http://youtu.be/fJ5qFu9I4sw
Ten Years Afterin keikka Woodstockissa lähti vesisateen jälkeen kangerrellen liikkeelle.
Kosteus teki tehtävänsä, eikä Alvin Leen kitara tahtonut pysyä vireessä. Yhtye lopetti soittamisen Good morning little schoolgirl-kappaleessa ja Alvin ilmoitti; ”Sorry,excuse me, I want to get us in tune here”.
Katastrofin ainekset olivat ilmassa, uitiin pohjamudissa, mutta sitten tapahtui ihme. Kun I`m going home-biisi käynnistyi, kaikki oli paremmin kuin koskaan.
Ten Years After soitti kuin hurmiossa ja se imi voimaa yleisöstä ja pääosassa oli kitaristi-laulaja Alvin Lee, jonka esitys oli näytelmä, jota olisi voinut katsoa ja kuunnella loputtomiin.
Oli heinäkuu ja vuosi 1970. Istuimme veljeni Karin kanssa tiukasti nauliintuneina porilaisen elokuvateatterin penkkeihin. Olimme Woodstock-leffan ensi-illassa. Sen ajan huippuäänentoisto ja mainiot kuvaleikkaukset lisäsivät vielä Ten Years Afterin esityksen tehoa.
I`m going home-biisissä oli koko draaman kaari. Siitä kasvoi rockelämys, jota ei koskaan unohda.
Kiitos siitä Alvin Lee!