”Koski pauhaa ja Väylä virtaa, mun sielu lentää…”, lauloi Erling Fredriksson Pajala Tatawanin ensimmäisissä sessioissa Ruotsin Vittangissa. Tumma kaunotar Amina Annabi oli saapunut bussilla Kiirunan läheltä rakkaansa luota. Ulkona paukkui kipakka pakkanen ja lämpöisen teekupposen ääressä Jan Johansson rapsutti sormipianoaan, kalimbaa. Alkoi syntyä vuoropuhelua, Amina lauloi arabiaksi ja Erling meänkielellä. Pian huoneen täytti jami, josta syntyi yhtyeen esikoisalbumin aloituskappale Ba Ba Pajala.
Juhannuksena 2008 lähdin Meänfestivaaleille Pajalan Erkheikkiin kuuntelemaan suosikkiani Surunmaata, mutta juhlien iloinen yllätys ja vangitsija oli Pajala Tatawin. Mieleeni jäivät soimaan laulut Lilia ja Maa on musta.
Sen jälkeen Väylässä on paljon vettä virrannut ja yhtye on löytänyt yhteisen sydämenlyöntinsä. Pajala Tatawinin albumilla kaikki kuulostaa helpolta ja pakottomalta. Nuotio rätisee mukavasti. Ei tarvi kuin vähän puhaltaa, niin kipinät sinkoilevat ja sen yhtye myös osaa.
Jord-yhtyeessä Erling ja Jan ovat omalla mukaavuusalueellaan, Tornionlaaksossa, mutta kun heidät haastaa maailman musiikeilla marinoitu laulajatar Amina, syntyy jotain uutta ja ainutlaatuista. Oman mausteensa soppaan antavat myös rokahtavat, kitaristi Alexander Lindgren ja rumpali Tomas Isacsson.
Rytmisesti Pajala Tatawin on äärimmäisen mielenkiintoinen ja sovitukset molemmin puolin Tornion Väylää tutuista, Kalevalan laulumailta alkunsa saaneista kappaleista, Maa on musta ja Tuli palo hongan juurella yllättävät raikkaudellaan. Varsinkin viimemainitun Tom Waits-laina on mojova lisä. Kuitenkin yksi uusi omista juurista syntynyt kappale on ylitse muiden eli Koskenkorva, jossa Erling riimittelee: ”Ukkonen jyrisee, jyrisee ukkonen/ Lintu se lentelee, lentelee lintu/Poika se laulelee, laulelee poika…” Tuleva kansanmusiikkiklassikko. Voisi melkein hihkaista, kuten Norrlåtareita ensimmäisen kerran kuullessa vuonna 1974.
Aminan kaunis ja lämmin lauluääni pääsee parhaiten esiin herkissä balladeissa Lilia ja Love song. Hän laulaa rakkaudesta, lähtemisestä ja elämisestä tässä ja nyt.
Riehakkaimmillaan hän on laulussa Muhamed ja Tango narr, jossa hän duetoi Janin kanssa. Molemmillahan on näyttelijätaustaa. Janilla on ”yhä päällä” rooli kansanlaulaja Vilho Ollikaisesta ja Amina muistetaan parhaiten Bernardo Bertoluccin Suojaava Taivas- elokuvasta, joten tangoparodia on kuin suoraan teatterin lavalta.
Erilaisuus on rikkautta ja kun kaksi maailmaa kohtaavat, syntyy Pajala Tatawin. Musiikki on kansainvälinen kieli, jota kaikki ymmärtävät, joten maailma on heille avoin.