elokuva, joka oli avajaiselokuvana DocPoint-dokumenttielokuvan festivaaleilla Helsingissä tammikuussa ja kiersi sen jälkeen elokuvateattereissa ympäri Suomen.
Dokumentissa hän on elämänsä käännekohdassa, eikä muutos ole helppo. Parhaillaan hän opiskelee Oulussa tradenomiksi, ja halu on nähdä maailmaa. Varauloskäynti on aina kuitenkin hyvä olla, jos ei halua isänsä jalanjäljille, raskaaseen poromiehen ammattiin.
Mihku on esiintynyt pienestä pitäen, joikannutkin, ja opiskellut Saamelaisessa musiikkiakatemiassa, joten musiikkikin voisi olla hänen tulevaisuutta.
Pohjoissaamen lisäksi hän räppää myös suomeksi. Hänen riimeistä löytyy asiaa, mutta esikuviaan Amocia ja Ailu Vallea enemmän hänen teksteissä on väriä ja leikkiä sanoilla.
Sympaattinen Mihku haluaa olla erilainen räppäri, joka varmasti omalta osaltaan saa myös nuorta polvea innostumaan äidinkielestään.
SUUKOSKEN KEIDAS (Tervola)
Entisaikaan tanssilavat keräsivät niin nuorta kuin vanhempaakin väkeä läheltä ja kaukaa ja musiikki oli sen mukaista, tangon ja valssin ohella tarjolla oli poppia ja rokkiakin. Näin oli vuonna 1967 avatun Tervolan Suukosken keitaankin kohdalla, joka nykyään vaalii perinteistä tanssilavakulttuuria ja huippuesiintyjät viihdyttävät ihmisiä joka kesälauantai toukokuusta syyskuuhun.
Juhannuksena 1974 oli tarjolla jokaiselle jotakin
Viidenkymmenen kilometrin säteellä ovat Kemi, Tornio ja Rovaniemi ja tanssibussit kulkevat kuten ennen vanhaan. Souvareiden kotilavaksikin kutsuttu Suukosken Keidas vetää illassa keskimäärin 500-700 tanssijaa. Paikan ennätysyleisö on tanssilavojen kultakaudelta heinäkuulta 1970, jolloin Yleisradio lähetti suorana Heikki Hietaniemen juontaman Lavalauantain ja lippuja kerrotaan myydyn yli 4000!
Suukosken Keidas sijaitsee luonnonkauniin Vähäjoen rannalla ja paikan isäntä torniolainen Markku Posio on pitänyt huolen siitä, että tanssikansa viihtyy. Isompi remontti oli kymmenen vuotta sitten. Ilta-Sanomien haastattelussa hän iloitsee, että on saanut perinteikkään tanssilavan kannattavaksi koronavuosien jälkeenkin ja erityisesti siitä, että nuoria tanssijoita näkee Suukosken koivuparketilla entistä enemmän.