Iskelmän grand old lady Annikki Tähti nukkui pois 87-vuotiaana 19. kesäkuuta.
Viimeiset esiintymisensä pohjoisessa hän teki vuonna 2006, jolloin hän halusi laulaa ikäisilleen, jotka hänestä tähden tekivät.
Annikki Tähti & Poutahaukat
Uuden sukupolven tietoon Annikki Tähti tuli, kun hän näytteli ja lauloi Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002). Siinä hän esitti Pelastusarmeijan johtajaa ja lauloi laulut Pieni sydän ja Muistatko Monrepos`n Potahaukkojen säestyksellä. Sen jälkimainingeissa syntyi uusi levy 50 Vuotta Tähtenä Suomessa ja menestyksekäs kiertue.
Minulla oli kunnia haastatella häntä Ylläs Soikoon- tapahtuman yhteydessä 1998. Silloin hän tarinoi muun muassa, että kun laulusta Muistatko Monrepos`n tuli jättimenestys 1955, Repe Helismaa nappasi hänet heti parin viikon turneelle pohjoiseen.
– Kierrettiin Repen kanssa Sodankylää ja Kolaria myöten. Painettiin kinosten keskellä Repen vaneri-IFAlla. Muuta en nähnyt kuin pimeää ja männyn latvoja, mutta aina kuitenkin päästiin perille.
Annikki paljasti myös, että Rovaniemellä hän kokeili ensi kertaa, miten yleisö ottaa vastaan Balladin Olavinlinnasta ja lappilaisten taputukset vakuuttivat hänet, että oikealla tiellä ollaan.
Monessa suhteessa Annikki oli uranuurtaja. Naisena hän oli ensimmäinen, joka valitsi iskelmäuran. Hän oli myös ensimmäinen suomalainen, joka sai kultalevyn laulustaan Muistatko Monrepos`n. Se on edelleen yksi kaikkien aikojen myydyimmistä sinkuista.
Tarja Närhin juontamassa YLE Radio Suomen Iskelmäradiossa 2.7. klo 9: n jälkeen muistellaan Annikki Tähteä. Kuunnelkaa!
– Onneksi Scandian pomo Harri Orvomaa taisteli sen mulle. Sehän pölyttyi vuosia Topi Kärjen pöytälaatikossa. Hän luuli, etteivät Karjala-aiheiset laulut enää pure. Topi myönsikin myöhemmin tehneensä arviointivirheen..
1950-luvulla Annikki olikin levy-yhtiölleen oikea kultakaivos. Hittihän myös Balladi Olavinlinnasta tuli, samoin kuin Kuningaskobrasta, sillä molemmat myivät kultaa.
– Ensimmäinen kultalevy annettiin minulle suorassa tv-lähetyksessä Tuplassa ja kuitissa. Tosin se ojennettiin vähän niin kuin tiskin alta, eikä sitä lehdissä hehkutettu. Kuningaskobrasta kultalevyn toi taas postilähetti ruskeassa paketissa, mutta kaksi viimeisintä vastaanotin Lauantain Toivotut-kokoelmista arvokkaasti Finlandia-talossa.
Annikki totuttiin tuntemaan tunteellisten iskelmien tulkkina, mutta hän muisteli, että hän halusi kokeilla myös kolikon toista puolta.
– Rupesin protestoimaan, kun Scandiassa kaikki kevyet laulut annettiin Brita Koivuselle. Levytin humoristisen tangon Augustin, mutta eihän se toiminut. Sen jälkeen sanoin kiitos riitti tätä sorttia ja palasin ruotuun.
Omista tulkinnoistaan Tähti nosti ehdottomiksi suosikeikseen Muistatko Monrepos`n ja Mustalaisen.
– Myös Stenka rasin, Valkoakaasiat ja Baikalin kulkuri ovat mieleen. Olen vähän romantikko, ja pitkälinjaiset melodiset kappaleet ovat lähellä sydäntä, hän sanoi.
Niin kuin Annikki Tähti itsekin, myös hänen laulajasuosikitkin, voidaan panna tittelin Suuret tulkitsijat-alle. Billie Holidayn ja Edith Piafin laulusta hän sanoi löytäneensä aina jotain uutta. Rautarouva Tina Turnerin energisyydestä hän piti ja Frank Sinatrasta.
– Frankie-boy osasi tekstata tekstin. Lauseisiin tuli aina merkitys, ja hän painotti laulussa aina oikeita asioita.
Haastattelussani vuonna 1998 Tähti oli myös huolissaan iskelmän tilasta.
– Kielellisesti nykyiskelmä on köyhää. Sanat ovat pelkkää toistoa. Poikkeus on Juice, jolla on sana hallussaan, ja miksei J.Karjalainen, joka käyttää suorasanaista tekstiä, mutta kuitenkin siinä on stoori sisällä.
Kun kysyin, milloin elämänkerta tulee, hän vastasi: ” Ei koskaan!” Toivottavasti perui myöhemmin sanansa, sillä henkilökohtaisesti olisin voinut kuunnella hänen tarinointiaan Äkäslompolon Riemuliiterissä vaikka kuinka pitkään.
Suomalaisen iskelmämusiikin historiassa Lapilla oli suuri merkitys, paljon huomattavampi, kuin mitä esimerkiksi nykypolven tekemä Iskelmä-Suomi sarja antaa ymmärtää ja sen tajusin häntä kuunnellessa.
Lepää rauhassa ja kiitokset lauluista, Annikki Tähti!