Kommentti: Suomen huiput Ruotsin Lapissa vain muutaman kuulijan tähden

Kriitikko Anu Jormalainen kirjoittaa suomalaisyhtye Avaran (Jukka Perko, Teemu Viinikainen ja Jarmo Saari) Väyläfestivaalin konsertista Lapin Kansassa:

”Navigaattorin filosofinen muistutus nousee mieleen, kun istuu pehmustetutussa kirkonpenkissä ja noin 30 hengen monikansallisessa konserttiyleisössä Saamenmaan sydämessä, Ruotsin Lapissa Lannavaarassa…”

Miettii, onko tuossa mitään järkeä, rahdata suomalaisia huippumuusikoita rajan ja tunturien taakse, jossa heitä ei tunneta ja soittamaan vain muutamalle ihmiselle?

Tornionlaakson luonto luo outoa taikaa, mutta ei se soittajastakaan tunnu eksoottiselta, jos konsertissa ei ole kuulijoita.

Minusta yleisö on tärkein, josta pitää lähteä. Yleisö pitää saada kiinnostumaan tapahtumista ja viihtymään. Pehmustettu kirkonpenkki on hyvä alku, mutta hienon ohjelman pitää kerätä muitakin kuulijoita kuin soittajan kaverit.

Tornionlaaksossa on kesäkuussa useampia samanhenkisiä festivaaleja, Väyläfestivaalit, Hiljaisuus, ja Kalottjazz & Blues+Peräpohjolan Markkinat, joitten motto on pieni on kaunista.

Minusta yllämainitut Tornionlaakson tapahtumat voisi yhdistää tai ainakin tehdä yhteistyötä ja miettiä, miten yleisöä voitaisiin parhaiten palvella. Kelläpä on varaa matkata esimerkiksi Väyläfestivaalien konsertista toiseen, sillä ovat sen verran hajallaan pitkin Väylän vartta.

Pienillä festivaaleilla, ei kysytä mitä yleisön mielestä olisi korjattavaa tai mitä haluaisit kuulla ensi vuonna kuten isoilla. Järjestäjillä on oma musiikkimakunsa, mutta niin on myös jokaisella kuulijalla. Se olisi syytä muistaa.

Jonkunlainen tulosvastuukin tapahtumilla pitäisi olla tai jos yhteiskunnan tukiaisilla järjestetään, tapahtumat olisivat kaikille ilmaisia, jolloin uuttakin yleisöä saataisiin kulttuurin pariin.

Nykykriitikotkin voisivat esittää myös sitä rehellistä, kehittävää kritiikkiä, sillä ei pelkkä kehuminen ja selkääntaputtelu vie tapahtumia minnekään.

Vielä Avara-yhtyeelle lohdutuksena. Vanha tutkittu totuus Tornionlaaksosta on, vaikka raja on Väylään piirretty viiva, ei suomalainen lähde hevillä(kään) Ruotsin puolelle kuuntelemaan suomalaissuosikkejaan ja päinvastoin.

Arto Junttila