Ylitys-elokuvaa on kuvattu Aavasaksalla ja Torniossa. Yksi sen pääosan esittäjistä on Gruuvareista tuttu Mikko Koivulehto
– Cannes oli ensimmäinen elokuvafestivaali, jonka opin pienenä tuntemaan nimeltä. Se on ammattimaailmaa, johon hyväksytyksi tuleminen tarkoittaa, että jotakin on vuosien varrella opittukin, sanoo keminmaalainen Juho Tuovila, jonka ohjaama lyhytelokuva Ylitys on valittu toukokuussa järjestettävien Cannesin elokuvajuhlien Short Film Corneriin, jossa esitetään lyhytfilmejä ympäri maailman.
Juho Tuovila
Juholle ja koko tekijätiimille valinta oli iloinen yllätys ja kannustaa eteenpäin. Seitsemänminuuttisen Ylitys-filmin teossa on ollut mukana Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun opiskelijoita ja sen on kuvannut Riku Virta ja tuottanut Juha-Petteri Lamminpohja. Elokuva on osa Arktiset Tulet-hanketta.
Viime vuonna Cannesin elokuvajuhlien Short Film Cornerissa nähtiin lyhytfilmejä 88 maasta. Alan tekijöille tapahtumaa pidetään yhtenä tärkeimmistä kansaivälisistä kohtaamispaikoista.
– Cannesiin on mahdollisuus päästä ohjaajalla ja tuottajalla, mutta mitään matkasuunnitelmia me ei olla vielä ehditty tekemään, Juho Tuovila kertoo.
Ylitys sijoittuu 1970-luvun Tornionlaaksoon ja se kertoo voin salakuljetuksesta rajan yli. Miten valitsit elokuvasi aiheen, Juho?
– Keminmaalaisena raja on käsitteenä minulle tuttu. Haaparannalla käyminen on ollut aina normaali asia ja ”ulkomailla käynti” on ollut vitsailun aihe.
– Luin ja keskustelin ihmisten kanssa joppauksesta aihetta hakiessani. Taustalla on pitkä kulttuuriperinne, mutta lopulta päädyin rasvamatkoihin.
– Ylitys ottaa ehkä useitakin taiteellisia vapauksia revitellessään aiheella, sillä ilmiö on lähes huvittava minun ikäpolvelleni. Mutta jos tarkemmin asiaa ajattelee, huomaa, ettei se ole mihinkään kadonnut, vain tuotteet ovat muuttuneet. Nykyisin suosittu tuote on nuuska.
Elokuvan teko ei ole sinulle mikään uusi asia. Kun kaivoin taustamateriaalia, YouTubesta löytyi useampikin sinun tekemä video?
– Elokuvainnostus mulla lähti Keminmaan yläasteelta, jossa viestintä oli yksi valinnaisaine. Siellä oli panostettu laitteistoon ja ilmaisu oli vapaa. Lukiossa tein abivideot ihan omina projekteinaan ja sen jälkeen liityin kemiläiseen leffaporukkaan, Hepola Filmsiin, jossa olen tehnyt kaveriporukalla elokuvia tähän päivään saakka ja on oltu liikkeellä vähän enemmän tosissaan.
– Viimeisin tuotanto Musteeton Tahra on tällä hetkellä leikkauspöydällä. Tässä elokuvassa toimin ohjauksen sijaan kuvaajana. Leffa kertoo elämän varjopuolista, mutta enempää ei minulla ole vielä lupaa paljastaa.
http://youtu.be/uXBdk2RwCpc
Huumoria on mukana useammasikin elokuvassasi esimerkiksi ”erilaisessa Lappi-mainoksessa” Working Title. Onko se genresi ja yleensäkin elokuvantekijänä, mihin tähtäät?
– Elämään sisältyy niin moninaisia kokemuksia ja tunteita, että erikoistuminen pelkästään huumoriin tuntuisi keinotekoiselta, vaikka koenkin alueen läheiseksi.
– Working Title tehtiin työpajamuotoisesti ja tekijöinä olivat nuoret, joista suurimmalla osalla ei ollut aiempaa kokemusta elokuvan teosta. Vaikka sen levitys oli pienimuotoista, kohdeyleisöön se upposi hyvin.
– Pitkä elokuva on useimman ohjaajan unelma, niin minunkin. Olen tuottanut ja kuvannut pitkiä indie-elokuvia, mutta niinsanotut isot tuotannot ovat taas oma maailmansa raskaine koneistoineen.
– Nykyään teknologia on häivyttänyt ammattimaailman ja aktiiviharrastajan eroja ennennäkemättömällä tavalla, mitä kuvanlaatuun tulee. Suurin ero onkin palkanmaksukyvyssä ja levityskanavissa.
YouTubesta löytyy myös useita laulamiasi covereita muun muassa Doorsia, Katatoniaa ja Dream Theateria. Lahjoja tuntuu olevan silläkin saralla. Mikä merkitys musiikilla on sinulle?
– Musiikki on mulle kaikista omista ilmaisutavoista puhtaimmin harrastus -ja rentoutumismuoto.Siihen ei ole tarvinnut (ainakaan vielä) yhdistää rahaa tai työtä. Kulttuurialalla kun tuo työn ja huvin rajapinta on niin kovin häilyvä.
– Armeija-aikaa lukuunottamatta mulla on ollut aina jokin soittoporukka lukiosta saakka. Keikat ovat rajoittuneet lähinnä pieniin tapahtumiin ja häihin.
– YouTube-covereiden ajatuksena on ollut kehittyminen laulajana, äänitekniikan opettelu ja oman äänen kuulemiseen tottuminen. Palaute on ollut yleisesti ottaen positiivista, vaikka itse biiseistä löytää aina jälkikäteen loputtomasti korjattavaa.
– Musiikin jakamiseen YouTube on ehdottomasti helpoin kanava. Jos haluan lähettää biisin toiselle puolelle maailmaa, ei tarvitse miettiä liitetiedosto-ongelmia, koska nykyään videolinkit toimivat melkein millä tahansa tietokoneella.