DANNY
Olivathan ne mahtiesityksiä, East Virginia ja Work song, kun Danny lauloi ne ensi kertaa mustavalkoteeveessä. Ja isot Danny showt, joita pääsin joskus näkemään oikein livenä, isoveljeni Karin matkassa.
Danny oli 1960-luvulla tienraivaaja. Silloin kun kaikki oli uutta ja neitseellistä.
Sakari Saksan Danny-dokumentti on parhaimmillaan kuvatessaan juuri hänen D-tuotantonsa vaiheita. Kiitos musiikkineuvoksen kattavan arkiston, fakta-aineistosta ei ole ollut pulaa.
Kun Dannyn bussikolonna pyyhälsi kirkonkylän raittia pitkin tie pöllyten, monenkin maalaisisännän käsi puristui nyrkkiin, kun veivät kylästä sähköt, rikkoivat tangorauhan ja villitsivät nuorison jeejee-musiikillaan.
Danny näki vaivaa yleisön takia. Hän halusi antaa enemmän. Danny showt olivat sekoitus päivän musiikkia, teatteria ja tanssia. Yhdeksi alkuinnoittajaksi mainitaan Hair-musikaali. Jyrki Hämäläisen kanssa Danny kävi tuon tuosta ulkomailla haistelemassa kansainvälisiä tuulia aina tulevia show-esityksiä varten.
Dannyn historiaa kansien välissä
Hän oli parantamassa myös muusikoiden työoloja siinä missä Remukin. D-tuotannon leivissä oli 360 työntekijää ja työnantajana häntä kuvataan kannustavana.
Tämän hetken supertähteä Cheekkiä on verrattu usein Dannyyn ja elokuva paljastaakin, että heissä on yhteisiä piirteitä. Molemmat esimerkiksi pyrkivät toteuttamaan visionsa viimeistä piirtoa myöten ja tavoittelevat täydellisyyttä. Luonnollisesti Dannyn pioneeriaikana kömmähdyksiä sattui enemmän huolimatta ”tarkoista piirrustuksista.” Näistä kertovat filmissä hauskasti muun muassa Kari Åkerberg, Kaj Wallin ja Pepe Willberg. Särmää muisteloille antaa myös D-tuotannon vahva nainen Leila Salmelainen.
-Hyvä dokumentti ja hyvä, että saivat tehtyä. Nuoremmatkin saavat nyt tietää, mitä Suomessa tapahtui ja mitä Danny teki ennen musiikin saralla, sanoo veljeni, joka on seurannut Dannyn uraa tarkemmin.
Kirka oli D-tuotannon isoja tähtiä
Allekirjoitan. Danny-dokumentin voima on juuri siinä, että se nostaa esiin ja alleviivaa Ilkka Lipsasen tekemää musiikillista pohjatyötä, joka on hämärtynyt ja jäänyt mielipiteet puolesta ja vastaan jakaneen Armi-kauden jalkoihin, jota dokumentin lopussa myös käsitellään.
Danny sanoo, että Armi muutti viideksitoista vuodeksi hänen musiikkinsa suunnan.
– Armi osasi laulaa sydämestä sydämeen. En pystynyt vastustamaan hänen charmiaan, sanoo Danny elokuvassa, joka vahvan musiikkihistoriallisen panoksensa lisäksi, kurkistaa myös kulissien taakse, hänen yksityiselämäänsä.
Mieluummin olisin kyllä keskittynyt elokuvassa vain D-tuotantoon ja laajentanut sen artisteihin, mutta ehkäpä joskus tulee myös oma dokkari esimerkiksi Kirkasta.